perjantai 18. toukokuuta 2018

Hiilaripöhö

Koko viikko on vaan tankattu ja levätty ja olo on sen mukainen. Siis turpea.

Sattui kohdalle aikamoiset helteetkin joten on ollut hyvä totutella aurinkoon, ihan siis kotipihalla lötkötellen. Tiistaina kyllä kävin parin tunnin kävelyllä, tosi verkkaisella kylläkin. Yhtenä päivänä käytiin siivoilemassa mökkiä kesäkuntoon.
Maanantaista asti on tankattu nesteitä ja kolme viimeistä päivää varsinaista tankkausbumtsia ja hiilaripitoista ruokaa. 2,5 kiloa olen viikon aikana paisunut, nimenomaan. Olo on erittäin tukala eikä nälkä ole ollut mutta pitäähän sitä tankata. Eilen illalla oikein vatsaan sattui kun meni nukkumaan. Ai perhana kun olisi jo koko maraton ohitse. Tänään olin koiran kanssa kävelyllä 35 minuuttia ja se kummasti kevensi oloa.

Venytetty on ja rullailtu ym. ym. Pitäis olla notkee mutta aika tönköltä tuntuu.
Varusteet on mietitty valmiiksi ja samoin reppu pakattu niin että se mahtuu siihen säilytyspussukkaan. Ei siis mitään ylimääräistä kamaa mukaan. Geelit ja juomat tsekattu, eväät mietitty...kaikenlaista tulee eteen mikä pitää valmiiksi miettiä. Itse juoksu taitaa olla helpoin osuus. Ajattelin jo itsekin niin että lähdetään juoksemaan siten mikä hyvältä tuntuu, nautitaan tapahtumasta ilman paineita.

Sain postista tilaamani pyöräilyshortsit ja niin tekisi mieli fillaroimaan läskillä.

Tällä viikolla on ehditty nauttia kotipihan kukkasistakin




sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Maratonmietteitä

Valkovuokkoja ja Juoksijan Järki
äitienpäivälahjaksi
Juuri tuossa totesin ettei mitään ole enään tehtävissä, ainakaan kunnon suhteen. Kropan huoltamista, venyttelyä ja henkistä valmistautumista. Vatsa on jo vähän asettunut. Takareisi krinnaa edelleen mutta olen sen nyt antanut vaan olla. Jalkapohjaan pistin edellisen pitkän lenkin jälkeen jääpussia. Juoksua nuo ei haittaa ja se miltä sitten juoksun jälkeen tuntuu on sitten sen ajan murhe.

Sellainen fiilis on nyt että tämä on viimeinen maraton. Ihan jo sen vuoksi että kaikkea muutakin kivaa juoksua ja pyöräilyä voisi tehdä, lähteä extemporee juoksemaan rappusia tai ylämäkiä tai lähteä pitkälle pyöräilylle. Mutta. Kun on tuo maraton. Pitää levätä, pitää ottaa rennosti, pitää palautua ym. ym. Jos olisi menossa vaan höntsäilemään niin voisi ottaa vähän iisimmin tämän harjoittelunkin mutta tarkoitus olisi vähän parantaa edellistä aikaa.



Sunnuntaina lähdin läskipyöräilemään Yyteriin, pitkästä aikaa kunnon maastolenkkiä. Pari tuntia vierähti ja 16 km. Aivan mahtavat maastot. En kaipaa pyöräilyyn mitenkään teknisiä haasteita, Yyterin kangasmaastot ristiinrastiin kulkevine polkuineen on upeita.

Yyterin kangasmaastoa

Maanantaina tuntui että täälläkin oli ensimmäinen kesäpäivä. Aurinko paistoi ja lämpötila 16. Lähdin Martan kanssa töiden lomassa rennolle pk-lenkille.  50 min ja n.7 km. Ensimmäistä kertaa pistin jo lyhyempää trikoota jalkaan.
Tiistaina oli lämpimämpi päivä, jouduin ihan vähentämään vaatetta jo alkumatkasta. Kävin Yyterissä tekemässä mäkivetotreenin. Pari kilometriä peekoota ja 10 x 100 m. mäki ylös. Peekoolla takaisin. Ihan ok treeni.
Keskiviikkona lepopäivä. Positiivista että olisi tehnyt mieli lähteä juoksemaan.

