Virtaa ja energiaa treeneistä

Uudesta valmennuksesta alkoi nyt neljäs viikko ja olen nyt jo huomannut valtavaa kehitystä. Ensinnäkin minulla on paljon enemmän energiaa kuin pitkään aikaan, virtaa riittää treenin jälkeen muuhunkin kuin soffan pohjalle. Tajusin tämän asian vasta kun rupesin ihmettelemään kun koko ajan tartun asioihin heti eivätkä ne jää vain suunnitteluksi. Esim. niinkin arkisia asioita kuin siivoaminen.

Nyt rupeaa jo kroppa ja mielikin tottumaan siihen että palautumista todella tapahtuu. Kun sitä oivalsi väistämättä sen asian ettei koko ajan tarvitse karata jossain suorittamassa, on mielikin rauhoittunut ja tekeminenkin on rennompaa.

Porihalli on taas tullut tutuksi

Viime viikko koostui esimerkiksi kahdesta uinnista, niihin sisältyy 20 minuutin lihaskuntoharjoittelu ennen varsinaista treeniä. Kuntosalitreeni, spinning ja palauttavaa kävelyä. Viikonlopun toiminnallinen treeni ja juoksulenkki, jossa focus oli todellakin siinä että syke pysyy matalalla tasolla. Se ei ihan helppoa olekaan. Viikkoon sisältyi vain yksi juoksu, tämä valmennushan ei ole juoksuvalmennusta.

Sunnuntain pk oli maastossa, alkuun vartti lämmittelyä ja liikkuvuutta ennen varsinaista tekemistä. Mainset 45 minuuttia vaihtelevassa maastossa matalalla sykkeellä. Lähdin liikkeelle sen verran myöhään että otin otsalampun mukaan, se tuli tarpeeseen. Ensimmäinen lamppulenkki tälle vuodelle. Spooky fiilis vaikka maasto olikin tuttua. 

Pitkästä aikaa spinnipyörän päällä

Ensinnäkin poluilla syke on aina korkeammalla jo maastonkin vuoksi, pelkäsin myös että pimeys nostaisi sykettä pari pykälää. Olihan se aika mustaa ympärillä. Jossain vaiheessa keskellä metsää meinasi lamppukin hyytyä. Sain pidettyä sykkeen alhaalla, keskisyke 122, pari sykepiikkiä mukaan livahti. Aikaa meni kokonaisuudessaan 1:12:44, 6.66 km ja sykkeet 122/132. Vauhtihan oli hidas, sillä ei ollut merkitystä, tärkeää oli syke. 

Olen tyytyväinen juoksulenkkiin, sillä edelliskerralla en meinannut saada sykkeitä pysymään matalana.

Uuden äärellä, valmennuksen ensimmäiset viikot

Lokakuun alusta alkoi uusi valmennussuhde. Nyt en kurottele tähtiä taivaalta enkä haaveile ultramatkoista tai muistakaan äärisuorituksista. Tällä kertaa focus on lihaskunnossa ja sen tasapainosta, liikkuvuudesta ja  siinä että saan itseni hyvään kuntoon. Alkuvuodesta luulisin jo tietäväni, mikä tulee olemaan se kohde/tapahtuma mihin tähdätään. Nyt ei ole vielä mitään mielessäkään. Ei myöskään lajia.

Takana on nyt sitten kaksi viikkoa kalenteria. Käytössä on kätevä ja selkeä äppi, Training Peaks, sinne saan kalenterin ja sieltä seurataan minun tekemisiäni. Tiedot menevät suoraan garminista valkulle. Kätevää ja selkeää. Eikä pysty huijaamaan.

Syksyn uudet tuulet

Tekeminen aloitetaan oikeastaan aika alusta, tosi rauhallisesti ja todellakin niin että kehoa totutellaan monipuoliseen liikkumiseen. Määrätkään eivät ole huimia, esim. ajallisesti tai määrällisesti. Se on ollut vähän outoa kun on kuitenkin tottunut pitkiin suorituksiin. Ensimmäinen juoksu oli wallua ja siinäkin tuntui sykkeet karkailevan. Veikkaisin että harjoittelu tulee painottumaan matalasykkeiseen peekoohon. Tämän kyllä allekirjoitan, sillä omastakin mielestä sykkeet on pian vuoden verran olleet hippasen kohollaan. Viikon pidempi peekookin oli ekalla viikolla tunnin maastopyöräilylenkki.

Viikkoon mahtuu lihaskuntotreeniä, toiminnallista treeniä, uintia, joko pyöräilyä tai juoksua, kävelyä ja joogaa. Sekä selkeät lepopäivät. Uintia on ollut paljon, pelkkää tekniikkaa. Tunnit muodostuvat kuitenkin niin että perus uintiakin tulee siinä samassa kuin tehdään sitä tekniikkaa. Tällä hetkellä tuntuu että nämä uinnit ovat parasta koko viikossa. Opetus on ammattitaitoista ja innostavaa, tunti hurahtaa nopeasti ja tähän mennessä olen oppinut todella paljon ja samalla kokenut mahtavia onnistumisen elämyksiä.

Pikku hiljaa olen tottunut jo siihenkin että rauhassa hyvä tulee, määrä ja laatu ratkaisee. Jos sunnuntain treeni on 45 minuuttia kävelyä, niin ok, se on sitten sitä. I`m happy.