maanantai 18. kesäkuuta 2018

LUI2018, Ultraintervalleja Lattomerellä

Kuva: Johanna Kärkkäinen

Lauantaina taas juostiin. Aamusta iltaan. Juoksua olisi saanut halutessaan jatkaa seuraavaan aamunkoittoon.
Lattomeren Ultraintervalli oli tapahtumana järjestään toinen. Ideana yhteislähtö kolmen tunnin välein 13 km reitille. Kahdeksan kertaa tekisi 104 km. Osallistujia oli miltei 30, mukana kokeneita ultraajia ja muutamia meikäläisen tapaisia kokeilunhaluisia kahjoja. Olin vähän ajatellut että neljä kierrosta pitäisi jaksaa. Tai sen pitäisi tällä kertaa riittää. Kotiin piti mennä yöksi sillä seuraavana päivänä olisi kummipojan konfirmaatio.






Eka lähtö oli lauantaina klo 10.00. Reitti kiersi Lattomeren kylänraittia, pääosin sorateitä 13 km. Lukuunottamatta paria pitkää suoraa oli reitti ihan sopivan vaihteleva, kilometrin peltoaukealla kyllä tuuli vasten naamaa niin että hyvä kun lippis pysyi päässä. Päivä oli tosi lämmin, aurinko porotti ihan liikaakin. Olin etukäteen tankannut hiilareita vähän normaalia enemmän ja juonut vissyäkin jonninverran. Magnesiumia varmuuden vuoksi. Asennoiduin niin että lähden pitkälle lenkille, mukaan otin omaa urheilujuomaa ja kierroksella otin 2-3 geelinappulaa. Juoksun jälkeen palautusjuomaa ja varovaisesti jotain pientä purtavaa. Huoltopöytä oli kukkuroillaan karkkia, sipsiä, keksejä, hedelmiä, pähkinöitä, suklaata, patukoita, rusinoita ja vaikka mitä. Kanakeittoa, kahvia, leipää, kiisseliä, cokista, urheilujuomaa...
Onneksi tietää mitä uskaltaa syödä joten tyydyin lähinnä sipseihin ja vihreisiin kuuliin.


Edellisenä iltana meni myöhään pakatessa. Pistin kassiin vaatekertoja jos tulee kovin hikistä kamaa saa vaihdettua kuiviin. No niistä kertyikin aika keko. Ihan kun olisi lähtenyt pitkällekin reissulle vaikka Lattomerelle ei ole kuin 30 km.
Sitten eväskassin vuoro. Juotavaa, jotain purtavaa, omat kauraleivät, pari kananmunaa jne. Mieluummin vähän extraa kuin liian vähän. Huoltopöytä oli jokatapauksessa niin runsas että pärjännyt olisi myös aivan ilman omia eväitä tai juomia.

Yksillä lenkkareilla ajattelin pärjääväni joten Hokat mukaan. Sitten vielä nyyttärimeinigillä jotain kamaa yhteiskäyttöön. Auton takaluukkuun ei olisi muiden kamppeita mahtunutkaan.

Ensimmäinen kierros starttasi siis klo 10 aamulla. Lämmintä ja aurinkoista oli jo aikaisin. Juoksu kulki ihan kepeästi hyvällä porukalla. Nopeammat meni menojaan mutta kaikille halukkaille  taisi riittää omanvauhtista seuraa. Välillä höpöteltiin niitä näitä. Kiva jutella vähän tuntemattomienkin tyyppien kanssa. Kaikki kuitenkin samanmielisiä kun tuonne olivat päätyneet. 
Ajaksi tuli 1.33.38. Keskisyke 135. Taukoa siis seuraavaan lähtöön 1,5 tuntia. Vähän tankkausta ja vaatteiden vaihtoa, pientä liikettä ettei jämähdä paikoilleen. Toisen kierroksen aika 1.40.27 ja keskisyke taas 135. Kolmas aikaan 1.44.32 ja keskisyke 128. Kolmannella kierroksella tuntui jo vähän polven sivulla oireilua. 

Viimeinen kierros aikaan 1.42.28 keskisykkeellä 126. Polvessa tuntui jo välillä pahalta, pienikin harhaliike tai kurveissa kääntyily kirpaisi. Sitten taas meni pitkän aikaa ihan ok. Muutamia kertoja jouduin hetken kävelemään polven takia, mutta pääasiassa kyllä juoksin. Kierros oli siis 13 km. Suunto näytti jostain syystä vähän vaihdellen kierroksia. Mittarin mukaan siis matkaksi tuli muutama satametriä enemmän kuin virallinen matka 52 km. Virallinen kokonaisaika  6.41.06.

