Enäjärven luontopolku

Sovimme kamun kanssa kiertävämme kuukausittain jonkun luontopolun, lähinnä Satakunnan alueella jotta reissuja voisi siten kutsua samalla niin muodikkaasti lähiliikunnaksi.

Syyskuussa patikoitiin kylläkin Vaasan Mustasaaressa. Svedjehamnissa Bodvattnetin luontopolku ja Sundomissa Ojebrevetin luontopolku.

Lokakuun retki tehtiin ihan lähellä.  Enäjärven luontopolku eli Haikarapolku on n. 4,5 km joten sopivan  lyhyt silloin kun ei ole liikoja aikoja. Nyt meitä hoputti illan hämärä, joka tähän vuodenaikaan aika nopeaan laskeutuu. Lähdettiin sen vuoksi vähän niinkuin äkkilähdöllä, päästiin ajoissa töistä ja tehtiin polun päähän treffit neljäksi.

 

Mukana oli tietenkin lämmintä juotavaa termarissa ja hyvät voileivät. Päivä oli kyseisenä päivänä ollut todella aurinkoinen ja kaunis joten illemmallakin oli keli vielä kohdillaan.

Vaikka minäkin asun kohteesta vajaan kymmen kilometrin päässä, olin ensimmäistä kertaa patikoimassa kyseistä reittiä. Joskus kyllä yritin mutta oli niin umpeenkasvanutta kohtaa etten päässyt alkua pidemmälle.

Enäjärvi on kokoluokassaan Suomen parhaita lintujärviä jossa pesii lähes 80 lajia.  Järven reunoilla on lintutorni ja toisella rannalla lava josta pääsee tarkkailemaan alueen linnustoa, maisemien lisäksi. Alue on todella rehevää joten siellä saattaa bongailla muitakin pikkuisia eläimiä.

Reitti oli alusta asti oikein hyvin merkattu, siihen siis oli panostettu. Muuten reitti oli aika huonokuntoinen joten toivotaan että sen kunnostus olisi tulossa piankin.

 

Etenimme aika reippaasti ja jouduinkin toppuuttelemaan kaveria että ehtisi tiirailla maisemia. Ympäröivä luonto oli erityisen kaunista, märkä keli teki syksyn väreistä voimakkaita. Jotenkin pidän tuollaisesta tiheästä metsästä joka on luonnontilassa ilman että oltaisiin siivottu risuja ja kaatuneita puunrunkoja yms. pois. 

Alusta asti polku oli paikoitellen huonokuntoista ja kun keli oli märkää, niin samalla myös liukasta. Varovaisesti piti edetä. Välillä mentiin neulaspolkua ja vähän soratietäkin pitkin, jonka me kyllä kiersimme ja suunnistimme suoraan pienen metsikön läpi. Siellä ei oikeastaan polkua ollut kuin siellä täällä mutta kun alue on tuttua niin puskettiin sitten vaan eteenpäin. Ihan välttääksemme tiellä menemisen. Pakko oli lopulta mennä pieni pyörätien pätkäkin että päästiin taas pitkospuille.

Kivuttiin myös lintutorniin, siinä oli yksi askelma puoliksi irti joten toivotaan sillekin korjausta. Jatkettiin sitten matkaa etsien sopivaa kannonnokkaa evästaukoon. Löytyhän sellainen joten pieni pysähdys matkan varrella.

 

Reitti on ehkä siitä omanlaisensa että aika pitkän matkaa mentiin niin lähellä kakkostietä että liikenteen melu kantautui metsään asti. Arkipäivänä tietenkin liikennettäkin on paljon. Onneksi ei koko aikaa kuunneltu autojen ääniä. Syvemmällä oli kyllä ihanan rauhallista. Minusta reitti oli oikein hieno, Nykyisessä kunnossaan ei sovellu huonojalkaisille eikä ihan koko perheen retkikohteeksi. Toisaalta kuitenkin luontopolku on lähellä jolloin sinne on helppo suunnistaa, voi lähteä vaikka bussilla. Pitkää siirtymää ei ole kun on jo polulla.