Torstaina tein maratonvauhtisen testijuoksun. Kymppi vauhdilla 6.20 min/km. Helposti lähti alku jo alle kuuden, mutta sitten kun vauhti tasaantui, pysyi se suhtkoht hyvin siellä missä pitikin. Tunti meni aikaan 1,04. Keskisyke 145 mikä oli tuohon vauhtiin vähän yläkanttiin mutta siihen varmaan vaikutti 20 asteen lämpötila ja täysillä paistava aurinko. Lopussa rupesi vähän olemaan raskasta. Ei kyllä siltä tuntunut että maraton menisi kepeästi kipitellen. Vatsa oli edelleen outo.
Perjantaina kävin fyssarilla ja sain täsmähoitoa takareiteen. Vaiva johtuu kuulemma selästä! 

Viikonloppu nautittiin ensimmäisistä helteistä, lauantaiaamuna lähdettiin kuopuksen kanssa aamubrunssille Kalloon. Eväät reppuun ja pyörillä menoksi, meiltä on Mäntyluodon kallioille 5 km. Vaihteeksi kiva aamunaloitus, eväänä oli pannaria ja mansikkahilloa ja vähän hedelmiä. Keli helli jo heti aamusti joten kyllä kelpasi.

Kuksakaffeet ja gluteenitonta pannaria


Kallo









Sunnuntaina olikin äitienpäivä joten päivä meni jo aamusta asti jälkikasvun kanssa. 
Sunnuntai-illalla kävin tekemässä viimeisen kunnon lenkin ennen maratonia. Tunti pk-vauhtia, sillä tuli saldoksia 8 km ja keskisyke 127. Lenkki tuntui nyt ihan kevyehköltä ja vatsa kesti tuonkin hyvin vaikka kaksi päivää on juhlittu ja syöty vähän erilaisemmin kuin normaalisti. Hyvä merkki sikäli että viimeaikoina vatsa on kyllä heti oireillut pienestäkin poikkeamisesta ruokavaliossa.



Maratonin tankkaus on mietityttänyt jonkin verran. Päätin ottaa mukaan omat juomat. Tuli sen vuoksi sitten hommattua uusi juomareppu. Löysin xxl:stä Salomonin pienen juoksuliivin jossa on edessä taskut juomapulloille. Erinomainen, kävin testaamassa. Mahtuu hyvin juomat, geelit ja vielä saa vyölaukunkin jonne saa tarvittaessa enemmän kamaa. Pieni ja näppärä. Hyvä ostos, olen tuonlaista jo miettinyt aiemminkin. Usein kun lähtee pidemmälle lenkille, varsinkin kesällä tarvitsee juotavaa mukaan ja  juomarakollinen reppu tuntuu turhan isolta. 
Muutenkin lenkki tuntui nyt hyvältä, aurinko paistoi vielä illallakin lämpimästi, asteita 24. Toivotaan ettei viikon päästä olisi ihan näin lämmintä.
Ensi viikko sitten vaan tankkaillaan ja venytellään....

