maanantai 25. marraskuuta 2019

Pinkjärven luontopolku


Marraskuun luontopolkuhaaste saatiin patikoitua nyt sunnuntaina. Kohteeksi valikoitui Pinkjärven luontopolku Eurajoella. Eihän tämäkään kaukana ole mutta joka tapauksessa taas ensimmäinen visiitti kyseiseen paikkaan. Polku oli n. viisi kilometriä pitkä ja meni aika joutuisaan. Pääasiassa helppoa polkua vaikka paikoitellen aika juurakkoista ja märkääkin. Alkuun kyllä jouduttiin etsimään tienhaaraa josta polun alkuun päästäisiin. Opasteet eivät olleet ihan helposti löydettävissä.

Edellisenä tiistaina kävin illalla vielä palauttavalla lenkillä, 45 min 6.08 km avg 134 bpm, aamupäivän kunnon venytysten jälkeen paikat olivat kohtalaisen kepeässä kunnossa.
Keskiviikkona totuttuun tapaan Karhuhallissa. Nyt ei ollut ihan niin rajua menoa kuin edellisellä kerralla. Kuitenkin tosi hyvää tekemistä, alkulämmittelyn jälkeen lihaskuntoa kehon painolla ja tiesi kyllä tehneensä jotain tunnin päätteeksi. Iki-inhaa burpeeta yms. kivaa.

Torstaina hierojalla. Alaosaston vuoro, vielä pitää mennä uudemmankin kerran, tekemistä on. 
Perjantaina aamulla jo juoksemassa, iltapäivällä fyssarin vuoro (tällä kertaa olkapää). Siitä johtuen siis kävin tekemässä ennen töitä kolmen kilsan testilenkin. Ensin lämmittelyksi hölkkää kolmen kilometrin päähän ja sieltä takaisin niin lujaa kuin pääsee. Testi meni paljon huonommin kuin viimeksi, mutta tästä on hyvä taas jatkaa, 3 km/15:52, (5:04,5:33,5:25) sykkeet 158/162. Mainittakoon että vauhti hyytyi lopun ylämäissä. Yhteensä siis 6 km aamulenkki.
Lauantaina uimatreenit, pääasiassa tekniikkaa. Uintia kertyi kilometrin verran.

Sunnuntaina tosiaan lähdettiin kaverin kanssa kohti Eurajoen Pinkjärveä. Siellä oli sopivan mittainen luontopolku pienelle sunnuntaireissulle. Reitti on keskivaativa, sopii sekä päiväretkeilijöille, aloittelijoille ja lapsiperheille. Polku n. 5 kilometrin pituinen ympyräreitti. Matkan varrella oli kaksi laavua, Vuotavan kaksoislaavu ja Mustalahden laavu. Ensimmäisellä laavulla oli ihan ruuhkaa joten jatkettiin matkaa. Toisella laavulla ei sitten ollutkaan kuin hiillos nuotiolla ja harmittelimme ettei tullut retkimakkaroita mukaan! Opaslehtisen mukaan olisi ollut myös kuivakäymälät molemmissa, en niitä kyllä nähnyt joten ne olivat siis sopivasti poissa silmistä.




Vaikka reittikuvauksen mukaan polku on helppoa aloittelijoillekin, oli se mielestäni ihan sopivasti teknistäkin. Aikalailla juurakkoja ja kivikkoakin, kovin märemmässä kelissä olisi ollut aikalailla liukasta. Sopivilla jalkineilla on turvallista kulkea ilman liukastumisen vaaraa. Reitti kulki pitkään pitkin järven rantaa joten maisemat olivat hienot. Itse kyllä mieluiten tykkään kulkea keskellä metsää, siellä vasta kaunista onkin. Koska ei tuullut huomasi kuinka ihanan hiljaista ja rauhallista olikaan. Taisi kerran kuulua muutaman mönkijän äänet. Eväitä syötiin järven rannalla ja aika piankin loput eväät sitten laavulla. Järven pinta oli jo pienessä jäässä. Tuulisimmissa paikoissa pinta vielä liplatteli. Reitti oli kuitenkin nopeakulkuista vaikka vähän epäiltiin ehtiikö pimeä yllättää. Varoiksi oli kyllä otsalamppu mukana. Aikaa meni 2:11 ja siihen sisältyi myös tauot ja matkaa tuli 5,56 km. Todella kiva reitti jonka pitää kyllä patikoida uudelleen.