Evästauon ja varovaisen etenemisen kanssa aikaa meni vähän alle kaksi tuntia. Todella kiva reitti jonka pitää mennä uudestaan ehkä keväällä kun on erilaista kasvustoa ja kuivempaa keliä. Mikäli vesi olisi yhtään ollut korkeammalla olisi monessa kohtaa joutunut kahlaamaan vedessä.

Tässä vielä infoa lintutornista : 

https://www.satakunnanlinnut.fi/index.php?id=lintupaikkoja-enajarvi

Mahtava syysretki!

Puolimaratonin tuliaiset

Puolikkaan aika ei tällä kertaa parantunut, ei sinne päinkään. Seitsemän minuuttia kauemmin meni aikaa kuin keväällä samalla matkalla. Tarkoitus oli lähteä ihan rennosti ja sen mukaan sitten miltä tuntuu. Toisaalta tiesin että ikäsarjassa olisi vain muutama osallistuja, jospa kolmen joukkoon yltäisi. Niin ja voihan sitä tietenkin koittaa sitä kahden tunnin alitusta, joka viimeksi jäi sadasosien päähän.

Preiviikin Ennätysmaraton oli tavallaan pistetty pystyyn sen vuoksi että Kankaanpään maraton oli tältä vuodelta yllättäen peruttu. Preiviikin Kiri järjesti lyhyellä aikataululla maratontapahtuman, jossa oli maraton, puolikas ja kymppi. Osallistujia otetiin 100, joka siis tuli täyteen. Reitti kulki preiviikin teillä, pääasiassa soratietä ja vähän asfalttiakin. Kierros oli n. kympin mittainen ja puolikas kiersi siis kaksi kertaa. Keli oli todella märkä ja kurainen. Edelliset päivät oli satanut ja vielä kisa-aamuna tuli vettä oikein kunnolla. Maratoonarit lähtivät vielä sateessa ja sitten sade loppuikin. Lämpöasteita oli lähemmäs 10, joten todella mainio juoksukeli. Taisi viimeisellä parilla kilsalla ruveta pikkasen satamaan, siinä vaiheessa se ei haitannut.

Varsinaista täsmätreeniä ei tullut tehtyä, maanantaina uimassa ja tiistaina pienellä höntsällä ja keskiviikkona radalla 50 m vetoja. Ilmoittautuessani ajattelinkin että onhan sitä osallistuttava jo kannustuksen vuoksi kun ihan miltei kotikulmilla tällainen järjestetään. Kotoa siis on vartin ajomatka Preiviikin kentän laidalle. Preiviikin Kiri on pieni mutta vireä urheiluseura jolle kyllä kiitokset hyvin järjestetystä tapahtumasta. Jälkeenpäin kuulin että ajanottojärjestelmä kaatui mutta eihän se menoa haitannut. Juoksijoille oli tarjolla grillimakkaraa ja kahviosta sai ostaa keittoa ja muuta purtavaa. Arpaonni ei suosinut. Treenitehdas oli myös mukana, kaksi huoltopistettä oli meidän iloisten huoltoporukoiden miehittämänä.

Lähdin alussa ihan hyväntuntuista vauhtia. Eka kilsa näytti aikaa 5.36. Seurailin kilometriaikoja ja ne olivat aina hyvin alle kutosen. Reitin piti olla aika tasainen mutta kyllä siinä oli muutama sopivan pitkä ylämäki mikä kyllä tuntui. En tiedä tuliko sitten lähdettyä turhan kovaa, mutta meno rupesi tuntumaan siltä että ei nyt kulje tänään. Alaselässä tuntui ja jotenkin lonkankoukistajat oli juntturassa.  Eka kymppi meni muutaman minuutin alle tunnin. Sen jälkeen aina kun katsoin kellosta kilometriaikoja, ne alkoivat kutosella. SIinä vaiheessa kyllä totesin ettei tänään tule hyvää tulosta sitten ollenkaan. Muutama kilometri oli tosi raskasta, sitten kun pääsi asfaltille meno ehkä keveni. Siis tuntui vaan kevyemmältä sillä ajat olivat edelleen kutosen päälle vaikka itsestä tuntui että vauhti on kovaa.

Loppuaika olikin sitten 2:07:15. Sillä kuitenkin irtosi ikäsarjan kakkossija ja komea pokaali joten lopputulos oli kuitenkin positiivinen!

