keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Tampere maraton 2017


Näin sitä saatiin yksinkertaisesta maratoonarista kaksinkertainen. Pikemminkin siis keskinkertainen.
Tavoiteaika ei ihan riittänyt mutta maaliin pääsin vaikka tiukkaa teki.

Maanantain pienen palauttavan jälkeen vaan levättiin ja tankattiin. Venyteltiin ja rullailtiin lihaksia. Siitä huolimatta jalat olivat aika tönköt ja rullaillessa huomasin että todellakin jumeja löytyi.
Tankkaus tehtiin huolella, pumpseja valkun ohjeiden mukaan aamuin illoin, riisiä ja mehua yms. ja diasporaalia...vatsa oli välillä aika pinkeenä. Perjantaina kun isommat hiilaripöhöt oli jo tehty, alkoi olokin hieman kevenemään. Tankkaus oli kyllä riittävä, energiaa riitti. Juoksun aikana vedin powerbarin geelinappuloita kolmen kilometrin välein, aina juomapisteillä. Mukavaa oli että kisan juomana oli sama Fastin urheilujuoma mikä itselläkin on käytössä. Siinä ei ole keinotekoisia makeutusaineita joten se sopii vatsallekin.
Yrityksistä huolimatta en saanut ketään huoltajoukkoihin mukaan. Onneksi sain kyytiin Mikan, hän oli myös menossa maratonille. Aikomuksena rento juoksu ilman mitään tavoitteita.

Lähtö oli lauantaiaamuna aikaisin, oltiin hyvissä ajoin paikalla mutta ehtipä sitten rauhassa tehdä pienen lämmittelykiekan. Aamu oli tosi sateinen, vähän aiheutti päänvaivaa mitä pistäisi päälleen...yksi paita vai kaksi paitaa...lopulta keli oli oikein hyvä. Vettä ei satanut yhtään, aika tyyni ja loppua kohden jo vähän kirkastuikin. Vaatetus oli juuri sopiva. Kaksi paitaa... Vatsa oli toiminut hyvin joten sekään ei jännittänyt. 
Ennen lähtöä treffasin Takomorunnersin Merituulin ja otettiin pari yhteiskuvaa. Kaikilla oli hyvät fiilikset ja innot päästä lähtemään. Takomorunnersin kautta minäkin olin mukana.

Iloisia Takomorunnersin edustajia
Olin suunnitellut pysyväni 4.30 jäniksen mukana. Ei tarvitsisi itse tarkkailla kelloa. Jänis kertoi menevänsä ekan kympin vähän reippaammin 6.15 vauhtia jotta voisi lopun ottaa hieman rauhallisemmin. Ylipäätänsä en ollut ollenkaan varma pystyisinkö tuohon aikaan koko matkaa juoksemaan. Lähtölaukaus kajahti ja matka alkoi.

Tässä vielä jäljellä 42 ja risat...
Ihan hyvältä tuntui vauhti. Aika pian tuntui alaselässä ikävältä ja säären etuosaan sattui. Just, eipä tässä pitkälle päästä tuli mieleeni. Onneksi vaivat jossain vaiheessa helpottivat. Tai sitten niitä ei vaan rekisteröinyt. Siitä huolimatta ajattelin että mitä hittoa täällä teen. Miksi sitä aina pitää itsensä ängetä jokapaikkaan. Taidan olla vähän yllytyshullu ja kun jotain lupaan niin se tehdään loppuun asti. Ekan kympin vauhti oli lopulta aika kova, nopein kilometri jopa 6.02. Pysyin kuitenkin jänön perässä. Juomapisteillä tuli eroa kun kävelin samalla kun join ja kaivelin geelejä.
Toisen kierroksen aikana jäniksenkorvat olivat koko ajan näköetäisyydellä. Ilmeisesti rupesi meno jo siinä vaiheessa ketuttamaan sillä taisin ajatella ettei ikinä enää. Kolmannella kierroksella oli jänis karannut taas vähän kauemmaksi ja kroppa kokonaisuudessaan painoi aika lailla ja myös askel. Jalat olivat tosi raskaat. Syke oli aika hyvä, jopa alle 140. Siitä huolimatta meno oli vaikeaa ja vauhti vaan tuntui hidastuvan. Kolmenkympin lähestyessä mietin että onkohan tämä se kuuluisa seinä. Siltäkin kierrokselta päästiin takaisin Ratinaan ja jalat alkoivat enemmän ja enemmän painamaan. Jalkapohjat hellänä ja mahanpohjasta pohkeisiin asti paikat ihan piukkana ja sen oloiset ettei krampitkaan olisi kaukana.

Huoltojoukot reitin varrella olivat mahtavia, aina ohimennessä kannustivat ja tsemppasivat; hyvältä näyttää, kevyesti menee, näytät hyvältä jne. Väitän ettei meno ihan hyvännäköistä ollut. Kannustukset olivat tarpeen. Viimeinen kierros oli hitain ja vaikein, silti tuntui että se meni nopeiten. Syke pysyi koko ajan tosi alhaisena, reippaasti alle 140 ja vaikka kuinka kiristin vauhtia niin syke ei noussut. Ei kyllä noussut vauhtikaan. Korkeimmat sykkeet oli ekalla kympillä max 152.

Mennen tullen huoltopisteillä otin suolaa ja runsaasti vettä päälle. Sekä urheilujuomaa. Suola taisi vähän helpottaa. Muutaman kävelyaskeleenkin oli pakko ottaa mutta sitten totesin että parempi vaan juosta ettei jalat ihan jämähdä. Kintut pysyivät koossa maaliin asti. En ihan saanut kiinni sitä alkuperäistä jänöä, mutten jäänyt seuraavienkaan jänisten jalkoihin. Kiva kannustus jänikseltä jonka kyydistä jäin, olin vasta menossa stadionille kolmatta kertaa kun jänis tuli ryhmineen toiseen suuntaan, läppäsi kädelle ja tsemppasi ! Hienoa.

Loppuajaksi tuli 4.43.56 ja olen siihen lopulta ihan tyytyväinen. Helposti noilla kintuilla olisin voinut jäädä matkan varrellekin. Olin sarjassani  N50 kuudes. Ei huano, sanoisi Porilainen. Maaliin päästessäni jonkin aikaa tinttailin eestaas ettei paikat jämähdä. Huoltoalueella oli mahdollisuus hierontaan fyssariopiskelijoiden käsittelyssä. Suuntasin sinne huollattamaan väsyneitä lihaksiani. Siinä sitten viimein pohjekin kramppasi. Onneksi se saatiin nopeasti aisoihin ja nautin rentouttavasta käsittelystä.,varsinkin jalkapohjien ja jalkaterien hierominen tuntui taivaalliselta.
Reitti oli mielekäs.Vähän enemmän oli asfalttia kuin muistinkaan. Maisemat vaihtui tasaisesti ja oli kiva juosta rannan läheisyydessä, pitkin puistoa ja läpi asuinalueiden. Välillä pystyi nauttimaan maisemistakin. Tylsäksi reittiä ei voi sanoa. Huolto pelasi ja tarjottavat juomapisteillä olivat manioit ja monipuoliset ja vielä mainiommat olivat ne huoltojoukot niissä jotka tsemppasivat ja kannustivat. Liikenteenohjaajat pitivät huolen ettei ketään eksynyt reitiltä. Reitti kiersi 4 kertaa 10.5 kilometrin lenkin. Kierrosten välissä juostiin Ratinan stadion ympäri. Siellä oli siis lähtö ja maaliintulokin. Juoksijoille tarjottiin kisan jälkeen lämmintä keittoa yms. purtavaa. Mukaan sai leipäpussin, Leivon Leipomon uutuus, jälkiuunikauraleipä, mikä olikin erittäin hyvää. Suihkuun valitettavasti joutui kiipeämään ylös rappusia. Samoin alas sieltä. Heti juoksun jälkeen oli ajatus vaikeasta juoksusta. Nyt voisi vain sanoa ettei ihan helppoa ollut.

