torstai 26. syyskuuta 2019

Patikkareissulla luonnonperintökohteessa


Merenkurkun kivikkoinen saaristoalue on Suomen ainoa luonnonperintökohde Unescon maailmanperintöluettelossa. Se liitettiin siihen vuonna 2006. Merenkurkun saaristossa on vielä jäljellä erämaan tuntua ja rauhaa sekä elämyksellisiä paikkoja odottamassa löytäjäänsä. Me teimme tällä kertaa lyhyemmän reissun, ihan erämaan rauhaa ei löydetty mutta sitäkin useampia luontoelämyksiä.

Kamun kanssa lähdettiin perjantaina kohti Vaasaa ja Palosaarta jossa kuopukseni asustelee vielä hetken aikaa. Senpä vuoksi päätettiin nyt tehdä kauan suunniteltu tutustumisreissu Raippaluotoon. Viikonlopuksi lupailtiin sateita mutta taas kerran saatiin ulkoilla todella hienossa syyskelissä. Tarkoitus oli patikoida jotain pienimuotoista reittiä, vähän siihen malliin että miltä tuntuu. Kuksat ja eväät reppuun ja menoksi.
Lauantaina aamupuuhastelujen jälkeen päästiin liikkeelle ja lähdettiin Brändööstä kohti Replottia. Keli oli sateinen , vähän tihuttelikin mutta perille päästessä jo selkeni ilmakin. Rannikko ja merenkulkumaisemat on toki tuttuja kun olemme satamakaupungista kuitenkin kotoisin, koko ikäni olen asunut meren lähettyvillä. Samoin myös meri-ilmastoon on tottunut joten siihen osaa varautua sopivalla vaatetuksella.






Näkymä Saltkaret-näkötornista

Suunnitelmana oli nauttia retkieväät Saltkaret-näkötornissa. Torni sijaitsee Svedjehamnissa Bodvattnetin luontopolun varrella, joten ensin lähdettiin kiertämään kyseinen polku. Luontopolku on vain 4,2 km mittainen mutta tällä kertaa pituus oli sopiva. Aikaa siihenkin meni parisen tuntia. Polku alkoi Bodbackin kalasatamasta jossa nykyisin on museoalueena monine venevajoineen ja -valkamineen. Idyllinen paikka jossa oli myös infopiste ja kahvila "Salteriet". Luontopolku itsessään oli todella upea, aikamoista juurakkoa ja kivikkoakin kyllä mutta kuitenkin pääosin helppokulkuista, polut olivat hyvässä kunnossa ja opasteita riittävästi ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kierroksen lopussa sitten kiivettiin luontotorniin nauttimaan kuksakaffeista ja hyvistä retkieväistä. Sekä mahtavista Merenkurkun maisemista.





Paluumatkalla poikettiin tietenkin Raippaluodon sillankupeeseen ottamaan muutamat kuvat kuuluisasta sillasta. Sillan juurella on Maailmanperintöportti jossa käytiin vähän tutustumassa ja samalla lounastimme siinä olevassa ravintolassa. Paistetut ahvenfileet lisukkeineen maistuivat miltei taivaallisilta.
Sitten jatkoimme kierrostamme ja kävimme tutustumassa Strömssööseen. Kyseistä tv-ohjelmaahan on tullut seurattua jo aika kauankin joten oli kiva nähdä paikka ihan "livenä". Sieltä sai, kuten odottaa saattaakin, kivoja pikku vinkkejä puutarhaan.

