perjantai 10. marraskuuta 2017

Ei peRrkele..

Eihän tästä tule yhtään mitään. Pelkkää haahuilua ja saamattomuutta. Hyvät treenisuunnitelmat mutta toteutus jää puolitiehen. Eilen illalla pakkasin kamat valmiiksi että käyn ennen töihin menoa pienen lämmittelylenkin ja päälle kunnon voimatreeniä. Arvatkaapa miten kävi. Muistaakseni olen muutamaankin otteeseen ajatellut aamulla nousevani ajoissa mutta kuitenkin sitten jäänyt loikoilemaan sängyn pohjalle, kun ei kerran ole pakko. Jos sitten töiden jälkeen...pyh.

Kerran viikossa on fysiotreeni mutta senkin jälkeen on 6 päivää vapaana. Joo, sain kyllä ylimenokauden ohjelman mutten oikein ole siihenkään vielä päässyt kiinni. Toki olen käynyt juoksemassa mutta kuitenkin on sellainen olo että ei ole mitään tehty.
Sitten lueskelee muiden treeniblogeja ja somepäivityksiä ja ihmettelee mistä hemmetistä niiden energiat kumpuaa ?
Kotona on miltei kokovuoden kunnon siivoilut tekemättä, on ollut vähän muita mielenkiinnon kohteita tänä vuonna. Nyt kun olisi aikaa puunata ei tiedä mistä nurkasta aloittaa joten se jää taas siihen. Todettakoon etten ole muutenkaan mikään himomoppaaja. Pari kertaa oli lähellä etten heittänyt mattoja pihalle mutta kun juuri sinä viikonloppuna paistoi aurinko...eihän siinä ollut vaihtoehtoja kun lähteä ulos.
Töissäkin on ollut suht hiljaista ja sekin tuntuu väsyttävän valmiiksi iltaa ajatellen. Toisaalta luulisi että kun on oikein hektinen työviikko niin väsyttäisi mutta silloin varsinkin riittää virtaa jota on hyvä päästellä lenkkipoluilla.

Pitäisi vaan olla valmiit treenit jonkun kanssa sovittuna niin tulisi lähdettyä ilman sen kummempia mietintöjä jaksaako vai ei. Nyt on sentään vielä hyvät kelit, ei ole liukasta eikä mitään märkää lumisohjoa tai jäätä, pimeää on arki-iltaisin mutta sitten pitää vain valita sellainen paikka missä on valoja matkan varrella, tai laittaa otsalamppu..

Pistin extemporee uuden juoksutakin tilaukseen joten katsotaan inspiroiko se lenkkipoluille.


Mutta mutta.
Tämän vuodatuksen jälkeen sain jostain virtaa ja lähdin töistä suoraan Porin mettään. Ensimmäisen polun päähän kun pääsi niin jo valtasi aivan mahtava hyvänolon tunne!

Neljä kilsaa peekoota ja sitten vauhtileikittelyä 5 x 200 m ja loppu palautellen !




maanantai 30. lokakuuta 2017

Hirvimettällä

Jotenkin muutama vuosi sitten päädyin kaverin mukana hirvimetsälle. Tämä hyvä ystävä on käynyt ajonaisena metsällä jo nuoresta tytöstä asti ja kerran sitten vei  minutkin sinne, syntymäpäiväni kunniaksi. Sille tielle siis jäätiin...nyt taitaa olla jo kolmas vuosi menossa.

Ottamatta kantaa hirven ampumiseen, pidän tätä ajossa olemista aikalailla hyvänä kuntoilumuotona. Maasto harvemmin on helppokulkuista. Löytyy kivikkoa, louhikkoa. juurakkoa, tuulenkaatamaa, risukkoa, pajukkoa, mitähän vielä...isojakin puita ristiin rastiin kaatuneina tai kaadettuina. Valtaojia, pieniä ojia, puroja...taivaalta saattaa tulla vettä, räntää, lunta. Välillä läpi mutaisten peltojen. Joka kerran tulee itsensä haastettua. Vaikka aurinkokin joskus näyttäytyy on maasto yleensä yhtä vaikeakulkuista.


