Treenit jatkuu...

Päädyin taas kuitenkin jatkamaan tutussa treeniporukassa vielä tulevankin vuoden. Eihän siitä eroon pääse kun ei halua. Sitäpaitsi jonain hektisellä hetkellä olen sanonut tulevaisuuden tavoitteekseni osallistumisen ikäsarjaan vielä ikäneitonakin...sen jälkeen alan kutomaan sukkia.

Sitäpaitsi mitä korkeammalla ikätasolla kisaa, sitä paremmat mahdollisuudet mitalisijoille! Joten jatketaan vielä...

Yritän kuitenkin ottaa vähän rennommin, vaikka kalenterissa olisikin kilsan vetoja voin lähteä vaihtoehtoisesti tekemään jotain muutakin. Yleensä pidän kiinni ohjelmasta. En kuitenkaan ihan pipo kireenä silloinkaan vaan kuuntelen kyllä mieltä ja maallisia tuntemuksia. 

Samaan syssyyn  huomasin ilmoittaneeni itseni polkujuoksukouluun. Se on lyhyt, vain kuusi kertaa joten ajattelin että se olisi kivaa ja vähän erilaista vaihteeksi.

Muutenkin on fiilikset nyt aivan erilaiset kuin viikko pari takaisin. Pari kunnon yhteistreeniä, hauskaa ja kuitenkin tehokasta, toi taas kummasti treenihaluja. Tiistaina oli tiedossa vetoja, 5 x 1 km. Kroppa ei todellakaan ollut sen oloinen että vedot lähtisivät lentoon. Kuinkas ollakaan ohjelmassa olikin kolmen kilsan testilenkki. Vähän lämmiteltiin ensin ennen varsinaista testiä. Siis tykkäsin, matka meni suht kivuttomasti ja maaliin pääsin ilman välikuolemaa. Paukkuja siis ehkä jäi käyttämättä. 15:12, 5.04 keskarilla sykkeet 156/164. Ajasta laskettiin myös cooperin aika, se oli ikäiselleni erinomainen, 2367 m.

Keskiviikkona pitkästä aikaa rapputreenit, alkuun kilsa lämmittelyä hölkkäämällä paikan päälle ja tehokkaan treenin jälkeen pari kilsaa palauttavaa juoksua.

Torstaina meinasin torkahtaa sohvan pohjalle mutta onneksi sain lenkkiseuraa. Teimme treffit polun päähän johon molemmilla on parin kilsan matka ja jatkettiin siitä yhdessä poluille. Kilometrejä kertyi 12.85, aikaa kului 1:55:40 ja keskisyke mainio 123. Hyvä lenkki. Kummasti saa virtaa treenikavereista joten nyt on taas oikein hyvät fiilikset syksystä. 

Entäs sitten, assua vai polkuja...

Syksyn kalenteri on pikkuhiljaa tyhjentynyt. Myin pois osallistumisen  Nuuksioon ja siinä samassa meni myös Vaarojen maraton. Vielä olisi jäljellä HCM  ja senkin tulen jättämään väliin. 

Tänä viikonloppuna on kovin ollut kisoja, mutta itseäni vähän korona mietityttää. Motivaatiokin on oikeastaan kärsinyt tästä kaikesta. Yhtään ei nappaa esim. maratoniin harjoittelu. Treeniä on kyllä tullut tehtyä monipuolisesti mutta ei pitkää peekoota asfaltilla. Maastossa kyllä olen juossut. Maraton vaan tarvitsee tuota jalkojen iskutusta ja viime kerralla sen puutteen huomasinkin.

Pitäisi päättää mihin tähtään nyt syksyn ja talven harjoittelussa. Triathlon toki olisi ensi kesän ykköstavoite. Ehkäpä sprinttimatka nyt kuitenkin vielä. Siihen on selkeät tavoitteet talven varalle, uinti ja pyöräily. Varsinkin uinti. 

Isoin ongelma nyt on se etten aina osaa päättää mitä tekisin. Pitäisi juosta, valitsenko maastoa vai asfalttia, mäkivetoja porin metsässä vai kunnon rykäsyjä esim. ruosniemessä. Kilsan vetoja vai yhteislenkkiä poluille. Lähdenkö maantiefillarilla vai fatbikellä . Jumppaa, kehonhuoltoa, lihaskuntoa...patikointia, melomista ja vaikka mitä aina tulee vastaan. Muutakin elämää on ja työ. Pitäisikö vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta tekemään lenkkejä aikaisin aamulla. Mitä pidemmälle päivään sen jättää sitä vaikeampi sinne on lähteä.

