Pinkjärven luontopolku

Marraskuun luontopolkuhaaste saatiin patikoitua nyt sunnuntaina. Kohteeksi valikoitui Pinkjärven luontopolku Eurajoella. Eihän tämäkään kaukana ole mutta joka tapauksessa taas ensimmäinen visiitti kyseiseen paikkaan. Polku oli n. viisi kilometriä pitkä ja meni aika joutuisaan. Pääasiassa helppoa polkua vaikka paikoitellen aika juurakkoista ja märkääkin. Alkuun kyllä jouduttiin etsimään tienhaaraa josta polun alkuun päästäisiin. Opasteet eivät olleet ihan helposti löydettävissä.

Edellisenä tiistaina kävin illalla vielä palauttavalla lenkillä, 45 min 6.08 km avg 134 bpm, aamupäivän kunnon venytysten jälkeen paikat olivat kohtalaisen kepeässä kunnossa.

Keskiviikkona totuttuun tapaan Karhuhallissa. Nyt ei ollut ihan niin rajua menoa kuin edellisellä kerralla. Kuitenkin tosi hyvää tekemistä, alkulämmittelyn jälkeen lihaskuntoa kehon painolla ja tiesi kyllä tehneensä jotain tunnin päätteeksi. Iki-inhaa burpeeta yms. kivaa.

Torstaina hierojalla. Alaosaston vuoro, vielä pitää mennä uudemmankin kerran, tekemistä on. 

Perjantaina aamulla jo juoksemassa, iltapäivällä fyssarin vuoro (tällä kertaa olkapää). Siitä johtuen siis kävin tekemässä ennen töitä kolmen kilsan testilenkin. Ensin lämmittelyksi hölkkää kolmen kilometrin päähän ja sieltä takaisin niin lujaa kuin pääsee. Testi meni paljon huonommin kuin viimeksi, mutta tästä on hyvä taas jatkaa, 3 km/15:52, (5:04,5:33,5:25) sykkeet 158/162. Mainittakoon että vauhti hyytyi lopun ylämäissä. Yhteensä siis 6 km aamulenkki.

Lauantaina uimatreenit, pääasiassa tekniikkaa. Uintia kertyi kilometrin verran.

Sunnuntaina tosiaan lähdettiin kaverin kanssa kohti Eurajoen Pinkjärveä. Siellä oli sopivan mittainen luontopolku pienelle sunnuntaireissulle. Reitti on keskivaativa, sopii sekä päiväretkeilijöille, aloittelijoille ja lapsiperheille. Polku n. 5 kilometrin pituinen ympyräreitti. Matkan varrella oli kaksi laavua, Vuotavan kaksoislaavu ja Mustalahden laavu. Ensimmäisellä laavulla oli ihan ruuhkaa joten jatkettiin matkaa. Toisella laavulla ei sitten ollutkaan kuin hiillos nuotiolla ja harmittelimme ettei tullut retkimakkaroita mukaan! Opaslehtisen mukaan olisi ollut myös kuivakäymälät molemmissa, en niitä kyllä nähnyt joten ne olivat siis sopivasti poissa silmistä.

Vaikka reittikuvauksen mukaan polku on helppoa aloittelijoillekin, oli se mielestäni ihan sopivasti teknistäkin. Aikalailla juurakkoja ja kivikkoakin, kovin märemmässä kelissä olisi ollut aikalailla liukasta. Sopivilla jalkineilla on turvallista kulkea ilman liukastumisen vaaraa. Reitti kulki pitkään pitkin järven rantaa joten maisemat olivat hienot. Itse kyllä mieluiten tykkään kulkea keskellä metsää, siellä vasta kaunista onkin. Koska ei tuullut huomasi kuinka ihanan hiljaista ja rauhallista olikaan. Taisi kerran kuulua muutaman mönkijän äänet. Eväitä syötiin järven rannalla ja aika piankin loput eväät sitten laavulla. Järven pinta oli jo pienessä jäässä. Tuulisimmissa paikoissa pinta vielä liplatteli. Reitti oli kuitenkin nopeakulkuista vaikka vähän epäiltiin ehtiikö pimeä yllättää. Varoiksi oli kyllä otsalamppu mukana. Aikaa meni 2:11 ja siihen sisältyi myös tauot ja matkaa tuli 5,56 km. Todella kiva reitti jonka pitää kyllä patikoida uudelleen.

