Herrainpäivien luontopolulta Seitsemisen kansallispuistoon

Tällä viikolla ei montaa lenkkiä tehty mutta ne olivatkin sitten sitäkin laadukkaimpia!

Maanantaina kiva polkulenkki treenikaverin kanssa Ruosniemen metsässä, siellä on teknistä polkua oikein riittämiin. Aamulla vielä satoikin reippaasti joten keli oli heti sateen jälkeen suorastaan ihanan vihreä, vehreä ja virkistävä. Kympin lenkkiin meni aikaa 1:37:37 avg 134 bpm. Illalla vielä crosstraining-treeni. Tiistaina fyssari, tällä kertaa käsiteltiin jumittavaa selkää. Keskiviikkona jäi parikin suunniteltua treeniä väliin jalassa olevien muutaman tikin vuoksi.

Torstaina suuntasin lenkin Yyteriin hyvissä ajoin jo iltapäivällä. Aurinko paistoi ja oli miltei hellettä. Hetken mielijohteesta kurvasin nyt vähän eri suuntaan kuin normisti ja kävin kiertämässä Herrainpäivien luontopolun. Varsinainen luontopolku on vain n. kilometrin mittainen mutta aivan upea. Juurakkoakin löytyy sen verran että voi polkujuoksuksi kutsua ja maastopyörälläkin on ihan tarpeeksi tekninen reitti. Juoksulenkin pituudeksi tuli 11,43 km ja aika 1:38:45. Keskisyke 142.

Perjantaina pähkäilin taas pitkään käynkö tekemässä mäkivetoja vai en. Onneksi satoi sen verran että jäi tekemättä. No, päädyin lopulta pitämään perjantain huilipäivänä. Paikat on niin juntturassa että venyttelin illalla sitten pidemmän kaavan mukaan.

Ruosniemen polkuja

Ruosniemi

Herrainpäivien luontopolku

Herrainpäivien luontopolku

Herrainpäivien luontopolku

Sunnuntaina lähdettiin pienellä porukalla Ikaalisiin Seitsemisen polkujuoksukisaan. Ensimmäistä kertaa kyseisessä tapahtumassa ja jäi tosi hyvät fiilikset. Lähtö- ja maalialue oli Koveron perinnetilalla. Ihan perinteistä maalaismiljöötä. Osallistujia taisi olla lähes 150. Matkoina oli 6, 10 ja 19 km. Isoin osa ensikertalaisia, tämä kisa oli järjestyksessään neljäs ja kaikille varmaan jäi hyvät mielet kisasta. Se on parasta mainosta tällaisille tapahtumille. Suihkun sijaan pesulle piti pulahtaa viileään Kirkaslampeen.  Aika uniikkia sekin. Upea reitti kulki siis Seitsemisen kansallispuistossa. Todella teknistä reittiä puolet matkasta ja lopussa aikalailla sitten metsäteitä pitkin. Pitkoksia useampaan otteeseen, niitä oli kiva juosta. Maisemat oli hienoja, ihania polkuja ja pitkoksia ja välillä putkahteli joitain järviäkin näköpiiriin. Juoksun jälkeen pysähdyttiin pienen matkan päässä olevalle luontokeskukselle murkinoimaan.

Tässä mennään jo Seitsemisen poluilla

 

Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, ei onneksi liian kuuma. Suunnitelmissa oli lähteä ihan rauhassa. Alusta asti maasto kuitenkin oli todella teknistä juurakkopolkua. Siinä ei oikeastaan pysty hiljaa menemään kun pitää poukkia joka suuntaan reippaalla askeleella. Kaikki lähtivät myös samaan aikaan joten poluilla oli jonkin aikaa tiivis tunnelma. Ehkä se alku oli liian reipasta sillä huomasin etten ihan pysty kevyesti menemään. Askel ei ollut raskas ja muutenkin olo ok, mutta jotenkin teki tiukkaa tuo meno. Alun kilometritkin tuntui kovin hitaasti vaihtuvan. Reitti ei kovin mäkistä ollut joten korkeuserot eivät haitanneet. Lopussa ehkä vasta tuli muutama lyhyt mutta vähän jyrkempi ylämäki. Loppumetreillä ne sitten tuntuivatkin jo haastavilta nekin. Loppumatkassa reitti kulki aika pitkään metsäteitä pitkin, siinä vaiheessa jouduin kylläkin vähän puuskuttelemaan ja pariin otteeseen kävelemäänkin. Energiaa ja juotavaa onneksi oli matkassa. Olo oli kyllä sellainen että työtä piti vähän tehdä, tuntui että olin ollut liikkeelläkin jo aivan liian monta tuntia.