Olo ei oikeastaan ole kovin luottavainen.


lauantai 5. toukokuuta 2018

Maanantairasteilla


Maanantaina piti olla lepopäivä sunnuntain rankan pitkiksen jälkeen. Kas mutta löysin itseni taas Porin Metsästä.
Olin sitten kouluvuosien ensimmäistä kertaa suunnistamassa! Kaverin kanssa oli vasta viimeviikolla puhetta että tänä kesänä käydään ainakin kerran kokeilemassa suunnistusta. Extemporee...nyt siis käytiin ja todennäköisesti käydään vielä monta kertaa tänä kesänä. Oli se niin kivaa puuhaa.
Rastikarhut järjestää mm. näitä maanantairasteja eripuolilla Poria. Osallistumismaksu oli viisi euroa ja siihen päälle emit 3 euroa..
Siis taas polkutossut jalkaan ja menoksi. Keli oli loistava, paikoitellen oli metsässä tosi märkää mutta se on jo tuttua että tossut kastuu matkalla. Valitsimme reitin B, ei siis kaikkein helpointa. Helppoahan se tietty oli kun maasto on tuttua, mutta kartan tulkintaahan tässä treenataan. Löytyi taas ihan uusia polkujakin. 11 rastia piti löytää. Reitti oli 6,4 km mutta suunto näytti 8,3 km. Ehkä parissa kohtaa oli pientä hakua. Aikaa meni 1,28 ja keskisyke 120. Oikein mainio palauttava treeni siis. Pitää tosissaan testata itseään seuraavaksi vähän oudommissa maastoissa.


Tiistaina olikin vapunpäivä. Sateinen päivä aamusta asti. Mummulle tuli taas äkkilähtö kun pojat soitteli aamulla lähtisinkö Huikeeseen vappumunkeille, he on jo matkalla. No minähän tietty lähden aina jos mahdollista, liikkeelle. Fillarikamat päälle, läskipyörä oli onneksi ajokunnossa ja menoksi. Tuli tehtyä kevään ensimmäinen pyöräilylenkkikin. Menomatka oli ihan reipasta vauhtia mutta sitten takaisinpäin lähtiessä meno oli verkkaista joten ihan hyvä, rauhallinen ulkoilulenkki siitä sitten kehkeytyi.

Vappuajelulla

Keskivikkona tuli tehtyä tonnin vetoja. Alkuun ja loppuun pk 2 km ja väliin 5 x 1 km vedot.
Ajat välillä 4,46 -5,00.
Hain maratonia silmällä pitäen magnesiumia ja rautaa. Maitohappobakteeria olen muistanut napsia parina päivänä. Rautaakin pitäisi ottaa, en ole vielä varastorautoja mittauttanut uudestaan joten varmuuden vuoksi vähän sitäkin lajia. Magnesiumia ihan varoiksi, vahingosta viisastuneena. Tämän kylmän ajanjakson päätteeksi saattaa maratonilla olla kevään ekat helteet, usein ne siis yllättää juoksutapahtumassa. Vatsa oikkuilee edelleen joten noita tabujakin pitää ottaa varovasti. Toivotaan että se asettuu ennen kisaa.
Torstaina Katinkuruun palauttavalle. Seitsemän kilsaa keskisykkeellä 132. Perjantai olikin jo lepopäivä, onneksi ei tarvinnut lähteä lenkille sillä keli oli tosi kylmä. Martan kanssa kylläkin lähdettiin metsälenkille ja keli tuntui oikein mukavalta.
Lauantaina oli vuorossa viikon pitkä lenkki. Lähdin parin kaverin kanssa liikkeelle aamuysiltä. Aurinko paistoi jo aikaisin ja pienen pähkäilyn jälkeen pistin takin alle lyhythihaisen paidan...keli oli mukavan keväinen ja lämmin. 2,50 tuntia ja 21,18 km keskisykkeellä 120. Nyt ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kun edellisellä pitkiksellä. Eikä myöskään vatsa sekoillut.