Kummasti tulee mieleen revanssi. Jos jalat olisivat kevyet niin minkähänlainen aika saattaisi tulla. Keuhkokapasiteettia riitti, samoin syke pysyi kohtuudessa. Ainoastaan askel oli raskas ja painava. Seuraavan maratonin juoksisin omilla vauhdeilla, jäniksen seuraaminenkaan ei nyt ollut paras idea. Illemmalla kun pääsi kotiin vielä autonratissa istumisen jälkeen, oli olo kyllä taivaallisen väsynyt. Kintut entisestäänkin raskaammat ja aivan tönköt. Soffalla istuminen vaan jumitti niitä entisestään. Sunnuntaina kävin Martan kanssa pienellä kävelyllä metsässä ja maanantaina jo palauttavalla juoksulenkillä. Hidasta peekoota pehmeillä poluilla. Enään jumittaa vain polvientaipeiden kohdilta.

Maratonia matkana pidetään ehkä turhan hurjana. Minun maratonieni välillä oli kolme vuotta. Lähtöviivalla sättii itseään mitä pöllöä taas on tullut tehtyä, matkan aikana tunne vaan lisääntyy ja vielä maaliin päästessä on olo sellainen että huhhuh, ei ikinä enään.
Toisaalta. Hyvällä harjoittelulla ja tarpeellisilla määrillä kilometrejä ei kisa ole hassumpi. Itse kilpailu ja ihmiset ovat mahtava kokemus, kaikilla maratonille eksyneillä varmaan samansuuntaisia kokemuksia. Matka on sen verran pidempi ja aikaa paljon kauemman että muihin juoksijoihinkin ehtii ottaa kontaktia. Fiilikset on kaikilla todellakin erilaiset kuin esim. kympin kisan jälkeen, sen vaan juoksee nopeaan ja yhtä lujaa lähtee kotiin.

Niin että uudestaankin voisi tämänkin juosta. Vähän useammin kuin kolmen vuoden välein.



sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Viimeistelyt käynnissä

Viimeinen treeniviikko meneillään, ensiviikolla pieni palauttava ja loppuaika lihashuoltoa ja tankkausta. Nuppikin pitää virittää oikealle taajuudelle.
Maanantaina oli palauttava tunnin lenkki. Sitten pari päivää tuli vietettyä Tampereella työn merkeissä, tiiviissä koulutuksessa. Lenkkarit oli kuitenkin mukana ja toisena aamuna päivä alkoikin hotellin kuntosalilla. Toki ihan puolisen tuntia, ensin pari kilsaa lämmittelyä juoksumatolla ja päälle pikkaisen jalkoja ja selkäliikkeitä. Sitten hotellin runsaalle aamupalalle. Kaksi päivää ravintolaruuilla, kaksi lämmintä ateriaa jälkkäreineen yms. teki tiukkaa. Ihan normi perusruokaa mutta kun muuten on päivänrytmi erilainen niin rupesi hieman olo tulemaan raskaaksi. Ottaa kropan päälle tuollaiset päivän istumiset, tuntui että oli taas pistetty tulppa putkeen...kotiinpäästyä oli heti lähdettävä koiran kanssa pienelle happihyppelylle metsään. Kyllä se virkisti ja kevensi oloa.

Aamunavaus hotellin kuntosalilla

Visiitti myös Muumimuseoon !

Iltalenkillä lähimetsässä

Martta mukana..
Torstaina oli vuorossa taas pitkiä ylämäkivetoja. Rennosti kovaa x 8. Alkuun leppoisat 3 kilometriä lämmittelyä. Rupeaa nuokin ylämäet menemään aika kevyesti. Tämän treenin tein jo ennen töihinmenoa. Olin juoksemassa jo 7 jälkeen. Aika hiljaista oli, lähemmäs kasia alkoi muitakin liikkujia tulemaan vastaan.






