Vuosi 2023 pähkinänkuoressa

Tammikuu alkoi villasukkajuoksulla. Hienoa painella uudessa, pehmeässä pakkaslumessa, pimeällä Yyterin rannalla. Kolmet villasukat jalassa ja nauru suunpielissä. Siihen palataan pikimmiten tulevana vuotena. Säät vaikuttavat suosiollisilta. Tammikuussa oli myös vuoden eka lappujuoksu. Himos Winter Trail. Olimme siellä hyvällä porukalla ja reissu oli ikimuistoinen. Vakaa aikomus uusia kisa tulevana vuotena. Se nyt kuitenkin jää tekemättä. Harmi.

Helmikuussa olin TriBabes Finlandin treenileirillä Pajulahdessa.  Leiri on taas tiedossa alkuvuodesta. Suoritin siellä juoksun tasotesin, ihan onnistuneesti. Nyt vähän funtsin kannattaako sitä uusia. Tämän vuoden kilsat ovat olleet niin vähäisiä että tulokset tuskinpa parantuvat.

Maaliskuussa iski pyöräkuume.

Huhtikuussa vuoden toka lappukisa. Karhuviesti Luvialta Poriin. Tein todella onnistuneen juoksun, valmennus on tuottanut tulosta.

Toukokuussa laskiskelin että valmennusta on jo takana puoli vuotta. Aika meni nopeaan ja tulostakin havaittavissa. Hyvä päätös lähteä Katin matkaan. Toukokuussa alkoi myös aikaiset aamufillaroinnit. Aivan parasta. Ostin uuden maantiepyörän.

Kesäkuussa jatkui monipuolinen harjoittelu, ne on vaivihkaa muuttuneet oikeastaan triathlontreeneiksi. Koko kevään jatkuneet uinnit on siirtyneet avoveteen. Ostin jo uuden märkäpuvunkin. Juhannuksena testailtiin lajeja seuran Juhannustriatlonissa. Meni sen huomattavasti paremmin kuin edellisenä kesänä.

Heinäkuussa testasin omaa sietokykyäni Säkylän triathlonin sprintillä. Aika oli jotain muuta mikä oli tavoitteena. Tuulinen Pyhäjärvi pisti juuri silloin parastaan ja uintiosuudella kului aikaa tuplaten suunniteltu. Mutta sain sen tehtyä ja todellakin ylitin itseni siinä kohtaa. Todella raskas uinti verotti muita lajeja, mutta olen erittäin tyytyväinen että pääsin  maaliin. Kisa oli vuoden mieleenpainuvin.

Elokuussa sitten oli vuorossa Noormarkun joki ja Tarmo Triathlon. Loppukuusta vielä Vierumäellä sprintti. Siihen nähden ettei kyseiset kisat olleet mitenkään kesän tavoitteena, olen ihan tyytyväinen saavutuksiin. Rutkasti monenmoista harjoittelua vielä tarvitaan. Jospa ensi kesänä vähän paremmin valmistautuneena.

Syyskuussa vielä oli treenikalenteri jota noudatin. Paljon pyöräilyä, mm. vähän yli sadan kilsan yhteislenkki. Ehdin jopa poluillekin juoksemaan.

Lokakuussa loppui valmennus ja treenikalenteri. Ihan hyvään kohtaan. Nyt oli myös vapaus tehdä kaikenlaista aina sen mukaan mitä mieleen juolahti.

Marraskuussa kävin vielä pyörän laktaattitestissä. Sain vähän tarkempia sykealueita mm. talven spinneihin.

Joulukuussa olen päässyt hiihtämään jo muutaman kerran. Lumi tuli ajoissa tänä vuonna ja Yyterissäkin on ladut hiihtokunnossa.

Loppuvuodesta olen ahkeraan käynyt uimassa. Myös uimavalmennuksessa. Uinti rupeaa jo olemaan paremmin hallussa, joten ensi kesää ajatellen olen taas paljon luottavaisempi. Kunhan siihen vielä saisi enemmän vauhtia.

Kulunut vuosi on kerrankin sisältänyt tarpeeksi monipuolista liikkumista. Akka on vuoden loppuessa huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viime vuonna samaan aikaan. Laskiskelin minkälaisia määriä on tullut tehtyä. Fillaroitua on tullut 2430 km ja aikaa siihen on kulunut runsas 125 tuntia. Juoksua 439 km ja aikaa kului n. 70 tuntia. Uinti hämmästytti eniten, 55 tuntia kulutettu altaassa ja avovedessä ja matkaa tullut yli 100 km.

Ensi vuoteen ei ole pahemmin petrattavaa liikkumisen suhteen, jospa pysyisi samanlaisessa monipuolisessa tekemisessä kuin kuluvana vuonna niin olisin erittäin tyytyväinen.

Parasta kuluneessa vuodessa oli myös oma seura TriBabes Finland. Se on tuonut todella paljon uusia treenikavereita ja ystäviä matkaan.

Pyörän laktaattitesti

Kävin pyörän laktaattitestissä nähdäkseni onko mitään kehitystä tapahtunut. Edellinen testi oli melkein kolme vuotta sitten. Siinä testissä taidettiin todeta peruskestävyysalue aikalailla heikoksi. Nyt samainen alue oli vahva ! Hienoa, juurikin sen kanssa olen tahkonnut viimeisen vuoden. Edistystä siis on todellakin tapahtunut.

