Juokseminen ja sen tökkiminen

Tykkään juosta ja varsinkin metsässä. Vaikka alku on tahmeaa, tuntuu että puksutan vauhtiin päästyäni kyllä pitkäänkin. En vauhdilla mutta etenen. Viime aikoina kuitenkin olen helpommin lähtenyt fillaroimaan kuin juoksemaan.

Alkusyksystä onkin juoksukilometrit olleet vähäisiä. Tuntuu etten millään saisi itseäni juoksemaan sellaisia ”kunnon” juoksuja. Miten sen sitten määritteleekin. Lyhyille ja leppoisille vaan. Joskus tuntuu että kynnys on suuri lähteä yksikseen liikkeelle. Kun pyydetään lenkkiseuraksi ei ole mitään vaikeuksia lähteä mukaan.

Ihanan Epun kanssa juoksulenkillä

Puutarhahommia olen tehnyt innokkaasti pitkästä aikaa. Kun pihalla lapioi ja tonkii puskissa koko päivän iltaan asti, pieni piru vaanii olalla ja sanoo että pitäisi sitä vielä lenkilläkin käydä. Onnekseni en heitä kuuntele, ehkä joskus. Arkeen kuuluu paljon muutakin tekemistä, palkkatyöstä puhumattakaan. Joskus päivän sisätöissä istuneena tekisi hyvää lähteä juoksemaan ja joskus taas on viisaampaa ottaa ilta ihan leväten. Välillä onkin hiuksenhieno ero laiskuuden ja palautumisen välillä. Mutta entäs jos ensin töiden jälkeen lepäilee ja sitten syö ja sitten illalla vasta lähtee liikkeelle. Iltaurheilun jälkeen menee ilta pitkäksi, viimeistään unensaanti vaikeutuu. Kun illat pimentyvät, päivät myös lyhentyvät. Yhtenä päivänä kun on liikaa aktiviteettia turhan myöhään, tarkoittaa se sitä että seuraava päiväkin menee palautteluun. Vaikka kuinka luulisi tekevänsä helpon treenin.

Tuossa asiassa on ollutkin vähän oppimista, juoksumäärät eivät ole niitä tärkeimpiä. Kun vaihtaakin juoksulenkin pyöräilyyn niin vielä sen jälkeen on havaittavissa ajattelua ettei tuo fillarointi nyt ole mitään kunnon treeniä. Juosta sitä pitäisi että saisi sykkeet pilviin ja paikat juntturaan. Sitten se vasta olisi kunnon treeniä. Paidankin pitäisi kastua hiestä. Sama fiilis tulee uinnin jälkeen että onko siitä mihinkään. Jos pieni lenkki vielä illalla.

Mun aerobinen kynnys on juoksussa 124 ja fillarissa 118, anaerobinen 148 ja 145. Ne on testattu parisen vuotta sitten Teskussa. Viimeksi pyöräillessä olivat sykkeet 114/134, maastopyörällä 106/129. Joten toisaalta nuo pitkähköt pyöräilyt ovat ihan hyvää pitkäkestoista peekoota. 

Multa löytyy juoksutossuja jokaiselle vuodenajalle. Mutta löytyy myös polkupyöriä. Jospa nyt vain ilman liiallisia suunnitelmia jatkan pyöräilyä ja muuta liikkumista loppuvuoden. Juoksuun voisin paneutua aktiivisemmin taas keväällä.

Koska olen muutamaan kertaan, kantapään kautta, todennut omat rajalliset kapasiteettini ja niiden  rajallisuudet, päätin panostaa talvikauden lihasvoimaan ja kehonhuoltoon. Lokakuusta alkaen saan henkilökohtaisen ohjelman, jonka mukaan mennään ainakin kevääseen asti.

Maastopyöräillen uusiin nähtävyyksiin

Paras keino saada itsensä ajoissa liikkeelle on sopia treffit jonkun kanssa. Syyskuinen lauantaiaamu vasta rupesi lämpenemään, kun esikoisen kanssa jo lähdettiin fillareilla kohti Reposaarta. Maastopyörillä tietenkin. Alun jälkeen oli ajeltava myös runsaan kymmenen kilsan verran maantien reunaa asfalttia pitkin. Keli oli kolea mutta muuten aamu oli mahtava, eikä pahemmin edes tuullut mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Reposaaren pengertiellä aina tuulee. Pipon jo laitoin kypärän alle ja vähän vahvempaa trikoota shortsien alle.

Kyllä läskilläkin hyvin maantiellä polkee, mutta onneksi matka ei ollut liian pitkä. Toisenlaisella pyörällä se olisi taittunut huomattavasti nopeammin. Mun fätti ei todellakaan rullaile itsekseen tuollaisella suoralla.

Lontoon uimarannalta kohti Räpsöön takarantoja

Kierrettiin saari ensin ”maan puolelta” sahan kautta vierasvenesatamaan ja sieltä satamapuistoa pitkin Lontoon uimarannalle. Siellä pieni huoltostoppi. Uimarannalta löytyy siisti bajamaja, ei tarvitse puskissa könytä. Sitten lähdettiin etsimään sopivia polkuja. Linnakepuistosta löytyy polkuja ristiin rastiin, paikoitellen saa katsoa eteensä ettei vahingossa tipu alas juoksuhautoihin. Sieltä siirryttiin takarannan puolelle. Nyt polut muuttuivat vähän teknisemmiksi, kiviä riitti. Myös pelkkää kalliota, juurakkoa ja myös helpompaa metsäpolkua. Sanoisin että itselleni ihan sopivia reittejä, ei liian vaikeita. Kaveri aina välillä kävi suorittamassa vähän teknisempiäkin polunpätkiä. Siinä kohtaa minä taisin talutella pyörää. Vaikka reitti kulki paljon metsän keskellä, niin aina välillä poljettiin myös rantakallioille nauttimaan merimaisemasta. 

Reposaaressa sijaitseva Linnakepuisto on ihan tuttu paikka, mutta nyt löytyi myös oikein kunnon tykkikin. Siellä se tönötti hyväkuntoisena, oliskohan miltei käyttökuntoinenkin, metsän keskellä. Sen näki oikein hyvin reitiltä ja polku myös jatkui tykin juurelle. Enpä ole tuohon ennen törmännyt. Ilmeisesti alue on aidattu mutta ei meren puolella kyllä aitoja näkynyt. Olimme tietenkin sen verran uteliaita että mentiin katsomaan, takapuolella oli myös ovi. Se oli avoinna, siellä kuitenkin oli ihan pimeää. Kunnes äkkiä löytyi myös valokatkaisija. Sehän oli kunnon bunkkeri. Tyhjillään mutta hyvässä kunnossa, ummehtunuttta hajua lukuun ottamatta. Isot tilat. Vaikutti kunnon pommisuojalta. Olihan mielenkiintoinen paikka. 

Museoitu tykki löytyi metsän keskeltä

Kyseessä taisi siis olla Canet-tykki, jolla on järjestetty vielä 1980-luvun loppuun asti harjoitusammuntoja.   Tykki on edelleen paikoillaan museoituna, se on kunnostettu 2000-luvulla. Asian harrastajia aihe kiinnostanee enemmän. Paikka oli jossain Linnakepuiston ja Siikarannan välimaastossa, metsän keskellä. Fillarilla sinne eksyi ihan viereen.

Tykkiin tutustumisen jälkeen jatkettiin matkaa kallioita pitkin. Pian oltiinkin Siikarannassa ja leirinnän toisesta päästä puikahdettiin taas metsään. Siellä polutkin muuttui vähän teknisemmiksi, puita oli välillä polkujen poikki kaatuneena ja kenkien kastumiseltakaan ei välttynyt. Osin polut oli jo kadoksissa ja heinittyneet mutta muutaman harharetken kautta kuitenkin päästiin eteenpäin. Lopulta taas oltiin maantiellä ja loppumatka olikin asfalttia.

Kiva reissu, usein ei ole tullut Reposaaressa maastopyöräiltyä. Sieltäkin siis löytyy ihan hyvät polut ja maastot pyöräilyyn.  Tällä kertaa aikaa meni 2:45 ja 35.7 km.