Tietoa kohteesta löytyy esim. täältä;  http://www.outdoorssatakunta.fi/

Reitti oli hyvin merkattu ja hyvässä kunnossa, ainoa miinus tulee siitä että kasitieltä kääntyessä jouduttiin sehlaamaan eestaas pariin otteeseen kun ei ollut kunnon opasteita. Selkeä opastaulu löytyi vasta siinä vaiheessa kun ensin oli  löytänyt oikean tienhaaran josta kääntyä. Samoin opasteet joilla olisi löytänyt suoraan lähtöpaikalla olleeseen pieni parkkipaikkaan olivat vähän heikot. Nyt tietenkin osaamme ensikerralla ensimmäisellä yrittämällä.

 

Sunnuntain pitkis ja spinni jäi taas minulta väliin tämän extemporepatikkareissun vuoksi. Mutta ei paniikkia, juosta ehtii ja pyörää polkea lopun talvea.

Retki päätettiin Verkkorannan avantouintipaikalle. Sitäkin googlailtiin tovin kunnes tajusin että sehän on käytännössä Krikutillin rannassa. Sekin oli ihan ensimmäinen kerta tuolla saunassa meille molemmille. Kyseinen avanto on avoinna kolmesti viikossa klo 16-21. Oltiin siellä sopivasti heti neljän jälkeen ja ihan oli lauteet melkein täynnä jo siinä vaiheessa. Vähän jännitti uusi paikka ja kylmä meri. Löylyt oli makeat ja vesi tietenkin jäätävän kylmää, ainakin ekalla kerralla. Pulahdettiin viisi kertaa ja tällä kertaa se oli oikein riittävä määrä. Viimeisen kerran jälkeen rupesi kroppaa nipistelemään ja kaveri sanoi että siltä pitääkin tuntua, veri lähtee kiertämään. Minulta siis vaati viidennen kerran ennenkuin lähti verenkierto liikkeelle. Taikka sitten vasta viimeisellä kerralla olin vedessä tarpeeksi kauan. Mahtava olo tuli ja tuonnekin pitää mennä uudestaan! Saunaa pitää yllä pieni seura joten kiitokset heille. Uintimaksu oli hurjat 2 euroa ja siihen sai vielä kaffettakin samaan hintaan! https://luviantalviuimarit.fi/

Miten saat jalat tehokkaasti juntturaan...

Niinpä. Viikon sairastelun jälkeen uskaltauduin tiistaina pienelle testilenkille. 51:18, 6.16 km avg 128 bpm. Ihan hyvältä tuntui, kalenterin mukaan olisi pitänyt tehdä pieniä 200 m vetoja mutta jätin ne vielä väliin. Keskiviikkona oli vuorossa hallitreeni. Puolitoista tuntia tiukkaa settiä. Ensin lämmiteltiin pari ratakierrosta á 400 m. Sen jälkeen kierros kuusi kertaa, pienellä palautuksella. Rennosti puoleen väliin, siitä kiihtyvää vauhtia takasuora ja loppusuora rennosti ja lujaa, ei ihan täysillä kuitenkaan. Viimeinen kierros sitten kunnolla alusta asti, sellaista vauhtia ettei hyydy lopussa. Nyt viimeinen suora aivan täysillä. Meni hyvin, ei tuntunut pahalta sairastelunkaan puolesta. Juoksun speksit 19:08 min, 3.04 km sykkeet 136/168.

Sitten sopivan pituinen matka tasajalkahyppyjä ja se 10 kertaa. Pieni palautus ja sama etenevää askelkyykkyä 5 kertaa. Siinä tuntui jo alussa aika voimattomalta. Normaalisti pidän tuota hyvänä ja vahvana treeninä, loppua kohti hapottaa. Nyt se happohyökkäys oli jo alkumetreillä. Loppuun vielä corea. Linkkuveitsiä, lankkua ja lantion nostoja 3 kierrosta. Lankun minuutti oli tuskaa sillä jaloista puuttui pito kokonaan. Lankku ei mielestäni ole paha liike, nyt tutisi jalat heti alkuunsa. Ovela tunne kun etureidet oli ihan hyytelönä. Pikaiset venytykset. Kotona yritin myöhemmin venytellä paremmin mutta en pystynyt niitä tekemään sillä jalat olivat edelleen ihan hyytelönä.

Vedoilla ensimmäiset hapotukset

Seuraavana päivänä vielä töissä rappusia kapuessani totesin että edelleen on makaroonina. Ymmärrän että se johtuu siitä etten ole hetkeen tollaista tehnyt mutta silti yllätyin että se vei voimat totaalisesti. En tiedä onkohan sillä vaikutusta että olin ollut kipeenä, tuskinpa. Ei kait se lihaksiin noin olisi vaikuttanut kun en ole missään kuumeessa ollut, toisaalta flunssahan on kyllä kokonaisvaltaista sekin. Vasta parin päivän päästä tunsin jotain vatsalihaksissakin.