Höntsäilemässä Kirjurinluodon syksyisillä poluilla

Tämä syksy on ollut aivan mahtavan värikästä. Ruska on ollut upeaa jo pidemmän aikaa. Väriloistosta on ehtinyt nauttimaan ihan kunnolla. Nyt syksyiset sateet ja tuulet tuntuvat irrottavan puiden lehdet kovaa vauhtia joten näistä keleistä pitää ottaa kaikki irti ennen kuin pimeä syksy valtaa maisemat.

Metsäkeikalla hirviä jahtaamassa

Tiistaina tuli vain käveltyä koirien kanssa syksyisestä kelistä nauttien. Tunnin lenkki ihan reippaalla askeleella. Keskiviikkona sitten taas itse asiaan Karhuhallissa. Sisäpiiri kohdisti patoutuneet energiansa lihaskuntotreeniin. Haasteellinen trinity-challenge jota viime talvena treenattiin. Huomasin muuten että nyt sujuikin aikalailla mallikkaammin. Illan treenistä tuli muutenkin normaalia tehokkaampi, sillä tein sitä ennen 8 kilometrin maastolenkin. 1:10:44 , 8,28 km avg 145 bpm. Peekoosta tuli vähän reippaampi kun meinasi mennä pitkäksi ja piti ehtiä sisätreeneihinkin. 

Torstaiaamuna palauttava uintitreeni ennen töihin ryhtymistä, 1 km ja 41 min.

 

Perjantaina töiden jälkeen taas Porin mettään, vauhdilla katinkuruun ja palautellen takaisin. 51:44, 6.86 km avg 135 bpm. Menomatkalla pari kilsaa reippaasti alle kutosen vauhtia, yksi jopa 5:18 vaikka en edes rypistellyt. Ehkä jotain kehitystä on tapahtunut. Klassinen esimerkki taas tällä kertaa, olin aivan kahden vaiheilla jätänkö lenkin väliin mutta kun kun kaveri postasi menevänsä samoille poluille juurikin samoihin aikoihin niin äkkiähän sitä sai juoksukamat päällensä ja lähti nopeasti perään. Ei enään laiskottanut. Siis ryhmässä on outoa voimaa!

Tuttu portti katinkuruun

Lauantaina vietettiin koko päivä syksyisessä metsässä. Todellakin metsän syvimmissä syövereissä., kivikkoa ja juurakkoa, kaatuneita puunrunkoja, oksia, ojia kapeana ja levempänä, karahkaa ja heinikkoa. Satoi vettä ja siis sen mukaisesti oli aikalailla märkää. Olin hirvimiesten seurassa ajomiehen roolissa. Päivä alkoi aamuseiskalta yhteisellä aamupalalla. Vettä tosiaan satoi mutta ei onneksi ollut kylmää, lämpöä n. 7-8 astetta. Siitä lähdettiin sitten päivän viettoon, kolme ajoa aamupäivällä, lounastauko hernekeitolla ja pannarilla ja iltapäiväksi vielä kolme ajoa. Onneksi tauolla sai vaihtaa kuivaa vaatetta. Sukat olivat pysyneet kuivina mutta alupaidan vaihdoin ja hanskat. Takki oli aikalailla märkä mutta liikkeessä kun taas lämpeni ei se haitannut, ei tullut vilu. Tässäkin lajissa huomaa hyvien varusteiden merkityksen. Ensimmäisen ajon aikana taisi sataa eniten, kunhan sade hellitti ei eteneminenkään ollut niin haastavaa. Iltapäivällä jopa aurinko pilkotteli. Aukeilla ja vähän korkeimmilla kohdilla näkyi hienosti syksyn ruskavärit. Saalistakin tuli joten päivä oli  kaikille onnistunut. 

 

Tuosta sitten vaan suoraan...

Tämä on hieman erilainen tapa viettää aikaa metsässä, olen siitä hyväonninen että kaverini kanssa olen päässyt mukaan tällaiseen, oikeastaan ihan extreme-juttuun. Vähemmän tuolla varmaan naisia on mukana ajomiehenä ja tuntuu kyllä mukavalta kun vanhemmat herrasmiehet todella arvostaa meitä naisia jotka mukana pysyvät. Jahti loppui viiden maissa joten täysmittainen päivä oli.

