Viikonloppu vierähti Iso-Syötteellä Pudasjärvellä. Syötteen Kansallispuisto oli itselle uusi kohde ja tykästyin kyllä. Uudestaankin lähtisin. Näin korona-aikaan on suosituimmissa kansallispuistoissa ollut kovia ruuhkia ja monenlaista retkeilijää. Olen myös huomannut että aina silloin tällöin on itsekin harmistunut kun tutuilla poluilla on liikaa liikkujia. Syötteellä ei ollut liikaa ihmisiä, oli siis aika rauhallista, vaikka viikonloppukin oli todella lämmin ja aurinkoinen. Luontokeskuksen parkkipaikalla oli välillä täyttä mutta koska reittejä oli useita niin poluilla ei paljon muihin törmännyt. Maastopyöräilijöitä liikkui ehkä enemmän. Pyöräilijöille olikin useita hyvin merkattuja reittejä. Luontokeskukselle oli mökiltämme matkaa parisen kilometriä. Ihan lähellä oli yksi pieni kauppa. Pientä purtavaakin siitä sai sekä juotavaa. Mitään ihmeempiä oheisaktiviteetteja tai shoppailupaikkoja ei ollut. Meitä se ei haitannut sillä olimme lähteneet sinne liikkumaan luonnossa. Esikoisella oli mukanaan parikin fillaria, minun suunnitelmiini kuului pyöräilyn lisäksi polkujuoksu.
Lauantaina lähdinkin juosten kiertämään Ahmankierrosta, reitti oli 17 kilsaa. Reitti lähti luontokeskukselta, kansallispuiston portilta, josta lähti myös monta muutakin reittiä. Sinänsä kätevää sillä sinne pääsi autolla ja jos sattui olemaan rengasreitti niin samaan paikkaan tuli takaisin. Luontokeskus oli kivan tuntuinen paikka, tarjolla mm. kahvia yms. sekä keittolounasta ja tietty luontoon liittyviä näyttelyitä ja esitteitä reiteistä ja matkamuistoja jne. Siellä oli hyvä piipahtaa myös vessassa ennenkuin lähti varsinaisille poluille.
Minä starttasin jo mökiltämme joten sain siitä hieman lisäkilometrejä lenkkiin. Monin paikoin oli reitillä pätkiä sorastettu, myös pitkospuita oli useita. Varsinkin alussa helppoa baanaa. Toki sitten oli myös juurakkoa ja kiviäkin, sekä tietenkin nousuja ja laskuja. Suurimmalta osin reitti kulki metsässä ja aina välillä upeiden suoalueiden läpi pitkoksia pitkin. Tupasvillat olivat kauneimmillaan. Ahmankierros on esitteen mukaan vaativa reitti. Matkan varrelta löytyi useampi taukotupakin. Annintupa, Välitupa, Koiratupa ja Ylpiätupa sekä tietenkin Ahmatupa joka oli samalla myös varaustupa. Minulta kului aikaa reissuun 3:36, matkaa tuli 20.2 km ja keskisyke oli 130.
Sunnuntaina juoksin vähän pienemmän polun joka sitten sattuikin olemaan todella teknistä polkua. Teerivaaran kierroksen pituus oli vain 4,5 km mutta senkin edestä juurakkoa ja louhikkoa ja todella pahaa maastoa jopa kävellenkin. Kyllä siellä tunsi olevansa kaukana jostain polkujuoksijasta. Tämäkin reitti oli vaativaksi luokiteltu ja sitä se kyllä olikin, varsinkin juosten. Reitti kulki pääasiassa metsässä mutta Teerituvalla olikin sitten todella hienot näköalat. Korkeuseroja oli runsaasti, ainoastaan ensimmäiset ja viimeiset 500 metriä oli helppoa ja tasaista. 1:39:36, 8.45 km sykkeet 123/179.
Illalla kiersin maastopyörällä Syötteen kierroksen, 19 km. Reitti luokiteltiin keskivaativaksi ja helpoimmaksi eri pyöräreiteistä. Paljon oli pitkospuita, pitkiä ja loivia ylä- ja alamäkiä ja niitä oli myös jyrkkiä ja lyhyitä riittämiin. Ajaminen vaati jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja pyörän hallintaa. Paljon oli helppoakin alustaa mutta sitten ne saattoivat olla muuten haasteellisia. En ihan aloittelija ole maastopyöräilyssä mutta minulle tuokin reitti tuotti haasteita. Pitkospuita en uskalla ajaa ja niitä oli useita. Tulipahan kuitenkin reissu tehtyä ja itsensä haastettua. Onneksi reitti oli hyvin merkattu vaikka lopussa vähän uskokin oli koetuksella. Maisemia riitti ihailtavaksi ja parin harjun päällä oli vaikuttavat maisemat. Laavuille en nyt piipahtanut lainkaan.
Maanantaina olin ajatellut meneväni Teerivaaran kierroksen uudelleen toiseen suuntaan, mutta päädyinkin lähtemään Pytkyn pyrähdykselle. Ensimmäiset kolme kilometriä oli samaa Syötteen kierrosta ja sitten käännyin kohti Riihitupaa. Se olikin lopulta hyvä vaihtoehto, sillä nyt reitin pystyi kokonaan juoksemaan. Kuitenkin maasto oli ihan tarpeeksi teknistä ja korkeuserojakin löytyi riittämiin. Pyrähdys oli 9 km:n lenkki ja huomattavasti helpompaa polkua kuin varsinainen Syötteen reitti. Puolessa välissä oli Lauttalammen laavu josta lähdettiin takaisinpäin. Yllättäen siinä kohtaa oli portaat joita pitkin pääsi jatkamaan matkaa. Portaita oli 120 kpl. Matka jatkui pitkin harjuja ja hienoja maisemia. Siinä kohtaa oltiin taas Syötteen kierroksen reitillä. Aikaa meni 2:45, 16.3 km ja sykkeet 129/175.
Vaikka näistä juoksuista ei kauheasti kilometrejä kertynykään niin normaalisti en tuollaisia juoksuja tee peräkkäisinä päivinä. Sikäli olen tyytyväinen että juoksu oli vielä maanantainakin kevyttä. Todennäköisesti pyöräily palautti jalat hyvin uusiin suorituksiin. Juoksua tuli jokatapauksessa kolmeen päivään melkein 8 tuntia ja pyöräilyä kuutisen tuntia.
Tällä reissulla kokeilin ensimmäistä kertaa Nosthin energiageelejä ja tykkäsin niistä. Energiajuoma ei ollut liian makeaa ja energiakarkit sulivat suussa. Yhdestä energiakarkista riitti kolmen normigeelin verran buustia. Herkkämahaisena olen tuotteeseen tyytyväinen.