Suunnilleen vuosi sitten aloitin Katin valmennuksessa. Pääasia oli lihaskunnon ja liikkuvuuden  kehittämisessä ja heti alkuun todettiin että myös peruskestävyys oli saatava oikeille raiteilleen. En ollut asiaa edes sisäistänyt, tuntui normaalilta juosta niin että syke pomppasi heti melkein anaerobiselle kynnykselle. Kuitenkin se juoksu sujui jossain määrin hyvin, mielestäni. Mutta kun alkuun piti juosta sykkeiden mukaan ja siis matalilla sykkeillä, ei se ihan onnistunutkaan. No siitä sitten aloitettiin juokseminen lähinnä waldnielillä, juoksu-kävelyllä. Todella maltillisesti ja pitkään, ennen kuin jotain muutosta sykkeissä oli havaittavissa. Juoksua ei kalenterissa ollut paljon, sen verran että laji pysyi mukana ja pikkuhiljaa sain sitä osiota parannettua. Juoksu-kävelyä tein vielä pitkälle kesään. Jossain vaiheessa rupesin sitten huomaamaan että sehän oli taas rentoa ja helppoa juoksua. Tänä vuonna olen todella paljon pyöräillyt ja se on taatusti ollut sitä tärkeää pk-treeniä jota on tarvittu.

Suvin kanssa puuskutettiin samaan tahtiin :D

Epäsuora polkupyöräergometritesti tehtiin Turun Liikuntalabrassa. Suosittelen, oli hyvin järjestetty ja sain hyvin palautetta ja tsemppiä testin aikanakin. Meitä oli muutama testattava Tribabesilta ja toki heiltäkin tuli hyvin kannustusta, mikä kyllä auttoi siinä loppumetreillä. Sain maksimitehoksi 226 W. Maksimaalinen hapenkulutus 39,3 ml/kg/min. Palautteen mukaan peruskestävyysalue oli siis erittäin vahva ja anaerobinen kynnys myös erittäin hyvällä tasolla. Aikaa testiin meni 24:05, kolmen minuutin välein korotettiin 25 wattia. Testin raportti oli selkeä ja myös siinä olleet ohjeet, miten liikutaan oikein kyseisten tulosten perusteella. Sykealueisiin tuli pieniä muutoksia.

Taisi jaloista loppua voima ennen keuhkokapasiteettia,
oli kyllä ihan onnistunut testi.

Marraskuun treenit olen pyrkinyt pitämään maltillisena ja järkevänä. Salitreeniä, spinniä, kehonhuoltoa ja joogaa. Uintia ja maastopyöräilyä sekä myös rauhallista juoksua 1-2 krt viikkoon. Myös lepopäiviä vaikka niitä ei välttämättä aina ehtisi pitämään. Onneksi jotain olen oppinut ja varsinkin tuon lepopäivien tärkeyden.

Treenitauko ja syksyn suunnitelmia

Hetkeen en olekaan päivitellyt blogia. Jostain syystä se vaan on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Syksy kuitenkin on ollut edelleen ihan aktiivista liikkumista. No vähän rauhallisempaa kuitenkin kun hetkeen. Syyskuussa ei enää ollut kalenteria käytössä, joten tekeminen on ollut enemmänkin fiilispohjalta, vähemmän etukäteen suunniteltua treenaamista. 11 kuukauden valmennuksen jälkeen oli hyvä pitää pieni tauko ja tehdä kaikkea muutakin mukavaa. Ilman sitä kalenteriin merkattua tekemistä. Myös valmennussuhde loppui, ainakin toistaiseksi. Se on tehnyt ihan hyvää, ei aikatauluja ja ennalta määrättyjä lajeja tiettyinä päivinä. On voinut tehdä kaikenlaista mitä mieli tekee. Juoksulenkille on voinut lähteä kun kalenterissa ei ole ollut esim. pitkää fillarilenkkiä tms.

Syksy on hienoa aikaa ulkoilla ja nauttia upeista ilmoista. Metsä on kutsunut puoleensa. Tuntuu että töissäkin on ollut syksy kovin kiireistä aikaa. Olisi monta treeniä jäänyt tekemättä jos ne olisi olleet aikatauluihin sidottuja. Nyt on vaan ollut mukava käydä vähän hengittelemässä ja haukkaamassa happea toimistopäivien vastapainoksi. Syyskuussa tuli edelleen paljon pyöräiltyä. Maantiepyörällä viimeisen kerran syyskuun puolessa välissä, 87 km ja 4 tuntia. Vielä silloin tarkeni lyhyillä bibseillä. Sen jälkeen on siirrytty graveliin ja fatbikeen. Syyskuussa kävin ahkeraan myös uimahallilla. Piti hyödyntää maksetut kerrat ennen kuin ne vanhenisivat.

Lokakuussa olen pikkuhiljaa aloitellut esim. kuntosalitreenejä ja joogaankin jo ehdin kertaalleen. Tuntuu että kehonhuolto on eniten kärsinyt tästä kalenterin puuttumisesta. Onko mikään yllätys kuitenkaan ! Juoksemassa olen käynyt maastossa ilman paineita määrästä ja vauhdista. Olen ihan innoissani kun illat jo pimenevät niin pääsee lamppulenkeille.

Olen viikonloppuna menossa pyörätestiin, joten tavoitteellinen liikunta jatkuu edelleen. Uimahalliin oli kiva palata kesän ahkerien märkäpuku-uintien jälkeen. Toivottavasti kesän aikana on jotain edistystä tapahtunut. Uintivalmennuskin on taas alkanut. Pyöräily jatkuu maastossa ja spinnitunneilla.

Mukavaa loppuvuotta sulle !

Kesän triathlonkisat

Näin se kesä on kohta ohitse ja lappukisoissakin tuli muutamassa käytyä. Juoksukilpailut on hissukseen vaihtuneet triathloniin. Kesän aikana on tullut käytyä neljässä tapahtumassa. Ensimmäinen oli seuran oma Juhannustriathlon. Toinen taas sprintti Säkylässä.

