AulankoTowerTrail 2021

Sain juoksukaverin tyttärestä. Hänen ensimmäinen polkujuoksukisansa. Toivottavasti häneen puree jonkinsortin  polkukärpänen, saisin hyvän kisakaverin.

Pari viimeistä treeniviikkoa piti ottaa rauhallisesti sillä jaloissa oli orastavaa vaivaa, todennäköisesti kovasta juoksumäärästä johtuen. Viikolla pyrin vähän rullailemaan ja avaamaan jumeja. Venyttelyssä huomasi että paikat on tosi jäykät ja kankeat. Kyllä kroppa lopulta vähän vastaanotti venyttelyäkin. Keskiviikkona kävin poluilla juoksemassa rennosti vauhtileikittelyä. Tuntui hyvältä. 1 tunti ja 7 km. Avg 127 bpm. Nyt olin ainakin hyvin levännyt kilpailua varten. Tankkailinkin hieman sillä en ollut vielä varma juoksenko pidemmän 22 km vai lyhyemmän 13 km. Lyhyeen lopulta päädyin, logistiikka sujuu paremmin kun molemmat juoksevat saman matkan.

Juoksun startti oli vasta iltapäivällä joten aamulla voi syödä myöhäisen aamupalan, eikä siis tarvinnut ennen kisaa ottaa kuin banaanin ja pari Noshtin marmelaadia. Keli oli viileä, n.10 astetta ja sitä mietti mitä laittaisi päällensä. Lopulta totesin että pitkähihaisella paidalla olisi pärjännyt, juoksutakki oli vähän liikaa.

Tapahtumapaikka oli kiva, juoksijoita ei ollut kuin n. 350, joten tapahtuma oli mukavan kokoinen. Juoksun jälkeen voi ostaa paellaa, sämpylöitä, pullaa yms. Siis hyvät tarjoilut. Juoksijat saivat urheilujuomaa, banaania, sipsejä, rusina-askin ja suklaapatukan. Ihan sopivat evästykset. Aurinkokin muuten pilkisteli silloin tällöin joten keli oli mitä mainioin juoksukeli.

Lähdöt oli porrastettu joten poluillakin oli hyvin tilaa juosta. Alkuun tietenkin heti pitkä ylämäki. Onneksi etummaisetkin jossain vaiheessa kävelivät niin ei ollut suorituspaineita. Reitti oli todella kiva ja monipuolinen. Muutamia sorapätkiä siirtyminä mutta lyhyemmällä matkalla ne ei pitkiä olleet. Juurakkoa ja kivikkoa suurin osa, tosi teknistä mutta mielestäni kuitenkin hyvin juostavaa. Reittiä mainostettiinkin nopeana. Sen jälkeen kun polku erkani lyhyemmälle reitille oli enemmän helppoa baanaa, pitkospuita ja pehmeämpää polkua. Kisassa oli muuten se hauskaa että puolessa välissä sai päättää jatkaako pidemmälle reitille vai kääntyykö takavasemmalle lyhyemmälle vaihtoehdolle. Oma juoksu oli siihen mennessä mielestäni ollut ihan hyvää ja vauhdikasta, olisin hyvin voinut jatkaa pidemmällekin reitille. Silloin olisin kyllä heti alkumatkalla ottanut vähän rauhallisemmin. 

Taisi tämä olla ainoa kuva matkan varrelta, aikamoista juurakkoa.

Tässä vaiheessa jo rupesi menemään pidemmän matkan kärkeä ohitse. Aikaisempiin polkukisoihini verrattuna tämä oli mielestäni tosiaankin hyvin juostava, mäkiä oli ylös ja alas mutta ne ei olleet pahoja, nyt on toki kokemusta vain lyhyemmästä matkasta. 

Lähdössä tytär jäi vähän jälkeen, mutta taisi hän lopulta ihan miltei kantapäillä tulla. Jossain välissä hän oli etummaisena ja jo mietin että nyt jää äiti kauas tyttärestä. Alkumatkassa selkeästi vaikutti vauhtiin se että juostiin ryhmässä ja itse ainakin huomasin että piti mennä reippaammin kun takaa kuului kovakin tossujentaputus. Kun käännyttiin lyhyemmälle reitille meno vähän rauhoittui ja lopulta mentiin maaliin samaa vauhtia. 

Järjestäjien puolesta pieni moka sattui yhdessä kaarteessa kun meidät, ja joku muukin, ohjattiin kääntymään tiukkaan vasempaan ja siitä ylämäkeen kohti Aulangon tornia. Vastaantuleva juoksija sitten ihmetteli mihin reitin pitäisi mennä ja sitten koko pakka olikin sekaisin. Lähdettiin takaisinpäin ja siinä vielä ohjattiin reitille kohti maalia.Sitten tuli kyltti jossa luki että maaliin 2 km. Siinä kyllä ynnäiltiin että mitenköhän tämä nyt siis menikään. No, reippaasti viimeiset kilsat soratietä pitkin ja maaliin. Mittarissa liian vähän kilometrejä. Lopulta siis matka oli noin kilometrin verran lyhyempi kuin virallinen matka. Mainitsin asiasta kyllä reittivastaavalle. Loppuaika nyt oli siis 1:32:08, avg 143 bpm.