Tietoa kohteesta löytyy esim. täältä;  http://www.outdoorssatakunta.fi/
Reitti oli hyvin merkattu ja hyvässä kunnossa, ainoa miinus tulee siitä että kasitieltä kääntyessä jouduttiin sehlaamaan eestaas pariin otteeseen kun ei ollut kunnon opasteita. Selkeä opastaulu löytyi vasta siinä vaiheessa kun ensin oli  löytänyt oikean tienhaaran josta kääntyä. Samoin opasteet joilla olisi löytänyt suoraan lähtöpaikalla olleeseen pieni parkkipaikkaan olivat vähän heikot. Nyt tietenkin osaamme ensikerralla ensimmäisellä yrittämällä.

 

Sunnuntain pitkis ja spinni jäi taas minulta väliin tämän extemporepatikkareissun vuoksi. Mutta ei paniikkia, juosta ehtii ja pyörää polkea lopun talvea.


Retki päätettiin Verkkorannan avantouintipaikalle. Sitäkin googlailtiin tovin kunnes tajusin että sehän on käytännössä Krikutillin rannassa. Sekin oli ihan ensimmäinen kerta tuolla saunassa meille molemmille. Kyseinen avanto on avoinna kolmesti viikossa klo 16-21. Oltiin siellä sopivasti heti neljän jälkeen ja ihan oli lauteet melkein täynnä jo siinä vaiheessa. Vähän jännitti uusi paikka ja kylmä meri. Löylyt oli makeat ja vesi tietenkin jäätävän kylmää, ainakin ekalla kerralla. Pulahdettiin viisi kertaa ja tällä kertaa se oli oikein riittävä määrä. Viimeisen kerran jälkeen rupesi kroppaa nipistelemään ja kaveri sanoi että siltä pitääkin tuntua, veri lähtee kiertämään. Minulta siis vaati viidennen kerran ennenkuin lähti verenkierto liikkeelle. Taikka sitten vasta viimeisellä kerralla olin vedessä tarpeeksi kauan. Mahtava olo tuli ja tuonnekin pitää mennä uudestaan! Saunaa pitää yllä pieni seura joten kiitokset heille. Uintimaksu oli hurjat 2 euroa ja siihen sai vielä kaffettakin samaan hintaan! https://luviantalviuimarit.fi/









tiistai 19. marraskuuta 2019

Miten saat jalat tehokkaasti juntturaan...



Niinpä. Viikon sairastelun jälkeen uskaltauduin tiistaina pienelle testilenkille. 51:18, 6.16 km avg 128 bpm. Ihan hyvältä tuntui, kalenterin mukaan olisi pitänyt tehdä pieniä 200 m vetoja mutta jätin ne vielä väliin. Keskiviikkona oli vuorossa hallitreeni. Puolitoista tuntia tiukkaa settiä. Ensin lämmiteltiin pari ratakierrosta á 400 m. Sen jälkeen kierros kuusi kertaa, pienellä palautuksella. Rennosti puoleen väliin, siitä kiihtyvää vauhtia takasuora ja loppusuora rennosti ja lujaa, ei ihan täysillä kuitenkaan. Viimeinen kierros sitten kunnolla alusta asti, sellaista vauhtia ettei hyydy lopussa. Nyt viimeinen suora aivan täysillä. Meni hyvin, ei tuntunut pahalta sairastelunkaan puolesta. Juoksun speksit 19:08 min, 3.04 km sykkeet 136/168.