Kolmas sprintti oli Porin Tarmon järjestämä triathlon Noormarkussa. Viimeisin huipentui jo vähän isompaan tapahtumaan Vierumäellä. 

Tarmo Triathlon

Tässä pikkukisassa eniten jännitti Noormarkunjoki. Pääsin onneksi pariin kertaan treenaamaan siellä ennen kilpailua. Eikä se ollutkaan niin paha kuin muistelin. Nyt onneksi mentiin myötävirtaan. 

Noormarkunjoki ja TarmoTriathlonistit

Uinti 600 m  9:40 min. Uinti oli nopea, (siis oma nopee)virta vei mennessään, mutta pyrin uimaan omaan rauhalliseen tahtiin. (siinäkin treenin paikka että saa vauhtia uintiin)

T1 4:46 min. Vaihdossa meni turhia minuutteja, puvun kanssa jouduin taistelemaan. Päässäkin            pyöri uinti, joten olo oli hieman hutera.

Fillari 20,5 km 44:8 min. Alussa lähdin turhan varovaisesti liikkeelle. Olin kuitenkin tyytyväinen pyöräosuuteen, keskari oli 29.5 min/km.

T2 2:26 min. Sujui odotetusti.

Juoksu 5 km 28:55 min. Juoksuosuuteenkin olen suht tyytyväinen, vaikka oli tosi lämmin päivä sain loppuun vielä pienen kirivaihteen päälle.

Lopputulos 1:30:08 (27.6 km)

Porin Tarmon järjestämä triathlon oli kiva, järjestelyt sujuivat ja kaikista hienointa oli että TriBabesin pinkkejä triathlonisteja oli mukana kisaamassa iso joukko. Itse olin ensimmäistä kertaa mukana. Tässä kilpailussa oli monella mukana suuria tunteita ja hienoja onnistumisia. 

Vierumäki Triathlon

Tätä kisaa mietin kauan ja ilmoittauduin vain muutamia päiviä ennen kilpailua. Onneksi lähdin sillä tämä oli ensikertalaiselle hieno kisa, vähän isommissa ympyröissä. Paria päivää ennen kisaa, kuulin että pyöräilyosuus olisi todella mäkinen. Se pisti vähän miettimään miten siitä selviäisi. Länsirannikolla ei kovin isoja mäkiä ole pyöräilyssä tullut vastaan. Myös uiminen ilman märkäpukua mietitytti vielä kisa-aamunakin. Matka olisi lyhyt ja voittaisin siinä ehkä vähän aikaa, varsinkin vaihdossa. Päädyin kuitenkin pukemaan märkäpuvun. No, sehän meni ihan pieleen. Suurin osa sprinttimatkalaisista oli pukenut märkkärin vaikka matka olikin lyhyt.

Uinti 400 m 11:12 min. Uinti meni hyvin. Olihan matka lyhyt mutta muuten tosi kiva. Vedestä noustessa oli kyllä ylämäki melkoinen. Lähtö oli rolling start, se teki uinnista miellyttävämpää. Oli tilaa ympärillä.

T1 7:26 min. Tämä oli hurja. Jotenkin sain itseni sieltä vedestä ylös. Ylämäki alkoi heti, joten suosiolla kävelin sen ylös ja lopussa vähän hölkkää. Puvun kanssa oli vaikeuksia saada se riisuttua, niin kuin näppärästi. Päästä heitti ja märkkäri oli makkaralla nilkoissa. Aikaa meni ihan helvetin kauan. Pelkkään nousuun taisi kulua jo 3 minuuttia. Tässä on treenaamisen paikka. (pitänee huomauttaa että olen normaalisti puvun saanut hyvin pois päältä)

Fillari 20 km 42:40 min. Kun vihdoin pääsin pyöräilemään, totesin ettei tässä vielä ainakaan niitä mäkiä näkynyt. Ne tulivatkin sitten kun käännyttiin isommalle tielle. Siellä lenkki mentiin kaksi kertaa ja sitten vielä samaa reittiä takaisin. Ylämäet laskivat keskivauhtia mutta alamäessä vauhti oli parhaimmillaan melkein 48 km/h. Olen tyytyväinen pyöräosuuteen. Useimpia kertoja ohittelin muita juuri ylämäessä. Yllättäen loppumatkan loiva ja pitkä ylämäki tuntui melkein pahemmalta.

T2 2:56 min. Tämä vaihto sentään meni paremmin.

Juoksu 5 km 30:45 min. Juoksussa lämmin keli vähän vei voimia, tai sitten rankka pyöräily. Sain kuitenkin itseni kohtuuajassa maaliin ja ehkä hippasen vauhtia viimeisiin metreihin maalisuoralla. Jos nyt vähän spekuloin kisaa niin puoletkin pois ekasta vaihdosta ja pari minuuttia juoksuosuuden puskapysähdyksestä, olisi aika ollut aikalailla erilainen.

Lopputulos 1:35:01, (26.17 km)

Oliskohan nämä kisat riittäneet tänä kesänä. Ensi vuodesta ei taas tiedä mistä itsensä löytää. 

Sprintillä Säkylä Triathlonissa

Lauantaina kisasin ensimmäinen sprinttini. Toinen triatlonin lappukisa. Odotukset olivat toista kuin lopputulos. Valmentaja oli laittanut tavoiteajaksi 1:32. Perjantain pyöräintervallien jälkeen totesin että ihan mahdollista ja vielä ehkä helpostikin. Heti paikan päälle lauantaina päästessäni, totesin jo parkkipaikalla että onpas kova aallokko.