Loppuaika oli 2:17, garminin mukaan matkaa oli vain 18.43 km vaikka oli ilmoitettu 19. Sykkeet 151/179. Keskivauhti 7:26 min/km. Ei siis ihan suunniteltu pk-vauhtinen leppoisa polkukisa mutta ehkä hyvää treeniä Nuuksioon.
Olo oli juoksun jälkeen ihan hyvä, illalla myöhemmin vasta kotona tuli kummaa päänsärkyä ja outoa huonovointisuutta. Otin lopulta vain buranan ja menin nukkumaan. 8,4  tunnin yöunien jälkeen olo oli aivan hyvä. Ehkä se vain kertoi kovavauhtisesta kisasta.

Tällä viikolla tuli liikuttua vajaa 7 tuntia ja siitä juoksua n. 40 km.
Osa kisakuvista järjestäjien sivuilta.

Uusia lenkkipolkuja ja rantaleikkejä

Virtaa on riittänyt tällekin viikolle.

Maanantaina jopa löysin itseni siivoamasta, huonekalut siirtyi uusille paikoilleen ihan äkkiseltään. Illalla oli vuorossa Lastaamon tunti jossa taas opittiin jotain uutta. Ohjaaja oli erityisen tarkka näyttäessään tekniikoita että varmaan ne tehdään oikein. Esimerkiksi niinkin yksinkertaiset ja tavalliset liikkeet kuin "hyvää huomenta" ja "superman", nekin voi tehdä ihan väärin. Nyt kun niihin oikein kunnolla keskittyi huomasi itsekin miltä ne pitäisi tuntua.

Tiistaina suunnittelin vähän pidempää pk-lenkkiä sillä sunnuntaina jäi treeni vähän lyhyeksi. Päädyin taas Massin maastoon Ulvilaan. Taas kerran tuli mieleen että miksi siellä ei ole useammin käynyt lenkkeilemässä. Mäet ovat huomattavasti paljon parempia kuin esim. Ruosniemessä tai Porin Metsässä. Pitkiä ja juostavia. Niitä myös riittää, pääsee juoksemaan alamäkeä ja ylämäkeä ihan yllin kyllin. Sen verran oudompia polkuja minulle, että nyt suorastaan olin hetken ihan hukassa. Kiersin samaa perhanan ylämäkeä useampaan kertaan ennenkuin paikallistin itseni tuttuun kohtaan. En muuten olisi hätäillyt mutta piti tehdä yksin ensin pieni alkuhölkkä ennenkuin kaveri ehtisi paikalle ja olisihan se ollut noloa jos olisin joutunut sanomaan että olen eksynyt jonnekin ties minne... no lopulta kimpassa  kierreltiin maastossa yli pari tuntia, ihan pk-lenkkinä ei mennyt tällä kertaa. 2:17:38, 15.43 km avg 146 bpm.

Olihan se hyvä alamäki, talvella varmaan vauhdikaskin...

Massin ylämäet on piiitkiä...

Keskiviikkona tunti crosstraining harjoittelua.

Torstaina suuntasin töiden jälkeen Kirjurinluotoon lenkille. Sekin sellainen lenkkeilymaasto jossa harvemmin on viime aikoina käynyt ja todellakin pitäisi käydä useammin. Ihania polkuja pitkin joenvartta, siirtolapuutarhaa ja ruokapuistoa. Mielenkiintoisia uusia maisemia. 1:08:27, 8.75 km avg 128 bpm.

Perjantaina jo miltei perinteinen aamulenkki ennen töitä. Porin metsässä vaihteeksi pitkää mäkivetoa. Vedot jäi kuuteen mikä oli tällä kertaa riittävä. 46:18, 5.45 km sykkeet 126/166.

Lauantaista tuli lepopäivä kun veimme lapsenlapset sirkukseen. Hauska reissu ja nuorempi jäi vielä yökylään joten aktiviteettia riitti ihan mummuillessa. 