Sitten sopivan pituinen matka tasajalkahyppyjä ja se 10 kertaa. Pieni palautus ja sama etenevää askelkyykkyä 5 kertaa. Siinä tuntui jo alussa aika voimattomalta. Normaalisti pidän tuota hyvänä ja vahvana treeninä, loppua kohti hapottaa. Nyt se happohyökkäys oli jo alkumetreillä. Loppuun vielä corea. Linkkuveitsiä, lankkua ja lantion nostoja 3 kierrosta. Lankun minuutti oli tuskaa sillä jaloista puuttui pito kokonaan. Lankku ei mielestäni ole paha liike, nyt tutisi jalat heti alkuunsa. Ovela tunne kun etureidet oli ihan hyytelönä. Pikaiset venytykset. Kotona yritin myöhemmin venytellä paremmin mutta en pystynyt niitä tekemään sillä jalat olivat edelleen ihan hyytelönä.

Vedoilla ensimmäiset hapotukset
Seuraavana päivänä vielä töissä rappusia kapuessani totesin että edelleen on makaroonina. Ymmärrän että se johtuu siitä etten ole hetkeen tollaista tehnyt mutta silti yllätyin että se vei voimat totaalisesti. En tiedä onkohan sillä vaikutusta että olin ollut kipeenä, tuskinpa. Ei kait se lihaksiin noin olisi vaikuttanut kun en ole missään kuumeessa ollut, toisaalta flunssahan on kyllä kokonaisvaltaista sekin. Vasta parin päivän päästä tunsin jotain vatsalihaksissakin.
Torstaina kävi polkemassa wattipyörää tunnin ajan. Ajattelin jospa se olisi sopivaa palauttavaa liikuntaa. 1:09:45 avg 110 bpm. Leppoisaa oli. En kyllä huomannut että se olisi mitenkään auttanut palautumiseen. Varovaisesti yritin venyttelyä. Se ei oikein tuntunut mukavalta. Pidemmät huollot tein vasta perjantaina.


Lauantaina oli aikainen startti pitkälle juoksulle. Treenitehdas on the Road again, klo 8.00. Meitä lähti stadionilta viisi kaveria kohti Yyteriä ja takaisin. Edelleen oli jalat muussina, epäilin vähän että jos joudun puskakäynnille kuka minut sieltä nostaa ylös...no, itse pääsin kuitenkin. Asfaltilla juoksu sekin tietty täräyttää jalkoja jotka jo oli valmiiksi jäykät. Hyvin kuitenkin sujui. Toisaalta tunnin päästä jo rupesi tuntumaan siltä että olisi juossut jo montakin tuntia. Lopetin 31 kilometriin, jalat olivat jo finaalissa. Toisaalta myös oli lähdettävä mummuttelemaan, oli tulossa 1 vee yökylään. Oli muuten haastavaa puuhastella näillä koivilla yksivuotiaan kanssa.
Jalat ei olisi noin jumiin menneet ilman tuota treeniä viikolla. Varsinaista köpöttelyä oli illalla ja vielä seuraavanakin päivänä. Sunnuntaina kävin illalla palauttavalla hölkällä. Lauantain juoksuun meni aikaa 3:58:15, 31 km  avg 135 bpm. Sunnuntaina 47:53, 5.45 km avg 122 bpm.

Marraskuu on todella pitkä ja pimeä


Maanantaina keskityin jalkojen huoltamiseen faskiapallolla, pikkuhiljaa helpottaa. Illemmalla oli lähdettävä haukkaamaan happea, keli olikin oikein raikas vaikkakin lohduttoman pimeää. Kolmen kilsan kävelylenkki johon kului aikaa n. kolmevarttia. Tiistaina jo aamutuimaan tunnin verran kunnon syvävenyttelyä.

Saattaa olla että paikat aukeaa huomiseksi, tiedossa taas lihaskuntoa ja onneksi myös liikkuvuustreeniä. Onhan se kiva että tuntee kropassaan jotain tehneensä, mutta joskus on hyvä muistutella itseään että kehonhuoltoonkin pitää panostaa säännöllisesti, siinä saattaa muuten käydä niin että yhden kunnon treenin jälkeen sitä palauttelee viikon.

