Lapin lumoa ja sinisiä hetkiä

Maisemaa Ylimuoniosta

Kävimme ukon kanssa lataamassa akkuja Suomen Lapissa, Äkäslompolossa.

Pitkäaikainen haaveeni on ollut viettää joulua Lapin lumisissa maisemissa.

Vaikka joulusuunnitelmat oli tiedossa jo hyvin ajoin sain silti aikaiseksi pienen joulupaniikin. Yhtäkkiä huomasin että kaikki joululahjat on ostamatta ja kaikenlaista pikkujuttua tekemättä. Siivoukset hoitelin jo hyvissä ajoin. Leipomuksiakaan en tehnyt kuin pienemmälle lapsenlapselle munattomia pikkuleipiä ja paketista valmista piparitaikinaa leivottiin pikkuisten kanssa joulupiparit. Silti sitä on kummasti kaikenlaista pikkujuttua ja säätämistä jotta joulu voi tulla. Vaikkei olisi kotonakaan. Vähän joulukoristeita laitoin jottei joulu ihan vahingossa jää huomaamatta. Lapset kyllä viettivät meillä  joulunaikaa vaikka me emme kotona olleetkaan.

Lähdimme jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti pohjoista, yhden yöpysäkin jälkeen olimme perillä perjantai-iltana. Lauantaina voitiin rauhassa tutustua ympäristöön ja käydä hakemassa kaupasta jouluruuat. Ihan pakolliset, pari joululaatikkoa, rosollia ja kinkkua. Ei stressiä.

Luonnonlunta 85 cm, pakkasta molemmin puolin 20 astetta. Fiilis aikalailla taianomainen. Aurinkohan ei lapissa nyt näyttäydy joten pimeää oli jo kolmen jälkeen. Pilkkopimeää puolineljältä. Sinisiä hetkiä. Mahtavan upeaa. Lapin lumoa.

Joulunaatonaamuna hiihtolenkillä sain
tällaisia kavereita hetkeksi seuraani

Kesänginkeitaalla oli mainio taukopaikka
siellä maistui kuuma kaakao ennen kuin lähti takaisinpäin

Mieskin lähti yhtenä päivänä mukaan

Maisemat olivat erittäin kuvauksellisia

Viikko ennen reissua oli jo sellaista kuhinaa että suosiolla jätin kaiken liikunnan pois. Yksi stressi vähemmän. Matkaan otin kyllä suksien lisäksi juoksukengät.  Juostua ei tullut mutta jos niitä tossuja ei olisi ollut olisin varmaan kiukutellut kun en pääse lenkille. Hiihtämässä kävin. Sitä ei meinaan Porissa ole pahemmin pystynyt tekemään. Ainakaan jos odottelee Yyteriin latuja.

Jouluna tuli nukuttua joka aamu tosi pitkään, valo ei herätellyt. Hiihtolenkin jälkeen tulikin jo aikapian pimeää. Saunomista ja sukankutomista, kävelyä ja rauhoittumista. Teeveestäkin näkyi vain muutama kanava, ei tarvinnut kinata mitä katsellaan. Viisi päivää meni ihan hujauksessa. Porissa odotti taas musta maa ja räpäskäkeli, Nollassa mittari. 

Kun sain ukon hiihtolenkiltä takaisin mökille,
olin jo itse käynyt vaihtamassa sukset ja lähdin uudemman kerran.
Tajusin että tämän jälkeen en hiihtele näissä maisemissa tieskoska, joten piti ottaa
kaikki irti viimeisestä lenkistä!

Huh, ottaa koville, hah hah...

Olen ihan tarkoituksella ottanut nämä viimeiset kaksi viikkoa rennosti, juoksemaan toki olisi ehtinyt mutta ihan hyvä olla välillä suorittamatta niin koko aikaa. Eurajoen Uudenvuoden juoksu oli suunnitelmissa ja mieteinkin jo ketä saisin sinne kaveriksi. Eipä ollut tunkua. Sitten yhtäkkiä rupesi olemaan tarjolla useampaakin yhteislenkkiä. Vuoden viimeisiä. Maastopyöräilemäänkin olisi voinut lähteä porukan mukana. Treenitehtaan porukalla olisi aamuysiltä rento 20 kilometrin finaalilenkki. Hienoa, siellä olisi hyvä porukka, siis sinne. Mietin vaan kun joulukuussa olen ollut kolme kertaa pienellä lenkillä että miten mahtaisi käydä. Hhmm hhmm...

Päädyinkin sitten lähtemään oman juoksuporukan kanssa "vain" 14 kilsan lenkille, eikä ihan noin aikaisin. Teimme kuuden naisen voimin kaksi kertaa reissun Katinkuruun, ihan rennosti kuulumisia vaihdellen. Mulla vaan jo toisella kierroksella tuntui aika ilkeältä toisen polven syrjässä. Olisiko yllättävä hiihtobuumi vaikuttanut. Pari lähti vielä kolmannellekin kierrokselle, minun oli pakko jättää väliin. Aikalailla tuntui kun välillä joutui ihan ottamaan kävelyaskeleitakin. Että sellainen vuoden finaalilenkki. Höh. Pitää aloittaa uusi vuosi rauhassa ja katsoa ettei vaan enempää ärsyynny.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille !