HimosTrail 2018

Viikon takainen extremejuoksu rupeaa jo hieman hellittämään otettaan. Mieli tekisi uusiin koitoksiin, pitänee vaan aloitella vähän kerrallaan.

Toista kertaa osallistuin Himostrailin 26 kilometrin Extreme-juoksuun. Polkujuoksua parhaimmillaan ja erittäin haastava reitti. Nousua oli 945 m ja ylä- ja alamäkeä oli ihan riittämiin. Vasta viimeiset 8 kilometriä taisi olla sitä helposti juostavaa polkua. Olihan juostavaa polkua muulloinkin mutta nekin kulki usein sopivan loivaa ylämäkeä tai sitten reipasta alamäkeä. Ylämäet tuli suurimmalta osin käveltyä, myös ne tasaiseen juostavat ylämäet. Ne oli sen verran pitkää että ihan hapotti kyllä. Alamäkijuoksua on onneksi tullut treenattua mutta nekin olivat nyt välillä niin teknistä että paikoitellen aika varovaisesti piti mennä.

Lähdössä ei jännittänyt kun tiesi mitä tuleman pitää. Ensimmäisen nousun aikana sitten muistui mieleen. Mäen päälle saavuttaessa olikin jo tultu 1,7 km. Nousun jälkeen reittiä oli vähän muutettu ja lähdettiin letkassa pienempää polkua onneksi jo alaspäin, hetken matkaa... Päivä oli erittäin lämmin joten juomaa kului jo alkumatkasta tasaiseen tahtiin. Juomarepussa oli tällä kertaa squeezyn urheilujuomaa. Squeezyllä on uusi tuote jossa ei ole makeutusaineita, makuna kookos-ananas. Ihan hyväksi totesin. Tuotteella on ainakin hyvä saatavuus, kyllästytti jo kun sai noita juomia hakea kissojen ja koirien kanssa eikä mistään löytynyt.

Huoltopisteitä 26 km osuudella oli 4 kpl. Ensimmäinen huolto oli 5 kilsan paikkeilla, tarjolla oli vettä ja valikoima erilaista energiaa. Loppumatkasta tarjoiltiin jo suklaatakin. Reitti oli erittäin hyvin merkattu, eksymisen vaaraa ei ollut ja epäselvissäkin kohdissa oli vielä toimitsija opastamassa oikeaan suuntaan. Puolimatkassa toiseen huoltoon oli kuulu nelivetonousu. Huh, kivikkoa ja juurakkoa riitti ylös asti. Joku lohdutti että pahin on ohi...niinpä niin. Kellon kilkatus toi välillä piristystä, tiesi että oikealla polulla ollaan menossa. Eräässä mutkassa oli musikanttikin, nuori poika soitti trumpettia...tai jokin sentapainen soitin.

Tällä kertaa reitti kulki puolen välin jälkeen takaisin alas tapahtumakeskukseen ja sitten samantien takaisin ylös. Aika tunkkausta siis. Juuri mennessäni alaspäin kuulutettiin extreme-sarjan naisvoittaja maaliin, olin siinä vaiheessa ollut liikkeellä 2,5 tuntia ja vielä 10 kilsaa jäljellä. Reitin varrella sattuneista syistä vähän väliin veti henkeä joten maisemiakin ehti ihailla. Varsinkin poluilla oli upeita ja silmää hiveleviä maisemia. Erittäin kutsuva metsälampikin oli matkan varrella, olisi virkistänyt pieni pulahdus. Sen verran häntäpäässä olin kärjestä että loppumatkan sain aika rauhassa yksikseni juosta. Loppuvaiheessa on pieni kolmen kilometrin kierros jossa hetken tullaan vastaantulevien kanssa samaa polkua vastaan ja siinä vähän näki muitakin juoksijoita. Yksi tuttukin sattui iloisesti vastaan.

Vaikka reittiä oli uusittu ja polut olivat osin uusia ja ennen kokemattomia niin oli kiva huomata välillä että hei, olen ollut täällä ennenkin. Luulisin että pääosin oli samaa reittiä kuin viimevuonnakin.

Lopussa oli oikein kivat fiilikset kun polut olivat jo helppoja ja nopeakulkuisia. Viimeinen nousu oli kyltillä merkattu että nyt saa mennä hanaa ! Mentiinhän sekin hanaa, muttei kyllä juoksemalla. Sen jälkeen sitten rallateltiinkin melkein vain alaspäin.

Jotenkin tuntui että reitti  tosiaan oli paljonkin raskaampi kuin viime vuonna. Onhan tässä nyt tullut juostuakin mutta ei ne koivetkaan aina välttämättä ole keveimmillään juuri kisapäivänä.

Näin jälkeenpäin tulikin mieleen että painoikohan vielä Nutsin polkujuoksu jaloissa...

Mittariin tuli minulle 27,5 km vaikka virallinen matka oli 26. Aikaa meni 4,27 ja keskisyke oli 134.

Reippaasti yli puoli tuntia kauemmin kuin viimeksi...

Maalissa saatiin mehua ja lisää energiapitoista naposteltavaa. Kun sain kaverinkin maaliin niin saunaan ja sopalle. Hintaan kuului siis myös ihan hyvä keitto, kolme vaihtoehtoa ja salaattiakin ihan monipuolisesti. Heti numerolappua hakiessa saatiin myös näppäräntuntuinen juoksuvyö, mahtuu isompikin puhelin.

Pari kertaa naprapaatin käsittelyä ennen juoksua selvästi auttoi. Juoksijan polvi ei vaivannut. Toki polvissa ja reisissä rupesi muuten meno tuntumaan vähän väsyneeltä. Muutaman kerran oli kaatuminen lähellä ja kerran sitten vedinkin pannut, erittäin helpolla osuudella tietty. Ei sattunut onneksi sen kummempia mutta jotenkin löin kyljen heti rintalastan alapuolelta ja se on nyt aika kipeä. Ulkoisia jälkiä ei näy.

Sain muuten tämän vuoden osallistumisen arvonnassa,  lisätietoa siitä ja viime vuoden kisasta löytyy täältä. Ihan viime hetkellä sain mukaani yhden juoksukaverinkin, Hannan. Hän ei ole aikaisemmin juossut poluilla kuin yhden 7 kilsan helpon reitin. Lupasin katsoa että hän pääsee maaliin, alkumatkassa jonkin verran seurailin että hän pysyy perässä ja jossain vaiheessa sitten totesin että kyllä se sujuu. Sitkeä hän oli ja suoriutui todella hyvin ensikertalaiseksi. Turhaan huolehdin, vaikka välillä aina mietinkin miten hän pärjää.

Hyvistä järjestelyistä pitää kehua, lopussa sattui vielä sellainen jännä asia kun oltiin jo kaverin kanssa oltu pesulla mutta vielä pukeutumassa tuli yksi järjestäjistä kyselemään onkohan kyseinen nainen sellainen josta matkalla oltiin huolestuneita, satuin toimitsijalta loppumatkasta kyselemään onko jo näkynyt mun juoksukaveria kun olen vähän huolissani. Asia oltiin siis rekisteröity ja huolehdittiin loppuun asti.

Tänä vuonna reissu oli ihan yksipäiväinen, aamulla lähdettiin ajelemaan ja illalla myöhään oltiin kotona. Muutama sata kilometriä siitä että pääsee poluille. Saattoi olla että ajomatkakin painoi tällä kertaa kropassa. keli oli mainio, odotettua sadetta ei tullut joten keli oli kuiva. Ei liukasteltu eikä rämmitty mudassa, kuten viime vuonna mikä sekin oli tavallaan hauskaa !

Kisan jälkeinen päivä meni oikeastaan levätessä, illalla kävin koiran kanssa pienellä kävelyllä. Maanantaina 2,5 tuntia maastopyöräilyä ja hyvät venyttelyt. Tiistaina palauttava juoksulenkki 40 minuuttia, koiran kanssa. Pehmeillä poluilla mutta siltikin tuntui varsinkin polvissa siltä että jossain on tunkattu.

Samalla suoritin juoksuhaasteista kohdat 34. juokse ilman elektroniikkaa ja kohta 24. venyttele hyvin lenkin jälkeen.

Keskiviikon maastolenkki Katinkurussa oli jo normia juoksua ja tuntui hyvältä.

Maastopyöräilyä

Osallistuin Suomen ladun järjestämään Maastopyöräily tutuksi- kiertueeseen. Hieno tapahtuma. Se järjestettiin Niittymaalla, Porin Ladun omistamalla Susisuon majalla. Puolet illasta oli ajotekniikan yms, opettelua. Taitoratoja, mm. pujottelua, pitkospuita, esteen ylittäminen, paikoillaan pysyminen, jarruttaminen, ylä- ja alamäkiajoa.

Käytiin läpi varusteita yms. Ajoin normimaastopyörällä tekniikkaosion. Läskipyörällä pääsin maastoon. Jotenkin tuo läski vaan tuntuu luontevammalta.

Teimme 6,5 kilsan maastolenkin ja sielläkin treenattiin vielä ylä- ja alamäkeä.

Voin sanoa oppineeni ainakin sen että pääsen jyrkkääkin ylämäkeä polkemalla ylös. Tekniikkaa kyllä piti treenata muutaman kerran ennenkuin onnistui. Jyrkkää alamäkeäkin uskalsin tulla alas, kun vaan hallitsee sen oikean tavan.
Niin yksi näppärä muistisääntö oli hyvä vinkki. PP, peukulla pienempää....siis vaihdetta, mainiota.

Hiki kyllä harjoitellessa tuli. Maasto oli pääasiassa helppoa vaikkakin osin teknistä, varsinkin heti alussa kun lähdettiin majalta oli tosi haastava ja tekninen alamäki. En sitä ihan ajamalla päässyt kun edessä olevatkin joutuivat taluttamaan joten minä myös tietenkin. Mukana oli monentasoista pyöräilijää ihan ensikertalaisista alkaen. Kaikki olivat kyllä yhtä innostuneita.

Meitä oli 23 henkeä, moni taisi tosiaan olla ihan ensimmäistä kertaa maastopyöräilemässä. Opetus oli ihan pätevää joten kaikki varmaankin sai koulutuksesta varmuutta ja uusia taitoja ja tietoja pyöräilyynsä.

Minullakin on läskipyörä ollut vasta vuoden joten harjoittelu pääasiassa on tapahtunut ihan helpoissa Yyterin maastoissa. Maanantaisin on järjestetty yhteislenkkejä mutten ole niihin kertaakaan päässyt. Jos olisi ollut muuten mahdollisuus niin en ole saanut fillaria autoon. Pitäisi ostaa teline. Kerran yritin sitä änkeä auton sisäänkin mutta ei mahtunut. Etupyörän voisi irrottaa niin saattaisi sopiakin. Mutta sitäkin pitäisi ensin opetella...

On ollut siis ihan saamattomuutta.

Nyt sitten viime maanantaina päätin osallistua, lähtö oli Kyläsaaren kentältä joten ajoin fillarilla paikalle. Puoli tuntia sotkin vähän kiireissäni mutta ehdin ajoissa.

Osallistujia oli parikymmentä, meno oli vauhdikasta. Maastoa reitin varrelle tuli monenlaista, teknistä juurakkoa ja kivikkoa, vähän pitkospuitakin, soratietä ja asfalttia ja metsäpolkuja jne. Kyläsaaresta lähdettiin letkassa kohti Enäjärveä, Halssia ja  sieltä Kaunismäen kautta Yyteriin. Yyterissä kierreltiin ja tottakai vastaan tuli sekin mäki jota aina joudun taluttamaan ylös. Niin nytkin. Auts, liian raskas vaihde päällä enkä päässyt ihan ylös asti. Pitänee käydä treenaamassa.

Muuten reitti oli tosi hyvä ja monipuolinen. Vauhti oli ehkä hieman reipas, ei paljon voinut kun keskittyä etenemiseen.

Yyterin jälkeen jäin pois letkasta ja kaarsin polkuja pitkin takaisin kotiinpäin. Matkaa kaiken kaikkiaan tuli 31 km ja aikaa meni 2,5 tuntia. keskisyke oli vauhdista huolimatta matala, 115.

Pyöräily kävi hyvästä palauttavasta lenkistä polkujuoksukisan jälkeen.

Osa kuvista kiertueen ohjaajan ottamia.

Vaasalaisia lenkkipolkuja tutkimassa

 

Yllättäen tämä viikko on vietetty Vaasassa. Onneksi on kesäloma joten voi extemporee lähteä liikkeelle. Olen tutustunut vähän ominpäin tienooseen, käynyt juoksemassa ja uimassakin. Tuli siis testattua paikallinen uimahallikin ja yhtä märkää vettä oli sielläkin kuin kotona.

Mahtavaa kun on edelleen lämmintä ja lenkille voi lähteä vieläkin sortseissa. 

Keskiviikkoaamuna ennen kun lähdin kohti Vaasaa, kävin pienen viiden kilsan aamuhöntsän Yyterissä. Muutama napakka mäkivetokin mahtui mukaan, jotenkin oli energiat vähissä niin tein vain puolet suunnitellusta, siis viisi kertaa. Keskisyke 129.

Torstaiaamuna juostiin jo Vaasassa. Kympin lenkin peekoota hölkkäilin ympäri Palosaarta, yllättäen lämpöä oli vielä paikoitellen 28 joten olisi pitänyt olla edes juotavaa mukana. Kerran liikennevaloissa meinasi ihan pimetä kun joutui pysähtymään. Sitkeesti kuitenkin vielä kiersin Onkilahden takaa, heitin paidan jorpakkoon ja kiedoin sen päähäni. Vähän helppasi. Tuli sitten ekaa kertaa juostua peräti pelkissä urheiluliiveissä. Onneksi ne olivat tuliterät eikä mitkään harmaaksi kauhtuneet. No sillä reissulla suuntasin lopuksi suoraan uimarannalle että pääsi jäähdyttelemään mereen. Kympin lenkki tuli peekoota. Keskisyke ehkä kuumuudesta johtuen 132.

 

Vaasasta löytyy ihania juoksureittejä, vaikka Yyteri onkin ihan ykkönen on mukavaa että on mahdollista välillä vaihtaa maisemia. Tytär asuu Palosaaressa joka siis oli majapaikkani viikon verran. Ulko-ovelta ei ole pitkälti matkaa merenrantaan. Aamulenkillä kävin tsekkaamassa mahdolliset uimarannat, Vikingan kautta Mansikkasaareen, Pikisaareen ja sitten tosiaan Onkilahden kiertäen takaisin Vikingan uimarannalle uimaan.

Torstaina sattui olemaan taiteiden yö joten pyörin illan Vaasan keskustassa ihmispaljoudessa, nautin kesäfiiliksistä, tutustuin mm.  kolmeenkin erilaiseen taidenäyttelyyn. Kulttuuria. Kieltämättä sitä ei kovin tule harrastettua muilta mukamas kiireiltä.

Hatuista asiaa Tikanojan taidekodissa

Perjantaiaamuna kävin uimassa kilometrin. Kylläkin uimahallissa.

Lauantaina vielä iltalenkille juoksemaan rantaa pitkin ihan vaan tutustuakseni minulle uuteen reittiin. Nyt lähdin Hietalahdesta kohti keskustaa, pitkin rantareittejä. Kustaanpuistosta bongailin ihania elukoita pusikoista. Lehmuspuistosta Kalarannanpuistoa pitkin Hovioikeudenpuistikkoon. Siellä eteen tulikin Vaasan hovioikeus ja siinä oli niin houkuttelevat rappuset että oli ihan pakko testata. Rappusten juurella oli aikamoinen nuorisojoukko joten kiersin rakennuksen toiselle puolelle, tein rapputreenin ihan paraatiovilla. Ehkä joku ohikulkija vähän mietti että onpa jollain ihme huveja lauantai-illalla. Sitten rantaa pitkin takaisin ja jatkoin vielä vähän eteenpäin tutkimaan Hietalahden puiston polkuja. Sekin oli kiva reitti ja löysin myös ulkomuseon jossa pikaisesti piipahdin. Saldoksi tuli vaan 7,5 km mutta kello oli sen verran paljon että katsoin viisaammaksi suunnata autolle ja ajoissa iltapesulle. Aikaa meni 1,10 tuntia ja keskisyke 129 porrastelusta huolimatta.

Rapputreeniä Vaasan Hovioikeuden portaikossa

Kustaanpuiston polulla

Sunnuntaina kyläilin koko päivän tuttavan luona ja sain kovin inspiksiä omaan puutarhaan. Koskaan vaan ei tunnu olevan aikaa ideoiden toteuttamiseen kun aina on vaan juoksemassa. No, oma valintahan se on. 

Sunnuntai-illalla lähdin etsimään mäkisempää reittiä jossa saisi tehdä vähän vetojakin. Tytär ehdotti Edvinpolkua. Hei aivan mahtava paikka. Polku ei ollut pitkä mutta sopivasti mäkinen, sain tehtyä oikein hyvän treenin. Löytyi pienempää mäkea ja myös isompaa ja yksi vähän juurakkoisempikin ylämäki. 

Saldoksi ei tullut kuin 6 kilsaa, aikaa meni tunnin sillä ensimmäinen kierros meni ihan ihmettelyyn. Polun juju taisi olla siinä että sen varrella oli erikoinen, pysyvä taidenäyttely. Kaikenlaista eläintä ja oliota ja otusta yms. Hauskaa oli, onneksi kesäillat on vielä valoisia sillä hämärässä olisi saattanut mielikuvitus laukata!

Edvininpolku

Maanantaina palauttelua uimahallissa, aamu-uinti 1 km. Illallakin tuli vielä lähdettyä juoksulenkille vaikka piti mennä vaan kävelylle. Peekoota 6 km. Ihan leppoisaa siis. Lähinnä maisemajuoksua.

Tiistaina kotiuduin ja ajattelin käydä heti pienellä höntsällä Yyterissä. Sitten laskeskelin juoksujani viikon ajalta ja totesin että nyt voisi jo himmailla. Lauantaina Himostrail 26 km joten jätetään sinne paukkuja. Kävin kuitenkin fillarilla pienen lenkin. 10 km ja n. 40 minuuttia. Kävin postissa hakemassa paketin.

Eikös se ole hyvä merkki taas että tekee mieli juoksemaan, vai vaikuttaako siihen vaan nämä mahtavat sortsikelit...huomenna vielä selkäkäsittelyyn, toistamiseen. Toivotaan että sen myötä ei Himoksella polvi petä.

Uimareissuja

Fatijärvi

Tänään olin polkujuoksemassa esikoiseni kanssa. Hän kylläkin meni edellä maastopyörällä ja minä juosten perässä.

Mahtava lenkki. Lämpöä 28 astetta. Metsäpoluilla kyllä hiki virtasi muttei mitenkään tukahduttavasti. Aurinko ei ihan täysillä paistanut mikä hieman helpotti oloa. 1,40 tuntia ja runsas 10 kilometriä joten mielestäni oikein mainio treeni. Polut olivat tosi hyvin juostavia vaikka olivatkin tosi teknisiä, kivikkoa ja juurakkoa. Kalliota ja hyvää metsäpolkuakin riitti.

Meno oli siis reipasta. Lenkiltä seuraava etappi olikin uimaan.

Esikoinen harrastaa enduroa

Uitua onkin nyt päivittäin harrastettu ja useampaankin otteeseen. Ei mitenkään treeninä vaan virkistävänä uimisena, lämpötilahan on huidellut jo viikkotolkulla kolmessakympissä. Onneksi lähistöllä on monenlaista uimapaikkaa. Yyteri nyt on ihan huikea, lähinnä rantalomalaiselle. Mereen joutuu kahlaamaan tovin ennen kuin pääsee varsinaisesti uimaan. Samanlainen, toki pienempi, ranta löytyy Mäntyluodosta, Kallon kupeesta. Topinranta. Siellä kävin uimassa viimeksi kun lapset on olleet pieniä, joskus 20 vuotta sitten. Taas kävin.

Reposaaresta löytyy myös useampia uimapaikkoja. Siellä asti ei ole tavinnut käydä mutta nyt sattumoisin eksyin Siikarannan leirintäalueelle ja siellä oli aivan kympin arvoinen uimapaikka.

Suoraan kalliolta mereen. Helppo mennä, ei ole liukasta tms. Ihastuin paikkaan ihan älyttömästi ja siellä olenkin uinut jo useampaan otteeseen!

SiikarantaCamping

Kaikista lähimpänä kotia on Fatijärvi. Pieni lähdepohjainen lammikko jossa olen paljon aikanaan käynyt. Nytpä vaan siitäkin löysin uuden paikan pulahtaa. Matkaa sinne on vajaa kaksi kilometriä ja vesi erittäin lämmintä, ainakin mereen nähden. Ruosniemessä löytyy myös hyvä uimapaikka jota ensimmäistä kertaa kokeilin erään lenkin jälkeen. 

Tuolla Fatijärvessä kävin uimassa myös torstaiyönä, suoritin juoksuhaasteen kohdan 32. ” juokse yöllä”. Juoksin kotoa vajaan parin kilsan matkan Fatijärvelle, pulahdin uimaan ja juoksin taas takaisin kotiin. Samalla tuli suoritettua myös kohta 28. "juoksun yhteydessä jokin muu liikuntasuoritus", esim. nyt uiminen. Se on tehty jo useammankin kerran tänä kesänä.

Muutama muukin kohta juoksuhaasteesta on kesän mittaan tullut suoritettua. Reposaaressa olin ensimmäistä kertaa varsinaisella juoksulenkillä ikinä, jos ei oteta lukuun paria Räpsöö Runia ja siis samalla tuli tehtyä nähtävyysretki ennestään oudoille poluille. Siis kohdat 11, 19, 28, 32 ja 36 suoritettu ! Vielä olisi jäljellä 13 kohtaa.

Näin kesälomalla on aikaa miettiä jo ensi vuoden tavoitteita. Nappasin itselleni paikan sisäpiiristä"". Muutaman kuukauden treenit siis tiedossa. Tavoitteelliset. Ajatuksena on osallistua ensi vuonna vähän pidemmälle matkalle jossainpäin Suomea. Nutsylläspallaksen 55 km esimerkiksi kiinnostaisi.

Näistä kovista helteistä johtuen on juoksut olleet vähäisempiä, mutta pyöräilemään on tarkentunut mennä. Eräänä päivänä vein työkaverini tutustumaan läskipyöräilyyn ja siinäkin vierähti helposti pari tuntia. Eväät oli mukana ja tietenkin lenkin päätteeksi uitiin Fatijärvessä.

Uiminen olisi yksi asia johon voisin panostaa. Olisi hienoa osata uida kunnolla. 

Martta mökkirannassa

Eka viikko kesälomaa takana. Mustikoita kerätty, mattorannalla käyty, uimassa mennen tullen, pyöräilty, vähän juostukin...mökkeilemäänkin vähän ehditty!