Nyt viikonlopun ajossa oli sellaiset olosuhteet että ehkä mielessä kävi, hetkellisesti, onko mitään järkeä lähteä lumisohjoon ja vesisateeseen...mitähän keksisi tekosyyksi. Mutta kun kerran aikanaan olen ruksin ruutuun tuolle päivälle laittanut eikä pääkään ollut paketissa, ei luonto anna periksi perua joten mukaan vaan. Tietenkin. Onneksi tällä hetkellä on varusteet hyvät joten lähinnä piti vaan miettiä ettei jalat kastu. Se on nyt kaikkein helpointa pitää jalat kuivana, muistaa vaan että loikkii ne ojat yli eikä jää sinne ojaan seisomaan. Kuulostaapa helpolta! Välillä joutui kyllä etsimään ojanylityskohtaa, ei nuo neljän metrin loikat ihan tällä harjoittelulla suju. Yksi pulahdus olikin lähellä, onneksi puu oli taipuisa etten molskahtanut ojaan selälleni...
Muutenkin oli siis märkää, taivaaltakin taisi kuulemma vettä tulla. Sitä ei vaan metsässä huomannut kun pajukot ja risukot jo kasteli valmiiksi. Puunoksat taipuivat lumen painosta, märästä lumesta ja jos ei ollut lunta niin niistä tippui vettä. Jalat sentään pysyi kuivana koko päivän, sormikkaita joutui välillä vaihtamaan kuiviin. Onneksi ei ollut pakkasta eikä tuullut niin lopulta päivän keli oli oikein mainio, jos tykkää. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi hyvät fiilikset, oli ihan hauskaakin.



Aamulla porukka kokoontuu aamiaiselle ja siitä lähdetään sitten liikkeelle, vuoronperään tippuvat ajomiehet matkan varrelle odottelemaan torven tuuttauksia joka on merkki ajon alkamiselle. Ensimmäinen ajo aina vähän jännittää, ettei vaan eksy. Tai löydä itseään metsän leveimmän ojan reunalta. Onneksi porukka pitää tosistaan huolta joten siellä on ihan turvallinen olo. Onhan sitä kompassi ja karttakin mukana. Siitä huolimatta kerrankin olen pusikkoon eksynyt, miltei...
Aamulla alettiin aikaisin, kolme ajoa ennen hernekeittoa ja vaatteiden vaihtoa. Hikinen paita kannattaa vaihtaa ettei tule vilu, muukin vaatetus jos on tarpeeksi kastunut. Ruuan jälkeen vielä kaksi ajoa joten reissu venyi taas aika pitkälle. Vaikka päivä oli pitkä ja erittäin raskas niin  jahdista jäi oikein hyvä fiilis ja tuntui että virtaa olisi vielä riittänyt. Saalistakin siis tuli.
Kotona saunaan kunnon löylyihin niin jopas rupesi väsyttämään.


Joidenkin mielestä tämä on ihan hullun hommaa, eivät ollenkaan ymmärrä metsästystä. Mutta. Lähiruokaa parhaimmillaan ja luomuakin kaiken lisäksi.




sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Tyhjäkäyntiä



Takana on tiivis treenikausi, maaliskuusta lokakuulle on treenattu pt:n ohjeilla. Kilometrejä on tullut aikalailla. Moniin kisoihin on tullut osallistuttua ja mukaan on tarttunut paljon uusia tuttavuuksia. On osallistuttu muutamaan pieneen kisaan, muutamaan isompaan polkujuoksukisaan ja syksy huipentuikin sitten maratoniin. Kävin läpi mennyttä kalenteriani ja olen tosiaan osallistunut aika moneenkin kisaan tai tapahtumaan tänä vuonna. Ihan itsekin ällistyin, en ollut edes muistanut kaikkia. Pori-juoksu, NukkiExtreme Joutsijärvellä, HCR-puolikas, NutsKarhunkierros, Lattomeren Ultraintervalli, Jazz-hölkkä, LoppiExtreme, HimosTrail, RäpsööRun, Tampereen Maraton, Yyterin puolipiikki ja vielä pyöräilyä Tour de Pori...kyllähän sitä on oltu ahkeria ! Tuo määrä on kyllä minulle jo ihan kohtuullinen kun muutakin puuhaa on, perhe vie aikansa ja työ ja ymmärrän kyllä sen levonkin merkityksen. Aina ei voi olla juoksemassa.


