sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Pakkaslenkkejä

 Maanantaina heti aamulla fyssarille, mitään ihmeempää ei onneksi löytynyt. Hermopinnettä, jumia ja jäkitystä joten hoitona venyttelyä ja jalkapohjan rullailua. Kieltämättä on taas nuo venyttelyt jääneet vähemmälle. Nyt on enemmän ollut jaloilla töitä kun olen käynyt kuntosalilla, enkä ole kuitenkaan tuota lihashuoltoa vastaavasti lisännyt.
Maanantain käsittelyn jälkeen oli pohje senverran arka että jätin vielä salitreenit ja juoksun väliin.
Tiistaina kävin tekemässä pienen pk-lenkin, ihan ensimmäisen pakkaslenkinkin ! Siis juoksuhaasteen eka kohta suoritettu. Pakkasta jopa 7 astetta ja tuuli sen verran navakasti että pakkasen olisi voinut tuplata. Pistin varmuuden vuoksi kunnolla vaatetta eikä sitten ollut kylmäkään. 5,5 km ja 45 minsaa keskisyke 133 jotta rauhallista oli.

Vanttuut ja säärystimet kaivettu esiin
Keskiviikkona oli edelleen tuulista ja pakkastakin sen seitsemän astetta. Lenkki oli sovittuna joten Porin metsään taas mentiin. Nyt oli vaihteeksi vähän vauhdikkaampaa menoa 7,2 km, 48 minuuttia sisältäen lopussa pätkän palauttavaa kävelyä, keskari oli 147. Tarpeeksi oli päällä sillä ihan hiki meinasi tulla. 
Torstaina piti pitää lepopäivä juoksusta joten siitä tuli sitten salipäivä. Puolitoista tuntia vierähti. Lepopäivä siirtyi siis perjantaiksi. 
Lauantaina tein kunnon pakkaslenkin, 1,16 minsaa keskisykkeellä 126. Siis aivan mainio pk-lenkki. Pakkasta -12 joten jätin juoksun vähän aiottua lyhyemmäksi. Kerrankin oli varpaat ja sormet lämpiminä, peba vähän rupesi jäähtymään. Turhaan pelkää lähteä pakkasella juoksemaan, kun on pukeutunut oikein niin pakkaslenkki on aivan fantastista, kevyttä ja raikasta... jotenkin tuntui että keskiviikon vauhtilenkki teki tämän päivän lenkistä huomattavasti helpompaa.
Nyt on suoritettu juoksuhaasteen nro. 2 "juokse lumessa". Sen verran oli jo lunta että voi sanoa lumessa juosseensa, lumi pöllysi ja narskui mukavasti tossujen alla !




Tämä juoksuhaaste aiheutti myös sen että lähti sunnuntainakin juoksemaan. Aurinkoinen päivä ehti melkein jo loppua kun vielä pinkaisin pienelle lenkille. Pakkasta vieläkin se 12. Juoksin polkuja pitkin rannalle. Pikkainen viiden kilsan happihyppely, keskari 126. Meillä nyt sattuu olevan useampikin ranta mihin voisi suunnata mutta tietenkin The Ranta eli Yyteri, oli tänään kohteena. Usein sinne kyllä tulee suunnattua. Pidän myös juoksupäiväkirjaa joten myös se kohta haasteesta suoritettu. Siispä numerot 1,2,4, 21, 38 tuli kerättyä tällä viikolla.

Ensiviikoksi on luvattu vähän vaihtelevaa keliä joten katsotaan millaiseksi treeniviikko muotoutuu.





maanantai 8. tammikuuta 2018

Juoksuhaaste 2018

Osallistuin juoksuhaasteeseen ja ensimmäinen haaste suoritettu! Moikkasin vastaantulevaa lenkkeilijää, hän taisi vähän hämmentyä kun ei mitään vastannut. Olen myös lukenut ja kommentoinut blogeja, mm. Taivaanrannan juoksijaa ja  Hirveetä Menoa, siis sekin kohta suoritettu.