Ei kuulemma yhtään pahat, sanoi joku joka varmaan on ennenkin aallokossa uinut. Koska en ole jännittäjätyyppiä olin suht rauhallisin mielin. Säätiedotus oli lupaillut satunnaisia vesisateita, mutta eihän niitäkään tullut. Varmuuden vuoksi tankkasin perjantaina pari pullollista Noshtin energiajuomaa ja ateriat oli hiilaripitoisia. Kisa-aamuna kaurapuuro hillolla ja pari leipää, kananmunia ja kahvia. Startti oli 11.30. Tein myös 25 minuutin kuminauhajumpan, se oli treenikalenterissa. Sitten kohti Säkylää.

Vielä hymyilyttää

Valmistautumista helpotti kummasti se, että olen ollut seuraamassa kisaa parina vuotena paikan päällä. Odotin kuitenkin kisainfoa ennen kuin puin märkkärin. Siitä sitten pieni lämmittely vedessä ennen starttia. Alun jälkeen aallokko iski kyllä aika hyvin suoraan päälle. Uinnista ei tullut mitään. Nopeasti se muuttui rinta-uinniksi, tai jonkinmoiseksi mökkisammakoksi. Aika pian joku jo heilutteli kättään sen merkiksi että ei pysty jatkamaan. Turvaveneet ja vesijetit olivat tilanteen tasalla. Kyllä itselläkin häivähti mieleen että jaksankohan. Päätin kuitenkin jatkaa ekalle poijulle sillä sen jälkeen helpottaa kun käännytään takaisin. Loppumatkan pystyin uimaan vaparia mutta voimat kyllä oli menneet menomatkaan. Aika raskasta oli. Syke oli lopussa 161-163 joka on juoksussa maksimini. Rantaan päästyäni en todellakaan juossut pyörälle. Kävelin ihan suosiolla ja yritin saada sykkeen rauhoitettua. Uintiin meni aikaa 27:29. Tavoiteaika oli 18 min. Matkaa oli 750 m.

Sanomattakin oli selvää että uinti tuntui pyöräilyssä. Jalkoja hapotti ekan 10 km. Pyöräilyn piti olla vahvinta mutta oli sekin vaikeaa. Hengityskin tasaantui vasta puolessa välissä matkaa. Loppuun sain sentään vähän paremmin vauhtia. Keskinopeus lopulta oli ihan hyvä, 27.7 km/h. Mielestäni en saanut kunnon pyöräilyä aikaiseksi. Pyöräilyaika oli 43:16. Tavoiteaika oli 41 min. Pyöräily meni anaerobisella kynnyksellä. Fillariosuus oli 20 km.

Juoksu menikin sitten ihan walluna. Juoksu ja kävely vuorotteluna ihan alusta asti. 5 kilsaa meni tuskaisesti aikaan 34:34 ja tavoite oli 28 min. Sykkeet 135/148. Vk 2:lla pääasiassa. AnAek on 149. Ei siis edes maksimeilla. Ihan miltei loppumetreillä pääsin sentään ohittamaan yhden selän jota seurasin koko juoksun ajan. En olisi uskonut että minkäänlaista loppukiriä irtoaisi.

Ennen uintia otin kaksi Noshtin jollosta ja samoin ennen fillaria ja juoksua. Sekä Noshtin urheilujuomaa. Luulisin että energiaa oli tarpeeksi, uintiosuus vaan oli niin rankka että vei voimat heti alkuun. Maalin jälkeen oli olo myös juurikin kaikkensa antanut. Yksi kovimpia kisoja missä olen ollut.

Loppuaika oli 1:51:56. Melkein 20 minsaa kauemmin mitä oli aikomus. Kisasta jäi kyllä hyvä fiilis kuitenkin. Sitkeesti maaliin asti. Seuraava kisa on jo mielessä. Pitäähän sitä nyt revanssi ottaa. Sunnuntaina fillarilla rentoa palauttelua tunnin verran. Treenit alkavat taas heti maanantaina ja kohteena on seuraava sprinttikisa.

Aikamoinen pesukone takana, ilmeestä voi jotain päätellä.

Säkylä Triathlon itsessään oli tosi kiva ja hyvin järjestetty tapahtuma. Kisan jälkeen sai lohisoppaa ja pääsi saunaan. Tapahtuma-alue on tiivis joten muiden kisaamista oli helppo seurata. Tribabesilla oli jokaisessa sarjassa osallistujia, eniten sprintissä. Muutama ensikertalainenkin. Ekaksi kisaksi nyt oli turhan raju uintiosuus, aika monta osallistujaa keskeytti kisansa heti uinnissa. Olen tyytyväinen että itse jaksoin kuitenkin loppuun asti ja maalissa irtosi vielä pieni tuuletuskin. Omat kannustusjoukot tsemppasivat loppuun asti hienosti. Ilman takana olleita kuukausia triathlonvalmennuksessa, en olisi kyseisestä päivästä selvinnyt voittajana maaliin. Iso kiitos valmentaja Katille ja TribabesFinlandin seuralle ja treenikavereille.

Olympiamatkaan lähdettäessä tuuli oli vähän vaihtanut suuntaa

Kyllähän tällaisesta kisasta jää paljon enemmän muisteltavaa kuin täydellisestä suorituksesta.

JuhannusTriathlon

Juhannus alkoi rennolla triatloonilla. TribabesFinland on jo muutaman kerran järjestänyt jäsenilleen rennon tapahtuman, jossa pääsee triathlonin makuun matalalla kynnyksellä. Itse olin mukana toista kertaa. Tällä kertaa olin paljon luottavaisempi tekemiseeni kuin vuosi sitten. 