Syysväritystä
Fyssarilla kävin hoidattamassa solisluutani. Se on mennyttä kamaa, vahinko on jo tapahtunut. Luu on löysä kuin mikä. Punnerrukset ehdottomasti kielletty määräämättömäksi ajaksi. Tämän vaivan vuoksi olen karttanut saliakin koko kesän. Mutta ah, bodycombattiin saa taas mennä kunhan ei punnerra ! Nyt kun saan tämän maratonprojektin päätökseen pitää taas tehdä muutakin kuin vaan juosta, tonni on jo tälle vuodelle täynnä.  Siitä syystä on jo uusi fillarikin odottamassa. Siitä myöhemmin...
Perjantaina viimeistelyharjoitus maratonvauhtia, siis n. 6.30 pintaan.  Hhmm, se mentiinkin valkun kanssa hieman reippaammin. 16 km ja keskivauhdiksi tuli 5.53. Kova oli treeni. En ole ikinä juossut tuollaista vauhtia noin pitkään. Lopussa vielä vähän kiristettiin vauhtia, ei paljonkaan, en pystynyt. Syke pysyi kohtalaisena, keskari 151 bpm. Yllättävää että kuitenkin juttu luisti tuollakin vauhdilla.
Vatsa matkalla vähän kiukutteli joten tuli pakollisia pysähdyksiä. Nyt kyllä meni mehut totaalisesti, olo oli juoksun jälkeen kuin olisi jonkun puolimaratonin vetänyt täysillä. Vielä pari tuntia treenin jälkeen olo oli kuin jyrän alle jäänyt...
Todennäköisesti se maratonille suunniteltu vauhti, 6.20-6.30 tuntuu helpolta. Helpommalta. Kenties. Toivottavasti.
Sunnuntaina vielä viimeinen pidempi lenkki. Päivä oli aika sateinen ja syksyinen. Aikamoinen tuulikin joten suosisti siirsin lenkkiä illemmalle. Lopulta keli olikin aika lämmin ja jopa aurinko rupesi näyttäytymään. Liki 15 kilsaa tuli matalalla sykkeellä, keskari 128. Aikaa meni 2.15...

Kräsööran nokassa
 






















Yyterin tuulisella biitsillä

Huomenna on vielä kolmenvartin palauttava pk. Sitten rullailua, venyttelyä, tankkailua...





sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Räpsöö Run

Himostraililta on hyvin palauduttu, joten nyt olisi vielä tovi täsmätreeniä Tampereen maratonille. Viime viikolla on tehty peekoota ja myös tasavauhtista veekoota. Vähän  mäkivetoja ja muuta normisettiä. Sunnuntaina tein illemmalla pitkän lenkin, 2.5 tuntia 18 km. Mietin että pitäiskö juosta maratonia ajatellen asfaltilla, vai säästelisikö jalkoja ja menisi maastoon. No, päädyin metsäreitin kautta Yyteriin ja pitkästä aikaa pitkospuita pitkin Selkämeren kansallispuistoon. Ihana alusta jaloille nuo pitkospuut. Huomaamatta rupesi kilometrit vilistämään...