Maratoni lähestyy ja samaan tahtiin epätoivoinen olo. Jostain luin lohduttavat sanat, enään ei ole mitään tehtävissä. Työ on jo tehty. Hyvä ohje, ehkä se vähän rauhoitti mieltä.



sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Rappuset

Maanantaina piti lähteä pitkikselle joka jäi viikonloppuna tekemättä. Kuinka tuntuukin taas tutulta...
Eikä se juoksu ollut sitten ollenkaan kevyttä. Luulin että saan kääntyä piankin takaisin. Lähdin metsäpolkuja pitkin Yyteriin päin, matkalla bongasin uudet rappuset! Siis ikivanhat ja sammaleen peitossa, ei yleisessä käytössä vaan vähän pöpelikössä piilossa. Jotenkin nyt ne vaan pomppasi silmille "haa, rappureeniä", no rappusia on 37 kpl. Muutamaan kertaan testasin niitä ja siitä varmaan sain vähän virtaa lenkille, lopulta lenkin pituudeksi tuli pari tuntia. Tein myös toisessa kohtaa muutaman mäkivedon. Klassinen esimerkki taas kun juoksu tökkii ja yhtäkkiä se kulkeekin vaikka minne.



Ehkä nämä kaipaisivat vähän rapsutusta.

Keskiviikkona kävin vaihteeksi juoksemassa mäkivetoja Porin metsässä, kuinkas muutenkaan. Sykkeet oli jo alussa tosi korkeat, pitäisi varmaan vaihtaa kelloon paristo. Parin kilsan alkulämmittelyn jälkeen pistelin mäkiä edestakaisin useampia kertoja. Suhtkoht hyvin sujui, pari kilsaa rennosti takaisin joten matkaksi tuli 7 km.

Torstaina taas suoraan töistä lenkille. Siitä sitten kehkeytyi aika paskamainen lenkki. Työpäivän päätteeksi iski vähän kiire ja huomasin että turhaan ärsyynnyin. No, ajattelin että lenkillä leppyy. Nyt oli sykkeet ihan kohdillaan pk-alueella. Aika alussa jo totesin että vatsa on vähän sekaisin ja kahteen otteeseen jouduin biokätköilemään. 
Samoin suoraan vessaan kun sain lenkin päätökseen. Suoraan sanoen olin kiukkuisempi kuin lenkille lähdössä. Veikkaisin syylliseksi Lidlin urheilujuomaa, en sitä edes juonut kuin muutaman kunnon höläyksen juuri ennen lähtöä. Hcm tarjoilee maratonilla kyseistä juomaa joten ajattelin etukäteen totutella itseäni siihen. En kyllä kolmatta kertaa kyseistä tuotetta testaa. Olen välttänyt keinotekoisia makeutusaineita joten itseäni voin syyttää. Tyhmästä päästä sitten kärsii koko ruumis...

Pitkän aikaa olen käyttänyt Fastin Fastereidiä mutta nyt sitä en ole mistään löytänyt. Siinä ei ole lisätty keinotekoisia makeutusaineita.

Mutta lenkistä tuli 9 km ja aikaa pysähdyksineen 1,10. Ihan ok siis lopulta.  Sykkeet pysyi matalalla vaikka veetuskäyrä tuntui nousevan...

Kuinkas sattuikaan, kotona odotti postin lappu saapuneesta paketista. Tilasin alkuviikosta uutta Fendurex-urheilujuomaa jossa ei ole keinotekoisia lisä- eikä makeutusaineita! Se on myös ph-arvoltaan sellainen joka on hampaille parempi kuin moni muu urheilijuoma. Bongasin tuotteen Liikuntapäiväkirja- blogista. 

Perjantai oli lepopäivä sillä kävin hierojalla. Jalat ja pohkeet oli aivan täynnä jotain ihme jumeja.


Lauantai-aamuna käytiin poikien kanssa putsaamassa ne portaat. Innokkaiden apurien kanssa se kävi nopeaan.






Päivällä oli muuta menoa joten pääsin ne testaamaan vasta illalla. Kyllä niissä kohtuullisen treenin sai aikaiseksi. Kotoa sinne tulee parisen kilsaa peekoota. Viiden sarjoissa tein erilaisia variaatioita
ylös rappusia, hyvän kombo oli raput ylös ja viereistä alamäkeä juosten alas ja taas ylös. Välillä ylämäkivetoja. Nousukertoja taisi tulla n. 30-35, en kyllä pysynyt laskuissa. Rappusia on 37 kpl.


