Matkavaihtoehtoja oli kolme: perus-, sprintti- ja kokeilumatkat. Perusmatka 900/27/6 km. Sprintti 600/18/4,5 km ja kokeilu 300/10/2,5 km. Ajanotto oli ns. karvalakkimallia joten ei mitään vakavasti otettavaa kisaa vaan hauskaa yhdessä tekemistä. Toki jokainen kisaili itseään varten ja sillä vakavuudella mitä sitten halusikin.

 

Uinti tapahtui Herrainpäivien uimakuopilla, siitä fillariosuus kaupunkia kohti kakkostien vartta ja juoksu sitten Yyterin hiekkarannan kautta takaisin. Keli oli lämmin ja aurinkoinen joten olosuhteet olivat huippua.

Ilmoittauduin sprinttiin. Ajattelin että suoriutuisin 600 m uinnista kohtuudella. Olen tyytyväinen. Uin ihan rauhallisesti omaa uintia. Missään vaiheessa ei tullut panikointia tai muuta uintia haittaavaa tekijää. Ehkä lopussa vähän sain vauhtiakin lisää keskittymällä pitkiin käsivetoihin. Viime kesänä en saanut uitua kuin puolet tuosta matkasta. Aika oli 16:42 ja matka 601 m.

Fillari on vahvempi laji kuin uinti. Kotikenttäetukin kun oltiin minun lenkkimaisemilla. Reitti oli selkeä edestakaisreitti ja pyörätietä mentiinkin suurimman osan matkasta. 37:47 ja 17.5 km. Juoksuun pyrin lähtemään rauhallisesti. Alkuun mentiin hetki asfaltilla ja sen jälkeen soratietä kohti Yyteriä. Hotellin sivusta ylös ja rantaan. Hiekkarantaa pitkin takaisin lähtöön. 29:08 ja 4.5 km. Avg 142 bpm. Juoksukin sujui hyvin. Vauhti oli tasaista ja sykkeetkin ihan normimäärissä. Kokonaisaika kisalle oli 1:31:02.

Hyvä harjoituskisa seuraavaan koitokseen. Seuraava kisa onkin jo kolmen viikon päästä.

HaPpy

Kisan järjestelyt sujuivat mallikkaasti, kannustus ja yleisö oli parasta ja huoltopisteitä oli juoksumatkan varrella just sopivasti.

Triatloonitreeniä, fillarin päälle juoksua

Sen ainoan kerran kun olen pienessä triatloonikisassa käynyt, muistan sen juoksun olleen jotain ihan hirveetä. Silloin ihmettelin vähän miksi se niin raskasta olikin. En ollut sitä kohtaa tarpeeksi treenannut kun siirrytään pyörältä juoksuun, joten ei se sitten kulkenutkaan niin kuin olisin luullut.

Nyt on hissukseen ruvettu totuttelemaan kroppaa juoksuun heti fillaroinnin jälkeen. Pitkän pyörälenkin päälle 15-30 minuutin juoksu. Ensimmäisen kerran meinasin läkähtyä heti alkuun. Lähdin juoksemaan vähän samoilla jaloilla kuin fillarillakin ja sykkeet pomppasi tietenkin heti melkein tappiin. Jouduin kävelemään pariin kertaan että saan sykkeen alas. Loppulenkki sujui vähän paremmin. Kyseessä oli vain vartin juoksu, kroppa kyllä oli ihmeissään. Fillarilla ensin 2:12:27 ja päälle juoksu 16:21 ja 2.47 km. Sykkeet juoksussa 141 /161 bpm.

Seuran yhteislenkillä, sen päälle vielä juoksua..

Lauantaina pyöräilin 2,5 tuntia ja juoksua päälle 23 min ja 2.5 km, sykkeet oli tällä kertaa ”vain” 122/137 bpm. Kehitystä tapahtunut siis. Tai sitten vaan malttia tekemiseen. Sitähän tässä on myös harjoiteltu, sykkeitä on seurattu juurikin juoksussa monta kuukautta.

Myös avovesitreenit on alkaneet. Pariin kertaan olen käynyt märkkärillä uimassa ja todennut että sekin onnistui huomattavasti paremmin kuin viime kesänä. Hommasin uuden puvun kun entinen kävi ahdistavaksi. Eron huomaa, sillä nykyinen on huomattavasti ”notkeempi”, pukiessa ja uidessa.

Viime päivät ovat olleet todella helteisiä, pyöräilykelit siis parhaimmillaan. Pyöräilyssä ei kuumuus vaikuta niin kuin esim. juoksussa. Hienoa että vihdoin tarkenee.

Aamuisia fillarilenkkejä, töihin ja ihan muuten vaan!

Löysin itselleni passelin maantiefillarin ja tyytyväisenä tein kaupat, pienen testiajon jälkeen. Pyörä on kevyt ja osat hyviä. Meridan Sculture 5000, Ultegra. Näillä spekseillä uskalsin tehdä itsekseni kaupat. Vähän sain vielä tingittyäkin. Olen ollut tyytyväinen pyörään. Käytin sen vielä perushuollossa, joten nyt sitten vaan ajoa.

Kevään mittaan on jo hyvin kertynyt ajokilometrejä. Sekä maantie- että gravelpyörällä. Gravelilla on kiva lähteä reiteille jossa on muutakin maastoa kun pelkkää asfalttia. Gravelilla mielelläni ajan myös työmatkoja sillä se on jotenkin tukevampi, varsinkin kun on painava reppu selässä. Ehdottomasti parempi jos haluaa vaikka vaihdella reittejä, voi suunnata hiekka- ja sorateillekin. Ihan mihin mieli kulloinkin tekee.

Tribabes järjestää yhteislenkkejä viikoittain koko kesän aina syksyyn asti ja pariin olen jo ehtinyt mukaankin. Aamuisinkin on aloitettu aikaiset lenkit pari kertaa viikossa. Siihen on hyvä yhdistää työmatkapyöräily. Nämä aamulenkit, varsinkin, on tosi hyviä. Lenkki on heti aamusta tehty. Päivä alkaa pirteästi. Välillä suuntaan takaisin kotiin etätöihin ja välillä työpaikalle josta sitten iltapäivällä kotiin. 

Aikalailla on kylmää ollut aamuisin joten edelleen on käytössä pitkät bibsit ja vahvempi takki. Pariin otteeseen pääsi jo lyhyilläkin pöksyillä ajelemaan, nyt ei ole niille ollut käyttöä. Talven spinnit ja voimatreenit ovat myös jättäneet jälkensä, sillä selkeästi pyöräilyn voima ja tekniikka on parantunut. Meillähän nyt aina tuulee täällä merenrannalla joten jaloissa pitää olla jotain jerkkua.

Työmatkalla kotiin, hyvä keli pistää ajelemaan vähän kiertotietäkin...
Niittäjänsiltakin oli jo saatu paikoilleen.

Huhti-toukokuussa on kilometrejä kertynyt jo 560 km. Tästä kesästä tulee varmaan mahtava fillarointikesä, sillä tuntuu että on pyöräilyssä vasta päässyt alkuun.

Mitkä fiilikset puolen vuoden valmennuksen jälkeen, kannattiko ?

Viimeiset kuusi kuukautta ovat kyllä hurahtaneet erittäin nopeaan. Valmennus alkoi lokakuussa, se piti ihan kalenterista tarkistaa onko siitä tosiaan jo niin kauan. Kalenteri on mitä ilmeisemmin ollut juurikin oikeanlainen, nousujohteinen, monipuolinen ja mielekäs. Kertaakaan ei ole tullut mieleen kyseenalaistaa ohjelmaa, vaikka se alkoikin todella alkutekijöistä. Alussa jo kävi selväksi että Kati on osaava ja ammattitaitoinen valmentaja.

Se ettei sykkeet tahtoneet pitkään aikaan, vieläkin vähän haastetta, pysyä tarpeeksi matalalla, vähän ehkä yllättikin. Jonkinasteinen ylirasitustila joka on hiljalleen ja huomaamatta kehittynyt. En ollut tarpeeksi seurannut sykkeitä sillä hyvin jaksoi veekoollakin.  Matalasykkeiset peekoot olikin sitten jäänyt vähiin.

Varsinainen syy että hakeuduin valmennukseen oli se, että pari vuotta oli kulunut ja jatkuvasti oli joku paikka sellaisessa kunnossa että se haittasi juoksua ja muutakin urheilua. Olin hyvin tietoinen mistä se johtuu. Liian vähän lihaskuntoharjoittelua, kehonhuoltoa, liikkuvuustreeniä ja palautumista. Moneen kertaan päätin että panostan kyseisiin asioihin enemmän, se vaan ei omatoimisesti onnistunut. 

Ohjelma ei siis tähtää juoksuun vaan yleiseen hyvinvointiin ja parempaan kuntoon. Akka kuntoon niin sanotusti. Heti alkuun huomasin että olen ensinnäkin uimaopetuksessa joka viikko. Se ei ollut ollenkaan tavoite, mutta todella hyvä uintivalmennus vei mennessään saman tien. Samoin kävi spinnin kanssa, en ajatellut sitä lainkaan mutta sielläkin olen käynyt ja tykännyt.

Puoleen vuoteen on mahtunut siis spinniä, juoksua, juoksu-kävelyä, sauvakävelyä, pyöräilyä maastossa ja maanteillä, erittäin paljon uintia. Kuntosali, toiminnallinen treeni, liikkuvuustreeni, kehonhuolto, jooga ja varsinkin palautuminen ja riittävät lepopäivät. Matkan varrella olen huomaamatta sitten tehnytkin triathlontreeniä. Valmennus jatkuu vielä kesän loppuun joten todennäköisesti päädyn myös johonkin sopivaan triatlonkisaan. 

Jos vähänkään tuntuu että tarvitsisi valmennusta, kehotan ensin selvittämään itselleen millaista tarvitsee ja sitten lähteä etsimään itselle sopivaa juttua. Olen tosi tyytyväinen ja olen saanut mielestäni rahoilleni vastinetta moneen kertaan. Kannatti siis tähänkin vielä lähteä vaikka alkuun vähän epäröinkin. 

Team Siikaranta iloitteli Karhuviestissä

Viikonloppuna juostiin 44. Karhuviesti. Ensimmäistä kertaa uusitulla reitillä, kasitietä pitkin ei enää pysty juoksemaan maantieviestiä. Aiemmin Karhuviesti starttasi Rauman torilta kohti Poria. Matkan varrelta Eurajoelta lähti toinen mokoma juoksijoita. Nyt reitti lähti Porin urheilustadionilta, kävi kääntymässä Luvian urheilukentällä ja samaa reittiä takaisinpäin. Minusta reittiuudistus oli ihan hyvä. Aiemmin myös joukkueita on ollut runsas parisensataa mutta nyt oli osallistujamäärä rajattu 100 joukkueeseen. Joukkueissa 6 juoksijaa. Noin 80 joukkuetta oli nyt viivalla. 

Enhän oikeastaan kummemmin treenannut kyseiseen kisaan. Sen vuoksi ei ollut mitään odotuksiakaan. Kalenterissa oli kyllä kisa huomioitu ja vähän oli myös juoksua mukana. Juoksemani osuus oli hippasen yli 4 kilsaa. Eipä siihen kauheita harjoitteluja tarvita. Varsinkin kun kaikki joukkueessamme olivat mukana ihan sillä mielellä, että pidetään hauskaa ja nautitaan päivästä.

