Lähdimme Hippokerholaisten kanssa ajelemaan hyvissä ajoin Ylläkselle, majoituimme Äkäslompolossa. Ajomatkakin sujui mainiosti vaikka kolmella naisella oli pahin tankkaus meneillään. Muutaman pysähdyksen taktiikalla oltiin matkassa. Torstaina tutustuttiin rauhassa kylän shoppailumahdollisuuksiin ja käytiin myös Yllästunturin juurella katsastamassa lähtöaluetta.
Juoksu ei itsessään jännittänyt vaan tuo lämpötila ja nesteytys. Toki edessä näkyvä rinne oli vaikuttava mutten tarkoituksella sitä vielä pohtinut. Minulla ei oikeastaan ollut hajuakaan millaista maasto tulisi olemaan. No, kivistä kuulemma...
Edellisenä iltana tsekkailtiin tavarat valmiiksi reppuun. Edelleen tankkausta, hiilareita ja pääasiassa nesteytystä. Vissyä ja urheilujuomaa. Torstaina myöhään myös huomasin yhtäkkiä että vasen polvi on turvonnut, siinä oli ihan nestettä ja kipeä kohta. Mustelma oli vaikken sitä mielestäni ollut loukannut. Vähän huolestuin, kaatuuko koko juoksu siihen että polvi turpoaa rasituksesta. Pistin siihen kylmägeeliä ja toivoin parasta.
Edellisenä iltana tsekkailtiin tavarat valmiiksi reppuun. Edelleen tankkausta, hiilareita ja pääasiassa nesteytystä. Vissyä ja urheilujuomaa. Torstaina myöhään myös huomasin yhtäkkiä että vasen polvi on turvonnut, siinä oli ihan nestettä ja kipeä kohta. Mustelma oli vaikken sitä mielestäni ollut loukannut. Vähän huolestuin, kaatuuko koko juoksu siihen että polvi turpoaa rasituksesta. Pistin siihen kylmägeeliä ja toivoin parasta.
Lopulta se ei tahtia haitannut, eikä enempää turvonnut. Mikä lie ollut...
Lähtö tapahtui perjantaina neljältä. Pari tuntia sen jälkeen lähtisivät perusmatkalaiset 134 kilometrille. Lauantaina 55 km lähtö Pallakselta. Noiden matkojen maali oli Hetassa. Vähän kyllä kaipasi sellaista pöhinää mitä oli Karhunkierroksella kun kaikki sarjat päätyivät samaan paikkaan.
Ostin itselleni uuden juoksurepun. Olin sellaista vähän suunnitellut jo aiemminkin ja nyt varsinkin halusin sellaisen mihin mahtuisi myös lötköpullot. Camelbak octainesta oli hyvä tarjous joka siis lähti mukaan. Nyt saisin kahden litran lisäksi vielä kaksi puolen litran lötköä matkaan.
Sitten taas ajeltiin takaisin mökille, syömään. Olin jo juoksurepun pakannut valmiiksi mutta nyt sitten uusi kerta, kertaalleen täytetty juomarakko siirtyi toiseen rakkoon. Reppu oli hyvä ostos, sinne jäi vielä tilaakin vaikka kaikennäköistä sinne pistinkin. Se sopii mahdollisiin pidempiinkin matkoihin.
Syömisen jälkeen vielä kaikenlaista hienosäätöä. Päädyin pitkiin kompressiotrikoisiin, ne olivat toimineet lämpimällä ennenkin. Nyt jos sattuu olemaan matkalla kovin itikoita ne ei pääsisi suoraan iholle, myös kompressio toimii sekä reisissä että pohkeissa. Lyhythihainen paita ja lippis.
Jalkaan Hokan Speedgoat 2.
Jo ensimmäisellä kovalla nousulla keskellä karseeta kivilouhikkoa, ajattelin todellakin lämmöllä sitä tyyppiä joka minulle kyseiset kengät myi juoksumessuilla. Ei parempaa kenkää voi olla. Minkäänlaista rakkoa, hiertymää tai muutakaan vaivaa ei juoksun jälkeen jaloista löytynyt.
Sitten oli vielä viimeinen kitutunti ja henkistä valmistautumista tulevaan.
Sitten oli vielä viimeinen kitutunti ja henkistä valmistautumista tulevaan.
Lähtöalueella oli jo aikamoinen kuhina kun sinne päästiin. Fiilis korkealla ja jännitys ihan selkeästi taivaissa. Kiva törmäillä myös muutamaan tuttuun kasvoon.
Esim. blogituttu Maija-Liisa , hän oli tullut katsomaan lähtöä ja itse starttaisi seuraavana päivänä. Oli kiva törmätä!
Sitten päästiin matkaan, kellot kilisi tuttuun tapaan ja letka lähti kohti ensimmäistä nousua. Oltiin vähän naureskeltu kun joku oli siihen saanut tunnin kulumaan aikaa. Ajateltiin että olikohan vähän yläkanttiin.
Alkuun olisi saattanut jopa hetkisen juostakin mutta aurinko porotti tosi painostavasti joten ei ihan heti arvannut ampaista juoksemaan. Sitten mentiin rinnettä ylös about 50 minuuttia, korkein kohta olisi 719 metriä merenpinnan yläpuolella. Kolme kilometriä pituutta. Yllättävän isoa kivirakkaa. Välillä sai vähän askeleita asetella ettei askel muljahdellut.
Eihän sen Pirunkuru heti alussa pitänyt olla...
Eihän sen Pirunkuru heti alussa pitänyt olla...
Yllästunturin huipulla piti hetken jo ihailla maisemiakin. Erittäin vaikuttavaa. Näkyvyyttä oli tosi kauas ja alaspäin lähdettäessä upean näköistä kun kaukaa siinsivät monet tunturit.
Sitten lähdettiin hölköttelemään
tosipitkää alamäkeä.
Sitä riitti ja siitäkin olin kuullut
varoituksia ettei liikaa vaan päästele,
saa vaan etureidet tukkoon.
Menin varovasti ja jyrkempiä
kohtia kävellen. Totesin kyllä että
oikealla rennolla menolla rullaa
ihan hyvin, kunhan on vähän
etukäteen
harjoitellut tuota alamäkijuoksua.
Sen verran oli irtosoraa että ilman
kunnon polkutossua voisi olla
haastavaa. Varoin myös polvea
sillä sen kanssa on ollut vähän
ongelmaa.
Nyt se oli kyllä teipattu varoiksi,
eikä ainakaan vielä tuossa
vaiheessa oireillut.
Reitti oli alamäkiosuuden jälkeen
kivaa ja juostavaa.
tosipitkää alamäkeä.
Sitä riitti ja siitäkin olin kuullut
varoituksia ettei liikaa vaan päästele,
saa vaan etureidet tukkoon.
Menin varovasti ja jyrkempiä
kohtia kävellen. Totesin kyllä että
oikealla rennolla menolla rullaa
ihan hyvin, kunhan on vähän
etukäteen
harjoitellut tuota alamäkijuoksua.
Sen verran oli irtosoraa että ilman
kunnon polkutossua voisi olla
haastavaa. Varoin myös polvea
sillä sen kanssa on ollut vähän
ongelmaa.
Nyt se oli kyllä teipattu varoiksi,
eikä ainakaan vielä tuossa
vaiheessa oireillut.
Reitti oli alamäkiosuuden jälkeen
kivaa ja juostavaa.
Meno jatkui leppoisasti, vaikka nyt helteen vuoksikin meni rauhallisesti ei varmaan normikelissäkään olisi tuon enempää revitellyt. Varsinkin ylämäissä tuli käveltyä niinkuin moni muukin. No, suurin osa. Kärki oli juossut jo kauas kauas edelle, todennäköisesti ilman isompia kävelyitä.