 

Kokemäenjoen rantamaisemaa

Sunnuntaina tein päivän treenin vaihteeksi sauvalenkkinä. Sain pari treenikaveria mukaan ja lähdettiin sauvakävellen kohti Yyteriä. Polkuja pitkin maastoon ja rannan kautta takaisin. Keli oli tuulinen mutta lämmin. Sopivasti sadekin alkoi vasta lenkin jälkeen. 2:15:14, 11.23 km avg 108 bpm. Ihan mukavaa vaihtelua käydä sauvailemassa. Hyvää peekoota jota todellakin tarvitsisi tehdä useammin.

Hypyssä on hiomista...

Mutta punnerrus sujunee jo...

Kesää on vielä jäljellä vaikka välillä tuntuu kovinkin syksyiseltä.

Viikolla on liikuttu liki 9 tuntia, juoksua 29,6 km.

Into piukeena kohti syksyä...

Ylläksellä polvi yllättäen oireili ihan kunnolla vaikka luulin sen jo olevan selätetty vaiva. Nyt on käyty fyssarilla ja pitäisi taas muistaa itsekin huoltaa kroppaa, rullata ja venytellä jne. Sitäpaitsi se lihaskunto on se tärkein tekijä. Ilmeisesti minunkin peffani on sitä kuuluisaa laiskaa tekoa joten voimaa pitää ruveta harjoittamaan enemmän.

Otin epätoivoissani paikalliseen kuntosaliin, Lastaamoon, kuukauden starttikurssin Crosstrainingiin, 7 kertaa, pari kertaa viikossa joten ennen Nuuksiota on parin viikon tauko. Sanotaankin että liika lihaskuntotreeni vie nopeutta, mutta nyt ollaan menossa maastomaratonille jossa ei ainakaan minun tapauksessani ole mitään toiveitakaan nopealle menolle. Ymmärrän ettei lihaskuntokaan kohisten nouse mutta tämä onkin ihan klassinen viimehetken hermoilu kun mitään ei ole mukamas tehty. Sen voi ottaa myös aikaisena starttinsa syksyyn. Viime viikolla olinkin jo tekemässä kunnon loikka- ja hyppytreeniä, Ilmeisesti se oli Ylläksen jälkeen liian rankkaa sillä alaselkä on siitä asti jumittanut.

Tämä viikko on ollut oikeastaan oikein hyvä treeniviikko. Maanantaina ja tiistaina olin myös mustikkametsässä keräämässä superfoodia talveen. Metsä täynnä mustikoita. Hyvää arkiliikuntaa. 

Maanantaina olin ensimmäisellä crosstraining-tunnilla. Starttikurssi jossa käydään läpi mm. liikkeitä ja tekniikoita. Ihan hyvä tunti, en vain tykkää kun jokapaikassa törmää burpeeseen. Tiistaina rentoa juoksua maastossa. 1:06:56 8 km avg 132 bpm. Keskiviikon crosstraining-tunnilla oli vuorossa eri juttuja ja nyt tuntui treenit jo todellakin kivalta ja hikikin tuli. Pakko mainita että vihdoinkin neuvottiin miten punnertaa oikein. Se olikin kivaa kun huomasi ettei oikealla tekniikalla ihan huono olekaan. Torstaina oli pakko pitää lepopäivä sillä olin fyssarilla. Sain samalla neuvoa ja opastusta polven teippaukseen.

Perjantaina mäkitreeniä Porin metsässä ennen töihin menoa, pari kilsaa peekoota alkuun ja loppuun, hyvä mäki reippaasti kävellen ylös ja juosten alas, 10 kertaa. Päälle vielä 5 mäkivetoa ylämäkeen. 58:24, 6.37 km sykkeet 134/178.

Yyteri

Aamulenkillä Porin metsässä

Lauantaina maantiepyöräilyä Treenitehtaan yhteislenkillä. Kiva treeni, pari tempoakin matkan varrella. 2:19:08, 57.31 km avg 127 bpm. Keskivauhti 24.7 km/h.

Sunnuntaina monien vaiheiden jälkeen päädyttiin kimppalenkille Massin Majalle Ulvilaan. Alunperin suunnitelmissa oli Joutsijärven kierros, keliksi oli luvattu niin kovaa sade- ja ukkosmyräkkää että teimme uuden suunnitelman ja meinattiin Krikutillin kymppiä Luvialla. Viime hetkellä kuitenkin päädyttiin tuonne Massille. Hyvä lenkki, vettä ei sitten lopulta satanut ollenkaan. Hiostava keli kuitenkin joten hikeä pukkasi ihan kunnolla.
Massilla on ihan hyvät polut ja mäkiäkin sopivasti, saatiin aikataulun puitteissa ihan hyvä lenkki tehtyä ja suunniteltiin jo uuttakin reissua kyseiseen paikkaan. 1:07:25, 8.2 km avg 137 bpm.