Lähtötunnelmia

Nyt oli kyllä hieno kuitenkin huomata että talven treenaus on tuottanut tulosta. Vaikka pääasiassa juoksutreenit ovat olleet juoksu-kävelyä ja sykkeiden seuraamista, hämmästyin että tuo neljä kilsaa oli suhtkoht helppoa juoksua. Myös lihaskuntotreenit ja kehonhuollot ovat menneet perille. Juoksutekniikka pysyi kasassa, mitään ylimääräisiä kipuja tms. ei ollut juoksun aikana eikä myös jälkeenkään. Vauhti ja syke oli suhtkoht tasaista koko matkan. Voi olla että pari kilometriä pidempi matka olisi ollut tuolla vauhdilla liikaa. Olin aivan varma että vauhti pysyy kuuden minsan kilometrivauhdissa, ehkä ihan alle voisi mennä. 

Chippinä toimi viestikapula

Kisoissa juoksen yleensä ihan fiiliksillä. Nytkin seurasin vain ohimennen sykettä. Luulin lähteväni rauhallisesti mutta koko ajan oli tasainen vauhti. 4 kilometrin aika oli 22:21. Keskivauhti oli siis 5:34 min/km. Sykkeet 156/164 bpm. Juoksemani vitososuuden virallinen matka oli n. 4,1 km. Koko viestin pituus oli 35 km ja Team Siikaranta oli sarjansa 20. Oltiin todella tyytyväisiä.

Kisa oli todella onnistunut sillä kaikki olivat erittäin tyytyväisiä omiin suorituksiinsa. Sehän on pääasia. Meillä oli myös upeat huoltojoukot ja kannustajat. Kaikin puolin täysin onnistunut päivä.

Minä ainakin olin tosi fiiliksissä omasta juoksustani. Näillä endorfiineillä mennään taas pitkään.

Hieno mitali kaikille osallistujille

Pyöräkuumetta pukkaa

Vihdoin on kalenterissakin juoksutreenejä. Lähinnä juoksu/kävelyä mutta juoksua kuitenkin. Todella kivaa päästä tavalliselle juoksulenkille. Vielä kun kevät tulisi pian. Mitä helpompi alusta, sitä matalammat sykkeet. Kynnystestin palautteessa minulle parasta peekoota on edelleen juoksu-kävely. Pk-treeniä siis hinkataan tässä kohtaa, hölkän lisäksi sauvakävely ja pyöräily.

Kevään edetessä saan pyöräilystä sitä peruskestävyystreeniä. Siinä ei sykkeet kohoa. Myin  maantiepyöräni ja nyt rupeaa korvia kuumottamaan uuden pyörän hankinta. Tykkäsin Bianchistani mutta se oli aavistuksen liian pieni. Bianchi Via Nirone 7. Runkokoko oli 50 ja se saisi olla pykälän verran isompi. Olen päätynyt hankkimaan käytetyn pyörän, niitäkin on hurjasti tarjolla. Sopivaa ei vaan vielä ole löytynyt. Ne on joko väärän kokoisia tai liian kalliita. Tai sitten toisella puolen Suomea.

Yhteislenkillä Kallossa

Jossain kohtaa olin sitä mieltä että pärjäisin gravelin kanssa, mutta nyt on kesälle odotettavissa paljon maantielenkkejä ja ehkäpä joku triatloonikisakin.  Joten haluan maantiepyörän :) Onneksi maantiepyöräilykeleihin menee vielä hetki. Ekat lenkit tulee varmaan tehtyä gravelilla. Pitääkin ottaa pian suunnitelmiin, sopivan kelin sattuessa kohdalle suunnata aamulla töihin fillarilla. On pyöräilykausi tavallaan tältä vuodelta jo korkattu. Parikin kertaa käynyt maastossa läskipyöräilemässä.

Mutta tämä kuume on paha. Saisi pian löytyä sopiva niin pääsisi muihin hommiin...

Tempoilemassa

Hiihtolenkkejä ja polkujuoksua

Nyt on länsirannikollakin ollut mahtavia talvikelejä. Suoraan kotiportilta on päässyt hiihtämään (miltei), kuten myös juoksemaan lumisille poluille. Sukset on olleet marraskuusta asti valmiina ja viime viikolla pääsin eka kertaa ladulle. 100 minuuttia ja 9 kilsaa. Aivan pelkästään nauttien siitä mahdollisuudesta että voi hiihdellä omilla kotiladuilla. Pakkasta oli lähemmäs kymmentä astetta joten jalassa oli perinteiset pertsasukset. 

Viikonloppuna ehdin poluille vasta sunnuntaina. Kalenterissa oli rentoa pk vauhtista polkujuoksua. Ensin pk1:llä ja loppu pk2:sta. Siis todella vaikeaa pitää vauhti tarpeeksi hitaana niin että syke ei nouse. Vähän väliä sai ottaa kävelyaskelia. Pisti hieman nyppimään kun ei tullut tekemisestä mitään. Kun pääsi kakkosalueelle, pystyi jo ihan juoksemaankin. Koska keli oli upea niin kyllä se meno siitä iloksikin muuttui. Aikaa meni 1:10 ja matkaa kertyi runsas 6 kilsaa. Sisältäen alku- ja loppuverrat. Sykkeet 114/130 bpm. Lopussa siis liki kynnystä, mutta muuten sain soviteltua hyvät sykealueet. Ennen juoksua tein myös erillisen 20 minuutin liikkuvuustreenin.

