Marrasputki

Marraskuu ja Marrasputki päällä ja siis kaikkien omien treenien lisäksi päivittäinen juoksulenkki vähintään sen 25 minuuttia. Treenikalenterin lepopäivätkin on vähän kärsineet. Vaikkapa pienet lenkit ei kovin rasittavia ole olleet.  Koira ainakin ollut erittäin tyytyväinen.

Kuukausi on mennyt mukavasti ilman isompia vastoinkäymisiä, ulkona ei ole ollut ollenkaan sellaisia koiranilmoja että olisi itsensä pitänyt pakottaa juoksemaan.

Alunperin ei ollut todellakaan aikomus aloittaa koko putkea mutta sieltä itseni löysin. Varsinkin kun nyt hyväksyttiin muutakin aerobista liikuntaa mukaan. Helpottaa tieto ettei ole pakko juosta joka päivä 25 minuuttia...joskus meinaan tuntuu että valmistautumiseenkin menee jo tuo sama aika.

Marrasputken ideahan on se että hinaa itsenä ulos joka päivä, tarkoitus juosta päivittäin vähintään tuo 25 minuuttia ja mielellään tietenkin ulkona. Marraskuu on perinteisesti tosi synkkä ja pimeä kuukausi. Tuollainen putki pistää itsensä suorittamaan eikä jää sitten sisälle voivottelemaan huonoa keliä tms. Toisille siitä muodostuu pakkomielle mutta toisaalta se on hyvä keino tosiaan saada itsensä liikkeelle. 25 minuuttia päivässä ei ole paljonkaan. Tarkoitushan ei ole kerätä ja kisailla kilometreistä vaan juurikin voittaa itsensä. Tuossa minimiajassa ei montaa kilometriä kerry, mutta hei sainpahan itseni lenkille! Minusta se on tämän homman tärkein pointti!

Juoksulenkkejä kertyi pitkää ja pätkää, hidasta ja reipasta ja vetoja ja mäkiä. Juostu yksin ja porukalla. Pimeässä ja auringonpaisteessa, pienessä pakkasessakin. Vähän siellä sun täällä. Ehti marraskuussa sentään sataa ensilumikin.

Kaksi kertaa on putki typistynyt vain uintitreeniin, aikataulullisten syiden vuoksi.

Niin ja yhtenä päivänä olin liki 6 tuntia maastopyöräilemässä joten en juossut...

1/30. Marraskuun 1. päivänä oli hieno syksyinen keli, lämpöasteitakin reippaasti. Kävin Martan kanssa metsälenkillä, 6 km ja aikaa meni about 50 min. Rento aamujuoksu. Harmitti ettei ollut aikaa pidempään lenkkiin.

2/30. Aamulla ennen töitä uintitreenit ja ajattelin että se riittää putkelle. Olihan sitä kuitenkin mentävä illallakin pienelle juoksulenkille, pimeää oli ja pientä vesitihuttelua, mutta kiva fiilis kun lähdin. 4 km, 41 min keskisykkeellä 106. Oli siis tosi kevyt juoksu. 

3/30. Meni koko päivä metsässä maastopyöräilemässä. Siitä olikin erillinen postaus...

4/30. 4 km ja 32 min. juoksulenkki illalla. Keskisyke 118.

5/30. 2,65 km ja 28 min.

6/30. 6,14 km ja 48 min. Vauhtileikittelyä treenikalenterin mukaisesti.

7/30. Tunnin tiukka lihaskuntotreeni ja sen päälle oli vielä lähdettävä ulos hölkälle, 26 min ja 2,7 km.
8/30. 3,2 km ja 30 min

9/30. Aamu-uintia 1 km, juoksun jätin tarkoituksella väliin.

10/30. Day on the Road, 35,6 km ja 4,50 tuntia. Nyt oli tosiaan kunnon pitkis. Aamukahdeksalta startti Stadionilta, treenitehtaan juoksijoita oli mukana kunnon sakki ja letkassa lähdettiin kohti Reposaarta. Tiesin jo etten ehdi juosta kun aamupäivän joten jäin pois muutaman muun kanssa Kaanaan vesitornin kohdalla kun osa porukasta vielä jatkoi kohti Reposaarta ja sieltä takaisinpäin lähti kolme sitkeää ultrajuoksijaa. Pisimmän matkan juoksijat saivat kokoon 70 kilometriä. Olen tosi tyytyväinen omaan pitkikseeni, sen verran jäi kaivelemaan aikainen lopetus että pitää päästä uudelleen testaamaan. Virtaa olisi vielä ollut hetken matkaa. Mutta aivan upea päivä tien päällä.

