Siirry pääsisältöön

Polkujuoksua ja patikointia

Odotettu lomaviikko, suunnitelmissa oli paljon liikkumista ja myös ihan vaan rauhoittumista. Koko viikoksi oli luvattu vesisadetta. Loma on lomaa joka tapauksessa ja nautitaan siitä.

Maanantaina ehdin hyvin aamutuimaan tehdä rauhallisen tunnin juoksulenkin. Lähdin Martan kanssa metsälenkille.  Keli oli jo syksyisen oloinen, mutta edelleen lämmintä. Aivan ihanan vihreää,  hapekasta metsäterapiaa. Kotiin päästessä rupesi satamaan vettä. Iltapäivällä kyllä kelikin  kirkastui ja aurinko paistoi. 60 min, kuutisen kilometriä keskisykkeellä 115. 

Tiistaina vuorossa vähän reippaampaa juoksua. Koska on loma, pääsin lenkille aamupäivällä. Keli oli sateinen ja raikas, onneksi vesisade alkoi vasta lenkin puolivälissä. Ihan kivaa juosta myös vesisateessa. Treeninä taas tasavauhtinen reipas sykkeillä 130-135. Puoleen väliin sain sykkeet pysymään suunnitellussa, mutta kun käännyin takaisin niin sykkeet hajosi sinne tänne. Ihan normaalia tietty, usein lenkin loppuun tuntuu että lähtee meno ihan laukalle. Lopulta keskari oli ihan ok,  1:11, 8.95 km ja sykkeet  131/143. Noilla sykkeillä ei kilometrejä nieleskellä.

Preiviikin poluilla

Keskiviikkona uimassa aamusella. Matkaa kertyi 1500 m. Illalla polkujuoksukoululaisten kanssa tunti vauhtikestävyyttä poluilla. Tekniikkaa unohtamatta mentiin reippaalla sykkeellä. Polut olivat teknisiä, löytyi juurakkoa ja kivikkoa, ylämäkeä ja alamäkeä ja syksyn tapaan märkää. Todella hyvä ja hauska treeni,  1:05, 6.3 km ja sykkeet 133/151.

Torstaina lepopäivä, sillä kävin fyssarilla. Kehonhuolto ja liikkuvuustreeni on taas jäänyt vähäiseksi, joten todella kankeassa kunnossa ollaan. Nyt pitää muistaa ottaa liikkuvuustreeniä mukaan viikkoon.

Perjantaina satoi vettä aivan koko päivän. Illemmalla kuitenkin varustauduin sadevaattein ja lähdin  lenkille. Yllättäen sade sitten loppuikin samantien joten lenkistä tuli oikein hieno. Suuntasin vähän oudommille poluille joten lenkki oli siitäkin syystä kiva, vaihtelua normi reitteihin. Polkujuoksua rennosti, 1:30, 9.3 km avg 131. Maasto oli kivasti teknisempää kuin ihan omat kotipolut.



Chimpanzeen energiapatukat olivat tälläkin viikolla mukana, tuotteet saatu.

Lauantaina uintitreenit aamulla ja iltapäivällä sain kaverin mukaan maastopyöräilemään. Testattiin Yyterissä kympin lenkura, joka on suhtkoht uusi ja merkattu reitti. Mukavaa neulaspolkua suurimmalta osin, mutta ihan kiva ja helppo joten sopii kaikentasoisille harrastajille. Kotoa käsin matkaa tuli puolentoista tunnin lenkille 16.75 km. 

Onnenkosken silta

Sunnuntaina lähdettiin taas sateen tauottua patikoimaan. Päivästä kyllä tuli valtavan upea ja aurinkoinen, sateesta ei tietoakaan. Alkuun meidän piti lähteä fillareilla, onneksi tultiin toisiin aatoksiin sillä polku oli liian vaikeaa meikäläisten pyöräilytaidoille. Eväät siis reppuun ja nauttimaan hienosta ruskasta ja syksyn maisemista. Illalla vielä spinnissä vk-treeniä, 1:10, sykkeet 119/147. 


Patikkareissu aloitettiin Onnenkoskelta, josta suunnattiin kohti Poikeljärveä. Polku tosiaan oli paikoin todella teknistä ja nyt liukastakin sateesta johtuen.  Pariin otteeseen oli myös tylsää soratien pätkää. Muuten tosi kiva reitti ja hienot metsämaisemat, puhumattakaan järvimaisemista. Puolessa välissä pysähdyttiin laavulle syömään eväät, josta jatkettiin sitten eteenpäin. Nyt patikoitiin vain yhteen suuntaan, yhteensä matkaa tuli n. 8,3 km. Onnenkoskelta laavulle kartan mukaan matkaa oli  4.4 km.



Viikko oli lomaviikko ja olin suunnitellut etukäteen liikkuvani paljon. Viikkoon kuitenkin tuli pari yllättävää muuttujaa. Mummuttelin useampana päivänä ja vähän harmittelin, turhaan, etten ehtisikään kaikkea mitä suunnittelin. Päätin kuitenkin että liikun sitten sen mitä ehdin, enkä ota siitä mitään stressiä. Nyt kun katson viikkoa taaksepäin niin todella olen liikkunut paljonkin. Vaikka tuntui että koko viikon satoi vettä, niin silti jäi fiilis että jokapäivä oli myös upea aurinkoinen keli!


Viikkoon mahtui mm. pyöräilyä 1,5 tuntia , juoksua liki 5 tuntia, uintia yli kaksi tuntia, patikointia kolmisen tuntia ja jopa kehonhuoltoakin. Useampi päivä myös mummuttelua. Eiköhän siinä ollut riittävästi yhteen lomaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...