Sunnuntaina pitkä lenkki. Sekin siirtyi taas myöhempään päivälle, aamulla oli vatsa kipeä. Koko viikon on ollut ongelmia vatsan kanssa. Pakkohan sinne lenkille oli lähteä että saa noita kilometrejä alle, olin varautunut siihenkin että tulen piankin takaisin. Nyt oli uutta Fenderex-juomaa eikä se ainakaan tuottanut lisää vatsaongelmia. Juoksu tuntui kohtuullisen hyvältä, syke pysyi matalalla 127:ssä. Mukana oli muutama energiapastilli ja pieni juomapullo. 11 kilsan kohdalla käännyin takaisinpäin. Viimeiset kilometrit oli aika raskaita ja jouduin muutamaan otteeseen kävelemäänkin. Selkeästi oli energiat loppu. Koska vatsa oli ollut outo en ollut kovin hyvin syönyt kuin aamupuuron.

Positiivista oli se etten kertaakaan joutunut puskakäynnille. Pituudeksi tuli 21.9km,  aikaa meni 2.44 h ja keskisyke 127. Mutta hetkeen ei ole ollut noin raskasta juoksua.

Kolme viikkoa maratonille ja olen jo ihan epätoivoinen. Eihän tästä tule mitään...




perjantai 27. huhtikuuta 2018

Hyviä asioita


Johanna Kantapääopistosta laittoi minulle haasteen.

Pitäisi miettiä mistä asioista on kiitollinen. Hyviä asioita. Haaste jossa joutuu siis oikein miettimään aihetta. Tuntuu helpolta mutta pitää ihan miettiä että mikä tosiaan on sitä hyvää.
Johanna kirjoitti myös toisesta aiheesta joka pisti miettimään, miksi kirjoitan blogia. Annanko itsestäni myös muuta kuin vain nämä treenijutut...
Olen alunperin alkanut kirjoitella ihan omaksi ilokseni ja pitkän aikaa meni ennenkuin kenelläkään edes ohimennen mainitsin blogistani. Tässä tekstissä varmaan tulee itsestään ilmiannettua muitakin kuin treenijuttuja.

Joskus tuntuu, ansaitusti ehkä, että olenkohan vähän itsekeskeinen tyyppi. Tarkoitan sillä sitä että pidän huolen että olen itseeni tyytyväinen, en välttämättä passaa muita vain siksi että pitäisi. Äitinä tai mummuna. Passaan mielelläni, ehkä olen jo saanut vähän välimatkaa siihen sikäli että oma kuopukseni on jo yli kaksikymppinen, neljästä lapsesta nuorin. Olen kyllä tovin toiminut kotiäitinä. Nyt on ollut aikaa myös omille jutuille. Kiitollinen olen tuosta katraasta ja nykyisin meillä menee lasten kanssa oikein hyvin. Matkaan on mahtunut monenlaista.
Kiitollinen olen myös kahdesta lapsenlapsesta. Hienoa että he asuvat lähellä ja on mahdollista olla heidänkin arjessaan. Mieheni kanssa on taaperrettu kauan, välillä ylös ja välillä alas ja kaikkea siltä väliltä. Kiitollinen olen jo jopa hänestäkin. Nykyisin kun olen jatkuvasti juoksemassa missä milloinkin, ei kuulu mitään marmatuksia ja sauna lämpiää. No, kerran hän vähän huomautti kun olin lähdössä jonnekin pitkälle juoksureissulle vähän pidemmälle, eikö sitä vois vaan mennä vaikka bussilla Raumalle ja juosta kotiin. Tai vaan pieni lenkki, talon ympäri....normaalisti kyllä työnjako toimii !

Kolme hyvää asiaa minun päivissäni, aamulla on kiva lähteä töihin. Minulla on hyvät työkaverit joiden kanssa muutenkin viettää aikaansa. Martta, meidän pikkuinen sheltti tuo iloa päiviin. Mieskin varmaan luetaan tähän joukkoon, kaikesta huolimatta Porilainen huumorinkukka värittää päiviä.

