Vihdoin kunnon juoksulenkkejä

En heti lähtenyt kiusaamaan lonkkaa ja si-niveltä ulos epätasaiselle alustalle, vaan lähdin hieman mukavuudenhaluisesti sisähalliin. Keskiviikkotreeneissä ei takareisi kiukutellut vaikka alkuun oli vähän hyppy- ja loikkaharjoitteita. Ensin pari juoksukierrosta lämmittelyä ennen tekniikkatreeniä.

Sitten kymmenen kierrosta eli 4 kilometriä vk1:sen vauhdilla. Meni mukavan tasaisesti, en kyllä seurannut yhtään sykettä ja juoksu olikin sitten jo enemmänkin vk 2:sta, sykkeet oli 152/159. Tuli joka tapauksessa kiva olo juoksun jälkeen kun pääsi vihdoin kiusaamaan jalkoja ja varsinkin keuhkoja. Yhteensä siis 5760 m. 

Maanantaina keskityin kehonhuoltoon joogaamalla. Joogit.fi on taas ollut käytössä ja löysin sieltä niin täydellisen tunnin joogahetken, sen jälkeen ei paikat kolottaneet. Aamulla ihan hämmästyin kuinka hyvältä tuntui, tein saman myös tiistaina hiihtopäivän päätteeksi.

Kuksat Katajamäen laavulla

Pomarkun Isoneva

Tiistaina oli aivan täydellinen hiihtokeli, aurinko paistoi ja ladut oli juurikin tehtynä. Kaverin kanssa laitettiin eväät reppuun ja lähdettiin nauttimaan päivästä. Latu kulki Pomarkussa, Isonevan suolla. Yhteensä n. 11 km ja siinä puolessa välissä Katajamäen laavulla evästeltiin. Mukana oli tietenkin grillimakkaraakin. 

Torstaina oli taas aamu-uinnin vuoro. Ennen töitä kilsa vaparia, rauhallista. Sain koko ajan uida yksikseen omalla radalla.

Perjantaina aamusalilla 50 min. Pääpaino jalkaosastolla. Lauantaina uintitreenit ja illemmalla vielä ulkoilua upeassa säässä.

Reposaaren takarannalla

Sunnuntaina ensin Martan kanssa reippailua metsäpoluilla hieman vajaa pari tuntia. Kävin myös vielä auringon paistaessa juoksemassa. Vuoden pisin lenkki, 10 km. Niin jäistä vielä oli että pistin nastalenkkarit. Ilman ei olisi voinut rennosti juosta. Yritin pysyä pääasiassa poluilla. Kiva lenkki, jalka ei oireillut mutta polvi tällä kertaa muistutteli itsestään. Illalla palloa, venyttelyä ja liikkuvuusharjoitteita. 1:23, 10 km avg 134 bpm.

Yyterin uudet lankongit

Viikonloppuna tuli ulkoiltua kyllä reippaasti, vaikka luntakin vielä piisaa niin kevättä odottelen. Metsäpolut paikoin jo houkuttelee.

Helmikuussa on juoksua kertynyt huimat 28.5 km. Siitä ei voi kuin parantaa.

Valoa polun päässä, kohta juostaan!

Pariin kuukauteen ekat kunnon juoksut suoritettu! Sisähallissa kiersin radan 20 kertaa, siitä kertyi 8 km ja olihan ihan kivaa pitkästä aikaa. Ulkona on sellaiset kelit ettei sinne ollut mitään asiaa, onneksi sattui sopiva päivä kohdalle, että pääsin halliin testaamaan. Tasainen alusta muutenkin oli nyt huomattavasti parempi vaihtoehto kuin epätasainen ja muhkurainen pyörätie, saatikka sohjoinen metsäpolku.

Juoksu sujui ihan hyvin rauhalliseen tahtiin edetessä. Vähän vauhdikkaammat pyrähdykset toivottavasti avasivat jotain paikkoja, mutta ei ne oikeastaan ihan hyvältä vielä tuntuneet. Toisaalta äkkäsin jossain kohtaa että vasen jalka tekee jotain ihan outoa vippausta, juuri tämä mikä on oireillut. Kun askellukseen kiinnitti enemmän huomiota rupesi juoksu helpottumaankin. Polven liikerataan pitää keskittyä huolellisesti jotta saan vanhan hyvän askelluksen takaisin.

Vielä en siis ole ahnehtinut juoksua vaan liikkunut muuten monipuolisesti ja pyrkinyt huoltamaan paikkoja. Fyssarin ohjeiden mukaan kehonhuoltoa ja liikkuvuutta. Helmikuussa on ollutkin ihan aktiivista tekemistä.

Ahkerasti olen uinut, joogannut, tehnyt kävely/sauvakävelylenkkejä, fatbikelläkin kerran umpihangessa, kuntosalia, kahvakuulaa, kehonhuoltoa, hiihtoa ja sisäradalla pariin otteeseen juoksua. Hiihtämässä olisin mielellään käynyt enemmän, kelit ei vaan ole ihan natsanneet täällä länsisuomessa. Onneksi on edes muutaman kerran päässyt ladulle. Välillä on tullut todella runsaasti lunta, sitten taas vettä ja taas on luvassa lisää lunta. Sen verran on asfalttikin vilkkunut ja aurinko paistanut että melkein kevättä nyt odotellaan.

Meillä on aina hauskaa Maikun kanssa

Olin alkukuusta fyssarilla joka viimeinkin pääsi tämän vaivan juurisyyhyn eli lantioon. Hän kyllä pisti sen ojennukseen aika rankalla käsittelyllä joten nyt omatoimisella harjoittelulla pikkuhiljaa olen kuntoutumassa. Pari viikkoa päivittäin omatoimista huoltoa ja hänen mukaansa se mitä eniten tarvitsen on, kuinkas ollakaan, liikkuvuustreeniä! Takareisi edelleen on kireä ja jumittaa, mutta edistystä on tapahtunut ja nyt pystyn itsekin tekemään sen kanssa harjoitteita. Ihanaa että löytyy kunnon ammattilaisia.

Huomioitavaa taas on se että vaikka vaiva oli yhdessä paikassa on koko keho samanlaisen huollon tarpeessa, tällä kertaa se vaan kulminoitui yhteen paikkaan. Perimmäinen syy todennäköisimmin johtuu kokonaisuudesta ja sen liikkuvuudesta.