Maanantaina lähdin viettämään työkamun kanssa laatuaikaa metsään. Mukaan kaffetta ja evästä ja mustikkaämpärit! Hieno iltapäiväreissu, tosi lämmin ja aurinkoinen keli, mustikkasaaliskin oli runsas.
Tiistaina oli heti aamuksi sovittu vetotreeni. 5 x 4 minuuttia. No, lopulta se olikin 7 x 400 metriä. Valkku kellotti stadionilla, Tuntui vähän hurjalta mutta lopulta treeni olikin oikein hyvä, helposti meni kierros alle kahden minuutin. Paras oli 1,38 ja viimeinen jo vähän rennommin 1,51. 
Illalla töiden jälkeen pitkästä aikaa salille. Uusi tuttavuus, highroller. Hyvä tunti, vähän erilailla sai kroppaa rullailtua kun rullassa oli jalat...
Torstaina tunnin pk. Nihkeetä oli lähtö mutta taas kerran hieno lenkki, olisi painellut vaikka kuinka kauan. Maraton olisikin leppoisaa jos menisi sen 135 sykkeellä....
Perjantaina lepoa ja lauantaina Räpsöö Run. Reipas 10 km.
Keli oli mahtava,aurinkoinen ja tyyni, siis aikalailla lämmintä. Tapahtuma on pieni ns. kyläkisa, vähän retroa kun numerolaputkin oli tosivanhoja kankaisia, olisiko ollut jotain lasten vanhoja hiihtokisojen lappuja. Hienoja, itse sai valita numeronsakin ! Osallistujia tänä vuonna oli viitisenkymmentä, vähän vähemmän kuin viimevuonna mutta hyvin pääsi tunnelmaan. Hyvän alkulämmittelyn jälkeen startattiin kohti Reposaaren rantoja. Reitti oli monipuolinen sekä maisemiltaan että alustaltaan. Reitti kulki pääasiassa pitkin soratietä, neulaspolkua, pururataa..kierrettin saari, takarannalta Junnilan kautta urheilukentän takaa venesatamaan ja puistobulevardia pitkin maaliin. Vitosen matka juostiin kahteen kertaan.

Alkulämmittelyä

Lennokkaasti maalissa

Olin mukana treenitehtaan pienessä porukassa, en oikeastaan tiedä oliko kaikki entisiä vai nykyisiä treenaajia mutta jokatapauksessa kiva ryhmä. Tavoite oli juosta kymppi noin tuntiin. Mun ajaksi tuli 58.41.
Maalissa oli tarjolla pientä purtavaa ja sitten pääsi saunaan. Tänäkin vuonna päästiin ihan paikallisen asukkaan pihasaunaan vierailulle. Aivan järjettömän hienoa, tuli löylyteltyä ehkä hieman liian kipakasti tuollaisen juoksun jälkeen sillä meinasi ihan happi loppua, pikku vilvoittelu pihalla ja reilusti juotavaa niin johan olo koheni. Saunottelun jälkeen oli tarjolla soppalounas.
Vähän palauttavaa liikuntaa vielä illemmalla kun Martalla oli koiratreffit ja käytiin sitten rannalla kisailemassa. Tai siis koirat kisaili, itselle tuli hyvää palauttavaa kävelyä.

Martta ja Sulo

Päivän kymppi ei ollut ihan paha vaikka reippaasti tuli paineltua, mutta olo juoksun jälkeen, vielä illallakin, aika naatti. Paukkuja olisi ehkä riittänyt kovempaankiin menoon ! Hyvät fiilikset jäi tapahtumasta kokonaisuudessaan. Sunnuntaina pitkä parin tunnin pk-lenkki. 16 km tuli saldoksi, pari viimeistä kilometriä piti mennä hieman reippaammin ja myöhemmin kun katsoin aikoja niin ne oli jopa 5.33-5.38. Kyllä siis irtosi !
Tänään myös kävimme pistämässä kesämökkiä talviteloille. Tuntuu että mökkikausi tänä vuonna loppui ennenkuin edes kunnolla alkoikaan. Eipä siellä ole ehditty paljonkaan käydä, kieltämättä mun juoksukisat on osaltaan verottanut mutta kesäkelitkään ei ole olleet kovin suotuisat.
Toivotaan että siellä vielä syksyn mittaan päästään viettämään aikaa.

Syksyisiä kelejä saaressakin

Tampere maraton lähenee. Kaksi viikkoa vielä pitäisi treenata. Kalenterissa on muutamat harjoitukset jäljellä. Vähän on sellaiset fiilikset että onko taas tarpeeksi juostu ja harjoiteltu..ne nyt varmaan kuuluu asiaan tollaiset epäilyt. Kyllä tässä koko kesä on säännöllisesti treenattu. Siis erittäin tavoitteellisestikin vielä !