Välillä oli ihan hyvin juostavaa reittiä, kun pääsi vauhtiin niin taas tökkäsi kävelyksi. Mutta eteenpäin mentiin iloisin mielin. Ensimmäinen huolto oli 7 km päässä Kellokkaassa. Muutama sipsi ja pala banaania, lötköpullot täytin vedellä ja nappasin niihin repusta dexalin elektrolyyttitabletit. Seuraava huolto olisi vasta takaisintullessa samassa paikkaa n. 20 kilometrin päästä. Huoltopisteellä vähän jäin kavereista jälkeen kun kävin vessassa.
Ei ollut mitää erillisiä bajamajoja vaan piti käydä ihan kunnon posliineilla luontokeskuksessa.
Matka jatkui ja jossain vaiheessa sain kaveritkin kiinni. Hauska huomata että ohitti Kesänkijärven rannalla olevan Kesänginkeitaan, jossa kävin talvella hiihtäen. Nämä seudut ovat minulle toistaiseksi aika vieraita, joten oli kiva tunne kun jotain tuttuja paikkoja tunnisti.
Sitten huomasinkin että oltiin nousemassa Pirunkurua. Siitä olen kuullut hurjia juttuja. Ei se pahempi ollut kuin se ihan ensimmäinenkään nousu. Paljon lyhyempi. Paljon jyrkempi, aurinko helotti tuossa vaiheessa oikein kunnolla. Tuossa nousussa taas kiittelin Hokan tossuja.
Pariin otteeseen ylös kavutessa piti kurkata maisemiakin taaksepäin. Ylhäällä Kesänkitunturin laella ihan pieni hengähdystauko ja energiatankkaus ennen kun taas meno jatkui. Kesänkitunturi kohoaa 535 metriä merenpinnan yläpuolelle.
Sitten huomasinkin että oltiin nousemassa Pirunkurua. Siitä olen kuullut hurjia juttuja. Ei se pahempi ollut kuin se ihan ensimmäinenkään nousu. Paljon lyhyempi. Paljon jyrkempi, aurinko helotti tuossa vaiheessa oikein kunnolla. Tuossa nousussa taas kiittelin Hokan tossuja.
Pariin otteeseen ylös kavutessa piti kurkata maisemiakin taaksepäin. Ylhäällä Kesänkitunturin laella ihan pieni hengähdystauko ja energiatankkaus ennen kun taas meno jatkui. Kesänkitunturi kohoaa 535 metriä merenpinnan yläpuolelle.
 |
| Pirunkuru selätetty Kuva: All About Lappland |
 |
| Strategianeuvottelu ja energiatankkaus meneillään Hippokerholaisilla. kuva: All About Lappland |
Pyrin n. 2,5 km välein ottamaan lisäenergiaa ja tiheämmin juotavaa. Yhden normigeelin otin puolessa matkassa, muuten aina 2 geelipalluraa kerralla juotavan kanssa. Yhden suolahipun sulattelin kielen alle ihan varmuuden vuoksi. Missään vaiheessa ei kyllä jalat edes yrittäneet krampata.
Taas oli vähän helpompaa polkua. Välillä aika teknistäkin mutta sitten taas oikein hyvin juostavaa. Sain ihan hyvän menon päälle, polven sivussa pari kertaa ihan hippasen tuntui joten ajattelin että mennään nyt niin kauan kun hyvältä tuntuu. Välillä jo harmittikin kun eteen tuli käveleviä tyyppejä joiden taakse helposti jämähti itsekin.
Jossain vaiheessa törmäsin taas yhteen sometuttavuuteen, Piaan. Hän tsemppasi ja kertoi ettei pitkälti enään huoltoon ja sitten maaliin. Ihanaa, maali lähestyy.
Polven sivussa taisi jo hieman tuntua enemmän, huollosta kun lähdin taas eteenpäin viimeiselle runsaalle seiskalle kilometrille oli kipu jo pahempaa. Kellokkaassa lötköpulloihin enään pelkkää raikasta vettä ja vähän sipsejä. Lähdin miltei samantien jatkamaan matkaa. Parin kilometrin päässä tuli eteen pieni puro josta oli ihan pakko hörppiä juotavaa. Nyt voin sanoa että olen juonut vettä tunturipurosta! Siinä kohdin oli myös laavu ja vessakoppeja joissa piipahdin, vähän turhaankin. Mutta hei, koko reissulla ei tarvinnut tehdä minkäänlaisia puskapysähdyksiä.