Sunnuntaina lähdettiin vieläkin aikaisemmin liikkeelle, nyt kohti Sundomia. Öjbergetin hiihtokeskukseen, jossa kiinnosti tietenkin hyvät kuntoportaat joihin piti tutustua lähemmin. Kyseinen paikka tuntui olevan kovin suosittu ulkoilijoiden kohde jo aamulla, varsinkin kuntoportaissa oli ihan ruuhkaa.
Ensin taas lähdettiin kiertämään luontopolkua, se ei ollut kuin n. 2,5 km pitkä joten ajateltiin että hyvin senkin ehtii patikoida. Alku oli vähän märkää ja mutaista polkua, mutta kun se pätkä loppui olikin pelkkää kivikkoa ja juurakkoa. Todella hieno reitti, ei todellakaan helppokulkuista mutta minä tykkäsin. Tiheää metsää, kalliota ja kivikkoa todella riitti. Löytyi hiidenkirnu, siirtolohkareita, mahtava pirunpelto ja jäänteet kolmiomittaustornistakin. Eväät syötiin kun matkan varrelle sattui kivan tuntuinen pysähdyspaikka. Siinä vaiheessa olikin jo hyvä saattaa patikoijien verensokerit takaisin kohdilleen. Reitin päätteeksi tultiin hiihtokeskuksen laelle jossa kiivettiin taas yhteen näkötorniin ihailemaan maisemia. 
Sen juurelta sitten päästiinkin kuntoportaita pitkin alas. Portaita oli 271 kpl, vähän lähti lapasesta kun kerrankin oli mahdollisuus joten menin portaat ylös 5 kertaa. Sitten piti lopettaa kun kamut vähän ehkä oli sitä mieltä ettei tänne treenaamaan tultu. Hikikin tuli sillä olin varustautunut viileään keliin ja vain patikoimiseen. Sunnuntainpäivän keli oli edellistäkin päivää hienompi ja aurinkoisempi joten meidän ulkoiluviikonloppumme oli ihan täydellinen.

Sitten suunnattiin pesulle ja syömään jotta päästiin kotimatkalle.

Öjbergetin kuntoportaat, 271 askelmaa, korkeusero 40 m ja pituus 145 m

Vähän on tässä liikuttukin Nuuksion jälkeen, pientä pk-lenkkiä maastossa, uintia ja muutamia veto- ja porrastreenejä. Syyskuussa menee kaksikin viikonloppua reissussa, joten juoksumäärät on vähäisiä. Vähän se häiritsee. Tässä kuussa ei taida 100 km tavoite täyttyä. Sitä olen kyllä pähkäillyt ja lopputulemaksi sain että eiköhän nyt jo ole aikakin himmailla ja keskittyä muuhunkin treenaamiseen kuin vain pelkkään juoksuun.

Pieni haaste kaverin kanssa sovittiin, joka kuukausi kierretään joku luontopolku. Pitänee tutustua omiin lähimaastoihin, ei aina tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Syyskuussa kierrettiin siis Vaasassa kaksikin luontopolkua, Mustasaaressa Bodvattnet ja Sundomissa Öjebrevet.



lauantai 14. syyskuuta 2019

Nuuksio Classic Trail Marathon 2019


Nuuksion maastomaraton onnistui ihan yli odotusten. Ilman muuta tämä kisa on parhaiden joukossa! Miten voikaan ollut juoksut eri viikkoina aivan erilaisia. Viimeisellä viikolla vielä murehdin onko taaskaan tarpeeksi treenattu. Tietenkin normaalille maralle harjoittelu on aivan erilaista. Sitten rauhoituin että kyllä ihan tarpeeksi on juostu eikä nyt ole mitään korjattavissakaan. Nämä samat mietteet tuntuu tulevan joka kerta ennen kilpailuja.
Nyt tärkeintä olisi päästä maaliin alle aikarajan ettei käy niinkuin Ylläksellä. Nuuksiossa aikaa olisi vähän yli 8 tuntia.

Kisaa edeltävänä viikkona en käynyt kuin kerran runsaan tunnin maastolenkillä. Keskityin enemmän venyttelyyn ja rullailuun. 
Lähdettiin Hippokerhon kanssa matkaan perjantaina. Kerrankin oli vähän lyhyempi matka kisapaikalle, noin kolmisen tuntia. Majoituttiin Hotelli Nuuksioon. Illalla oli hyvää aikaa tutustua tuote-esittelyihin, käydä pastabuffassa ja rentoutua seuraavaan päivään.