Nyt juoksua kertyi jo 43.6 km. Lauantain pitkiksen jälkeen kyllä huomasi että noita pitkiä pitää nyt ruveta taas tekemään, viime aikoina jäänyt lenkit vähän vähemmälle kun ajatellut että tekee jotain muutakin kuin vain juoksee. Ei auta, jos meinaa keväällä yrittää maratonia on ruvettava hommiin.

maanantai 11. marraskuuta 2019

Putki katkesikin ennen aikojaan


Mitenhän tässä nyt näin kävikään että putki tyssäsi heti alkuunsa. Tulin kipeeksi. Flunssa alkoi kurkkukivulla ja loppuviikolla olin jo saanut lääkekuurin poskiontelotulehdukseen.
Maanantaina vielä kävin pienellä juoksulenkillä, 29:15, 2.8 km avg 110. Niinkun siis todella rauhallinen. Suuntasin 200 m päässä olevaan lähikauppaan hakemaan nessuja. Pienellä lisäkierroksella että sain putken minimit täyteen.

Tiistaina ja keskiviikkona kevensin jo vähän ja kävin Martan kanssa vain kävelylenkillä. 1:22, 5.95 km ja toisena päivänä 39:41 ja 2.3 km. 
Marrasputkeen lähdin ns. "klassikkoon", jossa siis pitäisi todellakin juosta ulkona joka päivä. Nuo pari päivää kuuluivat kategoriaan "multisportti", jolloin vaan liikkuu ulkona sen minimin 25 minuuttia.
Torstaina pysyin jo soffalla.

Marttahan on tosi onnellinen marrasputkesta
 


Myönnän että mielelläni lähtisin juoksemaan mutta kun toisaalta pelkään että saan jonkun jälkitaudin ja joudun loppuvuodeksi tyytymään kävelyyn.
Koko alkuviikon oli vielä todella hienoja aurinkoisia päiviä, kylmää kyllä mutta kaunista. Pimeästä marraskuusta ei tietoakaan. Tietty se valoisa aika on lyhyt, enkä sitä aina edes näe kun olen töissä.

Lauantaina vietimme rentoja iltamia treeniporukan kanssa ja illan alkuun patikoitiin pieni reipas kävelylenkki raikkaassa tihkusateessa. Se teki todella hyvää kun muutaman päivän joutui olemaan sisällä. 1:14, 4.8 km. 
Sunnuntaina runsaan puolen tunnin kävelylenkki illalla koiran kanssa.

Marraskuinen maisema Yyterin rannalta



Aivan, tällä viikolla siis tuli juoksua huimat 2.8 km. Ei siis ihan mennyt putkeen.


sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Marrasputkessa jälleen


Johtuukohan synkeästä marraskuusta kun tuntuu että treeni-into tiivistyy. Vai onkohan kyseessä joku hormonaalinen kiertovaihe jolloin on virtaa vanttuissa. Kroppa on kyllä niin jumissa ettei paremmasta väliä. Jos illalla tekee kunnon pitkät venytykset, tuntuu että aamulla on entistä jäykempi. 
Uimatreeneissä on harjoiteltu innolla tekniikkaa josta johtuen olkapää vaivaa. Niin kävi myös viime syksynä heti alkuunsa. Onneksi tiedossa on fyssaria ja hierojaa.

Hauskaa vaihtelua...
...vaikkakin vähän jännää...
Tiistaina tein syksyn ensimmäisen ledilenkin. Ostin uuden otsalampun ja pitihän sitä testata. Lumonite compass, olen tyytyväinen. ainakin näin yhden testikerran perusteella. Treenikalenterin mukaan oli vuorossa palauttava pk. Ehkä lenkistä tuli vähän vauhdikkaampi kun juoksin yksin pimeällä polulla. Otsavalosta johtuen ympäristö oli entistäkin mustempaa. Mutta lenkki oli kivaa vaihtelua, hauskaa ja siis pikkasen jännääkin. Porin metsässä riittää pimeitä polkuja ihan ristiin rastiin. Pariin kertaan luulin olevani jossain muualla kuin siellä mihin päädyinkään.
48:52, 6 km avg 130 bpm.