Kierrokset meni suhteellisen nopsaan ja samoin nuo välissä olevat tauot. Ehkä neljännen kierroksen alussa tuntui tosipitkältä matka ennen ekaa juomapistettä. Kun se oli ohi vähän helpotti.  Koska keli oli lämmin oli juomapisteitäkin lisätty. Niissä oli saatavilla vettä ja urheilujuomaa. Jokaisella oli nimikko kertsimuki, ei tullut turhia jätevuoria mukeista.

Kuva: Tiilimäen Titaani


Yhdellä juomapisteellä oli yllätystarjoiluakin. Viereisen talon emäntä toi meille pakastemarjoja, mustikkaa, vadelmia ja taisi olla mustaherukoita ! Hänen pakastimensa oli mennyt rikki ja hän sitten halusi tarjota meille juoksijoille noita puoliksi sulaneita marjoja. Aivan mahtavan hieno juttu. Hän oli itse yhtä mielissään kuin mekin koska sai osallistua meidän "tsemppaamiseen" tuolla tavoin.  Pöydälle oli laitettu kesäinen kukkakimppukin. Olihan siinä penkkikin jos halusi huilata, sanoin hänelle  kyllä ettei uskalla istua että pääsee vielä eteenpäinkin.



Viimeisen kierroksen jälkeen syömään ja pesulle. Kotona olin kymmeneltä, juuri silloin starttasi viides lähtö. Olisin varmaan kyennyt siihenkin kierrokseen, jäi vähän hampaankoloon taas. Hyvä sikäli että seuraavalla kerralla voi petrata.
Aamulla heräsin 6.50 ja heti tuli mieleen että viimeiset lähtää klo 7.00.
Siinä 8. kierroksella oli vielä 7 henkeä mukana. Aika huipputyyppejä sanoisin. Ultrapöljiä :)

Nyt olen minäkin juossut ensimmäisen ultrakisani. Enpä olisi joskus uskonut.


Lattomeren Ultraintervalli on tapahtumana ihan kärkipäässä. Pieni, tiivis, rento, hyvin järjestetty, mitä kaikkea. Aivan huipputapahtuma! Aiheuttaa riippuvuutta.

Ensivuoden kisassa saattaa olla osallistujakiintiö nopeaan täynnä. Pitää pysyä kuulolla että ehtii mukaan. Tapahtumasta jäi muistoksi makee muki ja komee paita !

Eikös siellä Kuusamossakin ollut 52 km yhtenä vaihtoehtona...ai kauheeta.

Kaikkea sitä mieleen tulee...



tiistai 12. kesäkuuta 2018

Liikuntaan hurahtaneita Ekstroverttejä

kuvan tallensi Eppu

Viime vuosi suurimmaksi osaksi kului Treenitehtaan treeneissä. Kun se loppui oli hetken ihan hukassa, mihin treenata ja milloin ja miten jne. Suurin tyhjiö tavallaan tuli kun tipahti pois mahtavasta yhteisöstä. Se vapaa-ajan määrä ihmetytti eikä oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Somesta onneksi sai seurata muiden iloisia treenejä. Vuodenvaihteen jälkeen olin taas mukana treenaamassa Karhuviestiin Treenitehtaan mukana. Taas tutustui uusiin samanhenkisiin tyyppeihin. Onneksi nyt on alkanut keskiviikkojen Stadionhärdellit joihin pääsee mukaan. Miltei samantien huomasin olevani mukana whatsap-ryhmässä jossa on paljon muitakin hurahtaneita. Ryhmän tarkoitus on mm.  huudella treenikaveria jos sellaista kaipaa.

Maanantai-illalle sovittiin maastolenkkiä Yyteriin. 
Päivä sattui sitten olemaan pilvinen ja senoloinen että saattaisi sataakin. Lämmintä piisasi kyllä. Puolisen tuntia ennen treffejä sitten jopa vähän saatiin sadetta, mikä varmaan herätti myös hyttyset! Lenkkikeli oli lopulta oikein hyvä, auringonpaiste olisi ollut liikaa.
Hölkkäilin kotoa Yyterin hotellille, 1,5 km. Siellä oli jo muutama odottamassa ja lopulta meitä oli mukana kymmenen innokasta. Pienessä tihkussa lähdettiin matkaan, rantaa pitkin mentiin hetken aikaa ja siirryttiin sitten dyynien taakse poluille. Hyttysiä kyllä nyt oli kosteasta kelistä johtuen mutta kun pysyi liikkeellä ne ei ihan hirveesti häirinneet.
Yyteri on toki kaikille tuttu, mutta sinne ei välttämättä arvaa yksin lähteä lenkille. Polkuja on niin ristiin rastiin ettei aina tiedä mistä itsensä löytää. Mutta ei siellä eksymään pääse, aina voi suunnata rantaan jos on epävarma missä on.

