Työmatkapyöräilyä ja kilometrikisailua

Vihdoinkin pääsin alkuun työmatkapyöräilyssä. Aamuisin oli vielä koleaa mutta sitten yhtäkkiä kelit muuttuivat kesäisemmiksi ja kotimatkalla piti jo pukea lyhyttä lahjetta ja jättää paksummat kamppeet reppuun. Koska työpaikkani osallistuu kilometrikisaan, tulee myös sinne keräiltyä kilometrejä. Kiva seurata miten sijoittuu omassa joukkueessa ja sarjassa. Sinne kun kirjaa kilometrit, on helppo seurata paljonko matkaa taas kertyykään syksyyn mennessä.

Repun työmatkoja varten hommasin jo syksyllä. Hakusessa jo pitkään oli sellainen reppu ettei yllättävä sade haittaisi. Ei se ole mukavaa jos repun sisältö kastuu ja varsinkin jos siellä sattuu olemaan läppärikin. Päädyin erinäisten tutkailujen jälkeen Skandinavian Outdoorin mainoksen perusteella Ortliebin Commuter Daypack reppuun. Meillä on kyseinen liike kaupungissa joten pääsin ihan livenä tutkimaan tuotetta. Tänä keväänä olen sitä vasta päässyt testaamaan käytännössä. Läppäriä en ole sillä vielä kuskannut mutta muuten on ollut hyvä. Reppu on todella tilava ja se istuu ihan hyvin selkään. Sinne on mahtunut vaihtovaatetta ja evästä ihan mainiosti. Kun läppäri on mukana varmaan tulee tarkemmin katsottua mitä muuta sinne laittaa mukaan. Töissä voi pitää vaihtovaatetta ja evästä valmiina niin niitä ei tarvitse aina mukana kantaa.

Pyörään ostin tässä keväällä uuden lukon. Sellainen runkoon näppärästi kiinnitettävä taittolukko, mikä helpottaa sikäli että se on aina matkassa eikä tarvitse miettiä missä sitä kantaa ajomatkan aikana. Kiinnitin runkoon myös erillisen pienen laukun kännykälle, sillä kyseisessä Ortliebin repussa on yksi puute, siinä ei ole puhelimelle mitään näppärää taskua. Reppu selässä ei myöskään pyöräilypaidan takataskuihin helposti pääse käsiksi, ainakaan ajon aikana. Kyseiseen laukkuun mahtuu vähän muutakin kamaa kuin vain puhelin. Siinäkin pieni miinus, se on vähän ”tiellä” kun laskeutuu satulasta alas esim. valoihin pysähdellessä tai muuten yllättävissä seisahduksissa. Parempi versio voisi olla ohjaustangon päälle kiinnitettävä laukku. Siinäkin versiossa pitäisi miettiä mihin sijoittuisi siinä tapauksessa matkamittari ja kilikello…

Viikon pyöräilykilometrit kertyivät kolmena päivänä. Yhteensä 116,3  km. Kotimatkalla tein yleensä pienen maisemakierroksen vähän erikautta kuin aamuisin. Auringonpaiste houkuttelee fillaroimaan aina eri reittejä ja nauttimaan kesän ensimmäisistä todella lämpimistä päivistä.

Näinä päivinä säästyi jonkin verran auton polttoainetta ja oikeastaan ihan käytännössä eurojakin. Repun koko on rajallinen joten ruokaostoksia ei tullut tehtyä eikä sen puolesta heräteostoksiaan. No, pari leipäpussia tarttui kotimatkalle.

Hyvää pyöräilykesää !

Kevään ekassa lappukisassa sopivasti kulttuuria ja rantaryynäystä

Kylmät kelit ovat edelleen jatkuneet. Olen odottanut parempia aamuja jotta arvaisin lähteä töihin fillarilla. Mutta sitä odotellessa saattaa tulla jo juhannuskin, niin olihan sitä sitten aloitettava työmatkapyöräilykin tältä vuodelta. Talvisäilöön jo kertaalleen laitetut talvibibsitkin piti kaivaa esiin.