Torstaina kävi polkemassa wattipyörää tunnin ajan. Ajattelin jospa se olisi sopivaa palauttavaa liikuntaa. 1:09:45 avg 110 bpm. Leppoisaa oli. En kyllä huomannut että se olisi mitenkään auttanut palautumiseen. Varovaisesti yritin venyttelyä. Se ei oikein tuntunut mukavalta. Pidemmät huollot tein vasta perjantaina.

Lauantaina oli aikainen startti pitkälle juoksulle. Treenitehdas on the Road again, klo 8.00. Meitä lähti stadionilta viisi kaveria kohti Yyteriä ja takaisin. Edelleen oli jalat muussina, epäilin vähän että jos joudun puskakäynnille kuka minut sieltä nostaa ylös...no, itse pääsin kuitenkin. Asfaltilla juoksu sekin tietty täräyttää jalkoja jotka jo oli valmiiksi jäykät. Hyvin kuitenkin sujui. Toisaalta tunnin päästä jo rupesi tuntumaan siltä että olisi juossut jo montakin tuntia. Lopetin 31 kilometriin, jalat olivat jo finaalissa. Toisaalta myös oli lähdettävä mummuttelemaan, oli tulossa 1 vee yökylään. Oli muuten haastavaa puuhastella näillä koivilla yksivuotiaan kanssa.

Jalat ei olisi noin jumiin menneet ilman tuota treeniä viikolla. Varsinaista köpöttelyä oli illalla ja vielä seuraavanakin päivänä. Sunnuntaina kävin illalla palauttavalla hölkällä. Lauantain juoksuun meni aikaa 3:58:15, 31 km  avg 135 bpm. Sunnuntaina 47:53, 5.45 km avg 122 bpm.

Marraskuu on todella pitkä ja pimeä

Maanantaina keskityin jalkojen huoltamiseen faskiapallolla, pikkuhiljaa helpottaa. Illemmalla oli lähdettävä haukkaamaan happea, keli olikin oikein raikas vaikkakin lohduttoman pimeää. Kolmen kilsan kävelylenkki johon kului aikaa n. kolmevarttia. Tiistaina jo aamutuimaan tunnin verran kunnon syvävenyttelyä.

Saattaa olla että paikat aukeaa huomiseksi, tiedossa taas lihaskuntoa ja onneksi myös liikkuvuustreeniä. Onhan se kiva että tuntee kropassaan jotain tehneensä, mutta joskus on hyvä muistutella itseään että kehonhuoltoonkin pitää panostaa säännöllisesti, siinä saattaa muuten käydä niin että yhden kunnon treenin jälkeen sitä palauttelee viikon.

Nyt juoksua kertyi jo 43.6 km. Lauantain pitkiksen jälkeen kyllä huomasi että noita pitkiä pitää nyt ruveta taas tekemään, viime aikoina jäänyt lenkit vähän vähemmälle kun ajatellut että tekee jotain muutakin kuin vain juoksee. Ei auta, jos meinaa keväällä yrittää maratonia on ruvettava hommiin.

Putki katkesikin ennen aikojaan

Mitenhän tässä nyt näin kävikään että putki tyssäsi heti alkuunsa. Tulin kipeeksi. Flunssa alkoi kurkkukivulla ja loppuviikolla olin jo saanut lääkekuurin poskiontelotulehdukseen.

Maanantaina vielä kävin pienellä juoksulenkillä, 29:15, 2.8 km avg 110. Niinkun siis todella rauhallinen. Suuntasin 200 m päässä olevaan lähikauppaan hakemaan nessuja. Pienellä lisäkierroksella että sain putken minimit täyteen.

Tiistaina ja keskiviikkona kevensin jo vähän ja kävin Martan kanssa vain kävelylenkillä. 1:22, 5.95 km ja toisena päivänä 39:41 ja 2.3 km. 

Marrasputkeen lähdin ns. "klassikkoon", jossa siis pitäisi todellakin juosta ulkona joka päivä. Nuo pari päivää kuuluivat kategoriaan "multisportti", jolloin vaan liikkuu ulkona sen minimin 25 minuuttia.

Torstaina pysyin jo soffalla.

Marttahan on tosi onnellinen marrasputkesta

 

Myönnän että mielelläni lähtisin juoksemaan mutta kun toisaalta pelkään että saan jonkun jälkitaudin ja joudun loppuvuodeksi tyytymään kävelyyn.

