torstai 17. elokuuta 2017

Määränpäänä HimosTrail


 Viikko alkoikin maanantaille siirretyllä testijuoksulla. Kolme kilometriä täysillä. En tiedä mistä johtui mutta vähän jopa jännitti. Edellisellä kerralla oli tosi hyvä tulos,  15,07 ja keskivauhti 5,02 min/km. Aloitin varsin reippaasti joten ehkäpä siitä johtuen vähän otin takapakkia matkalla ja ajaksi tuli 15.52...keskariksi tuli siis 5,17. Syke 154/160.
no olen tyytyväinen tuohonkin, onhan se minulle erittäin hyvä vauhti. Rankka reissu kyllä oli taas. Puolessa välissä teki mieli jo lopettaa. Tavoitehan oli alle 15. Auts.
Tiistaina sitten vaan rentoa peekoota. Lähdin Martan kanssa lenkille pitkästä aikaa. Piipahdettiin koirarannan kautta Levon kentälle jossa oli meneillään MäkiMimmien futispeli. Hetken katseltiin mutta koska jalkapallo on Martalle rakas ja paras juttu, otti se koville kun ei päässytkään pallon perään. 


Koirarannalla
 Torstaina Porin metsässä ylämäkivetoja. 8 x pitkä mäki, palautellen alas. Hyvä treeni.
Perjantaina aamutuimaan liikkuvuutta ja putkirullailua treenitehtaalla. Liikkuvuus sai taas kyytiä, miksei noitakaan harjoitteita ole tehnyt itsekseen...helppoja ja tehokkaita liikkeitä. Paitsi vatsalihasliikkeet. En ole vieläkään niitä lihaksia löytänyt. Jatketaan etsimistä. Rullalla löytyi makeet kohdat. Täytyisi laittaa lihashuolto kalenteriin niin tulisi tehtyä.
Viikonloppu vietettiin molempien tyttärien ja tyttärentyttären, pian 1v.  kanssa Vaasassa. Käveltyä tuli paljon mutta sunnuntain pitkis jäi tekemättä. Vähän se pisti miettimään olisko väkisten sen jonnekin väliin ympännyt mutta hei, ensviikolla tulee pitkistä Himoksella ! Ehkä lepo onkin ihan hyvä. Pari pientä treeniä vielä ja taas valmistaudutaan exstremeen.
Tiistain mäkijuoksutreeni takkuili senverran että hyvä kun oli kunnon lepoa alla. No. Ei nyt tavallaan takkuillut mutta otti koville, kummallisen ärtsy olokin itsellä...ollut jo paripäivää. Sen tiedosti itsekin, mitä lie...lenkin loppuessa oli kyllä ärtymyksetkin haihtuneet. Niinhän siinä usein lopulta käy.  Kahdeksan kilsan lenkki mäkisessä maastossa, ylämäet kovaa ja niitähän oli. Huomasin ajattelevani että perhana...viimeiset mäet tällä viikolla. Itseään siinä huijasi sillä lauantaina on tiedossa tunkkausta ylös ja alas. Lenkin jälkeen mustaviinimarjapuskaan keräämään satoa. Punaisia onkin jo tallessa ja myös mansikkaa ja vattuja. Ensiviikolla pitää ehtiä mustikkametsään. Suomalaista superfoodia talven varalle.

Porin metsässä mäkivetoja



Martta marjassa

Illalla vielä venyttelyjä ja putkirullailua, niin pirun kipeitä kohtia löytyi. Toivotaan että saan jumeja pois viikonloppuun mennessä. Hhmm, maastotossutkin tuntuu pyörivän jaloissa, kerran joku mainitsikin että inovin kengät venahtavat käytössä. Varpaita pitää teipata sillä juuri noista väljistä tossuista sain viimereissulla kipeän rakon varpaaseen...
Keskiviikkona vielä rento palauttava metsälenkki. Metsässä kyllä aina mieli rentoutuu ja lenkin jälkeen on ihan euforinen olo. Nyt siis paripäivää vielä tankkausta ja kehonhuoltoa.
Olen tutustunut Himostrailin reittivideoihin ja kieltämättä on hieman alkanut hirvittämään. Toisaalta matka ei voi olla pahempi kuin NutsKarhunkierroksella. Isoja alamäkiä on nyt tiedossa ja ne saattavat osoittautua kaikista haasteellisimmiksi. Ainakin polvilleni.



