tiistai 31. joulukuuta 2019

Aikamoinen liikuntavuosi taas takana !


On varmaankin aika miettiä miten edeltänyt vuosi sujuikaan. Luulen että olen vaan juossut ja juossut.
Syksyllä kyllä yritin itselleni vakuuttaa että pitäisi pitää ns. ylimenokausi eikä kerryttää pelkästään juoksukilometrejä. Siinä piti välillä ihan tietoisesti olla menemättä lenkille vaikka mieli olisi tehnyt. Ei kai se ole pääasia että saa kauhean määrän pelkästään juoksua vuodelle.

Näilläkin treeneillä sitä hiljakseen tulee matkaa jo ihan kiitettävästi.  Somen perusteella ihmiset juoksevat ihan hurjia määriä ja välillä sitä ehkä vertailee ja vähättelee omia saavutuksiaan. Aivan turhaan. Pitää olla tyytyväinen että on lähtenyt liikkeelle eikä jäänyt sohvalle vaan suunnittelemaan lähtevänsä. Nostan hattua itselleni vaikka vähän vähättelenkin omia tekemisiäni. Mutten kyllä ole joutunut rasituksen vuoksi pitämään taukojakaan, joten superkompensaatio on ollut kohdillaan.



Viimeisen inbody-mittauksen mukaan myös lihasta on tullut lisää ja olen itsekin huomannut että lihaskuntotreenikin on vihdoinkin tuottanut tulosta. On ihan kiva fiilis kun huomaa että pystyy tekemään vatsarutistuksia ja linkkuveitsiä...saatikka burpee ! Eipä nyt ihan täydellisesti mutta huomattavasti paremmin kun alkuvuonna.

Treenitehtaan imussa olen löytänyt itsestäni ihan uusia ulottuvuuksia. Olen huomannut etten aina liikoja mieti ja suunnittele vaan pistän aivot narikkaan ja rupean vaan tekemään. Toukokuussa ostin extemporee itselleni maantiepyörän ja kesällä märkäpuvun. Ihan vaan etten jää paitsi hyvistä treeneistä ja hyvästä porukasta. Miltäs se olis tuntunut kun muu porukka fillaroi ja ui enkä minä...
Huonompiakin heräteostoksia voisi tehdä. Uinti ei ihan kesällä vielä kulkenut mutta nyt syksyn mittaan olen saanut siihen jotain tatsia, joten ensikesänä pitäisi olla märkäpuvullekin enemmän käyttöä.

Onhan sitä juoksijallekin todella hyvä tehdä monipuolista treeniä. Uinti ja pyöräily on hyvää erilaista tekemistä ja onhan tänä vuonna lihaskuntoonkin tullut huomattavaa kehitystä.  Iän myötä olen huomannut kyllä että palautuminen ehkä vaatii enemmän aikaa ja lihashuoltoa pitäisi tehdä huomattavasti enemmän. Siihen pitää ensi vuonna keskittyä enemmän.

 

Tämän vuoden kisatkin menivät ihan hyvin. Todella hyvin omasta mielestäni. 
Alkuvuonna Apk-hallipuolikas josta ikäryhmän kolmas sija, hyviä treenejä karhuviestiin joka jäikin juoksematta mutta pohjat tuli tehtyä kevään Yyterin puolikkaalle jossa tuli oma ennätys 2:00:05. Kesäkuussa hyvät juoksut Lattomeren Ultraintervallissa, Heinäkuun Ylläs -Pallas 59,2 km. DNF sillä aikaa meni 5 minuuttia liikaa, 12:05:10 mutta olen kuitenkin itse tyytyväinen juoksuun, aikalailla oli vaikeuksia mutta pääsin kuin pääsinkin juosten maaliin. Seitsemisen Polkujuoksu, hyvä juoksu vaikkakin raskas, 18,4 km 2:17. Reitti oli upea joten sinne voisi mennä uudestaankin, Yyterin puolpiikki jossa olin yllätykseksi ekana maalissa, siis kuntosarjan voitto! Nuuksio Classic Trail  maastomaraton miltei parhain maastojuoksukisa tähän mennessä. Reitti oli hieno ja monipuolinen, mikään paikka ei tällä kertaa sattunut joten koko matkan pystyin juoksemaan. Upea kisa, 6:46.29 42.28 km.  Preiviikin ennätysmaratonin puolikas oli vähän vaikea, tulos 2:07:15 mutta ikäsarjan kakkoseksi! Paljon muutakin on liikuttu vuoden mittaan kuin vaan juostu.




