Helsinki City Maraton 2018

Vime viikkojen hermoilut ja mahavaivat olivat poispyyhitty lauantai-aamulla. Starttiviivalla syke oli maksimissaan 92, en siis turhia jännittänyt. Olin päättänyt ottaa ihan rauhallisesti ilman paineita.


Lauantaina lähdettiin kaverin kanssa aamubussilla Helsinkiin ja oltiin hyvissä ajoin paikan päällä. Tutustuttiin rauhassa  Expoon ja yritettiin päästä tunnelmaan mukaan. Ihmisiä oli kuin sieniä sateella, yhtään julkkista en bongannut enkä kyllä pahemmin muitakaan tuttuja. Mahdolliset tutut sulautui massaan. Keli tuntui sopivalta, vähän tuulikin paikoin. Toki keli kyllä päivän mittaan lämpeni, vähän liikaakin.

Exposta ei voinut isoja ostoksia tehdä että sai kaikki kamat mahtumaan siihen pussukkaan mitä saimme. Katselin kyllä kieli pitkällä NewBalancen tossuja, onneksi ei ollut tarpeeksi isoa kokoa minun siroihin jalkateriin. Zante tuntui hyvältä jalkaan, haussa onkin kevyempi tossu lyhyempiin ja vähän vauhdikkaimpiin matkoihin.


Sitten vaihto juoksuvermeisiin, pussukka piti vielä viedä varustesäilytykseen. Siellä olikin aikamoinen ruuhka kun puolikkaan juoksijat hakivat omia reppujaan ja vielä osa maratoonareista oli viemässä omiaan. Sieltä kun selvisi pois saikin jo hölkötellä takaisin lähtäalueelle. Parit bajamajapistot vielä. Vatsa ei  toiminut perjantain jälkeen, ei ollut edes toiveita.

Lähdössä sai hetken kävellä ennen kuin pääsi vauhtiin. 4.30 jäniksenkorvia heilui edessä, se oli tavoiteaika. Aurinko lämmitti ja ensimmäinen juomapiste olikin jo parin kilsan päässä ja koko matkalla oli tosi hyvin juomapisteitä. Mulla oli mukana omat urheilujuomat ja geelinappulat, olin testannut Lidlin juomaa ja todennut sen minulle sopimattomaksi. Juomapisteiltä otinkin vaan vettä. Löysin uuden urheilujuomavalmisteen erään blogin kautta. Fenderex, ilman makeutusaineita. Tuli todettua että se oli hyvä juoma ja sopi minun vatsalleni.

Matka alkoi ihan hyvissä merkeissä, vauhtia katselin sykemittarilta ja mielestäni ihan hyvin pysyi vauhti tavoitteissa. Turhan lämmin kyllä oli. Kahdenkympin kohdalla sitten viimein rupesi vatsa toimimaan ja oli piipahdettava bajamajaan. Sen jälkeen vähän vauhti hidastui ja jalat olivat sensuuntaiset että ilman kompressiosäärystimiä olisi krampit tulleet tutuiksi. Otin vähän suolaa ja tasaiseen tahtiin energiaa. Joka pisteellä vähän vettä. Joskus kolmenkympin jälkeen rupesi olemaan aika vaikeaa ja pohkeet ja etureidet oli tosi piukeena. Alamäet piti kävellä sillä polvensyrjään sattui. Juomapisteillä käveli kun otti vettä ja sen jälkeen olikin hetki tuskaa ennen kuin taas askel tasaantui. Suolakurkkuja kaipailin jo kauan ennenkuin ensimmäiset tuli vastaan. Viimeinen kymppi oli kyllä tosi hidasta. Välillä tuntui että sai ihan hyvin vauhtia mutta sitten taas tuntui raskaalta.