Räpsöö run oli odotetusti aivan ihana kisa. Pieni ja symppis. Osallistujia oli n. 70, mukaanlukien kävelijät ja lapset. Meren äärellä tietenkin aina tuulee, onneksi aurinko paistoi ja lämmitti. Taas oli vähän liikaa vaatteita päällä. Kuuden kilsan kulttuurikierros lähti Siikarannan leirintäalueelta, oli soratietä ja metsäpolkua, takarannan rantakivikkoa ja pyöräteitä. 

Reposaaren takarannalta pääsee Lontoon uimarannalle

Kääntöpaikka kiersi Merimestan edustalla olevan pienen majakan

Merimestan kautta käytiin kääntymässä ja jatkettiin satamapuiston kautta takaisin leirintäalueelle. Osa jäi siinä maaliin ja siitä jatkui sitten vielä 4 kilsan rantaryynäys. Se oli todella nimensä mukaista, pientä metsäpolkua, juurakkoa ja kivikkoa. Ihan oikeaa polkujuoksua, ennen maaliin pääsyä oli vielä pätkä pyörätietä. Oltiin juoksuporukalla varattu mökki ja rantasauna joten kisa sai arvoisensa päätöksen. Saunan lauteilta oli upeat merinäköalat. Tein pienen pummin matkalla. Olin liikaa omissa ajatuksissani ja menin siinä vähän lankaan kun oli liian tutut reitit. Siihen meni muutama minuutti. No onneksi olin liikkeellä ihan sillä mielellä että juostaan rennosti, fiiliksillä ja niin että on hyvä olo. Loppuaika oli 1:07:03, 10.27 km ja sykkeet 148/162.

Tästä sukellettiin rantaryynäyksen reitille

Reitti kiersi saaren ympäri

Näkymä rantasaunalta merelle

Maanantaina jätin vielä pyörän kotiin verstaalle, sillä miltei suoraan töistä oli aikomus mennä yhteislenkille juoksemaan.

Porin Ladun järjestämä polkujuoksulenkki oli tällä kertaa Ulvilan Massin maastoissa. Sieltä löytyy mäkiä toisensa perään, sellaisia sopivan pitkiäkin vielä. Mukana oli 12 juoksijaa. Näillä yhteislenkeillä on vauhti rauhallinen, kaikki siis pysyvät hyvin mukana. Minulle vauhti oli  tällä kertaa aivan sopivaa. Massin maastot on aikalailla teknisempiä kuin Yyterin neulaspolut. Niillä saa sykkeen äkkiä tappiin. Juurakkoa ja kivikkoa riitti. Hyvä lenkki. 59:15, 7.3 km avg 143 bpm.

Tiistai ja keskiviikko työmatkapyöräilyä. Aamulla oli kyllä vilpoista, toisena aamuna jopa satelikin vähän. Mutta hyvä fiilis pyöräilyn jälkeen jo aamulla. Töistä lähtiessä kiersin vähän ylimääräistäkin lenkkiä. Tällaisiin päiviin ei muuta aktiviteettia oikein mahdu. Korkeintaan rullailua ja pitkiä venyttelyjä. Pariin päivään kertyi työmatkapyöräilyä 76.9 km.

Rantaryynäri tyytyväisenä suoritukseensa

Torstaina töiden jälkeen kuntosalille tunniksi. Perjantaina kilsan uinti ennen töitä. Sunnuntaina sopivan palauttava lenkki maantiefillarilla. Yhteislenkki TriBabesin kanssa, tuuli oli aivan jäätävän kovaa, ei onneksi jäätävän kylmää. Hyvä lenkki, 55 kilsaa.

Räpsöö Run, juoksukisa saaristolaismaisemissa

Reposaarihan oli se paikka "vaiks kui kaukan ja iha outoi ihmisii." Joten juoksukilpailu saarella on todellakin aivan uniikki mahdollisuus lähteä haistelemaan merimaisemaa ja vaikka haaveilemaan pidemmästäkin vierailusta siellä. Kisana Räpsöö Run on kaikille sopiva rento juoksutapahtuma. Juuri  sellainen pieni kyläkisa jossa pääsee ihan erilaiseen tunnelmaan kuin jossain massatapahtumissa. Kyseinen kisa on ollut hetken tauolla, nyt sille on onneksi löytynyt uusi järjestäjä. Edellisestä lappujuoksustani Räpsöössä onkin jo muutama vuosi aikaa. Kisa on viikon päästä, 14.5. Minulle se onkin kevään ensimmäinen lappukisa. Jostainhan kisakausi pitää aloittaa ja tämä on juuri sopiva tähän kohtaan. Yllä oleva kuva on Siikaranta Campingin kallioilta.