Aamulla ajoissa aamupalalle ja vaikka luuli että aikaa olisi paljonkin niin siinä se hurahti kun täytti juomarakon, tsekkasi kamoja yms. Teippasin myös polveni, varmuuden vuoksi molemmat. Se kyllä kannatti sillä nyt en kärsinyt polvivaivoista.

Päivän mittaan oli luvattu kunnon sadekuuroja mutta aamulla näytti tulevan aivan hieno keli eikä sateesta tietoakaan. Bonatti pääsi reppuun varoiksi. Pitkät 2xu:n luottotrikoot, pitkähihainen paita ja päälle lyhythihainen. Jalkaan Hokan Speedgoatit, vielä gaiterit ja uusi buffi pannaksi. Hiki tuli ! Todellakin olisi taas kerran pärjännyt kevyemmälläkin asustuksella. Loppumatkasta saatiin kyllä reipas sadekuurokin mikä oikeastaan vain virkisti. Sadetakin kun sain päälleni taisi sadekin loppua. Reitti olikin sateesta johtuen vähän liukkaampi loppumatkasta mutta Hoka pysyi hyvin raiteillaan.
Repussa oli kaksi litraa urheilujuomaa ja yksi lötköpullo lisäksi. Lötköpulloon lisäsin juomaa matkan varrella olleilla kolmella juomapisteellä. Energiaksi riitti geelipallerot, jossain välissä kaivoin takaluukusta muutaman suolapähkinän ja suolaa otin varoiksi pari kertaa. Yhdellä pisteellä sain jopa gluteenittoman keksin, mistä tietenkin heti puolet mureni maahan. Reitti oli hyvin merkattu ja kannustusta riitti sillä matkan varrella oli todella paljon myös muitakin patikoimassa.

Swinghillin nousu
Pientä juurakkoa matkan varrella


Aika rauhallisin mielin siirryin lähtöalueelle, ihan kuin olisi startannut pitkälle yhteislenkille. Lähtö tapahtui kolmessa vaiheessa ettei polulla heti tulisi ruuhkaa. Lähdin viimeisessä erässä ja kyllä siltikin oli aika ryysis alkumatkalla. Jossain vaiheessa pääsin ohittelemaan muutamia että sai mennä omaa vauhtiaan. Tarkoitus oli juosta ihan fiiliksen mukaan ilman isompia paineita. Kun syke nousi liikaa vähän rauhoitin vauhtia. Koko kisan keskisyke oli sitten aika matala joten oliskohan pitänyt mennä lujempaa...
Reitti oli alkuun teknistäkin muttei mielestäni mitenkään erityisen pahaa maastoa. Noin kympin kohdalla olevaa hurjaa Swinghill-mäkeä kauhulla odottelin kun olin siitä kuullut juttua. Kävelin, mutta ei paha, jotenkin tutun oloinen ja tuli ihan mieleen kotoisa Ruosniemen laskittelurinne vaikka sen nyt taitaa ollakin vähän lyhyempi...
Ekaa kymppiä juoksin 1,5 tuntia. Ok. Kahdenkympin kohdalla 3,10 tuntia.  reitti muuttuikin vähän haastavammaksi, oli juurakkoa ja pientä ylä- ja alamäkeä vuoronperään. Välillä oli pitkääkin pätkää ihan helposti edettävää ja varsinkin kun polvissa ei tuntunut pahalta oli kivaa juosta. Geelinappuloita otin suurinpiirtein puolen tunnin välein.

Hauska kohta jonka toisella puolella odotti juomapiste
Ympäristöä ei kovin ehtinyt ihailemaan sillä olin päättänyt että nyt en pysähdy kuvailemaan. Jokatapauksessa maisemat olivat mahtavat, aurinko pilkotteli ja metsä oli aivan ihanan vihreä ja raikas. Reitti kulki monipuolisesti monenlaisessa maastossa. Tuntui että vähän väliä mentiin jonkun järven ohitse, mieli teki pulahtaa virkistäytymään, siirtolohkareita ohiteltiin usein, kalliota, pieniä polkuja, juurakkoa, kiviä, vähän rappusia ja pitkoksiakin. Hieno reitti. Juostavaa metsätienpätkää ja leveämpää polkua oli paljon mukana. Varsinkin viimeiset kilometrit meni rennosti ilman että olisi rämpinyt väsyneillä jaloilla jossain kivikossa. Kolmenkympin kohdilla yllättänyt sade vähän kasteli polkuja mutta ei niin paljoa että olisi kauheasti tarvinnut hidastella. Tossut sotkeentui mutta sukat pysyi kuivina. Haavereita ei sattunut vaikka kerran menin pienen kivenlohkareen pyllyllä alas, gaiterista napsahti hihna poikki kun otti kiinni johonkin juureen. Onneksi meni poikki sillä muuten olisi saattanut sattuakin jotain, siinä kohtia oli kunnon juurakkoa ja kivikkoa. Toki jaloissa tuntui rasittuneelta, ei sattunut mutta tuntui siltä että on vissiin juostu muutama tunti.
Energiat riitti hyvin koko matkan, fiilis oli hyvä juostessa ja maalissakin oli virtaa pienelle kirille. Aivan huikean hieno reitti ja tapahtuma ja omaan juoksuun olen oikein tyytyväinen, jäi todellakin hyvä mieli koko maratonista.
Minun kelloni mukaan matka oli 42,28 km aikaa meni 6:46:29 ja keskisyke 134. Sijoitus 126. mutta N55 sarjassa 3. sija.  Wau!

Kuva by Jaakko Posti
Kuva by Jaakko Posti

Kuva by Jaakko Posti




Etureidet oli juoksun jälkeen todella kankeat monta päivää, pari kynttä tummunut mutta siinä
isoimmat vaivat. Tiistana tein 2,5 tunnin maastopyörälenkin ja keskiviikkona tunnin verran kevyttä hölkkää ja vasta se taisi auttaa koipiin. Ylläksen jälkeen ehkä liian pian tein mm. rapputreeniä, mikä ei ollutkaan järkevää joten yritän nyt rauhassa palautella.



maanantai 2. syyskuuta 2019

Yyterin puolpiikki, polkujuoksua neulaspoluilla

Pitäisi ilmeisesti vähän rauhoittaa treenejä ennen Nuuksiota. Se on varmaan hyvä merkki että juosta haluaisi, olisi kiva ryntäillä pitkin mäkiä jne. mutta malttia nyt.
Maanantaina oli viimeinen kerta crosstrainingia, oli kiva treeni. Tekniikan lisäksi ehdittiin tehdä oikein kunnon harjoituskin. Illan päätteeksi lähdin kotiin 10-kortin kanssa.

Tiistaina oli taas kaikenmoista muuta, esim. hammaslääkäri ja fyssari joten siitä tuli lepopäivä. Fyssari aukaisi tiukean si-nivelen. Olo keveni kummasti ja toivotaan että viimeaikaiset jumit ovat olleet siitä johtuvia. Mielessä kävi oliko siitä johtuen Seitsemisen juoksukin vähän tukkoista...
Keskiviikkona pieni pk-lenkki. Kirjurinluodossa, yllättäen oli todella lämmin päivä, auton mittarissa 27,5 astetta. Kesäinen fiilis siis lenkillä. 55 min. 6.4 km avg 128 bpm. Lenkistä piti tulla vähän pidempi mutta piti kiiruhtaa 3 vee synttäreille.