maanantai 21. elokuuta 2017

Himos Trail

Kuva Touho Häkkinen
Himos Extreme 24 km on onnellisesti takana. Sikäli onnelllisesti että tapahtumasta jäi erittäin positiiviset fiilikset. Aika 3.47.31 ( Oman kellon mukaan matka oli 25 km.) Heti pitää lämpimästi suositella tapahtumaa. Kisassa oli ihan mahtava meininki, puitteet tosiaankin kuin olisi jossain isommasssakin tapahtumassa ollut. Mukana liki 400 polkujuoksijaa. Nyt ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma oli kaksipäiväinen, perjantaina oli lapsille oma HimosKids-tapahtuma, matkoja oli myös HimosEnjoy 8 km ja Himos vaellus. Himos Team Spirit oli 3-5 hengen joukkueille järjestetty viestijuoksu extremen 24 kilometrilla. Kisasivuihin voi tutustua täältä.

Jännitin etukäteen sekä maastoa ja jyrkkiä nousuja, mutta myös varpaita ja polviani. Lopella sain rakkoja varpaisiin ja polvikin kipuili. Nyt kylläkin yritin putkirullailla sivureisiä auki ja se varmaan auttoi sillä polvi ei mitenkään vaivannut. Hommasin viimevuonna Kolille uudet Inovin rocklitet, sillä Salomonin speedcrossit irrottivat taasen Rukalla parit varpaankynnet. Nyt nuo hyväksi todetut rocklitet kylläkin on kummasti venahtaneet ja siksi niitä rakkojakin varmaan tuli. Löysin ylimääräiset pohjalliset ja mietin toimisiko tuplapohjalliset...huomasin että niissä luki inov, voi persus ! Äkkiä tsekkaamaan tossut ja juu...niissä ei ollut pohjallisia ! Ei siis ihme että ne oli pyörineet jaloissa... voi että voi olla joskus pöljä. Mutta. Eipä tullut hiertymiä eikä polvivaivoja, jee !
Hetken jo luulin että saisin uudet tossut...mutta nuo pohjalliset kyllä auttoi sikälikin etten enään stressannut ollenkaan tuollaisista ehkä mahdollisista pikkujutuista..
Lähdin reissuun jo perjantaina. Kaverin luo yökylään, hänkin oli tulossa juoksemaan Himokselle, aamulla sitten pääsi vähän vetreämpänä matkaan. Ilman neljän tunnin autossa istumista.
Taas oli luvattu sadepäivää mutta keli oli oikein mainio. Lämmin mutta pilvinen. Loppumatkasta vähän satoi mutta siinä vaiheessa se oli kyllä erittäin virkistävää. Sade teki reitin paikoitellen liukkaaksi mutta hyvillä tossuilla ei tarvinnut paljonkaan varoa. Tassujen kastumiseltakaan ei kokonaan välttynyt.  kaikista märempien paikkojen kohdalle oli tehty hyvät "ohituskaistat".


Kuva Touho Häkkinen
Alkuperäinen kuva Touho Häkkinen


Kuva Jani Sompi
Kuva Touho Häkkinen




Startti oli hauska, ensin hölkättiin mönkkärin perässä hieman kauempana olevalle lähtöalueelle. Siinä sai pientä alkulämpöä. Lähtö taas tapahtui keltaisen voikukkapellon poikki, aivan ihanaa vaihtelua.Siitä kuitenkin päästiin pian soratielle , kaarrettiin maalialueen kautta matkaan. Tiesin että alkuun oli heti luvassa iso 180 metrin nousu. Se olikin aika rankka, pitkä, muutamassa kohdassa pystyin jopa hieman ottamaan juoksuaskelia, muuten sai sitten kävellä puuskuttaen ylös...