Kolme hyvää minussa, olen tosi rauhallinen. Tyypillinen vaaka. Elämän myötä olen kouliintunut siksi tukipilariksi joka ei saa paniikkikohtauksia. Juoksun myötä olen löytänyt itsestäni myös tietynlaista päättäväisyyttä ja itsepäisyyttä. Aina ei voi mennä sata lasissa, osaan ottaa myös rennosti ja tiedän kyllä koska pitää levätä ja tehdä jotain muuta. Rauhallisuudesta huolimatta olen myös spontaani, ilman liikoja miettimisiä löydän itseni joskus vähän yllättävistäkin paikoista.

Kolme hyvää elämässäni on todellakin perhe, lapset ja lapsenlapset. Ystävät. Juoksun myötä tulleet uudet tuttavuudet joihin en varmaankaan muuten olisi tutustunut.

Kolme hyvää blogissani, lisään paljon kuvia, luonnosta ja treenimaisemista sillä minusta on hienoa jos niistä välittyy se fiilis mikä tuolla luonnon keskellä itselle tulee. Bloginkin kautta on saanut uusia tuttavuuksia joista joihinkin on sitten tutustunut paremminkin. Toivon että blogini kautta joku ehkä innostuu juoksusta, senhän voi aloittaa vasta nelikymppisenä kuten minäkin.

Kolme hyvää tänä vuonna, yhteislenkit ja juoksukisat erilaisten kokoonpanojen kanssa. Tulossa maraton ja  kotirataultra, useampi polkujuoksukisa, juoksuyhteisö vetää puoleensa enemmän kuin kilpailujen tulokset.  Lastenlapset.


Kävin tänään Martan kanssa iltalenkillä metsässä. Ihan kävelyllä. Voisin ottaa tuolin mukaan tuonne metsään, istuskella siinä ja antaa koiran leikkiä pitkin sammalikkoa, polkuja ja mättäitä. Siellä hiljaisessa metsässä tuntee suurta kiitollisuutta että on tällainen ympäristö, puhdas luonto. Metsä jossa voi käydä vaikka joka päivä. Haluaisin muuttaa metsänlaidalle.

No enhän nytenkään asu kuin kivenheiton päässä...




maanantai 23. huhtikuuta 2018

Katarina 2018 ja uudet IMURIT

Maanantaina reissusin Vaasassa tyttären luona ja aikomuksena käydä imuriostoksilla! Tarkoitus oli ostaa ensimmäiset Asicsen tossut, Yksi malli oli kiikarissa. Jännä kun en ikinä ole kyseistä merkkiä käyttänyt, enkä ole halunnut edes niitä hommata. Nyt kuitenkin sattumalta kokeilin ja ne tuntuivat oikein hyviltä. Iän myötä varmaankin on vähän toinen jalkaholvi madaltunut ja se on sitten siitä syystä ehkä vaivannutkin.  


Mieli avoinna muillekin merkeille, vaikka myyjä kovin oli Asicstyyppi. Hän esitti vähän Hokaakin mutta en halunnut niitä kun juurihan ostin Hokan Speedgoatit polkujuoksukengiksi ja olen niillä ehtinyt juosta vasta kaksi kertaa. Ne on kyllä aivan mahtavat. Hän nyt kuitenkin toi kokeiltavaksi myös Hokan Clifton 4:set. Ai ai, nehän olivat aivan ihanan tuntuiset. Heti olisi tehnyt mieli lähteä lenkille! Asics tuntui toisessa jalassa ihan..tavalliselta ja tylsältä! Valitsin Hokat ja olin tyytyväinen.