Tahti on ollut kesänkin ajan tiivis mutta ei mielestäni mitenkään liian rankka. Tulosta syntyi, tavoitteet täyttyi ja nopeuskin kehittyi. Mikä tärkeää, on ollut hauskaa!
Maratonin jälkeen oli olo hetkessä ihan kumman tyhjä, ei tarvinnut katsoa kalenterista mikä treeni tänään oli vuorossa, tai tankata itseään johonkin tapahtumaan. Lokakuu meni siivillä lomareissun puitteissa ja nyt on fätti ottanut vallan vaihteeksi. Juostakin pitää. Vähän on vaan hakusessa tuo tahti, koska juoksemaan ja koska fillaroimaan ja koska sitä lihaskuntotreeniä pitää tehdä.
Kaverin kanssa jo päätettiin ensikeväänä uusia maraton, sen verran jäi kaivelemaan edellisen aika jonka pitäisi olla helposti parannettavissa. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa lihaskunnon kohottaminen. Se kuulemma on taas prioriteetti nro 1 seuraavan maratonin suunnittelussa. Teen toimistotöitä joten myös yläkroppa pitää saada kuntoon. Hhmm..ihan kuin olisin näitä suunnitellut ennenkin ! Toteutus onkin sitten eri asia.
Ehkäpä sitä voisi keskittyä vaihteeksi peekoohon, kävelyä ja pyöräilyä. Ohessa salitreeniä. Kesän ajan olen joutunut vähentämään lihaskuntoharjoitteita solisluun oireilun takia joten nyt pitää keskittyä siihen. Olen jo ilmoittautunut pienryhmään josta pitäisi saada täsmäohjeistusta yläkroppaan. Siitä se sitten alkaa. Jopa bodycombattiin pääsin jo puolenvuoden tauon jälkeen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Hhmm...ihan kuin olisin näitä suunnitellut ennenkin ! Todellakin, näitä pyörittää päässään aina vuoden lopussa ja vuoden alussa...pitää nopeaan saada kalenterille käyttöä niin ei turhaan taas haahuile koko talvea. Ensivuodeksi on jo muutama tavoite joten treeni jatkukoon.


Onneksi "takapihalta" löytyy
mahtavat maastot joissa kelpaa liikkua



maanantai 23. lokakuuta 2017

Maastopyöräilyä



Paikallinen maastopyöräilytapahtuma, Tour de Pori oli heti samana viikonloppuna kun palasin Barcelonasta. Keli muuttui hieman erilaiseksi. Vettä satoi ja lämpöasteita oli noin 20 astetta vähemmän kuin puoleentoista viikkoon...
Ilmoittauduin "Letkeälle Lenkille". Olin mukana ensimmäistä kertaa, maastopyörällä olin tuohon mennessä ajanut ehkäpä 4-5 kertaa, pisimmillään pari tuntia.

Pyöräily tuntuu olevan samanlaista varustelua kuin juoksukin, ehkäpä vielä enemmänkin teknisempää mutta myös vaatetus on tärkeää, varsinkin nyt kun oli sadepäivä tiedossa. Viimehetkellä vielä kävin ostamassa pyöräilyyn tarkoitetun sadetakin, mikä olikin erittäin hyvä hankinta. Kenkinä oli vanhat goretex-juoksukengät ja siinä päällä vielä nutsille hommatut gaiterit. Vedenpitävät puutarhahanskat toimivat sormikkaiden kanssa. Pyörään piti hommata kurakaaret.

Touri oli jaettu useampaan eripituiseen ja haastavuudeltaan erilaisiin matkoihin. Letkeä lenkki oli "teknisesti helppo ja vauhti rauhallista". Meitäkin oli niin paljon että jako tehtiin kolmeen ryhmään. Maauimalasta lähdettiin Pinomäen suuntaan, määränpäänä oli Susisuon maja, jossa olisi pieni evästauko. Sinne oli matkaa noin 15 kilometriä. Vettä satoi miltei koko ajan enemmän tai vähemmän. Hapekas keli. Olisin mielelläni jättäytynyt jonon häntäpäähän, mutta minut komennettiin eteen sillä sinne kuulemma kuuluivat hitaimmat ja vähemmän lajiin tutustuneet. Sopi minulle.