Ikinä en ole uinut niin paljon kuin tänä vuonna, on myös pyöräilty, jumpattu ja patikoitu. On ehditty reissata ja huilata ja laiskotellakin. Olen ehtinyt sukkiakin kutoa. Vaarana onkin jo se että muutaman päivän liikuntatauko aiheuttaa ahdistusta.
Marraskuussa olin flunssassa joten juoksut ja muut tekemiset jäi vähiin, joulukiireet taas vähensivät joulukuun juoksuja mutta vuoden saldoksi tuli hyvät 1430 km,  mihin pitänee olla tyytyväinen. 

Vuosi kului siis aktiivisesti, kesälläkään ei sanottavammin ollut isoja treenitaukoja. Tiilimäen Titaanin Treenitehdas on liikuttanut edelleen koko vuoden ja se jatkuu ja jatkuu vaan. Meitä on niin mahtava porukka että liikkuminen on todella mielekästä, vaihtelevaa ja innostavaa ja treeniseura Porin parasta! Ensi vuoden tavoite ei voi olla enempää eikä vähempää kuin parempaa kuin tänä vuonna!
On rikkautta omistaa perhe, ystäviä ja kavereita joilla on samanlaisia päämääriä, kiinnostuksen kohteita ja innokkuutta kaikkeen hauskaan ja aina silloin tällöin ihan yllättäväänkin tekemiseen.
Kuluva vuosi ei olisi ollut näin mahtavaa ollenkaan ilman näitä ympärillä olevia ihania ihmisiä!


Ensimmäinen tavoite on maaliskuulle hallipuolikas, karhuviesti huhtikuussa, maraton toukokuussa, kesällä pari polkukisaa...pitää jättää kalenteri hieman väljäksi jos vaikka tulee jotain kivaa vastaan!

Niin, fillaria ja märkäpukuakin pitäisi jossain testata, pyöräily ja juoksu ei pelota mutta uinti sitäkin enemmän.

Kohti uusia haasteita siis...


Kaikki kuvat ovat omilta lenkkipoluilta, korkeintaan viisi minuuttia niin olen metsässä eikä sieltä oikein poiskaan voi olla...

Mummun arkeen kuuluu myös ihanat lapsenlapset, kolme kappaletta, joiden takia kyllä jättää treenitkin joskus tekemättä.

 

Mukavaa Uutta Vuotta ...


maanantai 30. joulukuuta 2019

Vuosikymmenen viimeinen patikkareissu


Kaverin kanssa haastettiin itsemme kuukausittain tutustua johonkin kivaan luontoreittiin, mielellään lähiliikuntakohteina, Satakunnan alueella. Alkusyksystä käytiin Vaasassa asti mutta on nyt ehditty kolme luontopolkua patikoida myös tässä lähelläkin.
Pinkjärvi, Enäjärvi ja nyt vuoden viimeisimpänä käytiin Noormarkussa retkeilemässä. Haasteen tekee jo sekin että löydetään päivä jolloin molemmilla on aikaa. Minulla tuntuu olevan aina jotain muutakin treeniä mutta kyllähän me on retket saatu sovittua.

Opasteita riitti puoleen jos toiseen


Tällä kertaa oli hieman sateinen päivä, muuten mukava keli sillä pakkasta ei ollut, lämpöasteita 1-2. Tuulista mutta se ei metsässä haitannut, eikä myöskään tihkusade. Eväät reppuun, kaffetta ja voileipää ja joulun viimeisiä herkkujakin oli mukana.

Pienen kosken kuohuntaa

Reittimme kulki pitkin Noormarkunjoen vartta





Aamusella oli vielä vähän hämärää joten askeleita piti vähän asetella, ei onneksi ollut liukasta. Tai sitten ei juuret ja kivet haitanneet kun oli hyvät jalkineet. Muita retkeilijöitä emme tavanneet, ehkä oli liian sateinen keli. Lähdettiin Noormarkunjoen vartta mukaellen liikkeelle, reitti ei ollut mikään rengasreitti joten tähdättiin Kuuskosken laavulle jossa saataisiin eväät syötyä ja sitten takaisinpäin samaa reittiä. Polku oli helposti kuljettavaa, juuria ja kivikkoa jonkinverran. Kuivat polut, eikä siis luntakaan laisinkaan, paitsi ehkä yhdessä kohdassa nimeksi pari senttiä. Joki piti omaa ääntänsä kohdalla olleen kosken kuohutessa, vähän syvemmälle päästessä oli ihan ihanan hiljaista.