Kuvaajana Maikku



Alussa oli pari pientä nousua ja kivoja neulaspolkuja seuraten päästiin Seikkailupuisto Huikeeseen, josta käännyttiin rantaan päin. Siellä hölkkäiltiin jonossa kohti Munakarin Säikkää, missä  pidettiin pieni juoma- ja kuvaustauko. Sitten taas hyttyset häiritsi senverran että lähdettiin samantien paluumatkalle, takaisin neulaspoluille siis.
Vauhti oli rauhallista, välillä odoteltiin hetki jononhäntiä ja taas jatkettiin. Kaikki olivat mielissään hyvästä lenkkimaastosta, maisemista ja mahtavasta seurasta tietty!
Saattoi olla jono senverran hikinen että hyttysiä parveili, ja jonon pulina kuului varmaan pitkälle...
yhdeksän naista ja jononhäntänä Meetevvo :)
Tällaisia yhteislenkkejä pitäisi olla jo senkin vuoksi usein että ehtii höpötellä kaikkien kanssa, juttua piisaa. Se on sikälikin hyvä että jutellaan sillä siitä tietää että vauhti on sopiva. Poluilla yleensä syke nousee enemmän vaikka vauhti on ihan hidasta. Kieltämättä kaikilla ei juttu koko aikaa luistanut mutta pienellä harjoittelulla sekin onnistuu...

Tarkoitus oli matkan varrella testata myös ne minun bongaamani portaat. Siinä vaiheessa kyllä porukan haju oli houkutellut niin paljon itikoita ettei rapputreeneistä oikein tullut mitään.

Yhteislenkin pituudeksi tuli 9 km ja aikaa meni 1,20 tuntia. Suunnitelmissa oli myös pulahtaa uimaan lenkin päätteeksi. Lopulta pulikoimaan lähti vain kaksi rohkelikkoa. Päädyimme kokeilemaan Fatijärveä. Yyterin vesi oli tosi matalalla joten sinne olisi saanut kahlata aika pitkälle. Kaverilla oli märkäpuku mukana ja minä hyppäsin urheilurintsikoissa ja pikkareissa veteen. Siinä vaiheessa tuon pienen lammen ranta oli ihan mustanaan hyttysiä. Ai perhana ne oli jokapuolella kroppaa. Oli kiva käydä uimassa, pitänee useimmin pulahtaa lenkin päätteeksi. 

Fatijärvi

Hyttyset iski kiinni taas kun nousi vedestä. Kamppeet äkkiä päälle ja juoksujalkaa kotiin. Kaveri jäi vielä uimaan. 

Tällaisia lisää. Ihanaa juosta omilla huudeilla ison porukan kanssa.



sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Polkuja ja mäkijuoksua


Olen maltilla aloitellut uusia treenejä, ettei vaan palautumisessa tulisi takapakkia. Intoa on juosta mutta annetaan kropan palautua kunnolla, lähinnä siis jalkojen. Myös viime viikon lihaskuntotreeni on painanut joka puolella kehoa.

Maanantaina polkujuoksua Yyterissä. 1,20 min, 9.85 km, keskisyke 132.
Tiistaina tunnin verran Yyterissä koirien kanssa kävelyllä. Tuuli oli tosi navakka joten sai ihan pistää pipon päähän ja pysytellä vähän paremmin dyynien suojissa. Toukokuun hellepäivät ovat tällä erää ohi.

Keskiviikkona oli vuorossa taas treenit stadionilla. Kävin vähän lämmittelemässä ensin maastolenkillä, 7 km, 50 min, sykkeellä 134. Siis ihan rauhallista peekoota. Siitä sitten stadionin puolelle, Tällä kertaa meillä oli varavetäjät, TT oli estynyt ja delegoinut homman  eteenpäin. Ohjeet oli annettu ja niitä noudatettiin. Lämmittelyä alkuun ja sitten vähän keskivartalotreeniä ja siihen päälle pyramidiharjoitus. Lopuksi taas tekniikkaa ja rappusia. Oli taas hyvät treenit, nyt en saanut itseäni niin tukkoon kuin viimeksi vaikka seuraavana päivänä kyljissä tuntuikin sivulankut.


Tämä viikko on suoritettu myös
Treenitehtaan haasteita, sekä
lankkuhaaste että kyykkyhaaste.
Punnerrushaasteen jätän suosiolla
väliin. Kuun lopussa katsotaan
miten sujuu...
vielä ollaan aikataulussa.