11/30. 4 km ja 32 min. Isänpäivän lenkki olikin pientä palauttelua edellisen päivän juoksusta.

12/30. Päivä oli tosi pimeä ja sateinen. Illalla nippanappa 3 km ja 26 min. Nyt ei olisi ilman putkea lähtenyt lenkille.

13/30. 8 km ja 1,07 t. Lenkille pääsin jo aamupäivällä, työpäivän lomassa, aivan  mahtavaa juosta metsässä ja jopa valoisaan aikaan.

14/30. Lihaskuntotreeni ja heti päälle pieni lenkki. Sain kaverinkin mukaan. 2,77 km ja 25,10 min.
15/30. 4 km ja 35,54 min.
16/30. 7,05 km ja 50,54 min. Tasavauhtinen oma treenilenkki Porin metsässä.
17/30. Uintitreenit aamulla. Aikataulut ei antaneet periksi että olisi ehtinyt lenkille.
18/30. Aamulenkki  15 km aurinkoisessa Yyterissä ja illalla vielä spinni päälle 1,5 t.

Minimimäärillä mentiin useinkin, pääasia että pysyi putkessa mukana !

19/30. Juoksua jo päivällä 3,93 km ja 42 min. Illalla uimassa n. kilometrin verran.
20/30. Juoksulenkki treenkaverin kanssa 11,10 km ja aikaa meni 1,24.
21/30. 3,4 km ja 33 minuuttia juoksua. Illalla lihaskuntojumppaa tunti.
22/30. Aamu-uinti n. kilometri ja illemmalla reipas vk-lenkki kaverin kanssa Porin metsässä, 9,57 km ja  aika 1,02,47.
23/30 Juoksua 33 min 3,66 km
24/30 Juoksua 35 min 3 km
25/30 Juoksua 1,04 8,13 km sunnuntain iltalenkki. Päivä oli kiireinen joten pitkää lenkkiä ei ehtinyt juosta.

26/30 Juoksua 51 min 6,3 km. Tänään satoi ensilumi !
27/30 Juoksua 1,58 t ja 12,18 km Yyterissä, rannalla ja metsässä päivälenkki Martan kanssa. Aivan uskomattoman upea aurinkoinen päivä.
28/30 Juoksua 30,53 min 4 km lihaskuntojumpan päälle.
29/30 Juoksua hektisen päivän päätteeksi minimi 25,09 min ja 3,8 km
30/30 Finaalijuoksu putken lopuksi! Perjantaipäivä ja omassa treenikalenterissa luki reipas maastolenkki 90 min. Töistä suoraan lenkille ja sain kaverinkin mukaan. Tosi tuulinen ja sateinen keli. Hyvä lenkki saatiin aikaiseksi, 13,35 km ja aikaa meni 91 min.

Mainio marraskuu. Yhteensä matkaa kertyi 190,7 km. Ennätyskilometrit, ennen en ole tuollaista määrää kuukaudessa juossut. Kolmena päivänä jäi juoksematta ja pari kunnon pitkistäkin jäi pois joten petrattavaa on ensi vuodelle.

Juoksuhaasteista on vaivihkaa tullut ruksittua kolmekin kohtaa, juokse joka päivä viikon ajan, juokse niin hitaasti ettei rasitus ole kävelyä raskaampaa. Tässä vaiheessa vuotta voi olla huoleti senkin vuoksi että sama perusjuoksulenkki on tullut suoritettua kaikkina vuodenaikoina.

Huomenna on uintitreenit. Juoksusta pidän lepopäivän.

Treenitehdas tien päällä

Treenitehtaan ideoima Day on the Road starttasi lauantaina aamukasilta urheilukeskuksen stadionin kupeesta. Mukana oli valkun lisäksi kymmenen juoksijaa. Reitti oli etukäteen mitattu ja se koostui kahdesta 50 kilometrin osuudesta. Eka etappi päättyi muutaman pysähdyksen jälkeen Reposaareen ja sieltä sitten takaisin kaupunkiin.