Yyterissä



HimosTrail on vasta edessä mutta tiedän jo nyt että olen siellä myös ensi vuonna! Kas kun menin facessa osallistumaan pieneen kisaan ja voitin osallistumisen ! Pitkospuita potkupyöräili parivuotias pikkuinen ja piti arvata missä kansallispuistossa hän menee. Helppo juttu, Selkämren Kansallispuistossa !
Tänä vuonna sain siis osallistumisen TakomoRunnersin yhteisön kautta. Ensimmäistä kertaa nyt olen menossa Himokselle ja siis en ilmeisesti viimeistäkään.




sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kevennetty viikko

Heti aamulla.

LoppiExtremen jälkeen pitikin palautella pari päivää. Kumma että intoa lenkille olisi ollut kovin mutta kannattaa tollaisen juoksun jälkeen toki palauttaa kroppa rauhassa. Jalat varsinkin sai mäkisessä maastossa kyytiä. Myös persusta.
Tiistaina lähdin rauhalliselle metsälenkille. Keskiviikkona heti kilsan vetoja. Ajattelin hoitaa ne pois päiväjärjestyksestä heti aamulla ennen töihin menoa. Jo senkin vuoksi että illaksi oli luvattu sateita. Pienen lämmittelyn jälkeen pinnistin 4 x 1 km, pienillä palautuksilla. Reitillä oli loiva, mutta pitkä ylämäki. Ekan kierroksen jälkeen funtsein taas että eihän tästä tule mitään...loput kolme tuntuivat jo paljon lyhyemmiltä. Huomasi hyvin että kun noita vetoja tekee yksin ilman piiskaajaa, niin helpommin antaa ehkä periksi. Ajat kiepeille olivat 5.13, 5.24, 5.26 ja 5.32. No nehän meni hyvin. Sitten myöhemmin tarkastelin edellisen vastaavan treenin aikoja ja ne oli järjestään kaikki alle viiden. Ai perhana.
No nyt oli ylämäkeä...jokatapauksessa olin ihan tyytyväinen. Eihän niitä ollut tarkoituskaan vetää niin kovaa kuin jotain lyhyempää vetoa. sykkeetkin oli kohdillaan, n. 150/158.
Torstai oli lepoa sillä perjantaina olisi testijuoksu.

Kävi nyt kuitenkin niin että jouduin perumaan testin, kahteenkin kertaan.
Nämä kuukauden suositut sekoittivat koko homman. Ne yllättäen vyöryivät niin runsaina ettei tullut mieleenkään lähteä juoksemaan. Sitä kesti kaksi päivää. Taitaa olla tälle akalle lopun enteitä....
Tänään sitten lähdin lyhennetylle pitkälle lenkille. Huomenna on testilenkin vuoro joten pitää vähän jättää paukkuja.




Yllätys löytyi miltei rannan tuntumasta, enpä ole ennen törmännyt
vaikka täällä on useamman vuoden tullut liikuttua...
siis puucee.

Hassua kun joskus haluaisi jäädä soffan pohjalle kun on treenipäivä ja sitten taas kun ei pääse juoksemaan niin harmittaa. Kyllä parin päivän pakollisen tauon jälkeen taas juoksu maistui.





sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Loppi Extreme




Loppi Extreme -polkujuoksutapahtuma Samoojien Kalamajalla järjestäjinä Lopen Samoojat ja Riihimäen Suunnistajat. Osallistujia vähän päälle 90. Mukavan pieni tapahtuma. 

Osittain uusittu reitti. Viime vuoteen verrattu vähän lisää matkaa, polkua ja extremea, entistä vähemmän tietä.
Kilpasarjojen 25 kilometrillä kokonaisnousua on 680 metriä ja alamäkeäkin on ihan yhtäpaljon. Harrastelijasarja on 12,5 km, kokonaisnousua 340 metriä.
Kuivaa kangas- ja harjumaastoa, vuorotellen loivapiirteisiä vauhdikkaita polkuosuuksia sekä jyrkkiä nousuja ja  laskuja, joissa vaaditaan kuntoa ja varovaisuuttakin. Reitti on hyvin juostava, sillä kivikoita ja jyrkkiä laskuja on vähän. Kengät eivät kastu kuin hiestä ja mahdollisesta sateen aiheuttamasta kosteudesta.
Kilpailukeskuksena toimii 70 -vuotias, päivitetty metsäkämppä, Kalamajan Kämppä. Reitit sijaitsevat  Luutaharjun Samo -luontopolun ja Poronpolun upeimmissa maisemissa Komion luonnonsuojelualueella. Lisänä vielä nostalgisia vanhoja tukinajoreittejä ja vähän uudempiakin.

Sain osallistumisen Takomorunnersin yhteisön kautta. Valitsin matkaksi 25 kilometriä sillä eihän nyt Porista asti kannata pienen matkan takia edes lähteä. Ensimmäiset kouraisut mahanpohjassa pyörähti siinä vaiheessa kun navigaattori lakkasi toimimasta juuri kun odottelin koska pitäisi kääntyä...oli pakko pysähtyä ja katsoa kännykästä. Olin ihan varma että menin jo ohitse sen tienhaaran mistä piti kääntyä ja rupesi aikataulutkin kiristymään. Lopulta jatkoin matkaa ja n. 500 metrin päästä käännyttiinkin. Siinä vaiheessa olikin jo hyvät opasteet, jos olisin jatkanut matkaani olisin osannut perille ilman navigaattoriakin. 
Perillä oli toimiva liikenteenohjaus, enemmän osallistujia tarvitsee jo parkkipaikan. Se on kuulemma ensi vuonna tulossa, kertoi eräs tapahtuman järjestäjistä. Nyt parkkeerasin auton tienvarteen eikä siitä ollut kuin ihan lyhyt matka tepastella vaatteiden vaihtoon. Naisille oli järven rannalla teltta jossa sai vaihtaa kamppeensa. Sitten odottelemaan lähtöä. Bongasin samalla toisen Takomolaisen, Merituulin. Hän oli lähdössä lyhyemmälle matkalle.

Takomon "heimolaisia"




Paineita tuli taas siinä vaiheessa kun kuuluttaja mainitsi kilpasarjalaisten (siis juurikin tämän pidemmän matkan) oletettavasti juoksevan reippaammin kuin kuntosarjalaisten ( 12,5 km). Just.
Mistähän johtuu että pidemmille matkoille kuvitellaan menevän vain kilpajuoksijat. Eiköhän kuntosarjalaisetkin ole menossa yhtälailla kilpailemaan. Jostakin juuri luinkin että pitäisikö näissä kisoissa olla erikseen sarjat nopeille ja hitaille...

Asetuin taka-alalle etten vahingossakaan juuttuisi tosijuoksijoiden matkaan...


Reittikartta
Aikapian alun jälkeen tulikin ensimmäinen kunnon ylämäki. Ihan kävellen mentiin jonossa siinä vaiheessa. Maasto oli tosi mahtavaa, oikeaa metsäpolkua varvikon ja heinän seassa. Vähän leveämpiä metsäpolkuja, sopivasti teknisempääkin osuutta. Juurakkoa ja kivikkoa. Tosi pienet pätkät soratietä. Järjestäjä pahoitteli jotain kohtaa missä olisi isompaa kivikkoa ajettu tielle mutta eipä sitä kuulemma ole enään ensivuonna. Eipä sekään pätkä pitkä ollut. Ylämäkiä riitti tasaiseen tahtiin ja myös alamäkiä samassa suhteessa. Ensimmäisellä kierroksella oli virtaa painella niitä mutta samoissa paikoissa toisella kierroksella oli kummasti tahmeampaa menoa. Reitti oli kyllä suurimmaksi osaksi helppoa juostavaa mutta tosi haastavia mäkiä riitti. Reitti oli myös erittäin hyvin merkattu, ei tarvinnut pelätä eksyvänsä.










Pidempi matka juostiin kahtena kierroksena ja kun olin maalia kohti menossa ensimmäisen kierroksen jälkeen oli aivan varma että oli viimeinen. Yhtäkkiä viereeni tupsahti nainen jonka kanssa juostiinkin liki 10 kilsaa yhdessä. Nyt kilometritkin vilahteli silmissä kun oli jo vähän tutummat polut. Saattoi olla että verotti voimia kun jutusteli jonkun kanssa. Viimeiset kilometrit rupesi olemaan aika väsyneitä. Tuli otettua muutamia maisemakuviakin. Pari naista jossain vaiheessa meni ohitse. Olinkin sitten naisten sarjan viimeinen eli 16. Tulosluetteloa tutkiskellessani olisin sijoittunut kolmanneksi jos olisin ollut ns. omassa sarjassani N45. Eihän se sitten huono ollutkaan..kovin huono ainakaan. Aikani oli 3.21.59 ja keskari 8.04. Lopulta olen kyllä ihan tyytyväinen. En pahemmin seuraillut sykettä enkä vauhtia matkan varrella vaan painelin taas vaan eteenpäin. Eka kierros oli toki reippaampi ehkä siksi toinen kierros tuntuikin vaikealta. Lopulta yllätyin tuosta keskarista ihan positiivisesti.