Tässä juoksuhaaste joten mukaan vaan, ei mitenkään mahdottomia ja koko vuosi aikaa haastella itseään,

  1. Juokse pakkassäällä.
  2. Juokse lumessa.
  3. Juokse niin hitaasti, että rasitus ei ole kävelyä kovempaa.
  4. Tee polkujuoksulenkki.
  5. Osallistu juoksutapahtumaan.
  6. Juokse vähintään puolimaratonin matka, eli 21,0975 kilometriä.
  7. Juokse mäkivetoja. 
  8. Juokse portaita.
  9. Juokse joka päivä yhden kalenteriviikon ajan.
  10. Lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille.
  11. Juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt.
  12. Juokse työmatka tai osa siitä. Jos et ole töissä, juokse vaikka kauppamatka.
  13. Juokse vauhtileikittelylenkki.
  14. Juokse rankkasateessa.
  15. Juokse vähintään tunnin ajan sellaista vauhtia, että pystyt puhumaan puuskuttamatta.
  16. Juokse Cooperin testi.
  17. Ota itsestäsi kuva kun juokset.
  18. Tervehdi vastaantulevaa toista juoksijaa.
  19. Poikkea entuudestaan tuntemattomalle polulle ja juokse katsomaan mihin se johtaa. 
  20. Laske askeltiheytesi ja kokeile juosta nopeammalla frekvenssillä. Lisätietoja esim. täällä.
  21. Juokse rannalle.
  22. Juokse paljain jaloin.
  23. Juokse takaperin (ja ole varovainen!)
  24. Venyttele juoksulenkin jälkeen kunnolla.
  25. Lue ja kommentoi juoksublogia.
  26. Juokse juoksumatolla tai sisähallissa.
  27. Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin.
  28. Yhdistä juoksuharjoitus johonkin toiseen liikuntaan. Mene esimerkiksi lenkiltä suoraan uimaan tai tee pyörälenkin päälle kevyt juoksuharjoitus.
  29. Tee eväsretki juosten. Pysähdy lenkillä syömään eväitä ja katselemaan maisemia.
  30. Juokse radalla.
  31. Juokse 400 metriä kovaa ja ota aikaa.
  32. Juokse yöllä.
  33. Lähde lenkille aamulla auringon noustessa.
  34. Juokse lenkki ilman, että mukanasi on yhtään elektroniikkaa. Ei puhelinta, ei juoksukelloa, ei musiikkisoitinta.
  35. Tee juoksutekniikkaharjoitus. 
  36. Tee nähtävyyskierros juosten. Tämän voi toteuttaa yhtä hyvin matkoilla kuin omalla kotipaikkakunnallakin. 
  37. Aseta itsellesi juoksutavoite ja juokse tavoitteeseen!
  38. Pidä juoksupäiväkirjaa vähintään viikon ajan.
  39. Tee luontohavaintoja lenkillä. Kuuntele linnun laulua, katsele kasveja, havainnoi vuoden kiertoa luonnossa.
  40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina

Tämä viikko alkoi muutenkin reippaasti, heti maanantaina kympin lenkki ja suoraan töistä joten oli vielä valoisaakin, aurinko taisi ehtiä pilven taa. Yritin mennä tosi matalalla sykkeellä mutta vieläkin hiljempaa olisi voinut mennä. Keskisyke 137, matka 10 km, 1,18 minuuttia, keskivauhti 7,52 .Tiistaina oli salipäivä. Ohjelman mukaisesti puolitoistatuntia, vähän extrana vielä boxihyppyjä päälle ja hyvä mieli.
Tiistaina olisin mielinyt juoksemaankin sillä oli hieno ilma, maltoin kuitenkin mieleni ettei tule heti turhaa kuormitusta. Keskiviikolle oli sovittuna yhteislenkki Porin metsään. Keskisyke 143, matka 6,8 km,  47,23 min, keskivauhti 6,57. Peekoota siis edelleen.


Haaste nro 10. Juokse yhteislenkki.