Leineperin ruukki

Viikon treenit yhteensä 7,5 tuntia ja päälle mustikkareissut. Juoksua 22.6 km ja pyöräilyä 57.31 km.

Palauttelua pitkän kaavan mukaan

Pikkuhiljaa rupeaa olemaan olo että pitäisi jo mennä täysillä eteenpäin. Hettapallaksen jälkeen olen ottanut kyllä todellakin rauhallisesti. Tuntui että palutuminen lähti heti hyvin käyntiin, olo oli pirteä eikä isompia jumeja ollut. Polvi palautui nopeasti ennalleen. 

Sain kyllä neuvoja että palautuminen kestää pitkään eikä siis kannata hätäillä. Muutama päivä juoksun jälkeen sitten vasta huomasikin ensimmäisiä rasituksen oireita, pohkeet eli omaa elämäänsä ja muistutti kyllä levon merkityksestä.

 

Kesälomakin loppui sopivasti kisaan joten päivät kuluivat töissä pääosin seisten joten sekin varmaan vaikutti jalkoihin. Sattui myös olemaan kesän helteisimmät päivät joten niistä sai nyt mökilläkin nauttia ilman pakottavaa tarvetta treenata. Tuntuu näin jälkikäteen ettei mitään liikuntaa sitten harrastettukaan mutta paremmin tarkastellessa on jotain tullut tehtyäkin. 

Ensimmäinen varovainen juoksulenkki tuli tehtyä viikko ultran jälkeen. Suuntasin poluille ettei jalat turhaan rasittuisi asfaltilla. Tunti ja 7 kilometriä, keskisyke 132. Lopussa kyllä tuntui meno raskaammalta, lähinnä syke tuntui nousevan. Selkeä merkki palautumattomuudesta. Tämän lenkin jälkeen tajusi kuinka jumissa paikat onkaan, oli aika tönköt jalat ja persus.

Fillarilla mustikkapaikalle

Nemo ja Marttakin mustikassa

Uimassa olen käynyt useampaan kertaan, Yyterissä ja Fatijärvessä ja mökin rannassa ja pyöräilemässä. Sekä läskipyörällä että maantiepyörällä.

Toinen kunnon juoksulenkki oli myös maastossa, tunti ja 7,9 km avg 131 bpm. Siinä välissä pulahdin uimaan ja siitä sitten juosten kotiin. Päälle maantiefillarilla 1:57 37.85 km avg 119 bpm. 

Kuopuksen kanssa käytiin myös stadionilla tekemässä rapputreeniä, voimaa ja liikkuvuutta yms. ja siitä maauimalaan, 700 m. uinti, sitten oli jo kiire taas eteenpäin. Kiva treeni.

Niemen Lenkkiryhmä stadiontreeneissä

Elokuu alkoi torstain työmatkapyöräilyllä. Yhteensä 38,6 km. Perjantaina töistä suoraan Porin metsään maastolenkille, 1:00:09, 8.01 km avg 135 bpm.

Lauantaina kovat poltteet juoksemaan, yritin pitää lepopäivänä. Siivousta ja pari tuntia mustikkametsässä.
Sunnuntaina pitkästä aikaa kunnon maastolenkki, 2:18:25, 16.32 km avg 141 bpm.

Viime viikon lauantaina olin seuraamassa Säkylässä kun iso joukko treenikavereita oli kisaamassa Säkylä Triathlonissa. Osa mukana ensimmäistä kertaa. Upea seurata muiden iloa ja hauskaa tekemistä, hyviä suorituksia ja itsensä ylittämisiä. Mahtavaa! 

Olen kantapään kautta oppinut että ikinä ei pidä sanoa "ei ikinä".

Niin, ei sitä tiedä jos  ensi kesänä itsensäkin sieltä löytää. Saattaa olla että kärpänen vähän näykkäsi...

Nyt kuitenkin mennään kohti Nuuksio Trailia. Paniikki iski tänään kun tajusin että olen menossa maratonille. Pitäisikö treenata, miten pitäisi treenata..voi mahoton näitä omia ajatuksia. Jotain kutenkin tarttis tehrä...