Kuva Touho Häkkinen


Kyllä sitä ylös lopulta päästiin ja sitten matka jatkui. Polut olivat pääosin hyvin juostavia, sopivan teknisiä. Kivikko ja juurakkoa, pieniä metsäpolkuja, heinikkoa, pieniä pätkiä soratietä, kalliota, nurmikkoa...laaja skaala erilaista alustaa. Polut olivat joissain kohdissa syviä, samoilla reiteillä on myös maastopyöräilty. Välillä vähän märempää alustaa, lopulta kastuivat tossutkin. Alamäkiä myöskin jännitin vähän etukäteen mutta nekin olivat hyvin juostavissa, välillä vähän jyrkempää ja teknisempää mutta hienosti ne sujui. Kalliota oli jonkiverran loppumatkalla, vaikka silloin oli märkää niin niitä pitkin pääsi reippaasti. Juomapaikkoja oli kaksi, tarjolla vettä ja kattava valikoima pientä purtavaa! Sipsiä, suolakurkkua, rusinaa, banaania, suklaata, pähkinöitä jne. Reitti oli erittäin hyvin merkattu ja opastajia ja huoltojoukkoja sekä muitakin kannustajia näkyi tasaiseen tahtiin. Mäkiä oli ylös ja alas, ei ehkä niin pahoja kuin ensimmäinen nousu, mutta pitkät ja loivat ylämäet kyllä hapotti ihan tarpeeksi. Etukäteen mainostettua nelivetonousuakin oli merkillä varoitettu, samoin viimeisen nousun kohdalla että tiesi mistä pistetään hanat auki.








Kuva Touho Häkkinen

Siinä vaiheessa minä kyllä otin hieman rauhallisemmin...viimeinen alamäkikin oli mukavan polkuileva, alas mentiin mutta ei onneksi ihan jyrkkää alasmenoa. Siinä vaiheessa oli satanut joten varoa sai ettei liukastunut, juuri ennen maalisuoran aukeamista tuli vastaan valtava mutaosuus, siinä rupesi kyllä ihan naurattamaan ! Siinä jos olisi lipat vetänyt niin huh...kohta oli senverran leveäkin ettei oikeastaa ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä vaan suoraan läpi. Rapa roiskui jos ei vielä ollut tossut tuhraantuneet niin nyt kyllä viimeistään. Mahtava lopetus ! Se nauratti vielä loppukirissäkin. Maalissa saatiin pussi ruisleipää kainaloon. kaveri jo siellä oli tovin odotellut ja sitten suunnattiin saunaan ja syömään. Osallistumismaksuun sisältyi ihan kunnon ruoka.
Hyvät videopätkät kisan eri juoksuosuuksista ja selostus reitistä löytyy myös Himostrailin sivuilta


Kuva Jani Sompi





Osallistuin tähän kisaan siis TakomoRunnersin edustajana. Kannatti lähteä vaikka tähän taas kuluikin yksi koko viikonloppu. Matkan olisi reissannut kyllä samankin päivän aikana tiukan paikan tullen. Himos Trail järjestettin nyt ensimmäistä kertaa ja voin erittäin lämpimästi suositella. Tällaiselle etanavauhtisellekin aivan mainio kisa, ei liian rankka vaikka töitä saikin tehdä. Järjestelyt aivan huippuluokkaa, reitti erinomainen, monipuolinen ja tarpeeksi haastava. Myös talkooporukkaa tarpeeksi matkan varrella tsemppaamassa ja huoltamassa. 

Ilman muuta ensi vuonnakin siellä mukana !




torstai 17. elokuuta 2017

Määränpäänä HimosTrail


 Viikko alkoikin maanantaille siirretyllä testijuoksulla. Kolme kilometriä täysillä. En tiedä mistä johtui mutta vähän jopa jännitti. Edellisellä kerralla oli tosi hyvä tulos,  15,07 ja keskivauhti 5,02 min/km. Aloitin varsin reippaasti joten ehkäpä siitä johtuen vähän otin takapakkia matkalla ja ajaksi tuli 15.52...keskariksi tuli siis 5,17. Syke 154/160.
no olen tyytyväinen tuohonkin, onhan se minulle erittäin hyvä vauhti. Rankka reissu kyllä oli taas. Puolessa välissä teki mieli jo lopettaa. Tavoitehan oli alle 15. Auts.
Tiistaina sitten vaan rentoa peekoota. Lähdin Martan kanssa lenkille pitkästä aikaa. Piipahdettiin koirarannan kautta Levon kentälle jossa oli meneillään MäkiMimmien futispeli. Hetken katseltiin mutta koska jalkapallo on Martalle rakas ja paras juttu, otti se koville kun ei päässytkään pallon perään. 


