Siirry pääsisältöön

Kuinkas sitten kävikään...


Niinhän siinä kävi että lenkille ei joulun jälkeen päässyt. Flunssan luulin jo selättäneeni kun kuitenkin jouduin hakemaan lääkekuurin, poskiontelot menivät tukkoon. Sain kunnon penisilliinikuurin ja duactia. Jäi vain kaivelemaan kun uudenvuoden aatonaaton pitkä juoksu jäi väliin. Treenitehtaan Day on the Road piti olla loppuvuoden huipennus ja tavoitteenahan oli 35-50 km. 

Tavallaan tunsin itseni ihan terveeksi kun kuuria oli takana jo kolme päivää. Viisaampia kuunnellen jätin kuitenkin juoksematta.
Jotenka olin sitten huoltamassa muita juoksijoita. Sunnuntaiaamuna tasan klo 8 lähti 12 juoksijaa stadionilta kohti Reposaarta. 

Koska keli oli nyt haastava, erittäin liukasta ja jäistä, reittiä muutettiin meneväksi pitkin pyöräteitä. 
Näin tuli sitten suoritettua juoksuhaasteen kohta 27. Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin. Mukanani oli Karhunkierrokselta saatu kello ja kilauttelin sitä ainakun vaan oli tilaisuus.  Toivottavasti se ilahdutti juoksijoita samoin kun tuolla Nutsin poluilla.



Juoksijoiden mukana oli myös kuopukseni jonka tavoitteena juoksuhaasteessa oli juosta puolimaratonin mittainen matka, Hän sai sen suoritettua. Pitkä juoksu on aina kivempaa porukalla, varsinkin hyvässä porukassa. Koska tällakin kertaa oli tavoitteena saada ultrakilometrejä aikaiseksi, oli vauhtikin senmukaisesti rauhallinen. 
Viime vuoden suorituksia käydessäni läpi, nousee muiden ylitse yksi suoritus josta vieläkin olen ihmeissäni. Treenitehtaan haaste, jossa lankutin 7 minuuttia. Edelleen uskomaton suoritus minulta.
Nuts Ylläs Pallas myös oli sellainen kokemus että sinne olen menossa myös ensi kesänä. Nyt vaan vähän enemmän kilometrejä, 55 .
Maratonista jäi sellainen olo ettei ole minua varten. Polkujuoksu on haastavampaa, pidempikestoista ja meno rauhallisempaa kuin varsinaisella maratonmatkalla.

Juoksuhaasteesta jäi lopulta suorittamatta vain kohdat 14. Juokse rankkasateessa (ei ollut kovin sateinen vuosi) 16. Juokse cooperintesti (en uskaltanut yrittää) 34. Juokse lenkki ilman että mukana on yhtää elektroniikkaa, ei puhelinta, ei juoksukelloa ei musiikkisoitinta (erittäin vaikeaa) Suorituksia vuoden aikana oli siten 37/40.

Ensi vuodesta on tulossa yhtä haastava ja mielenkiintoinen. Keväällä on tiedossa muutama kisa, mm. Apk-hallipuolikas, karhuviesti ja varmaan jotain muutakin kivaa. Kesästä ei uskalla muuta vielä sanoa kuin se että Lattomerellä ultraillaan ja Nuts kutsuu Hettaan heinäkuussa ja uskoakseni löydän itseni myös ties mistä...





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...