Jono eteni ihan reipasta vauhtia, kova pulina kuului edestä ja takaa. Minä kyllä keskityin kieli keskellä suuta vain eteeni polulle, en oikein ehtinyt maisemia katsella. Vauhti oli kuitenkin ihan hyvä. Helppo maasto oli minulle aivan riittävän haastava ja mielestäni kyllä pysyin hyvin mukana. Kanssapolkijat eivät missään vaiheessa turhautuneet jos vähän hidastelin, muutamaan kertaan jouduin taluttamaan pätkän enkä kaatunut pusikkoon kuin kerran. Ryhmä oli ihan letkeää eikä ketään pingotellut. Evästauon jälkeen sadekin taas vähän yltyi, vaatteita ei muuten tarvinnut vaihtaa kuin kuivemmat hanskat. Susisuolta jatkettiin kohti maikkalaa, paluumatka oli 20 kilometriä. Tässä vaiheessa huomasin että peppu hiersi ja reidet vähän hapotti. Ajoaika oli nelisen tuntia joten ei ihme että pepussa piiputti, varmaan oudokseltaan. Ensituntemukset oli ettei pyörän päälle pysty ainakaan viikkoon, äkkiä se silti rupesi helpottamaan. Jaloissa tuntui enemmän, maanantaina tuntui juoksulenkillä polvessa kipua. Maratonista palautui kintut nopeammin kuin tästä pyöräilystä !





Päivä oli erittäin sateinen ja kaikki pyöräilijät erittäin kuraisia. Loppumatkasta oli varmaan parisen kilometriä pelkkää mutaista polkua, lähinnä liejua. Rapa roiskui...
Perillä oli jo jonoa pyöränpesupaikalle, isolla letkulla sai isoimmat kurat pestyä. Suihkuttelin samalla lenkkareitakin, ne nyt muutenkin olivat märät. Päivän päälle saatiin lämmintä ruokaa ja hyvät löylyt saunassa. Tosi mahtava päivä.
Kotona piti vielä putsata muitakin varusteita. Kaikki kamat reppuja myöten upotettiin ensin ulkona vesisaaviin ja sitten vasta koneeseen. Pyörä sai kuivua seuraavaan päivään ja sitten sille putsausta ja rasvausta.

Onneksi välillä on kauniimpiakin päiviä käydä pyöräilemässä. Yyterin poluilla on ihan nautinnollista ajella pitkin metsä- ja kangaspolkuja, rannalla voi ajella aurinkoa ihaillen. Nyt pitää täysillä nauttia hienoista syysväreistä ja kuulaasta kelistä.





Lokakuu oli minulla lomakuu, keväällä alkanut puolen vuoden juoksuprojekti oli haastava mutta antoisa. Lomaillessa tuli päivittäin reilu annos palauttavaa kävelyä, hieman juoksuakin ja nyt on pyritty vähän enemmän pyöräilemään. Lokakuussa tuli jokatapauksessa yllättävän paljon liikuttua.


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Juoksujalkoja vipattaa reissussakin

Vila Olímpica

Matkalaukkuun mahtui myös juoksutossut. Olihan sitä päästävä Barcelonassa myös lenkille. Päivittäin tuli kyllä käveltyä kilometritolkulla joten pk hoitui sillä. Pari kertaa oli vielä illallakin sen verran virtaa että lähti juoksemaan. Päivällä olisi ollutkin liian lämmin. Shortsit ja t-paita taisi olla lenkkiasuna tänä vuonna viimeisen kerran. Juostessa oli syke tosi matalalla vaikka tahti oli ihan reipasta. Siihen vaikutti varmaankin nuo jokapäiväiset kävelymatkat.







Ensimmäisen kerran lähdin yksin juoksemaan ja tytär kyllä vähän mietti mahdanko löytää takaisin hotellille. Neuvoi että menet vaan suoraan yhteen suuntaan ja palaat takaisin. En kylläkään eksynyt. Oli kivaa vaihtelua juosta aivan erilaisissa maisemissa. Pienillä kujilla ja kapeilla jalkakäytävillä, illan vilinässä. Olo siellä ihmisten seassa oli ihan turvallinen. Hotellimme oli kaukana keskustan hulinoista.

Muille lenkeille sitten sainkin tyttären kaveriksi. Kerran lähdettiin jo aamusella ennen aamiaista. Matkan varrelle sattui sopivia penkkejäkin pieneen tasohyppytreeniinkin.