Reitti oli kyllä hieno, sitä ei vain kauheasti ehtinyt ihailemaan. Kartalta jälkeenpäin voi vähän fiilistellä missä kaikkialla sitä tulikaan kierreltyä. Kannustusta ja tsemppiä oli hyvin, mahtavaa kun yhtäkkiä huudetaan omaa nimeä ja siivitetään siten askelta eteenpäin. Muutama oikein upea kannustus jäi kyllä mieleen. Eräässäkin kohdin joukko nuoria miehiä piti sellaista mökää että ah, upeeta! Eräs vanhempi herrashenkilö huuteli "hopi hopi". Aina yhtä sykähdyttävää on kuulla tuttu porokello, siihen ihastui jo Nutsin Karhunkierroksella ja se on kyllä hienoa kilkatusta. Nytkin siis yksi sellainen oli matkan varrella.
Pienen matkaa sain juosta myös Elviksen kanssa. Elviksellä oli kyllä erittäin kevyt askel ja rokki soi! Oli myös mukavaa kun ei missään vaiheessa tarvinnut juosta yksin, reitti oli hyvin merkattu joten ei tarvinnut pelätä että eksyisi matkan varrella väärään suuntaan.

Viimeiset kilometrit tuntui kyllä tuskaisilta mutta tavallaan silti meni nopeaan. Kun pääsi stadionille oli vielä loiva alamäki edessä ja jo hetken pelkäsin joutuisinko senkin kävelemään. Pidensin vähän askelta niin sain kuin sainkin sen rullailtua alaspäin ja siten niin ripeään kun pystyin stadionin pehmeälle nurmelle ja maaliin! Aivan upeeta. Tulipa tehtyä ja maaliin pääsin vaikka välillä vähän epäilyttikin miten käy.

Mitali kaulaan ja pientä liikettä ettei ne pohkeet nyt tässä vaiheessa nappaa kiinni. Sitten keräiltiin kassi täyteen evästä. Eteneminen oli aika vaikeeta, nurmikolle ei uskaltanut istua vaan siirryttiin kohti katsomoa. Ne pari rappusta sinnekin oli vaikeita. Vähään aikaan en ole jalkoja näin jumiin saanutkaan. Sitten vaapuin kohti varustesäilytystä. Ei ollut rivakkaa etenemistä. Sieltä suihkuun. Päädyttiin kaverin kanssa jatkamaan matkaa kohti hotellia ja siellä vasta pesulle. Se olikin hyä idea sillä siellä pääsi saunaankin. Sattumoisin lauteilla oli muitakin päivän aikana juosseita. Vähättelin siellä aikaani kun meni kauemmin kuin suunnitteli. Mutta naiset olivat sitä mieltä että kova aika ja pitää olla tyytyväinen. Totta. Startissakin kuuluttaja onnitteli lähtijöitä, kaikki on jo nyt voittajia kun ovat edes starttiviivalla.

Tavoite siis oli n. 4.30 ja vähän siis meni yläkanttiin. Ajaksi tuli 4.47.56. Vaikka vähän tahmeeta oli tuo loppu niin silti jäi ihan hyvät fiilikset. Aika oli muutaman minuutin huonompi edelliseen maratoniin verrattuna. Olin kuitenkin jo asennoitunut niin ettei sovi liikaa yrittää, mieluummin mukava juoksu, josta jää olo että kaikkensa on antanut. Olin kyllä jo senkin päättänyt että tämä olisi viimeinen maraton mulle.

Toisaalta, eihän sitä ikinä tiedä. Jos ei pistä mitään aikatavoitetta vaan juoksee ihan fiiliksellä niin voisi sitä vielä yrittää, joskus, ehkä.

Jalassa oli uudehkot Hoka Cliftonit. Erittäin hyvät. Jälkeenpäin huomasin että ei edes jalanpohjassa tuntunut mitään ylimääräistä vaikka sekin on viime aikoina vaivannut. Ehkä siihen vaikutti viikon lepokin ennen juoksua. Salomonin kevyt juoksureppu oli loistava. Siihen sai hyvin omat juomat ja geelit eikä se matkalla mitenkään vaivannut sekään. Ainoa "muistomerkki" ilmeni suihkussa. Iso hiertymä navan seudulla. Joku oli sitten siihen hiertänyt.