Tein hyvän heräteostoksen
facekirppikseltä. 2XU:n pitkät
juoksutrikoot 25 egee.
Ei huono kauppa ja pökät oli hyvät.
Tuli heti testattua kun oli niin
kylmä keli että piti vaihtaa caprit
vähän pidempiin pultteihin.










Pari päivää lepoa ja lauantaiaamuna vaihteeksi mäkijuoksua. Ruosniemen pururataa muutamia kertoja ylös alas. Porissa ei sen "pahempia" mäkiä taida löytyä. Yksi kierros on n. 2-2.5 km, saldoksi tuli lopulta 12 km ja 1,32 tuntia. Isoimpien mäkien yläpäässä vähän joutui antautumaan mutta muuten ihan ok treeni. Laskittelurinteen mäkivedot jätin suosiolla väliin. Kuukauden päästä on Ylläksellä mäkijuoksua, siihen ei enään vedot auta. Noita mäkiä pitänee sahata vielä muutamia kertoja.



Sunnuntaina kävin taas vaihteeksi Yyterissä katsastamassa polkuja maanantaita varten. Saan mukaani muutaman juoksukaverin ja lupasin suunnitella sopivan reitin.
Yhteensä tuli 10 kilsaa pk-vauhdilla. Lauantain mäkinen treeni ei painanut onneksi jaloissa. Yyterin kangasmaastot ovatkin jaloille armollisia, kuten myös pääkopalle. Jos niille poluille lähtee polla piukeena niin takaisin kyllä tulee mieli leppoisana. Polkuja on ristiin rastiin, ei tarvitse kuin valita oikea suunta, eksymään ei pääse.

Vesi on edelleen tosi matalalla

Kun tulin takaisin kotiin oli pihalla hauska näkymä. Oliskohan mies ajatellut vinkkaavansa että olisi jo aika saada meillekin yhteinen harrastus.

Molemmille oma ruohonleikkuri :)

Viikon päästä osallistun Lattomeren Ultraintervalliin. Viime vuonna sain tehtyä kaksi kierrosta ja toisenkin vaivoin kramppien takia. Nyt olen vähän paremmin valmistautunut. Lähinnä siis yrittänyt olla rasittamatta itseäni liikaa. Ehkä pari rentoa juoksua viikolla ja kehonhuoltoa. Tavoite olisi neljä kierrosta. Yhden kierroksen mitta on 13 km ja lähdöt on kolmen tunnin välein. Tärkein asia taitaa olla miten käyttää juoksujen välisen ajan ja miten tankata sopivasti energiaa.
Tulee mielenkiintoinen lauantai.





sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Aamulenkkejä ja pyöräilyä

Aamun nautintoja

Maratonin jälkeen on ollut vähän vapaa-aikaakin erilailla. Olen saanut tehtyä jopa puutarhahommia, kasvihuoneeseen on istutettu tomaattia ja kurkkua ja vähän yrttejäkin. Vattupensaskin löysi uuden paikan.
Työmatkapyöräily aloitettu, yhdelle päivälle matkaa tulee n. 39 km. 
Tiistaina olin ensimmäistä kertaa juoksemassa, viiden kilsan palauttavaa rauhallista ja ihan tuntui hyvältä. Sattuneista syistä sen lenkin tein Turussa Aurajoen rannoilla. Olin työreissulla joten aamulenkki oli aikaisin ennen koulutuksen alkua. Kiva juosta vaihteeksi muualla kun tutuilla kotimestoilla. Siitä innostuneena kävin perjantaiaamuna ennen töihin lähtöä Martankin kanssa juoksemassa, Yyterin rannalla. Voi että kun oli lähdettävä töihin, mieluusti olisi tehnyt pidemmän kun 6 kilsan lenkin.

Turuus
Aamulenkki Aurajoen varrella











Aamulenkki Yyterissä
Viikonloppuna oltiin ensimmäistä kertaa mökillä ja tuli siellä heittettyä talviturkkikin mereen. Se ei käynyt ihan kuin Strömssöössä. Kovasta löylystä kylmään veteen ilmeisesti aiheutti sen että kun pääsin takaisin rantaan olin ihan ihme horkassa, tuli kummallinen olo. Onneksi se meni ohitse, jouduin kyllä lämmittelemään kauan saunan lauteilla ennenkuin olo tasaantui. Löylyä en kyllä uskaltanut heittää. Erikoinen olo kyllä oli. Saattaa olla että verenpaine jotenkin heitteli taivaisiin. En tiedä vaikka olisi viikon takainen maraton myös vaikuttanut kropassa.
Sunnuntaina suuntasinkin illemmalla pienelle polkujuoksulenkille, 7 kilsaa tuli saldoksi matalalla sykkeellä. Sain kaverinkin houkuteltua mukaan.

Yyterin polkuja

Olen nämä lenkit tehnyt nyt uusilla Zanteilla ja olen tykästynyt tossuun. Hyvä ostos oli !

Keskiviikkona tein Porin metsässä pienen 4 kilsan lämmittelylenkin ja suuntasin sen jälkeen stadionille Treenitehtaan Stadionhärdelliin...en etukäteen tiennyt mitä kaikkea se pitää sisällään. Jotain tekniikkaa yms. Aloitettiin juoksutekniikalla, hyppyjä, loikkia jne. kolme kertaa kukin sarja. Sitten pari kierrosta radalla ja päälle kuntopiiriä. Kolme kierrosta, 9 pistettä ja 45 s per liike.
Jaloissa on voimaa, mitä nyt vähän rupesi hapottamaan jo alkumetreillä mikä varmaan johtui maratonista vielä. Kaikki yläkropan liikkeet, punnerrukset, painot ja sensellaiset  olivat todellakin alakanttiin. Tiesin sen jo etukäteen että on haastavaa. Loppuun vielä kierros palauttavaa juoksua stadionin radalla.
Seuraavana aamuna taas tuntui kropassa että on jotain uutta tehty. Selvästi liian iso tauko edelliseen lihaskuntotreeniin. Päivän mittaan vaan jumitti enemmän ja enemmän. Illalla oli pakko lähteä pyöräilemään jos se vähän auttaisi jumeihin. Torstain läskipyörälenkille tuli kestoa 1,5 tuntia ja matkaa kertyi n. 12 km. Vaikea sanoa auttoiko se yhtään sillä edelleen on ollut kankut ja koivet todella kankeena. Myös kädet ja vatsalihakset parkuvat.


Perjantaina kävin jo pienellä juoksulenkillä, alkujäykkyyden jälkeen ihan ok menoa, kunhan ei pysäillyt välillä. Koira oli mukana joten muutamia stoppeja tuli. Lauantaina olisi ollut mahdollisuus tehdä kaverin kanssa rapputreeniä mutta  vahingosta viisastuneena jätin väliin, Palaudutaan nyt kunnolla, edessä on jo parin viikon päästä pitkää treeniä johon pitää myös valmistautua.
Tarkoituksella olen tehnyt maratonin jälkeen vain lyhyitä juoksulenkkejä. Mieli teki jo tehdä pidempääkin, mutta vielä sunnuntainakin ajattelin sen juoksun vaihtaa pyöräilyyn.
Sain kaverin mukaan ja käytiin Reposaaressa jätskillä. Kierrettiin saari ja nautittiin maisemista ja kivasta reissusta. Kilometrejä tuli n. 32 joten ihan hyvä sunnuntaitreeni.


Reposaari


Kyllä mieli olisi tehnyt vielä juoksemaankin...




maanantai 21. toukokuuta 2018

Helsinki City Maraton 2018

Vime viikkojen hermoilut ja mahavaivat olivat poispyyhitty lauantai-aamulla. Starttiviivalla syke oli maksimissaan 92, en siis turhia jännittänyt. Olin päättänyt ottaa ihan rauhallisesti ilman paineita.


Lauantaina lähdettiin kaverin kanssa aamubussilla Helsinkiin ja oltiin hyvissä ajoin paikan päällä. Tutustuttiin rauhassa  Expoon ja yritettiin päästä tunnelmaan mukaan. Ihmisiä oli kuin sieniä sateella, yhtään julkkista en bongannut enkä kyllä pahemmin muitakaan tuttuja. Mahdolliset tutut sulautui massaan. Keli tuntui sopivalta, vähän tuulikin paikoin. Toki keli kyllä päivän mittaan lämpeni, vähän liikaakin.
Exposta ei voinut isoja ostoksia tehdä että sai kaikki kamat mahtumaan siihen pussukkaan mitä saimme. Katselin kyllä kieli pitkällä NewBalancen tossuja, onneksi ei ollut tarpeeksi isoa kokoa minun siroihin jalkateriin. Zante tuntui hyvältä jalkaan, haussa onkin kevyempi tossu lyhyempiin ja vähän vauhdikkaimpiin matkoihin.


Sitten vaihto juoksuvermeisiin, pussukka piti vielä viedä varustesäilytykseen. Siellä olikin aikamoinen ruuhka kun puolikkaan juoksijat hakivat omia reppujaan ja vielä osa maratoonareista oli viemässä omiaan. Sieltä kun selvisi pois saikin jo hölkötellä takaisin lähtäalueelle. Parit bajamajapistot vielä. Vatsa ei  toiminut perjantain jälkeen, ei ollut edes toiveita.

Lähdössä sai hetken kävellä ennen kuin pääsi vauhtiin. 4.30 jäniksenkorvia heilui edessä, se oli tavoiteaika. Aurinko lämmitti ja ensimmäinen juomapiste olikin jo parin kilsan päässä ja koko matkalla oli tosi hyvin juomapisteitä. Mulla oli mukana omat urheilujuomat ja geelinappulat, olin testannut Lidlin juomaa ja todennut sen minulle sopimattomaksi. Juomapisteiltä otinkin vaan vettä. Löysin uuden urheilujuomavalmisteen erään blogin kautta. Fenderex, ilman makeutusaineita. Tuli todettua että se oli hyvä juoma ja sopi minun vatsalleni.

Matka alkoi ihan hyvissä merkeissä, vauhtia katselin sykemittarilta ja mielestäni ihan hyvin pysyi vauhti tavoitteissa. Turhan lämmin kyllä oli. Kahdenkympin kohdalla sitten viimein rupesi vatsa toimimaan ja oli piipahdettava bajamajaan. Sen jälkeen vähän vauhti hidastui ja jalat olivat sensuuntaiset että ilman kompressiosäärystimiä olisi krampit tulleet tutuiksi. Otin vähän suolaa ja tasaiseen tahtiin energiaa. Joka pisteellä vähän vettä. Joskus kolmenkympin jälkeen rupesi olemaan aika vaikeaa ja pohkeet ja etureidet oli tosi piukeena. Alamäet piti kävellä sillä polvensyrjään sattui. Juomapisteillä käveli kun otti vettä ja sen jälkeen olikin hetki tuskaa ennen kuin taas askel tasaantui. Suolakurkkuja kaipailin jo kauan ennenkuin ensimmäiset tuli vastaan. Viimeinen kymppi oli kyllä tosi hidasta. Välillä tuntui että sai ihan hyvin vauhtia mutta sitten taas tuntui raskaalta.



Reitti oli kyllä hieno, sitä ei vain kauheasti ehtinyt ihailemaan. Kartalta jälkeenpäin voi vähän fiilistellä missä kaikkialla sitä tulikaan kierreltyä. Kannustusta ja tsemppiä oli hyvin, mahtavaa kun yhtäkkiä huudetaan omaa nimeä ja siivitetään siten askelta eteenpäin. Muutama oikein upea kannustus jäi kyllä mieleen. Eräässäkin kohdin joukko nuoria miehiä piti sellaista mökää että ah, upeeta! Eräs vanhempi herrashenkilö huuteli "hopi hopi". Aina yhtä sykähdyttävää on kuulla tuttu porokello, siihen ihastui jo Nutsin Karhunkierroksella ja se on kyllä hienoa kilkatusta. Nytkin siis yksi sellainen oli matkan varrella.
Pienen matkaa sain juosta myös Elviksen kanssa. Elviksellä oli kyllä erittäin kevyt askel ja rokki soi! Oli myös mukavaa kun ei missään vaiheessa tarvinnut juosta yksin, reitti oli hyvin merkattu joten ei tarvinnut pelätä että eksyisi matkan varrella väärään suuntaan.


Viimeiset kilometrit tuntui kyllä tuskaisilta mutta tavallaan silti meni nopeaan. Kun pääsi stadionille oli vielä loiva alamäki edessä ja jo hetken pelkäsin joutuisinko senkin kävelemään. Pidensin vähän askelta niin sain kuin sainkin sen rullailtua alaspäin ja siten niin ripeään kun pystyin stadionin pehmeälle nurmelle ja maaliin! Aivan upeeta. Tulipa tehtyä ja maaliin pääsin vaikka välillä vähän epäilyttikin miten käy.


Mitali kaulaan ja pientä liikettä ettei ne pohkeet nyt tässä vaiheessa nappaa kiinni. Sitten keräiltiin kassi täyteen evästä. Eteneminen oli aika vaikeeta, nurmikolle ei uskaltanut istua vaan siirryttiin kohti katsomoa. Ne pari rappusta sinnekin oli vaikeita. Vähään aikaan en ole jalkoja näin jumiin saanutkaan. Sitten vaapuin kohti varustesäilytystä. Ei ollut rivakkaa etenemistä. Sieltä suihkuun. Päädyttiin kaverin kanssa jatkamaan matkaa kohti hotellia ja siellä vasta pesulle. Se olikin hyä idea sillä siellä pääsi saunaankin. Sattumoisin lauteilla oli muitakin päivän aikana juosseita. Vähättelin siellä aikaani kun meni kauemmin kuin suunnitteli. Mutta naiset olivat sitä mieltä että kova aika ja pitää olla tyytyväinen. Totta. Startissakin kuuluttaja onnitteli lähtijöitä, kaikki on jo nyt voittajia kun ovat edes starttiviivalla.


