HimosTrail 2018

Viikon takainen extremejuoksu rupeaa jo hieman hellittämään otettaan. Mieli tekisi uusiin koitoksiin, pitänee vaan aloitella vähän kerrallaan.

Toista kertaa osallistuin Himostrailin 26 kilometrin Extreme-juoksuun. Polkujuoksua parhaimmillaan ja erittäin haastava reitti. Nousua oli 945 m ja ylä- ja alamäkeä oli ihan riittämiin. Vasta viimeiset 8 kilometriä taisi olla sitä helposti juostavaa polkua. Olihan juostavaa polkua muulloinkin mutta nekin kulki usein sopivan loivaa ylämäkeä tai sitten reipasta alamäkeä. Ylämäet tuli suurimmalta osin käveltyä, myös ne tasaiseen juostavat ylämäet. Ne oli sen verran pitkää että ihan hapotti kyllä. Alamäkijuoksua on onneksi tullut treenattua mutta nekin olivat nyt välillä niin teknistä että paikoitellen aika varovaisesti piti mennä.

Lähdössä ei jännittänyt kun tiesi mitä tuleman pitää. Ensimmäisen nousun aikana sitten muistui mieleen. Mäen päälle saavuttaessa olikin jo tultu 1,7 km. Nousun jälkeen reittiä oli vähän muutettu ja lähdettiin letkassa pienempää polkua onneksi jo alaspäin, hetken matkaa... Päivä oli erittäin lämmin joten juomaa kului jo alkumatkasta tasaiseen tahtiin. Juomarepussa oli tällä kertaa squeezyn urheilujuomaa. Squeezyllä on uusi tuote jossa ei ole makeutusaineita, makuna kookos-ananas. Ihan hyväksi totesin. Tuotteella on ainakin hyvä saatavuus, kyllästytti jo kun sai noita juomia hakea kissojen ja koirien kanssa eikä mistään löytynyt.

Huoltopisteitä 26 km osuudella oli 4 kpl. Ensimmäinen huolto oli 5 kilsan paikkeilla, tarjolla oli vettä ja valikoima erilaista energiaa. Loppumatkasta tarjoiltiin jo suklaatakin. Reitti oli erittäin hyvin merkattu, eksymisen vaaraa ei ollut ja epäselvissäkin kohdissa oli vielä toimitsija opastamassa oikeaan suuntaan. Puolimatkassa toiseen huoltoon oli kuulu nelivetonousu. Huh, kivikkoa ja juurakkoa riitti ylös asti. Joku lohdutti että pahin on ohi...niinpä niin. Kellon kilkatus toi välillä piristystä, tiesi että oikealla polulla ollaan menossa. Eräässä mutkassa oli musikanttikin, nuori poika soitti trumpettia...tai jokin sentapainen soitin.

Tällä kertaa reitti kulki puolen välin jälkeen takaisin alas tapahtumakeskukseen ja sitten samantien takaisin ylös. Aika tunkkausta siis. Juuri mennessäni alaspäin kuulutettiin extreme-sarjan naisvoittaja maaliin, olin siinä vaiheessa ollut liikkeellä 2,5 tuntia ja vielä 10 kilsaa jäljellä. Reitin varrella sattuneista syistä vähän väliin veti henkeä joten maisemiakin ehti ihailla. Varsinkin poluilla oli upeita ja silmää hiveleviä maisemia. Erittäin kutsuva metsälampikin oli matkan varrella, olisi virkistänyt pieni pulahdus. Sen verran häntäpäässä olin kärjestä että loppumatkan sain aika rauhassa yksikseni juosta. Loppuvaiheessa on pieni kolmen kilometrin kierros jossa hetken tullaan vastaantulevien kanssa samaa polkua vastaan ja siinä vähän näki muitakin juoksijoita. Yksi tuttukin sattui iloisesti vastaan.

Vaikka reittiä oli uusittu ja polut olivat osin uusia ja ennen kokemattomia niin oli kiva huomata välillä että hei, olen ollut täällä ennenkin. Luulisin että pääosin oli samaa reittiä kuin viimevuonnakin.