Varpaat ja kyynetkin tallella, ei rakkoja, polvikin mukana joten kaikki hyvin.

Hotellihuoneessa oli sitten viimeinen yllätys. Moottorisängyt. Ei huano, sanoo Porilainen !

Aamulla hyvä hotelliaamiainen, joka kyllä maistui. Sitten pienen huilin jälkeen reppu selkään ja kohti keskustaa. Ennen junan lähtöä ehti piipahtaa muutamassa liikkeessäkin. Mukaan tarttui sitten ne Zantet!


Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu josta jäi hyvä mieli. Hyvin järjestetty tapahtuma.


Hiilaripöhö

Koko viikko on vaan tankattu ja levätty ja olo on sen mukainen. Siis turpea.

Sattui kohdalle aikamoiset helteetkin joten on ollut hyvä totutella aurinkoon, ihan siis kotipihalla lötkötellen. Tiistaina kyllä kävin parin tunnin kävelyllä, tosi verkkaisella kylläkin. Yhtenä päivänä käytiin siivoilemassa mökkiä kesäkuntoon.

Maanantaista asti on tankattu nesteitä ja kolme viimeistä päivää varsinaista tankkausbumtsia ja hiilaripitoista ruokaa. 2,5 kiloa olen viikon aikana paisunut, nimenomaan. Olo on erittäin tukala eikä nälkä ole ollut mutta pitäähän sitä tankata. Eilen illalla oikein vatsaan sattui kun meni nukkumaan. Ai perhana kun olisi jo koko maraton ohitse. Tänään olin koiran kanssa kävelyllä 35 minuuttia ja se kummasti kevensi oloa.

Venytetty on ja rullailtu ym. ym. Pitäis olla notkee mutta aika tönköltä tuntuu.

Varusteet on mietitty valmiiksi ja samoin reppu pakattu niin että se mahtuu siihen säilytyspussukkaan. Ei siis mitään ylimääräistä kamaa mukaan. Geelit ja juomat tsekattu, eväät mietitty...kaikenlaista tulee eteen mikä pitää valmiiksi miettiä. Itse juoksu taitaa olla helpoin osuus. Ajattelin jo itsekin niin että lähdetään juoksemaan siten mikä hyvältä tuntuu, nautitaan tapahtumasta ilman paineita.

Sain postista tilaamani pyöräilyshortsit ja niin tekisi mieli fillaroimaan läskillä.

Tällä viikolla on ehditty nauttia kotipihan kukkasistakin

Maratonmietteitä

Valkovuokkoja ja Juoksijan Järki
äitienpäivälahjaksi

Juuri tuossa totesin ettei mitään ole enään tehtävissä, ainakaan kunnon suhteen. Kropan huoltamista, venyttelyä ja henkistä valmistautumista. Vatsa on jo vähän asettunut. Takareisi krinnaa edelleen mutta olen sen nyt antanut vaan olla. Jalkapohjaan pistin edellisen pitkän lenkin jälkeen jääpussia. Juoksua nuo ei haittaa ja se miltä sitten juoksun jälkeen tuntuu on sitten sen ajan murhe.

Sellainen fiilis on nyt että tämä on viimeinen maraton. Ihan jo sen vuoksi että kaikkea muutakin kivaa juoksua ja pyöräilyä voisi tehdä, lähteä extemporee juoksemaan rappusia tai ylämäkiä tai lähteä pitkälle pyöräilylle. Mutta. Kun on tuo maraton. Pitää levätä, pitää ottaa rennosti, pitää palautua ym. ym. Jos olisi menossa vaan höntsäilemään niin voisi ottaa vähän iisimmin tämän harjoittelunkin mutta tarkoitus olisi vähän parantaa edellistä aikaa.

Sunnuntaina lähdin läskipyöräilemään Yyteriin, pitkästä aikaa kunnon maastolenkkiä. Pari tuntia vierähti ja 16 km. Aivan mahtavat maastot. En kaipaa pyöräilyyn mitenkään teknisiä haasteita, Yyterin kangasmaastot ristiinrastiin kulkevine polkuineen on upeita.