Tässä lajissa olen oppinut käyttämään vähän kompassiakin, mielessä on ollut muutaman kerran että pitäisi enemmänkin opetella suunnistusta, ilman muuta jossain vaihesssa kun aika antaa myöden.

Maisemiakin ehti välillä ihailemaan kun odotteli seuraavan ajon lähtötuuttausta

 

Siellä sitä painellaan totisena

Sunnuntain pitkiksen jätin väliin ja nukuin pitkät unet. Garminin mukaan 9,5 tuntia ja siitäkin syvää unta melkein 7 tuntia. Taisi kuitenkin päivä väsyttää!

Illalla lähdin jo ihan pirteenä syksyn ensimmäiseen spinniin, johon siis kerrankin ehdin mukaan. Puolitoista tuntia hikistä polkemista. Hyvä treeni vaikka vähän varmaan tuli himmailtuakin näin ekana kertana.

Metsäkeikasta johtuen tällä viikolla liikuttu useita tunteja! 

Kummasti lämpeää pehva kunnon nuotion äärellä

Viikko vielä palautellen syksyn viimeistä kisaa varten ja sitten voi jo rentoutua...

Syksyn värejä ja pientä Kaupunkireissua

Syyskuussa jäi juoksumäärät vähäiseksi sillä parikin viikonloppua reissattiin ilman juoksutossuja. Joskus siis muutakin kuin vain urheilua. Viime viikonloppuna tehtiin perheen naisten kanssa pieni irtiotto Gdanskin. Suurimmalle osalle se oli ensivisiitti Puolaan. Mainio pieni kohde jonne pääsee edullisesti ja lyhyellä lennolla. 

Meillä oli oikein kiva huoneisto aivan joen varrella, sinne mahduimme kaikki viisi naista erittäin hyvin. Vietimme siellä kaksi yötä ja siis vain yhden kokonaisen päivän joten mitään kummempia suunnitelmia emme tehneet. Pääasiassa tutustuttiin paikkaan ja shoppailtiin. Lauantaina tuli kyllä käveltyä n. 15 kilometriä joten ihan kivasti liikuttiin. Pitää ilman muuta tehdä uusi reissu.

 

Keskiviikkona sitten päästiin taas liikkumisen pariin. Ilalla oli treeniryhmän ensimmäinen karhuhallivuoro. Voimaa ja liikkuvuutta. Vähän juoksua alkuun ja loppuun, muuten tehtiin lihaskuntoa, voimaa ja corea.  Torstaina kävin Lastaamon lihashuoltotunnilla. Todella hyvä, käsiteltiin lonkankoukistajia ja pakaroita. Kuinkas ollakaan oli oikein tervetullutta täsmähuoltoa. 

Perjantaina tunnin pk-lenkki Porin metsässä. 58:32,  8 km avg 133 bpm.

Lauantaina uintitreenit. Enemmänkin tekniikkaa ja uintiakin tuli 1 km, 1:19:41. Päivä oli niin kauniin syksyinen ja aurinkoinen, että lähdin vielä illemmalla tekemään viikon pitkistä. 2:04, 14.25 km avg 124 bpm. Väriloisto oli aivan sanoinkuvaamaton. Lenkistä sai kyllä taas virtaa ja hyvää mieltä tuleviin päiviin.

Sunnuntai alkoi leppoisasti, nukuin kunnolla ja lueskelin aamulehteä kun kamu soitteli josko lähtisin mettäreissulle. Eihän siinä auttanut kun pistää kamppeet niskaan ja eväät reppuun. Marjaämpäri oli valmiina autossa.

Metsäretkellä vierähtikin nelisen tuntia. Oikeastaan suolla, sillä keräsimme karpaloita. Vähän metsän puolelta myös puolukkaa. Eväät ja kahvi maistuu ulkoilmassa kyllä parhaiten.

Viikon juoksukilometrit olivat 24,1 km. Liikuttu kuitenkin monta tuntia. Syksy on kyllä minulle mieluisin vuodenaika.