Räpsöö Runissa ovat matkatkin sopusuhtaista, kuuden kilsan kulttuuripläjäys tai 10 kilsan kilpasarja, jossa kulttuurikierrokseen lisätään vielä tovi rantojen rymyämistä. Lapsillekin löytyy oma matkansa.  

Tämä kuva onkin vuodelta nakki ja jotain...

Reittiin mahtuu siis metsätietä, polkuja, soratietä ja ehkä jokin ihan pieni asfalttipätkäkin. Luulisin että mukaan voisi mahtua myös kallioita ja pyöreitä, meren muovaamia rantakiviä. Kierroksella luvataan näkyvän myös kaikki saaren parhaimmat nähtävyydet. Mikäli et tunne paikkaa entuudestaan, tiedoksi että iso osa reittiä kulkee merenrantoja mukaellen. Joten merimaisemat on taattu. Sarjoja löytyy miehille, naisille, lapsille ja jopa originaaleille paikallisille. Siihen sarjaan voi ilmoittautua myös ne jotka tuntuvat henkisesti kuuluvan kyseiselle saarelle.

Räpsöö Run lähtee tänä vuonna Siikarannan leirintäalueelta. Mikäli et ikinä ole käynyt Reposaarella tai Siikarannan leirintäalueella, suosittelen ehdottomasti käymään paikan päällä. Siikarannalla voipi käydä vaikka vaan kaffeella tai jätskillä, tai nauttimassa merimaisemista upeilla kallioilla. Paikka on ihan miltei jo vakio pysähdyspaikka fillarireissuilla.

Juoksukilometrejä on hiljalleen kertynyt. Huhtikuussa sain kasaan 50 kilsaa. Olen pyrkinyt maltilla lisäämään matkaa. Enemmän on pyöräilty ja uitu ja käyty salilla. Tämän viikon maanantaina juoksulenkki Porin metsässä, 1:02:36, 8 km , avg 130 bpm. Sitä ei ainakaan polkujuoksuksi lasketa, sillä polut on päällystetty sepelillä. Onhan se sitten helppoa baanaa mutta ei ollenkaan saa kiksejä siitä että juoksee kovalla sepelillä keskellä metsää. Tiistaina runsaan tunnin salitreeni ja keskiviikkona jo kunnon maasto- ja polkujuoksua Yyterissä. 1:19, 9.6 km avg 143 bpm. Pori Trail Runners aloitti taas yhteislenkit. Yyterissä oli 12 juoksijaa. Kiva lenkki, ihan reipasta vauhtia mutta sopivaa kyllä. 

Pori Trail Runnersin yhteislenkki Yyterissä

Torstaina olin kuitenkin aika väsynyt edellisen päivän juoksusta joten jätin rapputreenin väliin ja pidin lepopäivän. Olen saanut jossain välissä myös akillesjänteeni jotenkin nutturalle. Olen sitä vähän lepuuttanut. Nyt kyllä luin että vaivaa ei enään hoideta levolla vaan liikkumalla ! Olen aina ajatellut että pohkeenit olisivat tarpeeksi vahvat, nyt kuitenkin olin ymmärtäväni että niitä pitäisi ruveta vahvistamaan. Ihan järkeen käypää.

Viikko on ollut aika aurinkoinen mutta todellakin kylmä. Kovin odotan että kelit muuttuisivat edes vähän lämpimämmiksi. Loppuviikolla oli kaikenlaista muuta puuhaa joten liikunnat jäi vähiin, sunnuntaina onneksi jo tarkeni vähän puuhastella pihallakin.

Yyterin lietteiden pitkospuut ovat hyvässä juoksukunnossa