Ylämäet kyllä vei tehokkaasti paukkuja varsinkin tuossa lopussa. Polvessa tuntui ja varpaissa tuntui..onneksi nyt viisaampana olin jo valmiiksi pukenut kompressiosäärystimet. Maaliin päästessä suuntasin oitis portaita alas jossa oli pukeutumispaikka ja järvi! Uikkareita ei ollut matkassa mutta tulipa virutettua juoksuliivit ja shortsit...ei parempaa päätöstä ole tuollaisen juoksun jälkeen kuin uinti.
Olin jo lähdössä sopalle kun vielä yksi juoksija tuli uimaan. Hän oli juossut matkaa vielä pidempään kuin minä. Siinä jutellessa kävi ilmi että hänkin oli kiertänyt samoja kisoja, karhunkierrosta ja kolia...siinä taas vaihdeltiin kokemuksia puolin toisin. Viimein pääsin lohisopalle ja siitä sitten autonrattiin kotia kohti. Kilometrejä n. 190 suuntaansa. Onpas hyvää palauttelua. 

Rantasaunassa oli pesumahdollisuus

Järvivesi oli erittäin virkistävää vaikka olikin 21 asteista
...siis tosi lämmintä
Kuulemma harvinainen perhonen joka oli oikein valokuvauksellinen,
antoi räpsiä ihan lähikuvia.
Haapaperhonen.

Totesin siinä ajellessani että tuo mäkijuoksu on sitten parasta perseelle. Siihen sattui siis niin enemmän kuin jalkoisiin....

Tapahtuma oli siis parhaita kisoja missä olen ollut. Ei moitteen sanaa. Järjestelyt, reitti, maisemat, huolto...fiilis ihan erilainen kuin isoissa kisoissa. Varmasti lähden uudestaankin jos vaan aikatauluihin sopii. Ensi vuonna tapahtuma on heinäkuun viimeisenä viikonloppuna.

Nyt sitten kohti seuraavaa kisaa. Himos Trail. Hirvittää jo nyt.



tiistai 25. heinäkuuta 2017

Tasohyppyjä ja muuta kesälomapuuhaa


Toinen lomaviikko alkoikin taas reippaasti. Ei ole oikein mökillä ehditty olemaan niin onkin sitten ollut helpompi lähteä juoksemaan. Mökkimme on saaressa joten se vähän hankaloittaa lenkkien järjestelyjä. Tämän viikon treenijärjestys meni siten uuteen uskoon että tein ne perättäisinä päivinä, pidetään sitten loppuviikosta ne vapaapäivät.

Maanantaina kympin lenkki taas matalalla sykkeellä. Ekan viisi kilsaa menin pyöräteitä korkeintaan 138 sykkeellä ja vauhti 6.30 luokkaa. Minulle hyvä vauhti noinkin pienellä sykkeellä. Toiset viisi kilsaa hiekkapoluilla ja vähän dyyneilläkin. Hiekka tekee menosta vähän raskaampaa.

Tiistaina sain yllättäen lenkkiseuraa joten lähdin Porin metsään vielä illalla. 7,5 kilsan mäkinen reitti meni pitkästä aikaa kaverin kanssa rupatellen niitä näitä. Ylämäet lujaa ja peekoota siinä välillä.

Keskiviikkona piti olla lepopäivä mutta sopiva hetki tehdä voimatreeniä. Pari kilsaa lämmittelyä alkuun. Muutama luisteluloikka, tasolle nousut edestä ja sivuittain, etenevä askelkyykky, etenevä tasahyppely ja vielä tasohypyt. Taso oli nyt hieman matala, pitää löytää parempi paikka siihen treeniin. Kyllä ilmeisen tarpeellinen treeni siitä päätellen että reisissä ja persuksissa on tuntemuksia uudesta treenistä. Kuinka se voikaan olla vaikeaa tehdä noita voimaharjoitteita vaikka nytkin ne oli tosi helppo ujuttaa lenkkipolun varteen. Useammin vaan pitää noitakin tehdä.

Loikkatreeniä

Poika oli fölissä näyttämässä mallia
 

Huh.
Mahtui tähän alkuviikkoon myös mm. mansikoiden pakastaminen. En ole tainnut niitä pariin vuoteen pakkaseen laittanutkaan. Nyt sitten on muutama litra varattu ensi talveksi, lähinnä puuron ja rahkan joukkoon. Tyttären ja tyttärentyttären kanssa vietettiin yksi päivä shoppailemassa, äkkiä siinä päivä sitten kuluikin. Tuli tehtyä pari hyvää löytöäkin, mökille ja vaatekaappiin...taas. Huomasinpa että oli neljä sukupolvea liikkeellä kun oli vielä minunkin äitini matkassa. Laatuaikaa tyttöjen kesken siis, näitäkin päiviä tarvitaan.