Keskiviikkona mäkivetoja. Alkuverraa ja 8 x pitkä ylämäki. Tehokas täsmätreeni, tasaset vedot,  40:54, 4,05 km sykkeet 128/158. 
Torstaina aamu-uinti ennen töihin menoa 40 min. Illalla lastaamon kehonhuoltotunnilla. Todella tarpeellinen. Tietyissä venytyksissä selkä oikein paukkui. Äänekkäästi.

Metsä on minun mielipaikkani
Metsäterapiaa

 
Perjantaina starttasi taas Marrasputki. Mielessähän se oli jo tovin ja funtsein alanko siihen vai en. Viime vuonna se sujui hyvin ja vähän teki mieli pistää kilometrejä paremmaksi tänä vuonna. Edelliskerralla jäi jostain syystä parit viikonlopun pitkikset tekemättä mikä sitten näkyi heti lopullisessa määrässä. No olihan se taas miltei pakko alkaa, oli sitten hullua tai ei. Joten perjantaina pienelle lenkille ennen saunaa. Keli oli mainio ja enemmänkin olisi tehnyt mieli juosta mutta periaatteessa oli myös lepopäivä niin olin maltillinen, 33:59 min ja 4,13 km avg 123 bpm.
Marrasputkessa siis juostaan joka päivä ulkona vähintään 25 min. Se on klassikko. Kolme muutakin variaatiota on mutta tämä hyvä mulle.
Lauantaina meni päivä pitkälle muissa puuhissa ja pääsin lenkille vasta illalla. 41:56, 5.52 km avg 128 bpm.
Sunnuntaina oli niin upea aurinkoinen syyspäivä että suuntasin metsään poluille. 1:40, 11 km avg 126 bpm. Meno oli rauhallista joten matkaa ei paljonkaan kertynyt. Lenkin päälle yli kolme tuntia pihahommia. Illalla olisi ollut vielä spinni. Olin lopulta niin naatti että se jäi väliin.


Lokakuussa juoksukilometrejä kertyi hippasen yli 100. Itselle piti muistutella että ylimenokausi meneillään eikä kilsoja tarvitse kerätä.

Marrasputkessa pitäisi tänä vuonna päästä 200 kilometriin, vähintään. Tällä viikolla juoksin 30,8 km.



perjantai 25. lokakuuta 2019

Enäjärven luontopolku


Sovimme kamun kanssa kiertävämme kuukausittain jonkun luontopolun, lähinnä Satakunnan alueella jotta reissuja voisi siten kutsua samalla niin muodikkaasti lähiliikunnaksi.
Syyskuussa patikoitiin kylläkin Vaasan Mustasaaressa. Svedjehamnissa Bodvattnetin luontopolku ja Sundomissa Ojebrevetin luontopolku.
Lokakuun retki tehtiin ihan lähellä.  Enäjärven luontopolku eli Haikarapolku on n. 4,5 km joten sopivan  lyhyt silloin kun ei ole liikoja aikoja. Nyt meitä hoputti illan hämärä, joka tähän vuodenaikaan aika nopeaan laskeutuu. Lähdettiin sen vuoksi vähän niinkuin äkkilähdöllä, päästiin ajoissa töistä ja tehtiin polun päähän treffit neljäksi.

 

Mukana oli tietenkin lämmintä juotavaa termarissa ja hyvät voileivät. Päivä oli kyseisenä päivänä ollut todella aurinkoinen ja kaunis joten illemmallakin oli keli vielä kohdillaan.
Vaikka minäkin asun kohteesta vajaan kymmen kilometrin päässä, olin ensimmäistä kertaa patikoimassa kyseistä reittiä. Joskus kyllä yritin mutta oli niin umpeenkasvanutta kohtaa etten päässyt alkua pidemmälle.