Tiistaina tein niillä ensimmäisen juoksun, käytiin koiran kanssa tunnin lenkillä. Alussa ne vähän haki paikkaansa mutta jossain vaiheessa huomasin että ne ovat jotenkin muovautuneet itselle sopivaksi. Vasen jalkaa on vähän muuttanut askellusta ulkoreunalle ja nyt selvästi huomasi että Hoka piti askeleen neutraalina. Askel rullasi hienosti. Odotan näiltä kengiltä paljon. Kyllä sietääkin sillä omistan nyt sitten kahdet Hokat...
Keskiviikkona katinkurussa Himohikisten juoksuporukan kanssa. Hyvä vajaan tunnin pk-lenkki. Hokat istui hyvin edelleen.

Torstaina lähdettiin kaverin kanssa kohti Huittisia. Päästiin yökylään ja vähän saunomaan  työkaverin luo. Mukava visiitti, pitäisi useammin kutsua itsensä kylään! No, meidän reissumme jatkui aamutuimaan kohti Raaseporia. Viikonloppu vietettiin Uudenmaan prikaatissa, Dragsvikissa, Naisten valmiusliiton järjestämässä Nasta-harjoituksessa. Katarina 2018. Tällä kertaa aiheena Tosielämän ensiapukurssi.


Tämä oli kolmas Nasta-harjoitus jolle olen osallistunut. Vaihteeksi sisämajoituksessa, pari edellistä kertaa ollaankin nukuttu joko teltassa tai taivasalla. Harjoitukseen osallistui n. 320 naista, meidän kurssilla oli 29 . Ensikertalaisia ja konkareita. Jokin näissä vetää puoleensa. Nastoja järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja seuraava on syksyllä. Ikäjakauma oli 18 vuotiaista varmaankin yli 70-kymppisiin.
Kurssi vastasi odotuksiani, enemmän olisi voinut olla äksöniä. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä kurssi ja hyödyllinen. Yhtä tärkeitä näissä harjoituksissa, koulutuksen sisällön lisäksi, on yhteisöllisyys ja ne muut 300 naista. Kaikki ovat samalla viivalla, samoissa vaatteissa ja varusteissa, ketään ei erotu porukasta ulkoisen habituksen perusteella. Viikonloppu yhteisessä tuvassa ja yhteisissä harjoituksissa marssimassa ja jonottamassa ruokailuun tai minne milloinkin on ihan upea kokemus. Joillekin saattaa olla ihan ensimmäisiä kertoja olla tiiviisti ryhmässä, yhdessä oppien uusia taitoja. Meillä oli yhdessä hauskaa.


Kasvattaa luonnetta mm. nukkua kerrossängyssä ilman korvatulppia kuorsauskonsertissa joka kuuluu alapediltä. Kotona voi sentään potkia kuorsaajaa kylkeen...
Mahtava näky kohtasi saunanlauteilla, siellä istui liki 50 naista. Valtava pulina ja puheensorina, aivan älyttömän hyvät löylyt ja muut pöhinät.
Tämän ensiapukurssin lopputulema on se että on enemmän uskallusta tarttua toimeen, luottamusta omiin taitoihin. Tietoa sain tulvimalla, vuorovaikutusta oli puolin ja toisin, opeteltiin sidontataitoja, elvytystä ja esim. defibrillaattorin käyttöä. Käytännön toimintaa harjoiteltiin lavastetussa liikenneonnettomuudessa.
  




Juoksutreenit jäi siis tänä viikonloppuna tekemättä. Viikolla oli vain kaksi juoksulenkkiä, viikonlopun marssiharjoituksia ei ehkä lasketa. Sain niistä vaan pohkeet juntturaan.

Nyt on vähän ruvennut paniikki iskemään. Neljä viikkoa maratonille !


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Endorfiinejä...

Viikonlopun kisailut jäi sikäli päälle että olin ihan endorfiinipöllyissä pari päivää. En ole varma mahdoinko yölläkin juosta kasitien laitaa.