Taidonnäyte Noormarkkulaiselta majavalta



Majaviin ei törmätty mutta niitä jäljistä päätellen siellä suunnalla on. Mennessä piti katsella polkua ja askelia joten vasta paluumatkalla huomattiin puissa olevat reittimerkit. Linkistä löytyy jonkinlainen matkailukartta alueesta, sen perusteella tuolla on paljon vielä nähtävää patikoiden tai rohkeasti jokea pitkin meloen, http://www.noormarkku-finpyy.fi/retkeilyreitti.html.

 


 

Sen verran pilvinen ja harmaa päivä että aika pian tuli taas hämärää, reittiin meni aikaa 2:40, 8.13 km. Evästauon kanssa runsas kolme tuntia. Tällaisilla päiväretkilläkään ei mihinkään saisi olla kiire, pimeä saattaa yllättää mutta nytkin oli otsalamppu varoiksi mukana. Kiireetön tutustuminen uusiin polkuihin ja metsämaisemiin antaa sitä oikeanlaista metsäterapiaa ja rauhaa. Toki näillä reissuilla aina muunlaistakin terapiaa ja maailmanparannusta harrastetaan. Parasta on kuitenkin Suomen luonto moninaisuudessaan.



Kippis, joulukuun haaste suoritettu!

Mainittakoon että vaihtoehtoinen päiväretki olisi ollut tarjolla Ikeaan. Veikkaan että nautin enemmän metsän moninaisuudesta, rauhasta ja mahtavasta seurasta, metsäterapiasta.


sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Uimatreenejä ja Aamulenkkejä


Maanantaina uimatreenit. Tekniikan kertausta. Pääsin uinnin aikana lähes euforiseen mielentilaan sillä uinti  tuntui todella hyvältä. Käsitekniikka rupeaa löytymään, sen myötä koko suoritus on kehittynyt. Muutama selkeä tekniikan oppitunti siis on tuottanut huimaa kehitystä. Pystyn jopa ottamaa happea vasemmalta puolen mikä on todella teettänyt vaikeuksia. Samaisen puolen käsi on laahannut perässä mutta nyt tuntuu että pääsen rytmiin molemmilta puolilta. Uinti tuntui siis todella sulavalta ja hyvältä. 54:36, 1070 m.
Siitä en tiedä sanoa miltä se näytti.

Tiistaina jo ennen töihin menoa vauhtikestävyyttä. Jotenkin jo kyllästyttää tämä ainainen pimeys. Ihan sama juokseeko aamulla vai illalla, yhtä pimeää on. Treeni oli kuitenkin hyvä, 46:46, 6.76 km sykkeet 138/156. Alkuverran jälkeen runsaan kolme kilometriä reippaasti vk:ta ja verrytellen loppumatkan. Treenin jälkeen olikin jo kiire hammaslääkäriin, auts.



Keskiviikkona porukalla hallissa juoksemassa, 6 x 400 m vetoja. 44:54, 5.52 km sykkeet 125/159.
Hyvä ja kiva treeni. Tykkään vedoista jos ne näitä vähän lyhyempiä. Torstaina oli ihan kalenterissakin merkintä kehonhuollosta. Hyvä niin, tulee tehtyäkin. Kehonhuolto nyt vaan tuppaa jäämään vähemmälle huomiolle. Samalla tein myös liikkuvuustreeniä. Perjantaina olin sopinut iltapäivälle hierojan joten päädyin tekemään treenin taas aamulla ennen töitä. Edelleen oli yhtä pimeää kun alkuviikollakin ja vettäkin satoi. Mutta tuli hyvä fiilis kun sai itsensä aikaisin liikkeelle. Treeninä oli pitkät mäkivedot kymmenen kertaa. 1:00, 7 km sykkeet 127/156. Iltapäivän hieronta jaloille tuli oikein hyvään kohtaan.

Sisäpiirijuttuja hallissa

Lauantaina uintia ja taas tuntui uiminen hyvältä. 1:09, 1075 m sykkeet 108/140. Paljon taas tekniikkaa. Illalla tein viikon pitkiksen, se oli kylläkin puolet lyhyempi kuin oli tarkoitus. Mutta ihan hyvä juoksulenkki vesisateessa, 1:21:41, 10.39 avg 127. Juoksin vaíhteeksi kaupungissa, ei tehnyt mieli lähteä pimeään kakkostien varteen. Kivaa vaihtelua juosta kaupungissa.
Sunnuntaille jäi sitten viikon viimeinen treeni, liki puolitoista tuntia hikistä spinniä. 