Enäjärvi on kokoluokassaan Suomen parhaita lintujärviä jossa pesii lähes 80 lajia.  Järven reunoilla on lintutorni ja toisella rannalla lava josta pääsee tarkkailemaan alueen linnustoa, maisemien lisäksi. Alue on todella rehevää joten siellä saattaa bongailla muitakin pikkuisia eläimiä.
Reitti oli alusta asti oikein hyvin merkattu, siihen siis oli panostettu. Muuten reitti oli aika huonokuntoinen joten toivotaan että sen kunnostus olisi tulossa piankin.

 

Etenimme aika reippaasti ja jouduinkin toppuuttelemaan kaveria että ehtisi tiirailla maisemia. Ympäröivä luonto oli erityisen kaunista, märkä keli teki syksyn väreistä voimakkaita. Jotenkin pidän tuollaisesta tiheästä metsästä joka on luonnontilassa ilman että oltaisiin siivottu risuja ja kaatuneita puunrunkoja yms. pois. 
Alusta asti polku oli paikoitellen huonokuntoista ja kun keli oli märkää, niin samalla myös liukasta. Varovaisesti piti edetä. Välillä mentiin neulaspolkua ja vähän soratietäkin pitkin, jonka me kyllä kiersimme ja suunnistimme suoraan pienen metsikön läpi. Siellä ei oikeastaan polkua ollut kuin siellä täällä mutta kun alue on tuttua niin puskettiin sitten vaan eteenpäin. Ihan välttääksemme tiellä menemisen. Pakko oli lopulta mennä pieni pyörätien pätkäkin että päästiin taas pitkospuille.
Kivuttiin myös lintutorniin, siinä oli yksi askelma puoliksi irti joten toivotaan sillekin korjausta. Jatkettiin sitten matkaa etsien sopivaa kannonnokkaa evästaukoon. Löytyhän sellainen joten pieni pysähdys matkan varrella.

 

Reitti on ehkä siitä omanlaisensa että aika pitkän matkaa mentiin niin lähellä kakkostietä että liikenteen melu kantautui metsään asti. Arkipäivänä tietenkin liikennettäkin on paljon. Onneksi ei koko aikaa kuunneltu autojen ääniä. Syvemmällä oli kyllä ihanan rauhallista. Minusta reitti oli oikein hieno, Nykyisessä kunnossaan ei sovellu huonojalkaisille eikä ihan koko perheen retkikohteeksi. Toisaalta kuitenkin luontopolku on lähellä jolloin sinne on helppo suunnistaa, voi lähteä vaikka bussilla. Pitkää siirtymää ei ole kun on jo polulla.






Evästauon ja varovaisen etenemisen kanssa aikaa meni vähän alle kaksi tuntia. Todella kiva reitti jonka pitää mennä uudestaan ehkä keväällä kun on erilaista kasvustoa ja kuivempaa keliä. Mikäli vesi olisi yhtään ollut korkeammalla olisi monessa kohtaa joutunut kahlaamaan vedessä.

Tässä vielä infoa lintutornista : 

Mahtava syysretki!


sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Puolimaratonin tuliaiset

Puolikkaan aika ei tällä kertaa parantunut, ei sinne päinkään. Seitsemän minuuttia kauemmin meni aikaa kuin keväällä samalla matkalla. Tarkoitus oli lähteä ihan rennosti ja sen mukaan sitten miltä tuntuu. Toisaalta tiesin että ikäsarjassa olisi vain muutama osallistuja, jospa kolmen joukkoon yltäisi. Niin ja voihan sitä tietenkin koittaa sitä kahden tunnin alitusta, joka viimeksi jäi sadasosien päähän.

Preiviikin Ennätysmaraton oli tavallaan pistetty pystyyn sen vuoksi että Kankaanpään maraton oli tältä vuodelta yllättäen peruttu. Preiviikin Kiri järjesti lyhyellä aikataululla maratontapahtuman, jossa oli maraton, puolikas ja kymppi. Osallistujia otetiin 100, joka siis tuli täyteen. Reitti kulki preiviikin teillä, pääasiassa soratietä ja vähän asfalttiakin. Kierros oli n. kympin mittainen ja puolikas kiersi siis kaksi kertaa. Keli oli todella märkä ja kurainen. Edelliset päivät oli satanut ja vielä kisa-aamuna tuli vettä oikein kunnolla. Maratoonarit lähtivät vielä sateessa ja sitten sade loppuikin. Lämpöasteita oli lähemmäs 10, joten todella mainio juoksukeli. Taisi viimeisellä parilla kilsalla ruveta pikkasen satamaan, siinä vaiheessa se ei haitannut.