Juoksun jälkeen parit sipsit nassuun..aika hyvältä maistui!

 Mutta hyvät juoksut molemmilta, kisasta jäi hyvät fiilikset ja päätettiin jo osallistua ensi vuonna uudestaan, mutta pidemmälle reitille. Tytärtä siis joku ehti matkalla puraista!

Jalkavaivat ei juoksusta mitenkään muuttuneet ainakaan pahempaan suuntaan. Vanhan polvet ei vaan enään ole niin taipuisat.

Eipä tänä vuonna ole montaa lappukisaa ollut, joten hienoa että tästä jäi hyvät fiilikset. Onhan tässä vielä muutama kuukausi tätäkin vuotta jäljellä, ei tiedä mistä itsensä vielä löytää...

Kuvat 2, 3 ja 5 @miskakoivumaki

Jalkavaivoja sopivasti ennen kisaa

Niinpä siinä sitten kävi kun innostuu juoksemaan liikaa, niin rasitusvammaa ilmestyy. Vieläpä molempiin koipiin. Oikeassa nilkassa akillesjänne, ehkä, hiertää ja vasemman polven takana nestepatti, bakerin kystako, ehkä. Guuglailin ahkerasti ja luulen että nyt on kyse tosiaan vain liiallisesta rasituksesta. Mäkivetoja on tullut tehtyä pitkästä aikaa enemmän ja muutenkin lyhyitä napakoita juoksuja. 

Vielä olisi Aulangolle aikaa viikon verran, viime viikko piti vielä treenata suht reippaasti ja nyt tuleva himmaillen. Nilkka on aiemminkin vähän oireillut, viikonloppuna en juossut ja sunnuntain pitkän korvasin  maastofillarilla. Maanantaina juoksin pari tuntia maastossa, 12 km ja todella matalilla sykkeillä. Sitten huomasin myös polven takana outoa turvotusta ja totesin että nyt pitää olla juoksematta ihan muutamia päiviä ainakin. Ehkäpä koko loppuviikko. Hoidan kylmällä ja buranalla. 

Jotenkin vähän nyt harmittaa sillä treenit on viime aikoina olleet hyviä ja kehittäviä ja niitä olen innolla tehnyt, juoksuhaluja olisi nyt siis oikein paljon. On tässä se hyvä puoli ettei tarvitse päättää menisikö juoksemaan vai jumpalle stadionille. Joskus on näitä valinnanvaikeuksia.

Muutaman päivän buranakuuri ja lepo on kyllä jo auttanut. Pari kertaa olen myös käynyt fyssarin käsittelyssä. 

Parin totaalilepopäivän jälkeen suuntasin torstaina uimahallille. Viimeksi olen hallissa uinut viime syksynä, ehkäpä joskus lokakuussa. Silloin vaivasi olkapää ja sitten iskikin korona ja hallit suljettiin. Lokakuun alussa aloitan taas uintitreenit valmennuksessa ja piti vähän etukäteen testailla miten sujuu. Menihän se hyvin ja kivalta tuntui. Tekniikasta en tiedä mutta kilometrin sain rauhallisesti kokoon n. 38 minuutissa joten siitä taas lähdetään. Viime syksynähän pääsin uinnissa todella hyvään alkuun ja kehitystäkin rupesi olemaan, joten vähän harmittelin kun kaikki jäi vaiheeseen. Siinä oli yksi syy etten kesällä osallistunut edes triathlon-kisoihin, mihin alunperin oli tarkoitus tähdätä. Turha lähteä räpiköimään veteen kun uinti ei toimi. Olkapäävaiva kesti monta kuukautta ennenkuin sain sen ihan kuntoon. 

Perjantaina rauhallinen fillarilenkki gravelilla, 1 tunti ja 15 km. Kävin lähinnä maisemia ihailemassa. Lauantain olin varannut maalaushommiin mutta satoi koko päivän. Se siitä. Satoi vielä sunnuntainakin.

Sunnuntaina kävin runsaan tunnin rauhallisella kävelylenkillä . Keli oli mukavan hapekas, sadetta tihutti oletettua vähemmän. Illemalla kävin velä metsässä kokeilemassa miten juoksu sujuu. Vähän yli tunnin lenkki ja 6 kilsaa. Siis sellaista haahuilua. Mutta polvessa ei ollut tuntemuksia joten lepo on auttanut. Nilkankin kanssa ok.

Testasin sunnuntain lenkillä uusia lenkkareita. Salomonin sense ride 4 gtx, ostin ne vähän muuhunkin tarkoitukseen kuin pelkkään juoksuun. Mutta ensi kokeilun jälkeen ihastuin ihan täysillä. Salomonin kengillä en ole juossut pitkään aikaan joten olin ihan yllättynytkin kuinka hyviltä ne tuntuivat. Seuraavaksi pitääkin punnita Hokan ja Salomonin välillä.

Ensi viikko otetaan vielä rauhallisesti, ehkä pientä vauhtileikittelyä ja rauhallista peekoota.