Näkymä Kirjurinluodon nokasta 

Torstaina maantiefillarilla työmatkat. Yhteensä vajaa pari tuntia ja kilometrejä hippasen alle 40. 
Perjantaina lepopäivä ja lauantaina kisapäivä. Yyterin puolpiikki. Mietin tulevaa Nuuksion kisaa ja päädyin puolpiikkiin eli 10 kilometriin. Piikkihän on maastojuoksua Yyterin poluilla, tutuilla mestoilla joilla viime aikoina on suurin osa treeneistä juostu. Mutta pitäähän se tehdä aina joskus myös lappu rinnassa. Keli oli aikalailla tuulinen mutta lämmin, metsäänhän nyt ei tuuli pahemmin yllä ja takaisintullessa rantaa pitkin tuuli oli jo todella raikasta ja virkistävää. 

Pitihän sitä edustaa paikallista...
...Niemen Lenkkiryhmää
Olin ajatellut että menen taas vaan fiiliksellä, niinkuin yleensä, ilman turhia paineita tai isoja rypistyksiä. Siirryin aika etulinjaan sillä viime kerrasta muistelin että alussa saattaa jumittua jonon perälle kapealla polulla. Juoksu oli nyt paljon kevyemmän oloista kuin viikko sitten. En tiedä vaikutti menoon myös tutut polut, reitti nyt kuitenkin on erittäin helppoa. Lähinnä neulaspolkua. Toisaalta paikoitellen hiekkaa ja sitä oli erityisesti viimeiset kilometrit vähän enemmänkin. Loppurutistus tehtiin pitkin hiekkarantaa ja varsinkin viimeiset 500 metriä oli todella raskasta juoksua pehmeässä hiekassa. Matkalla oli yksi juomapiste ja sen jälkeen sain juosta aika rauhassa. Takaa tulevat taisivat jäädä matkasta. Juuri ennen rannalle siirtymistä ohi meni tuttu kokopiikin, siis 20 km:n, juoksija joka taisi huomautella että kevyesti kulkee. No sain siitä varmaankin vähän lisää puhtia ja viimeiset kaksi kilometriä mentiin imussa. 
Loppusuoralla sadattelin pehmeää hiekkaa juuri kun joku paineli ohitse. Toivottavasti hän ei siihen kiinnittänyt huomiota. Maaliin tulin vauhdilla ja ihan yllätyin että meni alle tunnin. Maastojuoksu kuitenkin on aina raskaampi suoritus kuin asfalttijuoksu. Olin todella tyytyväinen omaan suoritukseen. Fiiliksellä siis mentiin.

Tuloksia en ehtinyt katsella maalipaikalla ja vilkuilinkin tuloksia pitkin iltaa. Vasta joskus todella myöhään ne löysin ja olin sitten todella tyrmistynyt! Olin tullut ekana maaliin naisten 10 km kuntosarjassa, wau! Mahtava fiilis! Enpä ollut osannut odottaa. Kaikenkaikkian osallistujia oli melkein 100 ja tuossa naisten kuntosarjassa 17.
58:48 10 km avg 153 bpm keskivauhti 5:52 min/km. Garmin kylläkin näytti matkaksi pikkasen alle kympin.




Sunnuntaina aamutuimaan koirien kanssa metsälenkillä toista tuntia. Iltapäivällä palauttavaa maastopyöräilyä. 1:44 14,5 km avg 101 bpm. Samalla reissulla tuli käytyä Yyterissä uimassa, syyskuussakin on lämmintä vettä.  Jostain syystä eksyttiin myös läheiselle Yyterin Motocross-radalle. Siellä oli kisat meneillään. Siis viimeiset kisat jotka tuolla perinteisellä radalla ikinä pidetään sillä se joudutaan sulkemaan. Harmillista minusta. Paikka on todella perinteinen.


Viikolla liikuttu n. 8 tuntia josta juoksua 16,5 km...pyöräilyä puolestaan liki 4 tuntia. Elokuussa juoksua kertynyt 131,5 km.

Nyt siis vielä viikko Nuuksio Trailiin. Pari pientä pk-lenkkiä voisi tehdä ja keskittyä kehonhuoltoon.