Tavoite siis oli n. 4.30 ja vähän siis meni yläkanttiin. Ajaksi tuli 4.47.56. Vaikka vähän tahmeeta oli tuo loppu niin silti jäi ihan hyvät fiilikset. Aika oli muutaman minuutin huonompi edelliseen maratoniin verrattuna. Olin kuitenkin jo asennoitunut niin ettei sovi liikaa yrittää, mieluummin mukava juoksu, josta jää olo että kaikkensa on antanut. Olin kyllä jo senkin päättänyt että tämä olisi viimeinen maraton mulle.

Toisaalta, eihän sitä ikinä tiedä. Jos ei pistä mitään aikatavoitetta vaan juoksee ihan fiiliksellä niin voisi sitä vielä yrittää, joskus, ehkä.


Jalassa oli uudehkot Hoka Cliftonit. Erittäin hyvät. Jälkeenpäin huomasin että ei edes jalanpohjassa tuntunut mitään ylimääräistä vaikka sekin on viime aikoina vaivannut. Ehkä siihen vaikutti viikon lepokin ennen juoksua. Salomonin kevyt juoksureppu oli loistava. Siihen sai hyvin omat juomat ja geelit eikä se matkalla mitenkään vaivannut sekään. Ainoa "muistomerkki" ilmeni suihkussa. Iso hiertymä navan seudulla. Joku oli sitten siihen hiertänyt.

Varpaat ja kyynetkin tallella, ei rakkoja, polvikin mukana joten kaikki hyvin.
Hotellihuoneessa oli sitten viimeinen yllätys. Moottorisängyt. Ei huano, sanoo Porilainen !

Aamulla hyvä hotelliaamiainen, joka kyllä maistui. Sitten pienen huilin jälkeen reppu selkään ja kohti keskustaa. Ennen junan lähtöä ehti piipahtaa muutamassa liikkeessäkin. Mukaan tarttui sitten ne Zantet!


Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu josta jäi hyvä mieli. Hyvin järjestetty tapahtuma.



perjantai 18. toukokuuta 2018

Hiilaripöhö

Koko viikko on vaan tankattu ja levätty ja olo on sen mukainen. Siis turpea.

Sattui kohdalle aikamoiset helteetkin joten on ollut hyvä totutella aurinkoon, ihan siis kotipihalla lötkötellen. Tiistaina kyllä kävin parin tunnin kävelyllä, tosi verkkaisella kylläkin. Yhtenä päivänä käytiin siivoilemassa mökkiä kesäkuntoon.
Maanantaista asti on tankattu nesteitä ja kolme viimeistä päivää varsinaista tankkausbumtsia ja hiilaripitoista ruokaa. 2,5 kiloa olen viikon aikana paisunut, nimenomaan. Olo on erittäin tukala eikä nälkä ole ollut mutta pitäähän sitä tankata. Eilen illalla oikein vatsaan sattui kun meni nukkumaan. Ai perhana kun olisi jo koko maraton ohitse. Tänään olin koiran kanssa kävelyllä 35 minuuttia ja se kummasti kevensi oloa.

Venytetty on ja rullailtu ym. ym. Pitäis olla notkee mutta aika tönköltä tuntuu.
Varusteet on mietitty valmiiksi ja samoin reppu pakattu niin että se mahtuu siihen säilytyspussukkaan. Ei siis mitään ylimääräistä kamaa mukaan. Geelit ja juomat tsekattu, eväät mietitty...kaikenlaista tulee eteen mikä pitää valmiiksi miettiä. Itse juoksu taitaa olla helpoin osuus. Ajattelin jo itsekin niin että lähdetään juoksemaan siten mikä hyvältä tuntuu, nautitaan tapahtumasta ilman paineita.

Sain postista tilaamani pyöräilyshortsit ja niin tekisi mieli fillaroimaan läskillä.

Tällä viikolla on ehditty nauttia kotipihan kukkasistakin




sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Maratonmietteitä

Valkovuokkoja ja Juoksijan Järki
äitienpäivälahjaksi
Juuri tuossa totesin ettei mitään ole enään tehtävissä, ainakaan kunnon suhteen. Kropan huoltamista, venyttelyä ja henkistä valmistautumista. Vatsa on jo vähän asettunut. Takareisi krinnaa edelleen mutta olen sen nyt antanut vaan olla. Jalkapohjaan pistin edellisen pitkän lenkin jälkeen jääpussia. Juoksua nuo ei haittaa ja se miltä sitten juoksun jälkeen tuntuu on sitten sen ajan murhe.