Toivottavasti nämä mietteet on vaan jotain väliaikaista häröilyä ja saan ajatukset koottua.

Viime viikolla oli parikin kivaa ja erilaista juttua. Hiittenharjulla oli Suomen Ladun järjestämä Polkujuoksukiertue jossa kävin. Kiva tapahtuma jossa sai myös tutustua Hokan tossuihin ja testatakin niitä lenkillä. Lähdin mukaan viiden kilsan maastolenkille, onneksi oli opastettu lenkki sillä en ole ennen noissa maisemissa käynyt. Lenkki oli ihan reipas ja koska keli oli todella lämmin ja matkan varrella pari hyvää mäkeä niin hyville sykkeille pääsin. Lisäksi kävin erillisillä 1-2 kilsan pikkupyrähdyksillä vielä kolme kertaa niin ihan hyvä treenipäivä. Kalenterissa oli kyllä 2,5 tunnin pitkis mutta se siis hieman typistyi ja oli erilainen mitä alkujaan piti olla.

Viikolla vaihdoin sitten viikon vetotreenin polkujuoksuun. Pori Trail Runners järjesti pitkästä aikaa yhteislenkin ja lähdin sitten heidän mukaansa. Matkassa oli 16 innokasta polkujuoksijaa. Mukana oli eritasoisia juoksijoita ja kaikki otettiin hyvin huomioon ja mentiin suht rauhallisesti. Luvatun 10 kilsan matka kyllä venähti miltei kolme kilsaa pidemmäksi. Muutamaan otteeseen oli polku vähän hakusessa. Saldoksi tuli siis 2:16, 12,65 km avg 133 bpm.

Matkan varrella oli alkuun aikamoista kivikkoa ja nokkospuskaa, vattupusikkoa ja monenmoista heinikkoa. Yksi hakkuuaukea jossa eteneminen oli hivenen haasteellista. Keli oli yllättäen todella lämmin mikä myös vaikutti menemiseen. Vaikka välillä vähän polunpäät hukassa olivatkin, oli lenkki oikein hauska ja ainakin maasto monipuolista. Oli todella kivaa pitkästä aikaa mennä kunnon polkujuoksulenkkiä. Näitä yhteislenkkejä on odotettavissa myöhemminkin.

Tämänkin viikon pitkis jäi tekemättä sillä lähdin mieluummin kaverin kanssa maantiepyöräilemään. Hyvää treeniä toki sekin, hippasen yli kakstuntia reippaassa tuulessa. 2:10, 41 km.

Kangasala Triathlonin fiiliksiä

Nyt on sitten ensimmäinen triathlon-kisa takana. Kangasalan triathlon kuntosarja, jossa matkoina oli 500m/15km/4km. Eipä mennyt kisa edes huonosti, tulin omassa sarjassa kakkoseksi joten siitä muistona upea mitali. 

Yllättäen minua ei etukäteen edes jännittänyt. Sain kuopuksen mukaan matkaseuraksi ja muutenkin vähän katsomaan äidin perään. Oltiin paikalla ihan sopivasti, en ehtinyt liikoja miettiä tulevia osuuksia. Kisaamassa ja huoltamassa oli myös treenikavereita joilta sain sitten viime hetken neuvoja. Niinkuin ennenkin olen huomannut että itse suoritus on helpointa, kaikki muu sählääminen ennen kisaa vie eniten energiaa.

Ensin kävin ilmoittautumassa ja fiilistelemässä tunnelmaa. Aamulla oli jo ollut lasten sarjoja ja meneillään oli triathlonin kokeilusarja. Kuhinaa oli ja iloisia ilmeitä, monen ikäistä ja tasoista triathlonistia.

Sitten piti jo hakea fillari autosta ja viedä se lähtöalueelle. Olen yhtä triathlonkisaa ollut katsomassa joten vähän olin jyvällä järjestelyistä. Ennen starttia oli tarkoitus päästä veteen uimaan muutamat lämmittelyvedot. Sinne tuli jo melkein kiire, muutamia vetoja ja spurtteja ehdin onneksi tehdä. Se oli hyvä juttu, sillä itse uinnin aikana ei päätä kivistellyt yhtään. Sitä etukäteen eniten jännitin. Keli oli todella lämmin joten märkäpuvussa rupesi olemaan vähän tuskainen fiilis. 

Uinnin lähtö oli ns. rolling start, muutama kisaaja kerrallaan lähti pienin väliajoin. Uinnissa ei siten tullut ruuhkaa ja sai hyvin tilaa itselleen. Kyseinen lähtösysteemi oli ilmeisesti koronasta johtuva, tällaiselle huonolle uimarille se sopi hyvin, ei tarvinnut ruuhkassa suunnistaa.

Uinti sujui minusta ihan hyvin, siihen nähden miten yleensä olen uinut. Heti alkuun lähdin vähän liikaa sivuun mutta onneksi tajusin sen aika pian ja pystyin helposti palaamaan oikeaan suuntaan. Muutamaan otteeseen jouduin ottamaan vähän happea parilla rintauintivedolla mutta pääsin pian jatkamaan. Lopussa kyllä huomasin että meinasi mummu väsähtää. Kun pääsin rantaan niin taas keräilin itseäni hetken kävelyvauhdissa, ennenkuin sain jalat alleni ja kiirehdin vaihtopaikalle. T1 kesti yli 4 minuuttia, harjoituksen puutetta. Sukkien laittamisessa menee kummasti aikaa. Sitten vaan matkaan.

Pyöräilyreitti oli kokonaan suht hyvää asfalttia, ylämäkeäkin kyllä oli mutta myös alaspäinkin sitten sai rallatella. Liikenteenohjaajia oli hyvin, joka kulmassa missä vähänkin mentiin eri suuntaan oli joku aina näyttämässä mihin suunnataan. Lopulta ohittelin montakin pyöräilijää. Yritin olla tarkkana etten vaan mene liian liki toista pyöräilijää. Kisassa oli nimittäin peesikielto ja se vähän mietitytti.Pyöräilyosuus oli vain 15 km joten se meni nopeasti. T2 sujui jo paljon nopeammin. Nyt toki ei tarvinnut kuin vaihtaa kengät ja kypärä lippikseen. Niin ja pyöräyttää numerolappu etupuolelle. 

Juoksu oli alkuun vähän kun spagettia olisi pyöritellyt. Aika alussa oli myös napakka ylämäki. Otin siinä kyllä muutamia kävelyaskelia. Koska oli helteinen päivä, oli vesipisteitä lisätty. Juoksuosuudeksi oli ilmoitettu 4 kilsaa, en saanut omaa mittaria päälle juoksuosuudella, joten data jäi siltä kohtaa puuttumaan. Vähän harmitti, matkalla olisin seurannut lähinnä sykettä ja vauhtia. Mielestäni menin hyvää vauhtia mutta lopulta aikaa meni aika kauan. Onneksi miltei puolet matkasta oli kivaa alamäkeä. Loppuun sainkin vähän kiristettyä vauhtia ja maalisuoralla sitten vielä pieni kiihdytys. Maalissa vasta huomasi kuinka kuuma keli oli, tovin piti kävellä että sain kropan tasaantumaan. En arvannut hetkeen pysähtyä.

Fiilis oli kyllä mahtava, jokainen laji onnistui hyvin ja sikäli siis nappi suoritus ekaksi kisaksi. Kun sain kamat kerättyä pois seuraavien alta, kävin uimassa ja vaihdoin vaatteet. Fillari autoon ja sitten seuraamaan kun kaverit lähtivät vähän pidemmälle matkalle. Osallistumiseen kuului ruoka ja sen jälkeen suoritin vähän pientä kisashoppailua. Lähinnä urheilujuomaa ja geelejä . Tarttui toki mukaan myös kevyt treenipaitakin.

Kotimatkalla soitti kaveri että olin saanut hienon mitalin! Olin sarjani toinen, aika hienoo!

Kokonaisaikani oli 1:21:37. Uintiin meni aikaa 14:24, pyöräilyyn 34:20 ja juoksuun 26:16. 

Päivä oli todella kiva ja tapahtuma erittäin hyvin järjestetty. Osallistujia oli kahtena päivänä yli 600. Ehkäpä ensi vuonna olen taas mukana. Jäi kyllä hyvät fiilikset !

