Alkuvuodesta asti mielessä muhi ajatus omasta pt:stä. Kävin kaverin kanssa inbody-mittauksessa Treenitehtaassa ja mietin ja mietin...voiko näin vanha akka ottaa itselleen oman personal trainerin. No, olen huomannut että kun jotain saan päähäni niin sitten myös lopulta sen toteutan.
Alunperin toiveeni oli pureutua juoksun lisäksi ravintopuoleen. Lopputulos oli siis vähän fiilausta ja neuvontaa ruokapuolelle ja keskityttiin pääasiassa keväällä olevaan polkujuoksuun Rukalla. Nuts Karhunkierroksen 31 kilometrille vähän apuja. Halusin lähinnä neuvoja järkevään treenaamiseen, en mihinkään huipputulokseen.
Treenit aloitettiin vauhdilla, kolme kuukautta aikaa. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni, erittäin tyytyväinen valmentajaani ja erittäin tyytyväinen nutsin aikaani. Sattuneista syistä tänä vuonna oli keli aikamoinen haaste, ilman lunta ja sohjoisia polkuja olisin todennäköisesti päässyt parempaan lopputulokseen kuin edellisellä kerralla. Sehän ei silti ollut edes tavoite, joten olen tyytyväinen kaikenkaikkiaan siihen että juoksu sujui paremmin, oli helpompaa ja mielekkäämpää.
Valmentajan kanssa tavattiin kerran viikossa, lähinnä erikoistreenien vuoksi. Vetoja ja testejä ja muuta senlaatuista mitä olisi ehkä yksin tehdessä jäänyt vähän vaiheeseen...
No, nutsin jälkeen huomasin ilmoittautuneeni maratonille. Kolmen vuoden jälkeen edellisestä. Jatkettiin valmentajan kanssa sopimusta ja aloitettiin harjoittelu maratonille. Keskityttiin pk:hon ja nopeutta lisääviin harjoitteluihin. Lihaskuntoharjoitteita unohtamatta. Enpä ole kesäisin näin paljoa treenannut sitten ikinä. Juoksuja ehkä auttoi se ettei kesä ollut kovin helteinen. Oli hyvät treenikelit eikä hellejaksot häirinneet mökkielämääkään. Maratonin aika parani noin puolella tunnilla joten pitää olla tosi tyytyväinen. Keväällä otetaan revanssia.
Maratoniin päättyi myös puolenvuoden valmennussuhde. Maratonin jälkeen jotenkin muutenkin jäi johinkin ihmekuplaan...treenit yhtäkkiä miltei loppuivat ja aikaa oli. Juosta olisi halunnut kokoajan mutta piti hieman rauhoittaa kroppaa ja ilmeisesti sitten mieltäkin. Yhtäkkiä ei ollutkaan valmista treeniohjelmaa eikä omaa valmentajaa. Se aiheutti vähän sellaista haikeutta, ei ollut sitä ydinporukkaa siinä.
Juoksukilometrejä sain kasaan hieman yli 1300 kilometriä. Oli kymmenkunta erilaista kisaa, lyhyistä jo pidempiin ja kaikenlaista siinä välissä. Kaduilla ja poluilla, maastossa mentiin juosten ja pyörällä. Sain tosi paljon uusia tuttavuuksia juoksun parista. Näistä jatketaan tänäkin vuonna.
Maratoniin päättyi myös puolenvuoden valmennussuhde. Maratonin jälkeen jotenkin muutenkin jäi johinkin ihmekuplaan...treenit yhtäkkiä miltei loppuivat ja aikaa oli. Juosta olisi halunnut kokoajan mutta piti hieman rauhoittaa kroppaa ja ilmeisesti sitten mieltäkin. Yhtäkkiä ei ollutkaan valmista treeniohjelmaa eikä omaa valmentajaa. Se aiheutti vähän sellaista haikeutta, ei ollut sitä ydinporukkaa siinä.
Juoksukilometrejä sain kasaan hieman yli 1300 kilometriä. Oli kymmenkunta erilaista kisaa, lyhyistä jo pidempiin ja kaikenlaista siinä välissä. Kaduilla ja poluilla, maastossa mentiin juosten ja pyörällä. Sain tosi paljon uusia tuttavuuksia juoksun parista. Näistä jatketaan tänäkin vuonna.
Tässä muutama hetki instan valitsemana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti