LUI2018, Ultraintervalleja Lattomerellä

Kuva: Johanna Kärkkäinen

Lauantaina taas juostiin. Aamusta iltaan. Juoksua olisi saanut halutessaan jatkaa seuraavaan aamunkoittoon.

Lattomeren Ultraintervalli oli tapahtumana järjestään toinen. Tapahtuman järjestäjinä toimi KPK 24/7 Satakunnan yhteislenkkiporukka. Ideana yhteislähtö kolmen tunnin välein 13 km reitille. Kahdeksan kertaa tekisi 104 km. Osallistujia oli miltei 30, mukana kokeneita ultraajia ja muutamia meikäläisen tapaisia kokeilunhaluisia kahjoja. Olin vähän ajatellut että neljä kierrosta pitäisi jaksaa. Tai sen pitäisi tällä kertaa riittää. Kotiin piti mennä yöksi sillä seuraavana päivänä olisi kummipojan konfirmaatio.

Eka lähtö oli lauantaina klo 10.00. Reitti kiersi Lattomeren kylänraittia, pääosin sorateitä 13 km. Lukuunottamatta paria pitkää suoraa oli reitti ihan sopivan vaihteleva, kilometrin peltoaukealla kyllä tuuli vasten naamaa niin että hyvä kun lippis pysyi päässä. Päivä oli tosi lämmin, aurinko porotti ihan liikaakin. Olin etukäteen tankannut hiilareita vähän normaalia enemmän ja juonut vissyäkin jonninverran. Magnesiumia varmuuden vuoksi. Asennoiduin niin että lähden pitkälle lenkille, mukaan otin omaa urheilujuomaa ja kierroksella otin 2-3 geelinappulaa. Juoksun jälkeen palautusjuomaa ja varovaisesti jotain pientä purtavaa. Huoltopöytä oli kukkuroillaan karkkia, sipsiä, keksejä, hedelmiä, pähkinöitä, suklaata, patukoita, rusinoita ja vaikka mitä. Kanakeittoa, kahvia, leipää, kiisseliä, cokista, urheilujuomaa...

Onneksi tietää mitä uskaltaa syödä joten tyydyin lähinnä sipseihin ja vihreisiin kuuliin.

Edellisenä iltana meni myöhään pakatessa. Pistin kassiin vaatekertoja jos tulee kovin hikistä kamaa saa vaihdettua kuiviin. No niistä kertyikin aika keko. Ihan kun olisi lähtenyt pitkällekin reissulle vaikka Lattomerelle ei ole kuin 30 km.

Sitten eväskassin vuoro. Juotavaa, jotain purtavaa, omat kauraleivät, pari kananmunaa jne. Mieluummin vähän extraa kuin liian vähän. Huoltopöytä oli jokatapauksessa niin runsas että pärjännyt olisi myös aivan ilman omia eväitä tai juomia.

Yksillä lenkkareilla ajattelin pärjääväni joten Hokat mukaan. Sitten vielä nyyttärimeinigillä jotain kamaa yhteiskäyttöön. Auton takaluukkuun ei olisi muiden kamppeita mahtunutkaan.

Ensimmäinen kierros starttasi siis klo 10 aamulla. Lämmintä ja aurinkoista oli jo aikaisin. Juoksu kulki ihan kepeästi hyvällä porukalla. Nopeammat meni menojaan mutta kaikille halukkaille  taisi riittää omanvauhtista seuraa. Välillä höpöteltiin niitä näitä. Kiva jutella vähän tuntemattomienkin tyyppien kanssa. Kaikki kuitenkin samanmielisiä kun tuonne olivat päätyneet.
Ajaksi tuli 1.33.38. Keskisyke 135. Taukoa siis seuraavaan lähtöön 1,5 tuntia. Vähän tankkausta ja vaatteiden vaihtoa, pientä liikettä ettei jämähdä paikoilleen. Toisen kierroksen aika 1.40.27 ja keskisyke taas 135. Kolmas aikaan 1.44.32 ja keskisyke 128. Kolmannella kierroksella tuntui jo vähän polven sivulla oireilua. 

Viimeinen kierros aikaan 1.42.28 keskisykkeellä 126. Polvessa tuntui jo välillä pahalta, pienikin harhaliike tai kurveissa kääntyily kirpaisi. Sitten taas meni pitkän aikaa ihan ok. Muutamia kertoja jouduin hetken kävelemään polven takia, mutta pääasiassa kyllä juoksin. Kierros oli siis 13 km. Suunto näytti jostain syystä vähän vaihdellen kierroksia. Mittarin mukaan siis matkaksi tuli muutama satametriä enemmän kuin virallinen matka 52 km. Virallinen kokonaisaika  6.41.06.

Kierrokset meni suhteellisen nopsaan ja samoin nuo välissä olevat tauot. Ehkä neljännen kierroksen alussa tuntui tosipitkältä matka ennen ekaa juomapistettä. Kun se oli ohi vähän helpotti.  Koska keli oli lämmin oli juomapisteitäkin lisätty. Niissä oli saatavilla vettä ja urheilujuomaa. Jokaisella oli nimikko kertsimuki, ei tullut turhia jätevuoria mukeista.

Kuva: Tiilimäen Titaani

Yhdellä juomapisteellä oli yllätystarjoiluakin. Viereisen talon emäntä toi meille pakastemarjoja, mustikkaa, vadelmia ja taisi olla mustaherukoita ! Hänen pakastimensa oli mennyt rikki ja hän sitten halusi tarjota meille juoksijoille noita puoliksi sulaneita marjoja. Aivan mahtavan hieno juttu. Hän oli itse yhtä mielissään kuin mekin koska sai osallistua meidän "tsemppaamiseen" tuolla tavoin.  Pöydälle oli laitettu kesäinen kukkakimppukin. Olihan siinä penkkikin jos halusi huilata, sanoin hänelle  kyllä ettei uskalla istua että pääsee vielä eteenpäinkin.

Viimeisen kierroksen jälkeen syömään ja pesulle. Kotona olin kymmeneltä, juuri silloin starttasi viides lähtö. Olisin varmaan kyennyt siihenkin kierrokseen, jäi vähän hampaankoloon taas. Hyvä sikäli että seuraavalla kerralla voi petrata.
Aamulla heräsin 6.50 ja heti tuli mieleen että viimeiset lähtee klo 7.00.
Siinä 8. kierroksella oli vielä 7 henkeä mukana. Aika huipputyyppejä sanoisin. Ultrapöljiä :)

Nyt olen minäkin juossut ensimmäisen ultrakisani. Enpä olisi joskus uskonut.

Lattomeren Ultraintervalli on tapahtumana ihan kärkipäässä. Pieni, tiivis, rento, hyvin järjestetty, mitä kaikkea. Aivan huipputapahtuma! Aiheuttaa riippuvuutta.

Ensivuoden kisassa saattaa olla osallistujakiintiö nopeaan täynnä. Pitää pysyä kuulolla että ehtii mukaan. Tapahtumasta jäi muistoksi makee muki ja komee paita !

Eikös siellä Kuusamossakin ollut 52 km yhtenä vaihtoehtona...ai kauheeta.

Kaikkea sitä mieleen tulee...