Itsellä oli menoa yhdeltä päivällä joten en aikonutkaan juosta kuin kotiin asti, se sitten toteutuikin ihan hyvin. Kilometrejä tuli n. 35 ja kotona olin 12.55. No, vähän meni viimetippaan. Voimia olisi vielä ollut jatkaakin.

Lenkistä tuli joka tapauksessa pisin pitkään aikaan, viikon pitkis. 35,6 km ja 4,50 t. Ei huono treeni. Keskisyke 139.

Kieltämättä jälkikäteen vähän harmitti kun en lähtenyt muiden mukana Reposaareen asti, saldoksi olisi silloin tullut 50. Toivotaan revanssia ! Kanssani samaan paikkaan lopetti muutama muukin ja osa jatkoi eteenpäin. Useammallekin juoksijalle tuli tosi huikeita parannuksia omiin juostuihin kilometreihinsä. Paluumatkalle kaupunkiin lähti 3 juoksijaa, heidän taipaleensa riitti 70 kilometriin mikä oli aivan huikea suoritus sekin. Keli muuttui siinä vaiheessa jo aika sateiseksi ja pimeäksi muutenkin mustassa marraskuussa.

Juoksuun en sen kummemmin etukäteen tankkaillut, reppuun  mukaan evästä ja juotavaa. Banaania ja pari muffinssia ja oli jopa vihreitä kuulia. Taskussa oli geelinappuloita. Huolto pelasi mainiosti joten mitään ei tarvinnut itse kantaa mukana. Huoltopisteitä oli menomatkalla n. 10 kilsan välein, ihan sopivasti.

Tuo muffinssi oli uusi tuttavuus. Niiden vaikutusta on niin paljon kehuttu että kun käteen sattui pussi gluteenittomia sitruunamuffinsseja , oli pakko ostaa. Ihan ok tankkausherkku se olikin, sopivan pienikin.

 

Lähdössä jo sen verran oli päivä valjennut että otsalampunkin voi jättää repunpohjalle. Aika pitkälle päästiin kovan pulinan säestämänä. Juttua piisasi, puhekaverit vaihtoi välillä paikkaa ja samoin etuosa ja takaosa vaihtelivat järjestystä. Mukana oli yksi todellinen ultraaja joka varsinkin alussa jarrutteli vauhtia. Kärkihän lähti heti alkuun hurjaa menoa, tarkoitus oli pitää sellaista vauhtia yllä että jaksaisi sen 100 kilometriä. Hitaasta vauhdista johtuen myös vähemmän juosseet pysyivät hyvin matkassa.

Kelikin oli mainio, tuhruinen ja harmaa mutta muuten sopiva. Ei mitenkään liian kuraistakaan, hapekas sanoisin.  Lämpimästä marraskuusta johtuen ei ollut loskaa eikä kuraa eikä liukasta, vihreän vehreää, ainakin sorateiden reunoilla. Sorateitä mentiin alkumatka, se oli jaloille paljon mukavampaa kuin asfaltti.

Tässä vielä koko jengi koossa

Pitkis oli lähiliikuntaa parhaimmillaan. Mahdollisuus ultrakilometreihin ihan miltei kotiportilta. Ei ollut osallistumismaksuja ja palkinnoksi sai erittäin hyvän mielen.

Voin vain  kuvitella kuinka täpinöissään olivat ne jotka tekivät omia ennätyksiään!

MTB Girls Only

Lauantai vietettiin taas, kas kummaa, metsässä. Tällä kertaa maastopyöräilyn merkeissä.

Poriin perustettiin  loppukesällä faceryhmä joka on suunnattu maastopyöräileville naisille, tasoon katsomatta. Yhteistapahtumia, ajo-opetusta, oheistreenejä yms. hauskaa.  MTB Girls Only. 

Viikonloppuna oli siis ryhmän ensimmäinen yhteistapahtuma. Pyöräilyä maastossa ja samalla tehokasta ajo-opetusta. Alkeita asennoista ja säädöistä ja varusteista ja ajamisesta jne.

Mukaan saatiin kymmenen naista ja ohjaajana toimi Perttu Pärssinen. Hyvä tyyppi, pätevää opetusta ja hyvää lajituntemusta, ei minkäännäköistä turhautumista kun tällaisille wannabe-pyöräilijöille opetti taitoja.

