Siirry pääsisältöön

Flunssaa ja superkompensaatiota


Viime viikko onkin sairastettu flunssaa. Mutta ei hätää, sehän käy superkompensaatiosta elikä kunto kasvaa levossa, vai mitenköhän se meni...
Siis todella ahkeraan on levätty,  maattu soffan pohjalla ja otettu nokosia. Ei minkään näköisiä  mahdollisuuksia lähteä lenkille. Harmittaa vietävästi kun tiistaina olisi ollut kalenterissa matkauinti 1-1,5 km. Tietty myös sunnuntain pitkis ja spinni jäi molemmat tekemättä. Muutama juoksulenkkikin siirtyi.

Viimeisestä flunssasta onkin jo melkein vuosi, paitsi silloin ei ollut kuumetta. En edes muista koska viimeksi olen tarvinnut kuumemittaria.

Kun tuota ylimääräistä aikaa yllättäen ilmaantui, tutkein tämän vuoden kalenteria että mitähän sitä on tullut tehtyä. Tammikuussa tuli ahkeroitua jopa kuntosalilla muutamaan otteeseen. Juoksukilometrejä tuli 90,3. Helmikuussa oli jo täysillä Treenitehtaan treenejä karhuviestiin, mm vetoja ja lihaskuntotreeniä. Helmikuussa oli myös APK-maratoonarien hallimaraton jossa juoksin puolikkaan aikaan 2.10.05. Helmikuussa tuli myös hiihdettyä. Juoksua 94,2 km. Maaliskuussa edelleen kuntosalia, lihaskuntotreeniä, juoksutekniikkaa ja tietenkin juoksua. Kuun lopussa Pori-juoksu. 8,4 km keskarilla 5,36. Juoksukilometrejä jo hyvät 149,45 km.

Huhtikuussa päätavoite tietenkin Karhuviesti. Oma osuuteni oli 5,2 km ja keskari siinä oli 5.12. Kuukauden juoksut 152,3 km. Toukokuu oli viimeistelyharjoituksia HCM maratonille. Se meni aikaan 4.47.56. Toukokuun juoksukilometrit 136,82. Kesäkuun päätapahtuma oli Lattomeren Ultraintervalli. Ultrajuoksun saldoksi sain 52 km. Kesäkuussa juoksin yhteensä 150 km. Heinäkuussa olikin vuoden odotetuin kisa. Nuts Ylläs Pallas 30,84 km. Se meni aikaan 5.47.59. Kuukauden juoksukilometrit jäivät kokonaisuudessaan 104,6 kilometriin. Ylläksellä vaivasi juoksijanpolvi joka loppujen lopuksi sitten johtuikin selästä. Seuraavassa kisassa elokuussa ei enään polvi haitannut. Himostrail 27,6 km aikaan 4.27. Elokuussa tuli juostua 98.8 km.
Kesäkuukausina tuli paljon myös maastopyöräiltyä. Kivaa vaihtelua ainaiseen juoksemiseen.

Syyskuu toi tullessaan Treenitehtaan Sisäpiirin jonka hienossa porukassa loppuvuosi onkin mennyt nopeaan. RäpsööRun juostiin syyskuun alussa, 10 km keskarilla 5.45.
Syksy on tuonut tullessaan, juoksun lisäksi, myös lihaskuntojumpat, spinnin ja uimisen. Haluan oppia vapaauinnin eikä se todellakaan ole ollut helppoa. Voiton puolella kuitenkin ollaan jo.
Kuun lopussa juoksin Noormarkun puolikkaan aikaan 2.09.16 ja se on oma ennätykseni kyseisellä matkalla! Syyskuun kilometrit 146.15.
Lokakuussa oli odotettu maastopyöräilytapahtuma, Tour De Pori. Muuten kuukausi sujui pääosin juoksun merkeissä, 114.75 km.
Marraskuussa ei ollut enään mitään varsinaisia kisoja tai tapahtumia, mutta olihan kuitenkin Marrasputki. Jokaisena päivänä tuli juostua minimissään 25 minuuttia. No, kolmena päivänä juoksu jäi väliin mutta jotain urheilua harrastettiin kuitenkin. Marraskuussa tuli juoksukilometrejä 190.7 km.
Juostua tuli siis enemmänkin kuin vain sen 25 minuuttia kerrallaan.

Joulukuu alkoi lupaavasti treenikalenterin mukaisesti. Viikottain pääasiassa 3 kertaa juoksua, vauhtileikittelyä, vetoja ja pitkis. Lihaskuntojumppa, spinni ja uimatreeni. Yleensä myös kaksi lepopäivää. Kolmen kilometrin testijuoksu meni hyvin, olen itseeni ihan tyytyväinen. Ajaksi tuli 15.10 ja vauhdit 4.55, 5.10 ja 5.05. Keskari siis 5.03 bpm. Illalla vielä hyvät uintitreenit joissa jotain kehitystäkin sain aikaiseksi.


Sitten iskikin flunssa. Onneksi vain räkätautia, joten nyt ollaan jo paremmalla puolella.

Jouluksi jo tervehdyin senverran että pääsin pienelle n. 4 kilsan höntsälenkille aatonaattona, mikä tuntui mukavalta ja kevyeltä. Jouluaattoaamuna toinen kevyt lenkki, n. 6 km. Joulukuun kilometrit juoksulle siis 54,1 km. Vielä on muutama päivä jäljellä kerryttää matkaa, pikkaisen vaan tuntuu flunssa ottaneen takapakkia joten mennään rauhallisesti. Koko vuoden kilometrit jouluun asti 1485,8.

Tulevalle vuodelle on jo muutama tavoite mietittynä, niihin ruvetaan panostamaan vuodenvaihteen jälkeen!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...