Koirarannalla
 Torstaina Porin metsässä ylämäkivetoja. 8 x pitkä mäki, palautellen alas. Hyvä treeni.
Perjantaina aamutuimaan liikkuvuutta ja putkirullailua treenitehtaalla. Liikkuvuus sai taas kyytiä, miksei noitakaan harjoitteita ole tehnyt itsekseen...helppoja ja tehokkaita liikkeitä. Paitsi vatsalihasliikkeet. En ole vieläkään niitä lihaksia löytänyt. Jatketaan etsimistä. Rullalla löytyi makeet kohdat. Täytyisi laittaa lihashuolto kalenteriin niin tulisi tehtyä.
Viikonloppu vietettiin molempien tyttärien ja tyttärentyttären, pian 1v.  kanssa Vaasassa. Käveltyä tuli paljon mutta sunnuntain pitkis jäi tekemättä. Vähän se pisti miettimään olisko väkisten sen jonnekin väliin ympännyt mutta hei, ensviikolla tulee pitkistä Himoksella ! Ehkä lepo onkin ihan hyvä. Pari pientä treeniä vielä ja taas valmistaudutaan exstremeen.
Tiistain mäkijuoksutreeni takkuili senverran että hyvä kun oli kunnon lepoa alla. No. Ei nyt tavallaan takkuillut mutta otti koville, kummallisen ärtsy olokin itsellä...ollut jo paripäivää. Sen tiedosti itsekin, mitä lie...lenkin loppuessa oli kyllä ärtymyksetkin haihtuneet. Niinhän siinä usein lopulta käy.  Kahdeksan kilsan lenkki mäkisessä maastossa, ylämäet kovaa ja niitähän oli. Huomasin ajattelevani että perhana...viimeiset mäet tällä viikolla. Itseään siinä huijasi sillä lauantaina on tiedossa tunkkausta ylös ja alas. Lenkin jälkeen mustaviinimarjapuskaan keräämään satoa. Punaisia onkin jo tallessa ja myös mansikkaa ja vattuja. Ensiviikolla pitää ehtiä mustikkametsään. Suomalaista superfoodia talven varalle.

Porin metsässä mäkivetoja



Martta marjassa

Illalla vielä venyttelyjä ja putkirullailua, niin pirun kipeitä kohtia löytyi. Toivotaan että saan jumeja pois viikonloppuun mennessä. Hhmm, maastotossutkin tuntuu pyörivän jaloissa, kerran joku mainitsikin että inovin kengät venahtavat käytössä. Varpaita pitää teipata sillä juuri noista väljistä tossuista sain viimereissulla kipeän rakon varpaaseen...
Keskiviikkona vielä rento palauttava metsälenkki. Metsässä kyllä aina mieli rentoutuu ja lenkin jälkeen on ihan euforinen olo. Nyt siis paripäivää vielä tankkausta ja kehonhuoltoa.
Olen tutustunut Himostrailin reittivideoihin ja kieltämättä on hieman alkanut hirvittämään. Toisaalta matka ei voi olla pahempi kuin NutsKarhunkierroksella. Isoja alamäkiä on nyt tiedossa ja ne saattavat osoittautua kaikista haasteellisimmiksi. Ainakin polvilleni.



Yyterissä



HimosTrail on vasta edessä mutta tiedän jo nyt että olen siellä myös ensi vuonna! Kas kun menin facessa osallistumaan pieneen kisaan ja voitin osallistumisen ! Pitkospuita potkupyöräili parivuotias pikkuinen ja piti arvata missä kansallispuistossa hän menee. Helppo juttu, Selkämren Kansallispuistossa !
Tänä vuonna sain siis osallistumisen TakomoRunnersin yhteisön kautta. Ensimmäistä kertaa nyt olen menossa Himokselle ja siis en ilmeisesti viimeistäkään.