Siirry pääsisältöön

Vuoden eka treeniviikko


Maanantaina pidin vieläpitkin hampain lepopäivän mutta se olikin vielä vuotta 2018.
Tiistaina, uudenvuodenpäivänä oli jo lähdettävä lenkille. Suuntasin metsälenkille Yyteriin, rauhallista  peekoota kroppaa herätellen tähän vuoteen.
Päivällä olikin vielä ihan kiva keli, lumimyräkkä ja tuuli yltyi aikamoiseksi vasta myöhemmin.
51 min 5,75 km avg 130. Niin ettei ainakaan liian rasittava lenkki ollut.

Vuoden ensimmäinen virallinen treeni oli keskiviikkona, tehokas kahvakuulatreeni. Otan helposti käsiin kohdistuvissa liikkeissä 6 kilon kuulan, muuten koko kropan liikkeissä käy kasinkin kuula. Nyt sitä ei ollut mukana joten päädyin kympin painoiseen ja yllätyksekseni se oli ihan sopivan kokoinen. Ehkä jotain kehitystä on viime vuonna saavutettu.
Tuosta parin viikon superkompensaation harjoittamisesta johtuen, paikat oli nyt tietenkin aika piukeena. Ihan kuin olisi pakaroiden tilalla kiviset kahvakuulat.
Torstaina yhteislenkillä, tunti kevyttä juoksua. 56 min 7,54 km avg 131. Kirpakka 7 asteen pakkanen teki lenkistä kepeän.
Perjantai lepopäivä. Kävin aamulla ennen töihin menoa uimassa. Kroolia vaihtelevan menestyksekkäästi kokeillen. Ei oikeen tyydyttänyt itseäni oma suoritus. Ehkä uin 850 m ehkä en... garminiin pitäisi hommata uintiin tarkoitettu sykevyö että saa luotettavat speksit. Altaassa oli 35 minuuttia.



Lauantaina oli varsinainen uintitreeni, nyt se sujui taas oikein hyvin. Miltei mallikkaasti sanoisin, 1050 m tuloksena. Treenistä jäi tällä kertaa hyvät fiilikset. 
Sunnuntaina vuorossa viikon pitkis. Uinnin jälkeen jo alustavasti sovittiin treffit Yyteriin, nyt vaihteeksi sauvakävelylenkille. 
Siitä tulikin oikein kiva aamulenkki, kuusi pirteää naista. Niin pirteetä oli että peuratkin pysyi poissa näkyvistä, puheenpulputus kuului varmaan perämettiin saakka. Yhteislenkin pituudeksi tuli n. 9 km ja 1,47 tuntia. Sauvoin vielä kotiin, joten minulle tuli kilometrejä yhteensä n. 12 km ja aikaa meni siihen päälle vielä 35 min eli kokonaisuudessaan 2,2 tuntia. Keskisyke ei päätä huimannut. En saanut sauvoista ihan kaikkea irti kun käsihihnat ei pysyneet kiinni. Yksi mäkiveto oli matkalla ja se menikin tosi näppärästi sauvojen kanssa. Sitähän pitää kokeilla uudestaan, pikimmiten.
Enpä muista koska olisin viimeksi heilutellut sauvoja. Kesän polkujuoksukisaan pitäisi treenata mäkiä ja sauvoilla olisi ihan järkevää se aloittaa. Keväämmällä kun ei ole lunta ja jäätä voi enemmän tehdä mäkivetoja juosten. Hyvä suunnitelma joten pitää huolehtia myös sen toteutuksesta.


Illalla vielä vuorossa vuoden ensimmäinen spinni. Kyllähän tässä sitten ensimmäiselle viikolle olikin ihan hyvin tekemistä.

Viikko 1, treeniä yhteensä n. 8 tuntia. Juoksua 13,3 km. No, jostain se on lähdettävä...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...