Kohti ekaa triathlonia

Ensimmäinen trikisa lähenee kovaa vauhtia.Viime aikoina omat ajatukset tulevasta kisasta on olleet vähän kaksijakoisia. Välillä on ollut niin surkea fiilis ettei hommasta tule mitään. Osallistun kuitenkin vain kuntosarjaan jossa uintia on 500 metriä ja se tuottaa jo etukäteen suuria vaikeuksia. Olen yrittänyt käydä uimassa ja huomannut että talven aikana olisi enemmän pitänyt hioa tekniikkaa. Toki uintitreenit keskeytyivät yllättäen maaliskuussa. Avovedessä uiminen tietenkään ei ole mitenkään sama asia kuin laskea altaassa kaakeleita.

En ole oikeastaan löytänyt täydellistä uintipaikkaa, meressä on usein liikaa aallokkoa ja lähitienoilla oleva uimakuoppakin lämpimän kesän myötä aika rehevöitynyt. Tietenkin aloittelijana on kynnys iso mennä outoihin vesiinkään, ainakaan yksin. Onneksi meitä on uimareita sen verran että saa kyllä kaverin mukaan ja kaikki ovat mielissään kun voi porukalla turvallisesti uida. Tässä tulee tietenkin vastaan se että on eritasoisia uimareita, mutta se että tietää kaverinkin olevan vedessä riittää.

Noormarkun joessa

Yyterissä

Toisaalta taas pari kertaa maauimalassa on tuonut varmistusta siihen että osaahan sitä uidakin.

Uintitreeniä siis pitää jatkaa...

Pari kertaa olen tehnyt varsinaisen triatlonharjoituksen omatoimisesti, lähinnä uinut ensin ja sitten myöhemmin tehnyt pyörä-juoksutreenin. Yllätyin siitä että pyöräilyn jälkeen on juoksu ollut tosi helppoa ja vauhtikin ihan mainiota. 

Nyt sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa mukana triathlontreenissä joka valmisti kisoihin. Onhan vastaavia harjoituksia ollut ennenkin, en ole niihin päässyt tai sitten viimeksikin juuri kyseinen treeni jännitti etukäteen senverrran etten mennyt lainkaan. Nice.

Muut harjoittelevat jo pidempiin suorituksiin joten se vähän pisti miettimään omaa tekemistä, sitähän jäisi heti alkutekijöiksi kauas muista. Onneksi treeniporukassamme on kaveri joka on tulossa samalle matkalle joten teimme kyseisen harjoituksen kaksistaan lyhyemmillä matkoilla.

Kuntosarjassa on pyöräilyä 15 ja juoksua 3.3 km. Ne nyt ovat jotensakin lyhyitä ja mieluusti niiden osuus olisi saanut olla huomattavasti isommat. Mutta uimaosuuden ehdoilla mennään, joka on siis 500 m.

Triathlontreenin uinti sitten menikin ihan persiilleen. Olin ensimmäistä kertaa kyseisellä joella uimassa. Lähtö meni ok, vähän jouduin rauhoittelemaan hengitystäni alussa. Kunnes sitten käännyttiin takaisinpäin ja todettiin että joessa on ihan valtava virtaus. Se oli tiedossa että siellä saattaa virrata mutta silti se yllätti. Ilmankos menomatka oli joutuisaa. Vähän matkaa sain tehdä töitä että pääsin eteenpäin mutta sitten rupesi olemaan sellainen olo että pitää päästä rantaan. Sain kerrottua kaverille että siirryn takavasemmalle, hän jatkoi jokea pitkin ja minä koitin jotenkin päästä pientareelle. Töitä sain tehdä ihan hemmetisti, mutta pääsin maihin valtavan heinikon kautta. Olihan kokemus sekin. Mutta tulipahan siis uitua.

Muuten siis treeni meni hyvin. Ehkä uintiosuus verotti voimia sillä kotiinpäin ajellessa oli kyllä aika naatti olo. Uiminen jäi nyt siis n. 300 metriin, pyöräilyä 20.3 km keskivauhtina 23,8 ja juoksua 5.4 km keskisyke 130. Tehtiin treeni ihan peruslenkkinä, ei mitenkään kisavauhtisena.

Tämä viikko alkoi myös työn merkeissä loman jälkeen. Kiire viikko tiedossa sillä nyt pääsee asiakkaatkin paikan päälle. Yritän edes pari kertaa päästää uimaan ennen kisaa. Se ei olisi pahitteeksi.