Yyterin kangasmaastoa

Maanantaina tuntui että täälläkin oli ensimmäinen kesäpäivä. Aurinko paistoi ja lämpötila 16. Lähdin Martan kanssa töiden lomassa rennolle pk-lenkille.  50 min ja n.7 km. Ensimmäistä kertaa pistin jo lyhyempää trikoota jalkaan.

Tiistaina oli lämpimämpi päivä, jouduin ihan vähentämään vaatetta jo alkumatkasta. Kävin Yyterissä tekemässä mäkivetotreenin. Pari kilometriä peekoota ja 10 x 100 m. mäki ylös. Peekoolla takaisin. Ihan ok treeni.

Keskiviikkona lepopäivä. Positiivista että olisi tehnyt mieli lähteä juoksemaan.

Torstaina tein maratonvauhtisen testijuoksun. Kymppi vauhdilla 6.20 min/km. Helposti lähti alku jo alle kuuden, mutta sitten kun vauhti tasaantui, pysyi se suhtkoht hyvin siellä missä pitikin. Tunti meni aikaan 1,04. Keskisyke 145 mikä oli tuohon vauhtiin vähän yläkanttiin mutta siihen varmaan vaikutti 20 asteen lämpötila ja täysillä paistava aurinko. Lopussa rupesi vähän olemaan raskasta. Ei kyllä siltä tuntunut että maraton menisi kepeästi kipitellen. Vatsa oli edelleen outo.

Perjantaina kävin fyssarilla ja sain täsmähoitoa takareiteen. Vaiva johtuu kuulemma selästä! 

Viikonloppu nautittiin ensimmäisistä helteistä, lauantaiaamuna lähdettiin kuopuksen kanssa aamubrunssille Kalloon. Eväät reppuun ja pyörillä menoksi, meiltä on Mäntyluodon kallioille 5 km. Vaihteeksi kiva aamunaloitus, eväänä oli pannaria ja mansikkahilloa ja vähän hedelmiä. Keli helli jo heti aamusti joten kyllä kelpasi.

Kuksakaffeet ja gluteenitonta pannaria

Kallo

Sunnuntaina olikin äitienpäivä joten päivä meni jo aamusta asti jälkikasvun kanssa. 

Sunnuntai-illalla kävin tekemässä viimeisen kunnon lenkin ennen maratonia. Tunti pk-vauhtia, sillä tuli saldoksia 8 km ja keskisyke 127. Lenkki tuntui nyt ihan kevyehköltä ja vatsa kesti tuonkin hyvin vaikka kaksi päivää on juhlittu ja syöty vähän erilaisemmin kuin normaalisti. Hyvä merkki sikäli että viimeaikoina vatsa on kyllä heti oireillut pienestäkin poikkeamisesta ruokavaliossa.

Maratonin tankkaus on mietityttänyt jonkin verran. Päätin ottaa mukaan omat juomat. Tuli sen vuoksi sitten hommattua uusi juomareppu. Löysin xxl:stä Salomonin pienen juoksuliivin jossa on edessä taskut juomapulloille. Erinomainen, kävin testaamassa. Mahtuu hyvin juomat, geelit ja vielä saa vyölaukunkin jonne saa tarvittaessa enemmän kamaa. Pieni ja näppärä. Hyvä ostos, olen tuonlaista jo miettinyt aiemminkin. Usein kun lähtee pidemmälle lenkille, varsinkin kesällä tarvitsee juotavaa mukaan ja  juomarakollinen reppu tuntuu turhan isolta. 

Muutenkin lenkki tuntui nyt hyvältä, aurinko paistoi vielä illallakin lämpimästi, asteita 24. Toivotaan ettei viikon päästä olisi ihan näin lämmintä.

Ensi viikko sitten vaan tankkaillaan ja venytellään....

Olo ei oikeastaan ole kovin luottavainen.

Maanantairasteilla

Maanantaina piti olla lepopäivä sunnuntain rankan pitkiksen jälkeen. Kas mutta löysin itseni taas Porin Metsästä.