Aamulla pakattiin auton perään kaksi fättiä ja lähdettiin tyttären kanssa kohteeseen. Turhaan etukäteen pelkäsi sateista keliä, alussa oli pätkä niljakkaita juurakoita mutta metsään päästyä oli ihan kuivaa, keli oli mainio. Vaatteitakin oli päällä juuri sopivasti, ei tullut kylmä. Toki hiki oli useaan otteeseen kun keskittyi ajamiseen jossain haastavassa paikassa...

Alun höpinöiden jälkeen lähdettiin letkassa metsään. Pienen siirtymän jälkeen sopivassa kohtaa harjoiteltiin mm. mutkassa ajamista. Mutkia ei ajeta suoriksi vaan siinäkin on omat tekniikkansa. Fillari toiseen suuntaan ja kroppa toiseen suuntaan ja se on niin helppoa. Tai siis kroppa on pystyssä oikean painopisteen kohdalla ja fillari sitten taas kallistuu. Sitä harjoiteltiin ja hyvin saatiin ohjausta ja opetusta. Mietin että menenköhän ollenkaan oikeaa suuntaan kallistuksieni kanssa mutta ope huuteli hyvä hyvä, niin päättelin että oikea asento on, tai ainakin sinne päin. Mutkia hinkkailtiin tovin ja jatkettiin matkaa.

Kun eteen tuli hankalia paikkoja niihin jäätiin opettelemaan. Ajeltiin muutamaan kertaan ja onhan se asioiden kertaus hyvä keino oppia. Ope oli erittäin hyvä, hän katsoi ja opasti ja kannusti oikeaan suoritukseen oikein kiitettävällä tavalla. Harjoiteltiin ylämäkitekniikkaa ja taktiikkaa ja samoin alamäkiä. Juurakkoista ja kivikkoista pätkää, mutkia ja ajolinjoja. 

Yritettiin etsiä ylämäkiä ja alamäkiä mutta kun Porissa ollaan piti tyytyä niihin mitä löytyi. Toki ne olivat erittäin hyviä mäkiä harjoitteluun, ei olisi tarvinnut olla yhtää isompia. Riittävästi löytyi haastetta. Opettaja kyllä ihmetteli missä ne mäet ovat...

 

 

Kiva kohta oli pieni pätkä jossa päästiin ajamaan ympyrää jatkuvalla kierteellä ja siinä treenattiin mm. suoria ajolinjoja. Tarkoitus oli siis mennä suoraan, ei mutkitella puolelta toiselle. Rohkeasti kivien ja juurien yli. Polun varrella olikin yksi sopivan pieni, tai toisaalta iso, hankala kivi jonka ylimenoa harjoiteltiin. No minä jäin kyllä pariin otteeseen siihen aina jumiin kun ei ilmeisesti ollut tarpeeksi vauhtia. Rohkeesti vaan pitäisi mennä, ottaa kunnon vauhti ja suunnata suoraa ajolinjaa eteenpäin.

Opein ainakin sen että vauhtia pitää olla riittävästi, mennä rohkeasti ja rennolla otteella. Jarruja ei tarvitse käyttää vaan mennä vaan eteenpäin. Yhdessä kohtaa kyllä huomasin miten käy jos ei ole sormet jarruilla valmiina. Siis pari sormea pitää olla koko ajan valmiudessa mutta kuitenkin pitää olla varovainen ettei väärässä paikassa jarruttele.

Jossain vaiheessa oli vähän pidempi siirtymäpätkä kun lähdettiin kohti Susisuota. Sinne mentäessä oli mukavaa polkua. Yksi pitempi loiva alamäki oli tosi tekninen joten siinä sai olla kieli keskellä suuta ja välillä meno tyssäsi johonkin kiveen tai juurakkoon. Sitten vaan taas vauhti päälle ja eteenpäin.
Välillä aina kokoonnuttiin yhteen ja odoteltiin että kaikki pysyvät mukana letkassa.

Kaikilla oli myös eväät mukana joten puolilta päivin pysättiin pienelle paussille jotta saatiin reput keventymään. Kyllähän metsässä ruoka maistui. 