Maanantaina lähdin aikaisin töistä jotta ehdin aurinkoisen aikaan hiihtämään. Onneksi on mahdollisuus liukumiin. Nyt pistin jalkaan nanogripit kun keli oli nollan tienoilla. Kotoa ei suksia tarvitse pitkää matkaa kanniskella kun pääsi ladulle. Se on luksusta ettei tarvitse autolla lähteä ladun varteen. Saan tehtyä hyvinkin rengasreitin joten ei tarvitse kun päättää kumpaan suuntaan lähtee. Taisin pukea liikaa vaatetta, kun aika alkuun jouduin vähentämään kerroksia. Aurinko lämmitti eikä tuulikaan häirinnyt. 

Suuntasin tietenkin Yyteriin. Rannalla oli hyvä latu jota pitkin pääsi rannan päästä päähän. Aivan mahtava keli. Välillä ihastelin maisemia ja jatkoin matkaa. Ulkoilijoita oli jonkin verran liikkeellä ja myös muutamia hiihtäjiä tuli vastaan. Tein vähän ylimääräistä kierrosta ja päätin tulla takaisinkin rantaa pitkin. Saldoksi tuli runsas 16 kilsaa ja aikaa meni 2:34. Sykkeet tällä kertaa 110/130 bpm. Hyvää peekoota. Illalla vielä kehonhuoltoa. 

Tänään vielä uintitreeni. Hyvä palauttelua. Loppuviikoksi on luvattu lämpenevää joten ei meilläpäin ladutkaan kauaa pysy kunnossa. Kun tuulee niin metsän ladut on piankin roskia piukassa. 

Yyterissä on talvipolut parhaimmillaan. Parasta just nyt eikä enään huomenna...

Kynnystesti ja elämyskelluntaa

Alkuvuoden kohokohta oli viikonloppu Pajulahdenurheiluopistolla. TriBabes piti siellä  treenileirin, jossa olin mukana ensimmäistä kertaa. Heti alkuun oli vuorossa juoksun kynnystesti. Edellinen onkin vuodelta 2020, samana vuonna olen käynyt myös pyörätestissä. Testeistä on jo tosi pitkä aika, joten olikin hyvä saada ajantasaiset kynnykset selville. 

Vähän mietitytti etukäteen miten testissä käy, viime aikoina on niin vähän tullut tehtyä perusjuoksua. Testi juostiin valojäniksen perässä, ihan uutta minulle. Se oli todella helppoa, juostiin letkassa ja vaan seurattiin valoa. Testaajat ohjeistivat ja koko testitilanne oli tosi leppoisa ja helppo. Ei tarvinnut kuin juosta. Hyvin järjestetty testaus ja nopeaan saatiin myös tulokset joita käytiin läpi yhdessä palauteluennon merkeissä.

Juoksin 6 kierrosta. Pari ekaa mentiin kävellen. Kun kävely vaihtui juoksuun lähti myös syke laukalle. Viimeisin kierrosvauhti oli 5:15 min/km. Sykerajat eivät olleet paljonkaan muuttuneet, maksimisyke oli 166 ja aerobinen kynnys 125. Anaerobinen kynnys 149. Sykealueet taas olivat muuttuneet paljonkin, niihin pitää vielä enemmän perehtyä. Todennäköisesti jatkan vielä peekoon hinkkausta juoksu-kävelyllä. Maksimisykkeellä oli kyllä vauhti hidastunut edellisestä testauksesta puolisen minuuttia /km. Mutta eihän viime aikojen tekemisen perusteella voi muutakaan odottaa. Olen ihan tyytyväinen tässä kohtaa, mitään isoa romahdusta ei ollut tapahtunut. Tietää miten jatketaan.

Viikonlopun ohjelma oli melko tiivis. Perjantain testijuoksun päälle päivällinen ja  palauteluento, saunomista ja avantoa. Sekä mielenkiintoinen lajikokeilu. Elämyskelluntaa painepuvuissa. Ihan uutta ja olikin todella hauskaa! Veikkaan että paine auttoi myös jalkoja palautumaan juoksutestistä. Kun vedessä jotenkin sen puvun kanssa pääsi pystyasentoon, oli paineen tuntu säärissä melkoinen. Puoli tuntia kelluttiin ja kauhottiin sinne tänne avannossa. Alkuun meitä neuvottiin pukeutumaan sään mukaisesti ja se vähän aiheutti päänvaivaa. Kenkiä ei puettu puvun sisälle mutta muuten ihan perus ulkoiluvaatteet, toppatakkikin tarvittaessa mahtui. Kylmä ei kyllä ehtinyt tulemaan. Jalassa oli parit villasukat. Aivan älyttömän hauska juttu!

Lauantaina aamu alkoi sauvakävelylenkillä, siinä pyrittiin nyt seuraamaan että syke pysyi uusien lukemien kohdilla. Ylämäissä sai syke nousta PK II:lle muttei siitä ylemmäs. Ylämäessä kyllä piti tarkkailla ettei mene veekoon puolelle. Sanoisin että ihan hyvä treeninä, ehkä sitä on sauvakävelytkin mennyt turhan rauhallisesti. Aikaa meni vähän yli kaksi tuntia. (Kelistä johtuen ei oltu hiihtämässä.) Lounaan jälkeen liikkuvuus – ja voimatreeniä ja siitä suoraan altaaseen uintitreeneihin.

Sunnuntaina kuntosalia ja uintia. Kuntosali oli aukaistu vasta viikko sitten joten sehän oli ihan huippuluokkaa ja laitteetkin kiilteli uutuuttaan Sunnuntain uinti ei itsellä ihan sujunut mallikkaasti. Luultavasti parin päivän liikkumiset vähän painoi alla. 

Maanantaille oli sattumalta osunut hieronta, joten sai heti rentouttavaa käsittelyä yläkroppaan.

Voimaa voimaa...pienistä sitä ponnistaa :)