Viikko oli pitkästä aikaa treenien puolesta hyvä, vähän raskaampi viikko kuitenkin. Kolme vetotreeniä ja vain yksi vapaapäivä. Mutta huomenna on lepopäivä ja voi taas keskittyä joulujuttuihin.

Jouluvalot kaupunkilenkin varrella
.
Joulu tulee tuotapikaa eikä siltä todellakaan tunnu. Koko ajan pimeää ja vettä sataa. Eikä valkoista joulua ole luvattu edes.

maanantai 9. joulukuuta 2019

Matkalla ensi vuoden haasteisiin...



Kuukausi vaihtui ja  edelleen on pimeää ja synkeää. Vettä sataa ja kura roiskuu. Pienen hetken olikin valkoista ja valoisaa, pientä pakkastakin. Tämä on tätä nykyajan talvea, ilmasto on muuttunut.
Pimeälläkin on toki mukava lenkkeillä, siihen pitää vaan varustautua oikein. Viimeiset juoksut onkin pääsääntöisesti juostu iltapimeillä
Marraskuussa ei juoksukilometrejä lopulta sitten kertynyt ihan niin kuin olin suunnitellut, en päässyt edes sataan kilometriin. Marrasputki ei siis käynnistynyt uudestaan flunssan jälkeen.

Kirjurinluodon rannalla valaisee "Vetovoima"-teos joka koostuu n. 250 lampusta
Portti Porin mettään...
Ensi vuoden tavoitteet on jo mielessä, ei mitenkään kirkkaina, yhteen kisaan jo ilmoittauduin. Muutama muu vakavassa mietinnässä vielä. Nyt alan noudattaa vähän enemmän itselle räätälöityä treeniohjelmaa, joten joulukuusta alkaa jo valmistautuminen seuraavaan vuoteen. Maaliskuussa puolimaraton ja keväällä kokonainen. Siinä aikataulu muuttui vähän, todennäköisesti maraton juostaan Helsingissä. Muutama polkujuoksukisa. Ylläspallakseen en ole vielä pistänyt ilmoa, näppäilen sen sivustoa kuitenkin miltei päivittäin...

Joulukuun  maisemia hiekkarannalla

Lihaskuntotreenien myötä olen tyytyväisenä huomannut että jotain on tapahtunut. Muutama inhokkiliike jopa sujuu. Juoksussa pitäisi askeleeseen saada lisää lennokkuutta ja kimmoisuutta. Mihin lie ne matkan varrella hävinneet. Paikat on kyllä koko syksyn olleet aika juntturassa, fyssarilla on ollut töitä. Nyt tuntuu jo paremmalta. Enemmän kehonhuoltoa. Sitä on nyt lisätty myös kalenteriin. Uinti on saanut uutta virtaa, tekniikkatreeni on vihdoin tuottanut tulosta.
Pariin viikkoon onkin mahtunut  uintia, spinniä, kehonhuoltoa, lihaskuntoa ja juoksua, mm. vauhtileikittelyä ja pyramiditreeniä. Vielä kun saisi tuon ravintopuolen järkeistettyä oikeaksi. Aika hyvä se nykyisellään onkin, säännöllinen rönsyily vain pitäisi saada aisoihin.

Valoa pimeyteen Kirjurinluodolla






Eräs hieno juttu saatiin meillekin päin ! Porin metsään on rakennettu kuntoportaat! Mahtavaa !

Olihan niitä käytävä katsomassa, virallisestihan ne eivät vielä ole käyttöön otettu mutta valmiilta ne näyttivät, ei kai siinä muuta voinut kun korkata ne pikaisella rapputreenillä.
Koska ne kuitenkin olivat kelistä johtuen aika jäiset, juoksin vain varovaisen vauhdikkaasti 10 kertaa ylös ja päälle vielä pari kertaa loikkien pari askelmaa kerrallaan. Portaita 93 kpl. Mukavaa vaihtelua Porin Metsän lenkeille. Alkuun tulee sopiva lämmittely kun hölkkää portaiden juurelle, 58:57, 6 km, sykkeet 131/153.

"Mestareiden portaat"


Joulua odotellessa sadetta pidellen...