Koko alkuviikon oli vielä todella hienoja aurinkoisia päiviä, kylmää kyllä mutta kaunista. Pimeästä marraskuusta ei tietoakaan. Tietty se valoisa aika on lyhyt, enkä sitä aina edes näe kun olen töissä.

Lauantaina vietimme rentoja iltamia treeniporukan kanssa ja illan alkuun patikoitiin pieni reipas kävelylenkki raikkaassa tihkusateessa. Se teki todella hyvää kun muutaman päivän joutui olemaan sisällä. 1:14, 4.8 km. 

Sunnuntaina runsaan puolen tunnin kävelylenkki illalla koiran kanssa.

Marraskuinen maisema Yyterin rannalta

Aivan, tällä viikolla siis tuli juoksua huimat 2.8 km. Ei siis ihan mennyt putkeen.

Marrasputkessa jälleen

Johtuukohan synkeästä marraskuusta kun tuntuu että treeni-into tiivistyy. Vai onkohan kyseessä joku hormonaalinen kiertovaihe jolloin on virtaa vanttuissa. Kroppa on kyllä niin jumissa ettei paremmasta väliä. Jos illalla tekee kunnon pitkät venytykset, tuntuu että aamulla on entistä jäykempi. 

Uimatreeneissä on harjoiteltu innolla tekniikkaa josta johtuen olkapää vaivaa. Niin kävi myös viime syksynä heti alkuunsa. Onneksi tiedossa on fyssaria ja hierojaa.

Hauskaa vaihtelua...

...vaikkakin vähän jännää...

Tiistaina tein syksyn ensimmäisen ledilenkin. Ostin uuden otsalampun ja pitihän sitä testata. Lumonite compass, olen tyytyväinen. ainakin näin yhden testikerran perusteella. Treenikalenterin mukaan oli vuorossa palauttava pk. Ehkä lenkistä tuli vähän vauhdikkaampi kun juoksin yksin pimeällä polulla. Otsavalosta johtuen ympäristö oli entistäkin mustempaa. Mutta lenkki oli kivaa vaihtelua, hauskaa ja siis pikkasen jännääkin. Porin metsässä riittää pimeitä polkuja ihan ristiin rastiin. Pariin kertaan luulin olevani jossain muualla kuin siellä mihin päädyinkään.
48:52, 6 km avg 130 bpm.

Keskiviikkona mäkivetoja. Alkuverraa ja 8 x pitkä ylämäki. Tehokas täsmätreeni, tasaset vedot,  40:54, 4,05 km sykkeet 128/158. 

Torstaina aamu-uinti ennen töihin menoa 40 min. Illalla lastaamon kehonhuoltotunnilla. Todella tarpeellinen. Tietyissä venytyksissä selkä oikein paukkui. Äänekkäästi.

Metsä on minun mielipaikkani

Metsäterapiaa

 
Perjantaina starttasi taas Marrasputki. Mielessähän se oli jo tovin ja funtsein alanko siihen vai en. Viime vuonna se sujui hyvin ja vähän teki mieli pistää kilometrejä paremmaksi tänä vuonna. Edelliskerralla jäi jostain syystä parit viikonlopun pitkikset tekemättä mikä sitten näkyi heti lopullisessa määrässä. No olihan se taas miltei pakko alkaa, oli sitten hullua tai ei. Joten perjantaina pienelle lenkille ennen saunaa. Keli oli mainio ja enemmänkin olisi tehnyt mieli juosta mutta periaatteessa oli myös lepopäivä niin olin maltillinen, 33:59 min ja 4,13 km avg 123 bpm.

Marrasputkessa siis juostaan joka päivä ulkona vähintään 25 min. Se on klassikko. Kolme muutakin variaatiota on mutta tämä hyvä mulle.
Lauantaina meni päivä pitkälle muissa puuhissa ja pääsin lenkille vasta illalla. 41:56, 5.52 km avg 128 bpm.
Sunnuntaina oli niin upea aurinkoinen syyspäivä että suuntasin metsään poluille. 1:40, 11 km avg 126 bpm. Meno oli rauhallista joten matkaa ei paljonkaan kertynyt. Lenkin päälle yli kolme tuntia pihahommia. Illalla olisi ollut vielä spinni. Olin lopulta niin naatti että se jäi väliin.

Lokakuussa juoksukilometrejä kertyi hippasen yli 100. Itselle piti muistutella että ylimenokausi meneillään eikä kilsoja tarvitse kerätä.

Marrasputkessa pitäisi tänä vuonna päästä 200 kilometriin, vähintään. Tällä viikolla juoksin 30,8 km.