Torstaina aikomus salille ja perjantaina juoksemaan. Viikonloppuna vähän pidempää.
Jes, hyvä draivi päällä.
Mutta sitten iski jokin ihme kipu toiseen jalkaterään. Kumma repivä tunne. Tein omatoimista tutkimusta eikä vaikuta siltä että olisi plantaarifaskiitti iskenyt, sitä silti pelkään.
Nyt siis varmuudenvuoksi juoksutaukoa viikonloppu, maanantaina heti aamulla fyssarille.

Mutta jokatapauksessa yksi juoksuhaaste lisää suoritettu, yhteislenkki, nro 10.Kumma kun ei jalka enään kipuile niin mieli tekisi juoksemaan. Lauantaina lähdinkin sitten pitkästä aikaa pyöräilemään. Kahden tunnin maastoajelua läskipyörällä, ihan hyvä lenkki. Keli oli oikein mainio, vähän lunta siellä täällä, poluilla ei paljonkaan ja pakkastakin korkeintaan 1 aste. Tuuleton vaikkakin pilvinen keli. Mahtavaa menoa. Ihan peekoota kylläkin.

Tammikuun maisemia Herrainpäivillä
























Sunnuntaina lepopäivä raskaasta treeniviikosta, hah ja hah. Tänään shoppailtiin naisporukalla, tytär ja tyttärentytär, pari mummua ja vielä mummun siskokin...siinähän se päivä menikin.




sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Vuoden eka lenkki, lyhyt ja pimeä


Uusi vuosi ja uudet tavoitteet. Viikko alkoi tiistaina salitreenillä, parin viikon tauon jälkeen. Keskiviikkona eksyin pitkästä aikaa bodycombattiin. Aivan mahtava fiilis. Potkuja joka suuntaan ja ne kulki hyvin, ihan kuin olisi ollut koivissa uusi vaihde. Nyrkkeilyosuus oli pitkä ja rankka ja se piti ottaa vähän varovaisesti. Mutta upeaa oli.
Torstaina olin valmistautunut lähtemään suoraan töistä juoksemaan. Aikaslailla rankka alkuviikko töissä ja myös kyseinen päivä sitälaatua että pakko päästä metsään tuulettamaan korvainväliä.
Rupesin vaihtamaan vaatteita kun huomasin ettei mukana ole kuin kahdet trikoot eikä lainkaan takkia. Hyvä minä. Ei kun kotiin ja seuraavana päivänä uusi yritys. En kotiutuessanikaan lähtenyt lenkille vaan kaffeelle kaverin luo. Sekin helppasi.

Kyllähän tämä treeniviikko alkoikin hyvin taas, perjantaina olikin töissä mukana kaksi varustekassia. Vahingosta viisastuneena, jos olisi ihan karsea sadekeli voisin mennä salille.
Aamusella kuitenkin jo oli senlaatuista päänsärkyä että oli pakko jättää lenkki väliin, varmuudenvuoksi. Nyt on kuitenkin aikamoisia tauteja liikkeellä. Uusi yritys viikonloppuna.
Lauantaiaamuna totesin että päänsärky johtuikin niska/hartiajumista. Siis olisin hyvin voinut lähteä lenkille jo edellisenä päivänä. Lauantaina tein ensin rauhassa vähän muita askareita ja oli jo sykemittarikin viimeistä painallusta vailla kun tuli pojat kaffeelle mummulaan. No se lenkillelähtö vähän venähti taas.
Kuvassa ei ole jääpuikkoja vaan lumisadetta

Hyvä pito polulla, ei ollut ainakaan liukasta



Kokeilin sitten lopulta ensimmäistä kertaa ledilenkkiä. Valo otsalle ja metsään. Oli ihan hienoa, näkyi hyvin, liukasta ei ollut joten sai ihan rennosti painella. Keli oli niin talvinen kuin täälläpäin vaan voi olla, pieni kerros lunta maassa ja pientä lumisadetta. Lenkki jäi vähän lyhyeksi sillä suoraan sanoen vähän arvelutti yksin pimeässä metsässä. Rupeaa kuvittelemaan kaikenlaista...suuntasinkin sitten rannalle ja sitä kautta kotiin. Tunnin lenkki siitäkin kuitenkin tuli.
Sunnuntaiksi oli sovittuna kyläreissu iltapäivälle. Mulla oli taas lenkkivaatteet puoliksi päällä kun tuli aikataulumuutos ja lenkillelähtö jäi. No, ehkä illalla...
Eihän siitäkään sitten mitään valmista tullut. Sentään sain tehtyä tunnin verran kunnon venytyksiä.