Mutta se näissä kisoissa onkin parasta kun ne tuovat onnistuneita ja hyviä fiiliksiä, onhan yksilösuorituksetkin makeita mutta tällainen viestijuoksu, hyvällä porukalla on vähän erilaista kun saa hehkuttaa juoksuja ja onnistumisia muiden kanssa. Vaikka mielestään ei ihan nappisuorituksia olisikaan saanut niin se jää taka-alalle kun on hyvä porukka koossa. Kaikki ovat samanlaisessa pöllyssä juoksun jälkeen...no, jo ennenkin juoksua...




Maanantaina pidin lepoa juoksusta ja tein koiran kanssa vähän pidemmän kävelylenkin. Siitä tuli pidempi kun en malttanut lähteä pois metsästä. Menin rauhalliseen tahtiin pitkin polkuja ja vähän vierestäkin, nautin ja nuuhkin metsää ja ihailin maisemia. Martta siinä samalla meni kuin duracellpupu pitkin poikin, ihan joka suuntaan.

Tiistaina tein kympin rauhallisen lenkin, pk-vauhtia enkä niin katsellut mittaria. 
Hyvällä fiiliksellä. Matkaa kertyi 10,7 km, aika 1,10 . 6,30 keskivauhdissa oli keskisyke 135,
siis erittäin matala tuossa vauhdissa. Hyvä, kehitystä havaittavissa!

Keskiviikkona pitkästä aikaa vanhan tutun juoksuporukan kanssa Katinkuruun ja takaisin. Rennosti, yhdellä tietenkin vähän "keuli", joten mentiin välillä vähän reippaampaakin vauhtia. Hyvä lenkki kuitenkin ja kiva nähdä kavereita.


Torstainakin kävin vaivihkaa pienellä puolen tunnin höntsällä Porin mettässä. Iltaysiltä..no aika myöhäinen ajankohta mutta olin hakemassa tytärtä junalta joten sen varjolla piipahdin juoksemaan. Kävin pistelemässä muutaman mäkivedon. Piti mennä vähän eri mäkeen kuin yleensä, mutta siellähän oli vielä latupohjaa niin paljon ettei voinut ajatellakaan sutivansa niitä ylös.


Joten taas mentiin sitä pitkää ja loivaa ylämäkeä. Hyväksi havaittua. Perjantain pidin huilipäivän. Lauantaina tyttären kanssa aamulenkkisuunnitelma vesittyi kun molempia vähän väsytti. Käytiin puolenpäivän aikaan mukava 7 km lenkki, vähän vauhtileikittelyä ja tein yhden kilsan vedon. Vauhti oli 4.45.
Ensimmäistä kertaa oikein lämmin päivä, aurinko paistoi ja pipo vähän tuntui olevan liikaa.



Lauantaina vielä illalla lähdettiin koiran kanssa iltalenkille. Ihan kävelyä ja maisemista nauttimista.
Sunnuntaina sitten vaihteeksi pitkän lenkin vuoro. Nukuin rauhassa aamulla pitkään ja lähdin vasta lähemmäs yhtätoista. Olisihan se hyvä päästä lähtemään tosi paljon aikaisemminkin, olisi sitten lenkki tehtynä hyvissä ajoin. Mutta pitää näistä viikonlopun aamuistakin nauttia kun ei kerran minnekään ole kiire.
Aurinkoinen päivä, lämmintä oli ja liikaa oli vaatetta päällä. Saldoksi tuli 2,11 tuntia, 18,3 km. Keskisyke mainio 129.
Hyvä treeniviikko takana.


Näin keväisin on mahtavaa että on luonto lähellä, joka päivä voi piipahtaa metsään ihmettelemään miten luonto herää talven jälkeen. Todellista metsäterapiaa. Minun ei tarvitse lähteä halailemaa puita, vaikka se nyt tuntuukin olevan trendi. Metsä ja puut ovat minulle ihan lähellä ja olen toki huomannut metsän rauhoittavan ja positiivisen vaikutuksen. Luksusta että on ihan oma lähimetsä.