Loppupäivästä päästiinkiin treenaamaan pieneen alamäkeen, tosi kivinen kohta. Siinä kohtaa heti ensimmäisellä kerralla pysäytin pyörän ja talutin sen alas. Mäki oli siis erittäin pieni mutta jyrkkä ja kivinen. Siihen jäätiin myös harjoittelemaan oikeaa ajotekniikkaa. Ajolinjan piti olla suora, vauhtia tarpeeksi että pääsee ensimmäiselle nyppylän laelle ja sitten suoraan kiven yli ajolinjaa seuraten loppuun asti. Helppoa.

Seuraavalla yrittämällä mulla loppui vauhti liian aikaisin joten lähdin takaisinpäin saadakseni vauhtia niin että pääsen perille asti.

Uusi yritys. Perttu kannusti ja ohjasi oikealle ajolinjalle. Hurraa, pääsin kuin pääsinkin kiven yli. No, sitten tapahtui jotain, pyörä pysähtyi siihen ja minä lensin sarvien yli että hups vaan. Ajolinja meni liian sivuun ja en ole varma käytinkö jarruja koska pyörä pysäsi kuin seinään. Tai sitten oli edessä sopiva kivi. Löysin siis itseni pienen kuusen juurelta. En ihan suoraan lentänyt eteenpäin vaan onneksi siinä kohtaa oli pieni kuusi johon kapsahdin.

Taisi olla hurjan näköistä muiden ilmeistä päätellen. Onneksi lensin vähän sivuttain polun varrella olevan pienen kuusen juureen. Se vähän pehmensi iskuja. Hetken kuulostelin olotilaa, korvan juuressa tykytti mutta ei päässä, onneksi...lonkkaan oli tullut osumaa mutta ei tuntunut isommin muualla. Olo vähän hutera varmaan enemmän pelästymisestä. Istuin hetken kannon nokassa ja keräilin itseäni. Kaikki raajat kuitenkin toimivat normaalisti. Siitä kun lähdettiin jatkamaan matkaa niin jalkakin vielä nousi heittämällä pyörän selkään.

Päivä rupesi siinä vaiheessa jo hämärtymään joten matkaa piti jatkaa että päästäisiin sieltä poiskin ennen pimeää.
Matkan varrella toki vielä opeteltiin esim. liukkaan puun ylitystä. Kaatuneita puunrunkoja tuolla metsässä kyllä on pitkin poikin poluilla tosi paljon.

Eihän siinä kauankaan mennyt kun oltiin takaisin lähtöpaikalla. Siellä vähän banaania poskeen ja fillareiden pakkaamista autonperään. Kotona piti vielä pestäkin isoimmat kurat niistä pois.













Nyt pari päivää jälkeenpäin on mustelmia ilmaantunut pitkin poikin kroppaa, lonkassa vähän isompi jälki, korvanlehdessä pari naarmua mutta ei onneksi isompia haavereita jäänyt. Luut ehjinä joten tuli todettua ettei ole osteoporoosiakaan vielä tiedossa. Sunnuntain treenit jätin suosiolla väliin, vaikka illalla kävin kokeilemassa pientä juoksua. Kilometrejä 4 ja aikaa meni 35 minsaa. Hyvin sujui ainakin tuollainen hidas hölkkä.

Päivän saldona muuten oli kaksikin kaatumista, onneksi molemmissa jäätiin pelkkien mustelmien tasoille. Pitää muistaa että varusteet on oltava kunnossa, turvallisuus ennen kaikkea. Aina ei varovaisuudellakaan ole isoa merkitystä sillä silti saattaa tulla yllätyksellisiä kaatumisia. Hienoa että on mahdollisuus osallistua tällaisille reissuille jossa on asiantuntevaa opetusta ja tietenkin paljon muitakin innostuneita. Maastossa on mahtavaa fillaroida välillä yksikseen ja välillä ryhmässä. Porukalla aina on turvallisempaa, varsinkin jos jotain sattuu matkan varrella,

Lihaskipua on ilmaantunut jonkin verran ja veikkaan ettei ne kaikki johdu tuosta kaatumisesta. Koko päivä, 5-6 tuntia maastossa, kilometrejä ei tullut kuin vähän päälle 20 mutta kroppaa on käytetty koko päivän joten kait se jossain pitää tuntuakin.