Varsinaista täsmätreeniä ei tullut tehtyä, maanantaina uimassa ja tiistaina pienellä höntsällä ja keskiviikkona radalla 50 m vetoja. Ilmoittautuessani ajattelinkin että onhan sitä osallistuttava jo kannustuksen vuoksi kun ihan miltei kotikulmilla tällainen järjestetään. Kotoa siis on vartin ajomatka Preiviikin kentän laidalle. Preiviikin Kiri on pieni mutta vireä urheiluseura jolle kyllä kiitokset hyvin järjestetystä tapahtumasta. Jälkeenpäin kuulin että ajanottojärjestelmä kaatui mutta eihän se menoa haitannut. Juoksijoille oli tarjolla grillimakkaraa ja kahviosta sai ostaa keittoa ja muuta purtavaa. Arpaonni ei suosinut. Treenitehdas oli myös mukana, kaksi huoltopistettä oli meidän iloisten huoltoporukoiden miehittämänä.



Lähdin alussa ihan hyväntuntuista vauhtia. Eka kilsa näytti aikaa 5.36. Seurailin kilometriaikoja ja ne olivat aina hyvin alle kutosen. Reitin piti olla aika tasainen mutta kyllä siinä oli muutama sopivan pitkä ylämäki mikä kyllä tuntui. En tiedä tuliko sitten lähdettyä turhan kovaa, mutta meno rupesi tuntumaan siltä että ei nyt kulje tänään. Alaselässä tuntui ja jotenkin lonkankoukistajat oli juntturassa.  Eka kymppi meni muutaman minuutin alle tunnin. Sen jälkeen aina kun katsoin kellosta kilometriaikoja, ne alkoivat kutosella. SIinä vaiheessa kyllä totesin ettei tänään tule hyvää tulosta sitten ollenkaan. Muutama kilometri oli tosi raskasta, sitten kun pääsi asfaltille meno ehkä keveni. Siis tuntui vaan kevyemmältä sillä ajat olivat edelleen kutosen päälle vaikka itsestä tuntui että vauhti on kovaa.

Loppuaika olikin sitten 2:07:15. Sillä kuitenkin irtosi ikäsarjan kakkossija ja komea pokaali joten lopputulos oli kuitenkin positiivinen!

Höntsäilemässä Kirjurinluodon syksyisillä poluilla




Tämä syksy on ollut aivan mahtavan värikästä. Ruska on ollut upeaa jo pidemmän aikaa. Väriloistosta on ehtinyt nauttimaan ihan kunnolla. Nyt syksyiset sateet ja tuulet tuntuvat irrottavan puiden lehdet kovaa vauhtia joten näistä keleistä pitää ottaa kaikki irti ennen kuin pimeä syksy valtaa maisemat.


maanantai 14. lokakuuta 2019

Metsäkeikalla hirviä jahtaamassa

Tiistaina tuli vain käveltyä koirien kanssa syksyisestä kelistä nauttien. Tunnin lenkki ihan reippaalla askeleella. Keskiviikkona sitten taas itse asiaan Karhuhallissa. Sisäpiiri kohdisti patoutuneet energiansa lihaskuntotreeniin. Haasteellinen trinity-challenge jota viime talvena treenattiin. Huomasin muuten että nyt sujuikin aikalailla mallikkaammin. Illan treenistä tuli muutenkin normaalia tehokkaampi, sillä tein sitä ennen 8 kilometrin maastolenkin. 1:10:44 , 8,28 km avg 145 bpm. Peekoosta tuli vähän reippaampi kun meinasi mennä pitkäksi ja piti ehtiä sisätreeneihinkin. 
Torstaiaamuna palauttava uintitreeni ennen töihin ryhtymistä, 1 km ja 41 min.