Joo. Onhan tätä vuotta menty vasta yksi viikko. Uusi yritys ensiviikolla.

Olen seuraillut Taivaanrannan juoksija-blogia ja bongasin tällaisen juoksuhaasteen! Vaikutti mielenkiintoiselta, ei mitenkään liian haasteellista joten liityin mukaan, se varmaankin potkii liikkeelle pahan päivän sattuessa. Vielä en voi kehua suorittaneeni yhtään haastetta, eihän sitä lauantain lenkkiä lasketa kun vasta tänään liityin kyseiseen haasteeseen. Uskoisin silti pääseväni hyvin mukaan, muutama kohta tuntui hieman haasteellisemmalta. Kuten "Juokse yöllä"...


maanantai 1. tammikuuta 2018

Mitä tapahtui viimevuonna

Alkuvuodesta asti mielessä muhi ajatus omasta pt:stä. Kävin kaverin kanssa inbody-mittauksessa Treenitehtaassa ja mietin ja mietin...voiko näin vanha akka ottaa itselleen oman personal trainerin. No, olen huomannut että kun jotain saan päähäni niin sitten myös lopulta sen toteutan.
Alunperin toiveeni oli pureutua juoksun lisäksi ravintopuoleen. Lopputulos oli siis vähän fiilausta ja neuvontaa ruokapuolelle ja keskityttiin pääasiassa keväällä olevaan polkujuoksuun Rukalla. Nuts Karhunkierroksen 31 kilometrille vähän apuja. Halusin lähinnä neuvoja järkevään treenaamiseen, en mihinkään huipputulokseen.

Treenit aloitettiin vauhdilla, kolme kuukautta aikaa. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni, erittäin tyytyväinen valmentajaani ja erittäin tyytyväinen nutsin aikaani. Sattuneista syistä tänä vuonna oli keli aikamoinen haaste, ilman lunta ja sohjoisia polkuja olisin todennäköisesti päässyt parempaan lopputulokseen kuin edellisellä kerralla. Sehän ei silti ollut edes tavoite, joten olen tyytyväinen kaikenkaikkiaan siihen että juoksu sujui paremmin, oli helpompaa ja mielekkäämpää.
Valmentajan kanssa tavattiin kerran viikossa, lähinnä erikoistreenien vuoksi. Vetoja ja testejä ja muuta senlaatuista mitä olisi ehkä yksin tehdessä jäänyt vähän vaiheeseen...

No, nutsin jälkeen huomasin ilmoittautuneeni maratonille. Kolmen vuoden jälkeen edellisestä. Jatkettiin valmentajan kanssa sopimusta ja aloitettiin harjoittelu maratonille. Keskityttiin pk:hon ja nopeutta lisääviin harjoitteluihin. Lihaskuntoharjoitteita unohtamatta. Enpä ole kesäisin näin paljoa treenannut sitten ikinä. Juoksuja ehkä auttoi se ettei kesä ollut kovin helteinen. Oli hyvät treenikelit eikä hellejaksot häirinneet mökkielämääkään. Maratonin aika parani noin puolella tunnilla joten pitää olla tosi tyytyväinen. Keväällä otetaan revanssia.

Maratoniin päättyi myös puolenvuoden valmennussuhde. Maratonin jälkeen jotenkin muutenkin jäi johinkin ihmekuplaan...treenit yhtäkkiä miltei loppuivat ja aikaa oli. Juosta olisi halunnut kokoajan mutta piti hieman rauhoittaa kroppaa ja ilmeisesti sitten mieltäkin. Yhtäkkiä ei ollutkaan valmista treeniohjelmaa eikä omaa valmentajaa. Se aiheutti vähän sellaista haikeutta, ei ollut sitä ydinporukkaa siinä.

Juoksukilometrejä sain kasaan hieman yli 1300 kilometriä. Oli kymmenkunta erilaista kisaa, lyhyistä jo pidempiin ja kaikenlaista siinä välissä. Kaduilla ja poluilla, maastossa mentiin juosten ja pyörällä.  Sain tosi paljon uusia tuttavuuksia juoksun parista. Näistä jatketaan tänäkin vuonna.

Tässä muutama hetki instan valitsemana...

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Lapin lumoa ja sinisiä hetkiä

Maisemaa Ylimuoniosta

Kävimme ukon kanssa lataamassa akkuja Suomen Lapissa, Äkäslompolossa.
Pitkäaikainen haaveeni on ollut viettää joulua Lapin lumisissa maisemissa.
Vaikka joulusuunnitelmat oli tiedossa jo hyvin ajoin sain silti aikaiseksi pienen joulupaniikin. Yhtäkkiä huomasin että kaikki joululahjat on ostamatta ja kaikenlaista pikkujuttua tekemättä. Siivoukset hoitelin jo hyvissä ajoin. Leipomuksiakaan en tehnyt kuin pienemmälle lapsenlapselle munattomia pikkuleipiä ja paketista valmista piparitaikinaa leivottiin pikkuisten kanssa joulupiparit. Silti sitä on kummasti kaikenlaista pikkujuttua ja säätämistä jotta joulu voi tulla. Vaikkei olisi kotonakaan. Vähän joulukoristeita laitoin jottei joulu ihan vahingossa jää huomaamatta. Lapset kyllä viettivät meillä  joulunaikaa vaikka me emme kotona olleetkaan.

Lähdimme jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti pohjoista, yhden yöpysäkin jälkeen olimme perillä perjantai-iltana. Lauantaina voitiin rauhassa tutustua ympäristöön ja käydä hakemassa kaupasta jouluruuat. Ihan pakolliset, pari joululaatikkoa, rosollia ja kinkkua. Ei stressiä.
Luonnonlunta 85 cm, pakkasta molemmin puolin 20 astetta. Fiilis aikalailla taianomainen. Aurinkohan ei lapissa nyt näyttäydy joten pimeää oli jo kolmen jälkeen. Pilkkopimeää puolineljältä. Sinisiä hetkiä. Mahtavan upeaa. Lapin lumoa.
Joulunaatonaamuna hiihtolenkillä sain
tällaisia kavereita hetkeksi seuraani

Kesänginkeitaalla oli mainio taukopaikka
siellä maistui kuuma kaakao ennen kuin lähti takaisinpäin

Mieskin lähti yhtenä päivänä mukaan

Maisemat olivat erittäin kuvauksellisia





Viikko ennen reissua oli jo sellaista kuhinaa että suosiolla jätin kaiken liikunnan pois. Yksi stressi vähemmän. Matkaan otin kyllä suksien lisäksi juoksukengät.  Juostua ei tullut mutta jos niitä tossuja ei olisi ollut olisin varmaan kiukutellut kun en pääse lenkille. Hiihtämässä kävin. Sitä ei meinaan Porissa ole pahemmin pystynyt tekemään. Ainakaan jos odottelee Yyteriin latuja.
Jouluna tuli nukuttua joka aamu tosi pitkään, valo ei herätellyt. Hiihtolenkin jälkeen tulikin jo aikapian pimeää. Saunomista ja sukankutomista, kävelyä ja rauhoittumista. Teeveestäkin näkyi vain muutama kanava, ei tarvinnut kinata mitä katsellaan. Viisi päivää meni ihan hujauksessa. Porissa odotti taas musta maa ja räpäskäkeli, Nollassa mittari. 



Kun sain ukon hiihtolenkiltä takaisin mökille,
olin jo itse käynyt vaihtamassa sukset ja lähdin uudemman kerran.
Tajusin että tämän jälkeen en hiihtele näissä maisemissa tieskoska, joten piti ottaa
kaikki irti viimeisestä lenkistä!


Huh, ottaa koville, hah hah...

Olen ihan tarkoituksella ottanut nämä viimeiset kaksi viikkoa rennosti, juoksemaan toki olisi ehtinyt mutta ihan hyvä olla välillä suorittamatta niin koko aikaa. Eurajoen Uudenvuoden juoksu oli suunnitelmissa ja mieteinkin jo ketä saisin sinne kaveriksi. Eipä ollut tunkua. Sitten yhtäkkiä rupesi olemaan tarjolla useampaakin yhteislenkkiä. Vuoden viimeisiä. Maastopyöräilemäänkin olisi voinut lähteä porukan mukana. Treenitehtaan porukalla olisi aamuysiltä rento 20 kilometrin finaalilenkki. Hienoa, siellä olisi hyvä porukka, siis sinne. Mietin vaan kun joulukuussa olen ollut kolme kertaa pienellä lenkillä että miten mahtaisi käydä. Hhmm hhmm...

Päädyinkin sitten lähtemään oman juoksuporukan kanssa "vain" 14 kilsan lenkille, eikä ihan noin aikaisin. Teimme kuuden naisen voimin kaksi kertaa reissun Katinkuruun, ihan rennosti kuulumisia vaihdellen. Mulla vaan jo toisella kierroksella tuntui aika ilkeältä toisen polven syrjässä. Olisiko yllättävä hiihtobuumi vaikuttanut. Pari lähti vielä kolmannellekin kierrokselle, minun oli pakko jättää väliin. Aikalailla tuntui kun välillä joutui ihan ottamaan kävelyaskeleitakin. Että sellainen vuoden finaalilenkki. Höh. Pitää aloittaa uusi vuosi rauhassa ja katsoa ettei vaan enempää ärsyynny.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille !









sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Valopäät pimeillä poluilla

Keskiviikkona, itsenäisyyspäivän aamuna olinkin jo aamukasilta kuntosalilla työkaverin kanssa. Aikaa kului 100 minuuttia Suomen satavuotispäivän kunniaksi.
Tytär tuli muutaman päivän visiitille läskipyöränsä kanssa joten itsenäisyyspäivän kunniaksi käytiin vielä parisen tuntia pyöräilemässä Yyterin maastoissa. Lähtö oli sen verran myöhempään että ehti jo tulla pimeää. Onneksi oli lamput matkassa. Minulla kyllä aika hepponen mutta kun meni toisen perässä niin ihan tarpeeksi näki. Koska tytär on harrastanut maastopyöräilyä minua aikalailla enemmän niin meno olikin aika reipasta ja haettiin yksi vähän teknisempikin pätkä. Yyteristä kyllä löytyy vähän haastavampaakin polkua, ainakin minulle. Juurakkoinen ja kivinen polunpätkä meni toki paremmin kuin viimeksi. Harjoitus tekee mestarin. Mutta aikalailla nautinnollista painella dyyneiillä ja metsäpoluilla pimeällä, polkuja menee ristiin rastiin. Sen verran sysimustaa oli etten olisi yksinäni lähtenyt ihan samoille poluille. Vaikka reitit on tuttuja on aikalailla eri fiilis painella valokeilan kanssa niin että jokapuolella on aivan pimeetä. kaikenlaiset rasahdukset ja ylimääräiset liikkeet havahduttaa. Huomattavasti turvallisempaa mennä esim. kaksistaan vaikka molemmat olisikin yhtä säikkyjä, kuitenkin se tuo ihan erilaista rohkeutta kun ei ole yksin liikkeellä.

Torstaina oli aikomus juoksemaan mutta keli oli taas tosi surkea, vettä on tullut aikalailla viimeaikoina. Suuntasin siis salille. Perjantaina sentään tuli tehtyä pieni juoksulenkkikin.



Tilasin tässä taannoin itselleni pyörään kunnon lampun, jostain kiinasta taisi olla. Sain sen lauantaina ja pitihän sitä päästä testaamaan. Mutta kun satoi ja satoi...tarkoitus oli tehdä oikein kunnon pidempi lenkki. Pähkäiltiin sitten likan kanssa että jos jätetään väliin ja mennään vasta aamulla. Okei, niin sovittiin. Surkimukset...