Lopussa oli oikein kivat fiilikset kun polut olivat jo helppoja ja nopeakulkuisia. Viimeinen nousu oli kyltillä merkattu että nyt saa mennä hanaa ! Mentiinhän sekin hanaa, muttei kyllä juoksemalla. Sen jälkeen sitten rallateltiinkin melkein vain alaspäin.

Jotenkin tuntui että reitti  tosiaan oli paljonkin raskaampi kuin viime vuonna. Onhan tässä nyt tullut juostuakin mutta ei ne koivetkaan aina välttämättä ole keveimmillään juuri kisapäivänä.

Näin jälkeenpäin tulikin mieleen että painoikohan vielä Nutsin polkujuoksu jaloissa...

Mittariin tuli minulle 27,5 km vaikka virallinen matka oli 26. Aikaa meni 4,27 ja keskisyke oli 134.

Reippaasti yli puoli tuntia kauemmin kuin viimeksi...

Maalissa saatiin mehua ja lisää energiapitoista naposteltavaa. Kun sain kaverinkin maaliin niin saunaan ja sopalle. Hintaan kuului siis myös ihan hyvä keitto, kolme vaihtoehtoa ja salaattiakin ihan monipuolisesti. Heti numerolappua hakiessa saatiin myös näppäräntuntuinen juoksuvyö, mahtuu isompikin puhelin.

Pari kertaa naprapaatin käsittelyä ennen juoksua selvästi auttoi. Juoksijan polvi ei vaivannut. Toki polvissa ja reisissä rupesi muuten meno tuntumaan vähän väsyneeltä. Muutaman kerran oli kaatuminen lähellä ja kerran sitten vedinkin pannut, erittäin helpolla osuudella tietty. Ei sattunut onneksi sen kummempia mutta jotenkin löin kyljen heti rintalastan alapuolelta ja se on nyt aika kipeä. Ulkoisia jälkiä ei näy.

Sain muuten tämän vuoden osallistumisen arvonnassa,  lisätietoa siitä ja viime vuoden kisasta löytyy täältä. Ihan viime hetkellä sain mukaani yhden juoksukaverinkin, Hannan. Hän ei ole aikaisemmin juossut poluilla kuin yhden 7 kilsan helpon reitin. Lupasin katsoa että hän pääsee maaliin, alkumatkassa jonkin verran seurailin että hän pysyy perässä ja jossain vaiheessa sitten totesin että kyllä se sujuu. Sitkeä hän oli ja suoriutui todella hyvin ensikertalaiseksi. Turhaan huolehdin, vaikka välillä aina mietinkin miten hän pärjää.

Hyvistä järjestelyistä pitää kehua, lopussa sattui vielä sellainen jännä asia kun oltiin jo kaverin kanssa oltu pesulla mutta vielä pukeutumassa tuli yksi järjestäjistä kyselemään onkohan kyseinen nainen sellainen josta matkalla oltiin huolestuneita, satuin toimitsijalta loppumatkasta kyselemään onko jo näkynyt mun juoksukaveria kun olen vähän huolissani. Asia oltiin siis rekisteröity ja huolehdittiin loppuun asti.

Tänä vuonna reissu oli ihan yksipäiväinen, aamulla lähdettiin ajelemaan ja illalla myöhään oltiin kotona. Muutama sata kilometriä siitä että pääsee poluille. Saattoi olla että ajomatkakin painoi tällä kertaa kropassa. keli oli mainio, odotettua sadetta ei tullut joten keli oli kuiva. Ei liukasteltu eikä rämmitty mudassa, kuten viime vuonna mikä sekin oli tavallaan hauskaa !

Kisan jälkeinen päivä meni oikeastaan levätessä, illalla kävin koiran kanssa pienellä kävelyllä. Maanantaina 2,5 tuntia maastopyöräilyä ja hyvät venyttelyt. Tiistaina palauttava juoksulenkki 40 minuuttia, koiran kanssa. Pehmeillä poluilla mutta siltikin tuntui varsinkin polvissa siltä että jossain on tunkattu.

Samalla suoritin juoksuhaasteista kohdat 34. juokse ilman elektroniikkaa ja kohta 24. venyttele hyvin lenkin jälkeen.

Keskiviikon maastolenkki Katinkurussa oli jo normia juoksua ja tuntui hyvältä.