Sitten tuli vastaan pitkät pätkät kivikkoa, jota pääsi hyvin etenemään pitkospuita pitkin. Ne vaan menivät harmillisesti loivasti alaspäin joten en pystynyt niitäkään juoksemalla menemään. Loivat alamäet olivat tuossa vaiheessa jo ihan myrkkyä, jos oli kovin teknistä ylämäkeä jouduin nekin etenemään varovasti kävellen. En tiedä montako kilometriä mahtoi viimeiset alamäet kestää mutta ne piti kävellä. Ihan pieniä pätkiä pystyi hölkyttelemään.
Sitten tuli vastaan pitkät pätkät kivikkoa, jota pääsi hyvin etenemään pitkospuita pitkin. Ne vaan menivät harmillisesti loivasti alaspäin joten en pystynyt niitäkään juoksemalla menemään. Loivat alamäet olivat tuossa vaiheessa jo ihan myrkkyä, jos oli kovin teknistä ylämäkeä jouduin nekin etenemään varovasti kävellen. En tiedä montako kilometriä mahtoi viimeiset alamäet kestää mutta ne piti kävellä. Ihan pieniä pätkiä pystyi hölkyttelemään.
Olin saanut hyvä etumatkan 10-15 minuuttia Hippokerholaisiin mutta muutama sata metriä ennen maalia he saivat minut kiinni joten maaliin päästiin yhtäaikaa. Onneksi sain juostua ne viimeiset parisataa metriä.
Maalissa tyytyväisenä. Aika oli 5:47:45 ja olin oman sarjani kuudes! Wau. Olin kyllä kuvitellut että matka kesti keuemmin. polvensyrjä oli ainoa vaiva, harmillinen toki. Missään muualla ei kolottanut eikä hiertänyt. Energiat oli riittänyt hyvin. Juotavaa oli rakossa jäljellä vielä litran verran. Nestettä siis kului kolmisen litraa.
Päätettiin lähteä mökille pesulle ja ilta kuluikin myöhään päivän koitoksia fiilistellen.
Seuraavana päivänä otettiin rennosti, vähän kävelyä ja edelleen juomista ja syömistä. Etureisissä ja varsinkin pakaroissa tuntui siltä että niitä on taas liikutettu.
Koska olo oli jälkeenpäin mitä mainioin, kieltämättä tulee sellaisia ajatuksia että pitäisköhän ensi vuonna pidentää matkaa. Isoin työ tulee olemaan tuon polven kuntoon saattaminen. Muita esteitä tai hidastuksia ei pitäisi olla.
Maalissa tyytyväisenä. Aika oli 5:47:45 ja olin oman sarjani kuudes! Wau. Olin kyllä kuvitellut että matka kesti keuemmin. polvensyrjä oli ainoa vaiva, harmillinen toki. Missään muualla ei kolottanut eikä hiertänyt. Energiat oli riittänyt hyvin. Juotavaa oli rakossa jäljellä vielä litran verran. Nestettä siis kului kolmisen litraa.
Päätettiin lähteä mökille pesulle ja ilta kuluikin myöhään päivän koitoksia fiilistellen.
Seuraavana päivänä otettiin rennosti, vähän kävelyä ja edelleen juomista ja syömistä. Etureisissä ja varsinkin pakaroissa tuntui siltä että niitä on taas liikutettu.
Koska olo oli jälkeenpäin mitä mainioin, kieltämättä tulee sellaisia ajatuksia että pitäisköhän ensi vuonna pidentää matkaa. Isoin työ tulee olemaan tuon polven kuntoon saattaminen. Muita esteitä tai hidastuksia ei pitäisi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti