Himos Trail

Kuva Touho Häkkinen

Himos Extreme 24 km on onnellisesti takana. Sikäli onnelllisesti että tapahtumasta jäi erittäin positiiviset fiilikset. Aika 3.47.31 ( Oman kellon mukaan matka oli 25 km.) Heti pitää lämpimästi suositella tapahtumaa. Kisassa oli ihan mahtava meininki, puitteet tosiaankin kuin olisi jossain isommasssakin tapahtumassa ollut. Mukana liki 400 polkujuoksijaa. Nyt ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma oli kaksipäiväinen, perjantaina oli lapsille oma HimosKids-tapahtuma, matkoja oli myös HimosEnjoy 8 km ja Himos vaellus. Himos Team Spirit oli 3-5 hengen joukkueille järjestetty viestijuoksu extremen 24 kilometrilla. Kisasivuihin voi tutustua täältä.

Jännitin etukäteen sekä maastoa ja jyrkkiä nousuja, mutta myös varpaita ja polviani. Lopella sain rakkoja varpaisiin ja polvikin kipuili. Nyt kylläkin yritin putkirullailla sivureisiä auki ja se varmaan auttoi sillä polvi ei mitenkään vaivannut. Hommasin viimevuonna Kolille uudet Inovin rocklitet, sillä Salomonin speedcrossit irrottivat taasen Rukalla parit varpaankynnet. Nyt nuo hyväksi todetut rocklitet kylläkin on kummasti venahtaneet ja siksi niitä rakkojakin varmaan tuli. Löysin ylimääräiset pohjalliset ja mietin toimisiko tuplapohjalliset...huomasin että niissä luki inov, voi persus ! Äkkiä tsekkaamaan tossut ja juu...niissä ei ollut pohjallisia ! Ei siis ihme että ne oli pyörineet jaloissa... voi että voi olla joskus pöljä. Mutta. Eipä tullut hiertymiä eikä polvivaivoja, jee !

Hetken jo luulin että saisin uudet tossut...mutta nuo pohjalliset kyllä auttoi sikälikin etten enään stressannut ollenkaan tuollaisista ehkä mahdollisista pikkujutuista..

Lähdin reissuun jo perjantaina. Kaverin luo yökylään, hänkin oli tulossa juoksemaan Himokselle, aamulla sitten pääsi vähän vetreämpänä matkaan. Ilman neljän tunnin autossa istumista.

Taas oli luvattu sadepäivää mutta keli oli oikein mainio. Lämmin mutta pilvinen. Loppumatkasta vähän satoi mutta siinä vaiheessa se oli kyllä erittäin virkistävää. Sade teki reitin paikoitellen liukkaaksi mutta hyvillä tossuilla ei tarvinnut paljonkaan varoa. Tassujen kastumiseltakaan ei kokonaan välttynyt.  kaikista märempien paikkojen kohdalle oli tehty hyvät "ohituskaistat".

Kuva Touho Häkkinen

Alkuperäinen kuva Touho Häkkinen

Kuva Jani Sompi

Kuva Touho Häkkinen

Startti oli hauska, ensin hölkättiin mönkkärin perässä hieman kauempana olevalle lähtöalueelle. Siinä sai pientä alkulämpöä. Lähtö taas tapahtui keltaisen voikukkapellon poikki, aivan ihanaa vaihtelua.Siitä kuitenkin päästiin pian soratielle , kaarrettiin maalialueen kautta matkaan. Tiesin että alkuun oli heti luvassa iso 180 metrin nousu. Se olikin aika rankka, pitkä, muutamassa kohdassa pystyin jopa hieman ottamaan juoksuaskelia, muuten sai sitten kävellä puuskuttaen ylös...

Kuva Touho Häkkinen

Kyllä sitä ylös lopulta päästiin ja sitten matka jatkui. Polut olivat pääosin hyvin juostavia, sopivan teknisiä. Kivikko ja juurakkoa, pieniä metsäpolkuja, heinikkoa, pieniä pätkiä soratietä, kalliota, nurmikkoa...laaja skaala erilaista alustaa. Polut olivat joissain kohdissa syviä, samoilla reiteillä on myös maastopyöräilty. Välillä vähän märempää alustaa, lopulta kastuivat tossutkin. Alamäkiä myöskin jännitin vähän etukäteen mutta nekin olivat hyvin juostavissa, välillä vähän jyrkempää ja teknisempää mutta hienosti ne sujui. Kalliota oli jonkiverran loppumatkalla, vaikka silloin oli märkää niin niitä pitkin pääsi reippaasti. Juomapaikkoja oli kaksi, tarjolla vettä ja kattava valikoima pientä purtavaa! Sipsiä, suolakurkkua, rusinaa, banaania, suklaata, pähkinöitä jne. Reitti oli erittäin hyvin merkattu ja opastajia ja huoltojoukkoja sekä muitakin kannustajia näkyi tasaiseen tahtiin. Mäkiä oli ylös ja alas, ei ehkä niin pahoja kuin ensimmäinen nousu, mutta pitkät ja loivat ylämäet kyllä hapotti ihan tarpeeksi. Etukäteen mainostettua nelivetonousuakin oli merkillä varoitettu, samoin viimeisen nousun kohdalla että tiesi mistä pistetään hanat auki.

Kuva Touho Häkkinen

Siinä vaiheessa minä kyllä otin hieman rauhallisemmin...viimeinen alamäkikin oli mukavan polkuileva, alas mentiin mutta ei onneksi ihan jyrkkää alasmenoa. Siinä vaiheessa oli satanut joten varoa sai ettei liukastunut, juuri ennen maalisuoran aukeamista tuli vastaan valtava mutaosuus, siinä rupesi kyllä ihan naurattamaan ! Siinä jos olisi lipat vetänyt niin huh...kohta oli senverran leveäkin ettei oikeastaa ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä vaan suoraan läpi. Rapa roiskui jos ei vielä ollut tossut tuhraantuneet niin nyt kyllä viimeistään. Mahtava lopetus ! Se nauratti vielä loppukirissäkin. Maalissa saatiin pussi ruisleipää kainaloon. kaveri jo siellä oli tovin odotellut ja sitten suunnattiin saunaan ja syömään. Osallistumismaksuun sisältyi ihan kunnon ruoka.

Hyvät videopätkät kisan eri juoksuosuuksista ja selostus reitistä löytyy myös Himostrailin sivuilta. 

Kuva Jani Sompi

Osallistuin tähän kisaan siis TakomoRunnersin edustajana. Kannatti lähteä vaikka tähän taas kuluikin yksi koko viikonloppu. Matkan olisi reissannut kyllä samankin päivän aikana tiukan paikan tullen. Himos Trail järjestettin nyt ensimmäistä kertaa ja voin erittäin lämpimästi suositella. Tällaiselle etanavauhtisellekin aivan mainio kisa, ei liian rankka vaikka töitä saikin tehdä. Järjestelyt aivan huippuluokkaa, reitti erinomainen, monipuolinen ja tarpeeksi haastava. Myös talkooporukkaa tarpeeksi matkan varrella tsemppaamassa ja huoltamassa. 

Ilman muuta ensi vuonnakin siellä mukana !