Sellainen fiilis on nyt että tämä on viimeinen maraton. Ihan jo sen vuoksi että kaikkea muutakin kivaa juoksua ja pyöräilyä voisi tehdä, lähteä extemporee juoksemaan rappusia tai ylämäkiä tai lähteä pitkälle pyöräilylle. Mutta. Kun on tuo maraton. Pitää levätä, pitää ottaa rennosti, pitää palautua ym. ym. Jos olisi menossa vaan höntsäilemään niin voisi ottaa vähän iisimmin tämän harjoittelunkin mutta tarkoitus olisi vähän parantaa edellistä aikaa.



Sunnuntaina lähdin läskipyöräilemään Yyteriin, pitkästä aikaa kunnon maastolenkkiä. Pari tuntia vierähti ja 16 km. Aivan mahtavat maastot. En kaipaa pyöräilyyn mitenkään teknisiä haasteita, Yyterin kangasmaastot ristiinrastiin kulkevine polkuineen on upeita.

Yyterin kangasmaastoa

Maanantaina tuntui että täälläkin oli ensimmäinen kesäpäivä. Aurinko paistoi ja lämpötila 16. Lähdin Martan kanssa töiden lomassa rennolle pk-lenkille.  50 min ja n.7 km. Ensimmäistä kertaa pistin jo lyhyempää trikoota jalkaan.
Tiistaina oli lämpimämpi päivä, jouduin ihan vähentämään vaatetta jo alkumatkasta. Kävin Yyterissä tekemässä mäkivetotreenin. Pari kilometriä peekoota ja 10 x 100 m. mäki ylös. Peekoolla takaisin. Ihan ok treeni.
Keskiviikkona lepopäivä. Positiivista että olisi tehnyt mieli lähteä juoksemaan.

Torstaina tein maratonvauhtisen testijuoksun. Kymppi vauhdilla 6.20 min/km. Helposti lähti alku jo alle kuuden, mutta sitten kun vauhti tasaantui, pysyi se suhtkoht hyvin siellä missä pitikin. Tunti meni aikaan 1,04. Keskisyke 145 mikä oli tuohon vauhtiin vähän yläkanttiin mutta siihen varmaan vaikutti 20 asteen lämpötila ja täysillä paistava aurinko. Lopussa rupesi vähän olemaan raskasta. Ei kyllä siltä tuntunut että maraton menisi kepeästi kipitellen. Vatsa oli edelleen outo.
Perjantaina kävin fyssarilla ja sain täsmähoitoa takareiteen. Vaiva johtuu kuulemma selästä! 

Viikonloppu nautittiin ensimmäisistä helteistä, lauantaiaamuna lähdettiin kuopuksen kanssa aamubrunssille Kalloon. Eväät reppuun ja pyörillä menoksi, meiltä on Mäntyluodon kallioille 5 km. Vaihteeksi kiva aamunaloitus, eväänä oli pannaria ja mansikkahilloa ja vähän hedelmiä. Keli helli jo heti aamusti joten kyllä kelpasi.

Kuksakaffeet ja gluteenitonta pannaria


Kallo









Sunnuntaina olikin äitienpäivä joten päivä meni jo aamusta asti jälkikasvun kanssa. 
Sunnuntai-illalla kävin tekemässä viimeisen kunnon lenkin ennen maratonia. Tunti pk-vauhtia, sillä tuli saldoksia 8 km ja keskisyke 127. Lenkki tuntui nyt ihan kevyehköltä ja vatsa kesti tuonkin hyvin vaikka kaksi päivää on juhlittu ja syöty vähän erilaisemmin kuin normaalisti. Hyvä merkki sikäli että viimeaikoina vatsa on kyllä heti oireillut pienestäkin poikkeamisesta ruokavaliossa.



Maratonin tankkaus on mietityttänyt jonkin verran. Päätin ottaa mukaan omat juomat. Tuli sen vuoksi sitten hommattua uusi juomareppu. Löysin xxl:stä Salomonin pienen juoksuliivin jossa on edessä taskut juomapulloille. Erinomainen, kävin testaamassa. Mahtuu hyvin juomat, geelit ja vielä saa vyölaukunkin jonne saa tarvittaessa enemmän kamaa. Pieni ja näppärä. Hyvä ostos, olen tuonlaista jo miettinyt aiemminkin. Usein kun lähtee pidemmälle lenkille, varsinkin kesällä tarvitsee juotavaa mukaan ja  juomarakollinen reppu tuntuu turhan isolta. 
Muutenkin lenkki tuntui nyt hyvältä, aurinko paistoi vielä illallakin lämpimästi, asteita 24. Toivotaan ettei viikon päästä olisi ihan näin lämmintä.
Ensi viikko sitten vaan tankkaillaan ja venytellään....

Olo ei oikeastaan ole kovin luottavainen.