Kello läheni jo iltakasia kun sitten kuitenkin päätettiin lähteä. Pakkohan sitä oli päästä pyöräilemään sillä nyt jo harmitti kumpaakin kun ei vaan oltu lähdetty! Edes pikainen reissu...no oltiin tunnin ja keli oli aivan mahtava, vettä ei satanut ja oli suht lämminkin. Tuli testattua uusi lamppukin. Aivan mahtavaa! Käytiin kiertämässä Kräsööran nokassa kilsan luontopolku joka on aikalailla teknistä koko matkan. Tytär vähän koitti opettaa äitiä miten ajetaan ja kyllähän se aikahyvin mielestäni sujui. Juurakoissa  rohkeesti vaan pylly ylös ja polje polje ja mammahan meni kieli keskellä suuta. Hyvää keskivartalotreeniä.



Lenkki oli lopulta oikein hyvä ja hikinen. Yksin ei olisi enään tuohon aikaan lähtenyt eikä ainakaan nyt pimellä. Onneksi on muitakin "pässejä" perheessä...oliskohan ne perinyt multa tuon päättäväisyyden vai onkohan se tarttunut minuun noilta kakaroilta...


Kyllä sillä lampun teholla on iso merkitys
Sunnuntaiaamuun jo oltiin sovittu että ysiltä startataan taas pyöräilemään. Kelinkin piti olla huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä. Just juu ja aamulla satoi taivaan täydeltä isoja rättejä.
Eikun menoksi vaan. Metsässä ei tuuli eikä sade haitannut, räntäsade kyllä vähän laantuikin. Paikoitellen oli aika kuraista, pyörät oli kotiin päästessä aikamoisessa floskassa.
Pari tuntia saatiin kokoon, hyvä lenkki taas. Ei pidä antaa kelin vaikuttaa vaan sekaan vaan, varusteet kun on oikeanlaiset niin sateet ei haittaa.



Niemen Lenkkiryhmä

Aikamoinen operaatio aina reissun jälkeen putsata fillari, tänäänkin oli oikein kunnon moskaa pyörässä. Onneksi on pihalla vielä yksi vesisaavi jossa on vettä, isommat kurat sai virutettua. Sitten kuivataan ja klanssataan ja nyt kun vedellä päästeli isompia pois piti ketjutkin vielä kuivata ja öljytä. Mutta onpahan sitten menovalmiina seuraavaa reissua odottamassa.

Toivottavasti pian tulisi lunta.


maanantai 27. marraskuuta 2017

BlackFriday

BlackFriday... BlackWeekend... CyberMonday.

Kaikenlaista hömppää heikkohermoisille. Minullakin oli pariin otteeseen sormi tilausnappulalla mutta onneksi tulin järkiini! Liikaa tarjouksia ettei tiedä mitä ja mistä shoppailisi. Joten silloin ehkä kannattaa malttaa mielensä. Hetken mielijohteesta käväisin kivijalkakaupassa mutta eihän sitä lasketa, enkä edes sortunut urheilukamppeisiin, BlackFridayhan on alun perin tarkoittanut verkkokauppaa.

Mustasta perjantaista kehoitettiin myös nauttimaan ulkona joten lähdin koiran kanssa pimeälle lenkille, heijastimilla kuitenkin varustautuneena.


Viikonloppuna taas jäi siivoamiset. Lauantaina ihanassa auringonpaisteessa metsälenkillä koirien Martan ja hänen kaverinsa Sulon kanssa. Pari tuntia raikkaassa syyssäässä. Sunnuntaina yhteislenkkiä naisporukalla  Porin metsässä, peekoota ja pientä karstojen irrotteluakin välillä. Se olikin peräti viikon toinen juoksulenkki.

 



Lopulta kyllä sorruin yhteen BlackFridayn tarjoukseen. Mieletöntä. Helsinki City Maratoniin sai tosi hyvän alennuksen kun ilmoitti kaksi kerrallaan joten se oli ihan pakkorako! Nyt ei sitten tarvitse miettiä treenaako vai ei. Samaan syssyyn pistin ilmon sisään HimosTrailiin. Siis toukokuulle ja elokuulle kisa. Mitähän keksisi siihen väliin..