Barcelonassa oli senverran ylämäkiä kuljettavaksi että kyllä se ihan kuntoilulomastakin meni, tavallaan. Pysyin myös hyvin tyttären vauhdissa, vai kumminperin se mahtoikaan olla :)
Jotenkin ne päivät aina venyi iltaan asti, hotellille kun pääsi niin sinne kyllä sitten jäätiinkin. Pyörällä kuljettiin yhtenä päivänä n. kolmisen tuntia.
Nyt olisi ollut mielenkiintoista seurata askelmittaria, jos sellainen vaan olisi ollut mukana.



Montserratin vuorilla


Aamulla oli lentävä lähtö että ehditään ajoissa metroasemalle josta lähti paikallisjuna Montserratin vuorille. Asemalla oltiin ihan muutama minuutti ennen lähtöä, joten eihän tehnyt edes tiukkaa...
Matka oli jo varattu aikaisemmin, siihen kuului myös metro- ja junakyydit edestakaisin. Juna oli ihan täynnä joten hyvä että istumapaikka löytyi. Vaikka ei ihan hektisin turistiaika ollutkaan niin silti riitti matkustajia. Montserratissa oli toki turistien lisäksi huomattava määrä paikallisiakin.
Junamatka kesti vähän toista tuntia ja siitä siirryttiin kaapelijunaan joka kulki siis vaijerien varassa. Kyyti vaikutti tosi pelottavalta kun sitä maasta käsin odotteli, siihen mahtui 30 henkeä samaan aikaan. Eihän se lopulta ihan paha ollutkaan, mielenpainuva kokemus joka tapauksessa.



Kaisan kuva

Pyhä vuori Montserrat on koko Katalonian symboli, se kohoaa korkeimmillaan 1236 metriin. Montserratin jo 1000 vuotta sitten perustettu luostari on 725 metrin korkeudessa. Montserratin luostari on Katalonian pyhin paikka, nykyisin siellä asuu benediktiinimunkkeja.





Basilikan julkisivu 



Kaisan kuva

Kaisan kuva






Hammasratasjunalla jatkettiin vieläkin ylemmäs, siellä olisi voinut tehdä pidemmänkin patikkamatkan luontopoluille mutta tutustuimme vähän lyhyemmän kaavan mukaan maisemiin. Matkaajia selvästi kurni mahassa joten piti lähteä takaisin alas ja etsimään ruokapaikkaa.


















Näkymät olivat vaikuttavia


Retkeen kuului myös ruokailu joka olikin puffetti josta sai itse valita ruuat ja juomat todella isosta ja hyvästä valikoimasta. Tämän ainoan kerran tuli reissulla ehkä syötyä vähän yli äyräiden.




Tutustuimme myös taidemuseoon jossa oli taideteoksia mm. Dalilta ja Picassolta. Taiteesta paljon ymmärtämättä esillä oli muitakin todennäköisesti kuuluisien taiteilijoiden maalauksia. Esillä oli myös paljon erilaisia näkemyksiä La Morenetasta, mustasta neitsyestä. Montserratin  musta neitsyt on Katalonian suojeluspyhimys.

Camp Neu, siis Fc Barcelonan pyhättö, oli myös käytävä tsekkaamassa, lähinnä ostamassa pakollisia tuliaisia. Kolmessa kerroksessa oleva mahtavan iso ja kallis fanikauppa.

Viimeisenä päivänä vihdoin vuokrattiin fillarit ja lähdettiin seikkailemaan liikenteen sekaan. Barcelonassa on hyvät kaistat pyöräilijöitä varten joten siellä oli helppo liikkua. Suuntasimme taas rannalle. Uimarantoja olisi riittänyt vielä vaikka kuinka pitkään, piipahdettiin rantabulevardilla tapaksilla ja suunnattiin takaisin La Ramblan suuntaan. Kierreltiin vielä tovi kaupungilla ja suunnattiin pakkailemaan kamoja hotellille. Paljon olisi ollut osteltavaa mutta matkalaukku on rajallinen, lompakosta puhumattakaan.