 

Perjantaina töiden jälkeen taas Porin mettään, vauhdilla katinkuruun ja palautellen takaisin. 51:44, 6.86 km avg 135 bpm. Menomatkalla pari kilsaa reippaasti alle kutosen vauhtia, yksi jopa 5:18 vaikka en edes rypistellyt. Ehkä jotain kehitystä on tapahtunut. Klassinen esimerkki taas tällä kertaa, olin aivan kahden vaiheilla jätänkö lenkin väliin mutta kun kun kaveri postasi menevänsä samoille poluille juurikin samoihin aikoihin niin äkkiähän sitä sai juoksukamat päällensä ja lähti nopeasti perään. Ei enään laiskottanut. Siis ryhmässä on outoa voimaa!

Tuttu portti katinkuruun




Lauantaina vietettiin koko päivä syksyisessä metsässä. Todellakin metsän syvimmissä syövereissä., kivikkoa ja juurakkoa, kaatuneita puunrunkoja, oksia, ojia kapeana ja levempänä, karahkaa ja heinikkoa. Satoi vettä ja siis sen mukaisesti oli aikalailla märkää. Olin hirvimiesten seurassa ajomiehen roolissa. Päivä alkoi aamuseiskalta yhteisellä aamupalalla. Vettä tosiaan satoi mutta ei onneksi ollut kylmää, lämpöä n. 7-8 astetta. Siitä lähdettiin sitten päivän viettoon, kolme ajoa aamupäivällä, lounastauko hernekeitolla ja pannarilla ja iltapäiväksi vielä kolme ajoa. Onneksi tauolla sai vaihtaa kuivaa vaatetta. Sukat olivat pysyneet kuivina mutta alupaidan vaihdoin ja hanskat. Takki oli aikalailla märkä mutta liikkeessä kun taas lämpeni ei se haitannut, ei tullut vilu. Tässäkin lajissa huomaa hyvien varusteiden merkityksen. Ensimmäisen ajon aikana taisi sataa eniten, kunhan sade hellitti ei eteneminenkään ollut niin haastavaa. Iltapäivällä jopa aurinko pilkotteli. Aukeilla ja vähän korkeimmilla kohdilla näkyi hienosti syksyn ruskavärit. Saalistakin tuli joten päivä oli  kaikille onnistunut. 

 

Tuosta sitten vaan suoraan...

Tämä on hieman erilainen tapa viettää aikaa metsässä, olen siitä hyväonninen että kaverini kanssa olen päässyt mukaan tällaiseen, oikeastaan ihan extreme-juttuun. Vähemmän tuolla varmaan naisia on mukana ajomiehenä ja tuntuu kyllä mukavalta kun vanhemmat herrasmiehet todella arvostaa meitä naisia jotka mukana pysyvät. Jahti loppui viiden maissa joten täysmittainen päivä oli.
Tässä lajissa olen oppinut käyttämään vähän kompassiakin, mielessä on ollut muutaman kerran että pitäisi enemmänkin opetella suunnistusta, ilman muuta jossain vaihesssa kun aika antaa myöden.

Maisemiakin ehti välillä ihailemaan kun odotteli seuraavan ajon lähtötuuttausta
 
Siellä sitä painellaan totisena

Sunnuntain pitkiksen jätin väliin ja nukuin pitkät unet. Garminin mukaan 9,5 tuntia ja siitäkin syvää unta melkein 7 tuntia. Taisi kuitenkin päivä väsyttää!

Illalla lähdin jo ihan pirteenä syksyn ensimmäiseen spinniin, johon siis kerrankin ehdin mukaan. Puolitoista tuntia hikistä polkemista. Hyvä treeni vaikka vähän varmaan tuli himmailtuakin näin ekana kertana.

Metsäkeikasta johtuen tällä viikolla liikuttu useita tunteja! 

Kummasti lämpeää pehva kunnon nuotion äärellä


Viikko vielä palautellen syksyn viimeistä kisaa varten ja sitten voi jo rentoutua...