Olin sitten kouluvuosien ensimmäistä kertaa suunnistamassa! Kaverin kanssa oli vasta viimeviikolla puhetta että tänä kesänä käydään ainakin kerran kokeilemassa suunnistusta. Extemporee...nyt siis käytiin ja todennäköisesti käydään vielä monta kertaa tänä kesänä. Oli se niin kivaa puuhaa.

Rastikarhut järjestää mm. näitä maanantairasteja eripuolilla Poria. Osallistumismaksu oli viisi euroa ja siihen päälle emit 3 euroa..

Siis taas polkutossut jalkaan ja menoksi. Keli oli loistava, paikoitellen oli metsässä tosi märkää mutta se on jo tuttua että tossut kastuu matkalla. Valitsimme reitin B, ei siis kaikkein helpointa. Helppoahan se tietty oli kun maasto on tuttua, mutta kartan tulkintaahan tässä treenataan. Löytyi taas ihan uusia polkujakin. 11 rastia piti löytää. Reitti oli 6,4 km mutta suunto näytti 8,3 km. Ehkä parissa kohtaa oli pientä hakua. Aikaa meni 1,28 ja keskisyke 120. Oikein mainio palauttava treeni siis. Pitää tosissaan testata itseään seuraavaksi vähän oudommissa maastoissa.

Tiistaina olikin vapunpäivä. Sateinen päivä aamusta asti. Mummulle tuli taas äkkilähtö kun pojat soitteli aamulla lähtisinkö Huikeeseen vappumunkeille, he on jo matkalla. No minähän tietty lähden aina jos mahdollista, liikkeelle. Fillarikamat päälle, läskipyörä oli onneksi ajokunnossa ja menoksi. Tuli tehtyä kevään ensimmäinen pyöräilylenkkikin. Menomatka oli ihan reipasta vauhtia mutta sitten takaisinpäin lähtiessä meno oli verkkaista joten ihan hyvä, rauhallinen ulkoilulenkki siitä sitten kehkeytyi.

Vappuajelulla

Keskivikkona tuli tehtyä tonnin vetoja. Alkuun ja loppuun pk 2 km ja väliin 5 x 1 km vedot.
Ajat välillä 4,46 -5,00.
Hain maratonia silmällä pitäen magnesiumia ja rautaa. Maitohappobakteeria olen muistanut napsia parina päivänä. Rautaakin pitäisi ottaa, en ole vielä varastorautoja mittauttanut uudestaan joten varmuuden vuoksi vähän sitäkin lajia. Magnesiumia ihan varoiksi, vahingosta viisastuneena. Tämän kylmän ajanjakson päätteeksi saattaa maratonilla olla kevään ekat helteet, usein ne siis yllättää juoksutapahtumassa. Vatsa oikkuilee edelleen joten noita tabujakin pitää ottaa varovasti. Toivotaan että se asettuu ennen kisaa.
Torstaina Katinkuruun palauttavalle. Seitsemän kilsaa keskisykkeellä 132. Perjantai olikin jo lepopäivä, onneksi ei tarvinnut lähteä lenkille sillä keli oli tosi kylmä. Martan kanssa kylläkin lähdettiin metsälenkille ja keli tuntui oikein mukavalta.
Lauantaina oli vuorossa viikon pitkä lenkki. Lähdin parin kaverin kanssa liikkeelle aamuysiltä. Aurinko paistoi jo aikaisin ja pienen pähkäilyn jälkeen pistin takin alle lyhythihaisen paidan...keli oli mukavan keväinen ja lämmin. 2,50 tuntia ja 21,18 km keskisykkeellä 120. Nyt ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kun edellisellä pitkiksellä. Eikä myöskään vatsa sekoillut.

Maratoni lähestyy ja samaan tahtiin epätoivoinen olo. Jostain luin lohduttavat sanat, enään ei ole mitään tehtävissä. Työ on jo tehty. Hyvä ohje, ehkä se vähän rauhoitti mieltä.