Torstaina piti sadella vettä mutta eihän sitä tullutkaan, rupesin pitkästä aikaa kutomaan sukkaa. Pirtsakkaa raitasukkaa seiskaveikasta, varrettomat joten niitä passaa pitää näin suomen kesäkelilläkin. Illemmalla sitten tein lyhyen vetotreenin, 5 x 200 metriä ja pk alkuun ja loppuun. No, ihan innostuin ja tein jopa kuusi vetoa....edellisen päivän voimaharjoittelu kyllä tuntui takareisissä ja pakaroissa

Perjantaina ei treenattu. Lähdin mökille. Kuopus leirityi sinne myös illalla. Tuli saunottua ja uitua.
Lauantai oli myös rentoa mökkeilyä. Lihaskuntotreeniä ujutettiin päivän ohjelmaan vaikka piti olla lepopäivä. Mulla on reidet ollut tönkkönä vielä keskiviikon jäljiltä joten otin hieman rennommin. Keppijumpalla liikkuvuutta vaihteeksi yläkroppaan. Mutta. Pakko oli tasohyppyjä kokeilla vähän korkeammalle. Penkkiryhmä pihalla vaikutti sopivalta. Myönnetään että yritin pinnistää ainakin kymmenen kertaa ennenkuin uskalsin hypätä. En tiedä miksi nuo tasohypyt on hankalia, liian matalastakaan ei vastaavaa hyötyä saa ja liian korkeat jännittää. Kun ensimmäisen kerran saa hypättyä niin sittenhän jo treenikin sujuu. Nyt tiedän sitten sopivan mökkitreenin "kun jotain tarttis saaressakin tehdä"....





Tuli mökillä tehtyä maalaushommiakin,
 ettei mennyt ihan laiskotteluksi

Aamu-uinnilla





Kun nyt kerrankin on ollut kesäinen keli niin sunnuntain pitkä lenkki jäi tekemättä. Mulla oli jo juoksutrikoot jalassa kun päätettiinkin miehen kanssa lähteä iltakävelylle Yyteriin. Käytiin rannalla ravintolalaiva Helmessä... kun sain miehen liikkeelle niin piti toimia. Vähän höntsäruokaa...näitäkin päiviä tarvitaan.







LoppiExtremeen on enään viikko ja nyt rupeaa jo vähän miettimään mitenköhän sujuu. Harmikseni kaverini perui joten näillä näkymin joudun ajelemaan sinne yksikseni.
Maanantaina kävin vetämässä viimeisen vetotreenin ennen kisaa. Yyterissä ensin maastossa peekoota ja sitten parikin eri mäkeä joissa tein muutamat ylämäkivedot. Sain ihan hyvän treenin aikaiseksi. Tuo päivä oli taas sitä että aamusta alkaen teki lähtöä ja aina oli jotain muuta. Pääsin matkaan vasta kuuden aikaan illalla. Lähtö siis takkuili mutta heti kun pääsi lähtemään oli ihan hyvät fiilikset. Vielä kerran pieni palauttava lenkki ja sitten levätään ja huolletaan kroppaa ja tankkaillaan lauantaita varten. Vissyä ehkä vähän enemmän varoiksi jos sattuu olemaan lämmin keli.


Minua ei oikeastaan itse juoksu niin jännitä vaan kaikki muu sälä siinä ympärillä, ennen ja jälkeen...jotenkin vaan on lähdössä pidemmälle lenkille, 25 km. Ensimmäisen polkujuoksukisan ennakkovalmistelut ja jännitykset olivat sitä luokkaa etten oikein osaa enään vauhkota isompia...eka kisa oli siis Rukalla Nuts Karhunkierros. Ennen kisaa on kaikki voitava tehty joten turha tässä vaiheessa onkaan enää hermoilla. Jos on raskas maasto tai askel niin sitten vaan mennään hitaampaa ja nautitaan matkasta. Varusteet on hoidossa joten nyt sitten vaan himmaillaan ja huolletaan. Hyvä huoltaa myös pääkoppaa tulevaan ettei ihan liikaa innostu revittelemään.

Tämä viikko on vielä kesälomaakin. Esikoisen Leo-poika onkin sitten loppuviikon meillä päivät hoidossa joten siinähän se lomaa sujuu.