Barcelonan korkeimmat pilvenpiirtäjät Port Olimpicin satamassa







Jäipähän paljon mielenkiintoista seuraavaan reissuun. Montserratin vuori on paikka jonne ehdottomasti pitäisi päästä uudelleen.








tiistai 17. lokakuuta 2017

Barcelona Vol. 2

Lokakuun pitäisi olla Barcelonassa sateisin kuukausi mutta lomamme aikana ei sitten satanut tippaakaan. Lämpötila huiteli päivittäin 25:ssä asteessa. Lämpöä ja aurinkoa siis riitti joka päivälle.


Oltiin etukäteen katseltu sopiva pyöränvuokrauspiste ja lähdettiin sitten aamulla etsimään sellaista, joku tiesi sanoa että niitä on siellä keskustan liepeillä useitakin. Suunnitelmamme olisi pyöräillä rannalle. Fillareita ei nyt sitten löydettykään joten hypättiin taas metroon. Metro oli minulle uusi kokemus ja taas ilman tytärtä olisi ollut hieman ehkä hukassa. Metrolinjoja ja -asemia oli ristiin rastiin aikalailla. Tosin kun luotti siihen että toinen tietää minne ollaan menossa, milloin ja miten ja sekin vielä että päästään takaisin, aiheutti sen että itse ei niin tarkkaan niitä metrokarttoja tutkinutkaan. Kyllä ne silti tutuiksi tulivat, paljon liikuttiin metrolla. Se oli nopeaa ja edullista.

Rannalle päästiin ja vallattiin kaksi rantatuolia, niistä kyllä käytiin jossain vaiheessa velkomassa 10 euroa kipale. Tyhmiä turisteja kun ei etukäteen selvittäneet hintoja. Tuli ainakin käytyä Välimeressä uimassa, tosi suolaista vettä ja jo metrin rannasta oli niin syvää ettei jalat yltänyt pohjaan. Yyterissä on hieman toisin. Aallot olivat melkoiset. Makoiltiin sitten auringossa ainakin sen vuokratuolin hinnan verran, ettei ihan turhaan mennyt rahat.

Rannalta kun lähdettiin takaisinpäin niin jo rupesi niitä pyörävuokraamojakin löytymään. Kierreltiin pitkin kujia ja ihasteltiin puistoja ja rakennuksia ja  tutustuttiin taas pariin kirkkoon. 

Parc de la Ciutadellan suihkulähde Gran Cascada

Kuva Kaisan

Lammelle pääsi soutelemaan lintujen keskelle

Katalonian parlamenttitalo

Sunnuntaina vaihdettiin hotellia.

Ennen sitä käytiin vielä tsekkaamassa lähistöllä sijaitseva puutarha, Parc del Laberint d´horta. Horta Labyrinth, Barcelonan vanhin puutarha-museo. Siellä sijaitsee sypresseistä koottu labyrintti. Ihan ei sentään eksytty sinne. Mahtava paikka jonka miltei vahingossa taas löytyi.

Mielenkiintoinen oli myös matka Montjuïc-puistoon. Käveltyä tuli taas oikein kunnolla, pidemmän kaavan mukaisesti.

Pienen ylimääräisen kierroksen jälkeen oli pakko pysähtyä ensimmäiseen pubiin vessaan ja yhden pysähdyksen taktiikalla  nautittiin tapaksia ja sangriaa. Sen jälkeen pystyi taas jatkamaan matkaa.


Labyrintti

Kuva Kaisan

Kuva Kaisan

Kuva Kaisan




Vahingossa eteemme sattui myös portti hautausmaalle. Montjuïc Cemetery. Meinattiin että käydään nyt sitäkin katsomassa ja paikka osoittautuikin aika mahtavaksi. Ällistyksemme huomasimme että hautapaikkoja oli kuudessa kerroksessa ja niitä kivimuureja riitti ja riitti. Ihan kuin pieni kylä. Jälkeenpäin kun asiaa tutkailtiin niin paikka osoittautui yli 50 hehtaarin laajuiseksi, jonkin verran sukuhautoja siis. Paikka on alunperin perustettu 1800-luvulla. Se on paikka johon seuraavalla reissulla pitää tutustua uudestaan. Sieltä lähdettiin jatkamaan matkaa, oli tosi lämmin päivä joten onneksemme löysimme paikallistenkin suosiman näköalapaikan josta sai kylmää juotavaa. Istuskeltiin siellä hetken ennen kuin taas jatkoimme matkaa.



Pieni hengähdystauko























Illan päätteeksi vielä virkistävä
 pulahdus hotellin kattoterassilla