Maastopyöräilyä

Paikallinen maastopyöräilytapahtuma, Tour de Pori oli heti samana viikonloppuna kun palasin Barcelonasta. Keli muuttui hieman erilaiseksi. Vettä satoi ja lämpöasteita oli noin 20 astetta vähemmän kuin puoleentoista viikkoon...

Ilmoittauduin "Letkeälle Lenkille". Olin mukana ensimmäistä kertaa, maastopyörällä olin tuohon mennessä ajanut ehkäpä 4-5 kertaa, pisimmillään pari tuntia.

Pyöräily tuntuu olevan samanlaista varustelua kuin juoksukin, ehkäpä vielä enemmänkin teknisempää mutta myös vaatetus on tärkeää, varsinkin nyt kun oli sadepäivä tiedossa. Viimehetkellä vielä kävin ostamassa pyöräilyyn tarkoitetun sadetakin, mikä olikin erittäin hyvä hankinta. Kenkinä oli vanhat goretex-juoksukengät ja siinä päällä vielä nutsille hommatut gaiterit. Vedenpitävät puutarhahanskat toimivat sormikkaiden kanssa. Pyörään piti hommata kurakaaret.

Touri oli jaettu useampaan eripituiseen ja haastavuudeltaan erilaisiin matkoihin. Letkeä lenkki oli "teknisesti helppo ja vauhti rauhallista". Meitäkin oli niin paljon että jako tehtiin kolmeen ryhmään. Maauimalasta lähdettiin Pinomäen suuntaan, määränpäänä oli Susisuon maja, jossa olisi pieni evästauko. Sinne oli matkaa noin 15 kilometriä. Vettä satoi miltei koko ajan enemmän tai vähemmän. Hapekas keli. Olisin mielelläni jättäytynyt jonon häntäpäähän, mutta minut komennettiin eteen sillä sinne kuulemma kuuluivat hitaimmat ja vähemmän lajiin tutustuneet. Sopi minulle.

Jono eteni ihan reipasta vauhtia, kova pulina kuului edestä ja takaa. Minä kyllä keskityin kieli keskellä suuta vain eteeni polulle, en oikein ehtinyt maisemia katsella. Vauhti oli kuitenkin ihan hyvä. Helppo maasto oli minulle aivan riittävän haastava ja mielestäni kyllä pysyin hyvin mukana. Kanssapolkijat eivät missään vaiheessa turhautuneet jos vähän hidastelin, muutamaan kertaan jouduin taluttamaan pätkän enkä kaatunut pusikkoon kuin kerran. Ryhmä oli ihan letkeää eikä ketään pingotellut. Evästauon jälkeen sadekin taas vähän yltyi, vaatteita ei muuten tarvinnut vaihtaa kuin kuivemmat hanskat. Susisuolta jatkettiin kohti maikkalaa, paluumatka oli 20 kilometriä. Tässä vaiheessa huomasin että peppu hiersi ja reidet vähän hapotti. Ajoaika oli nelisen tuntia joten ei ihme että pepussa piiputti, varmaan oudokseltaan. Ensituntemukset oli ettei pyörän päälle pysty ainakaan viikkoon, äkkiä se silti rupesi helpottamaan. Jaloissa tuntui enemmän, maanantaina tuntui juoksulenkillä polvessa kipua. Maratonista palautui kintut nopeammin kuin tästä pyöräilystä !

Päivä oli erittäin sateinen ja kaikki pyöräilijät erittäin kuraisia. Loppumatkasta oli varmaan parisen kilometriä pelkkää mutaista polkua, lähinnä liejua. Rapa roiskui...

Perillä oli jo jonoa pyöränpesupaikalle, isolla letkulla sai isoimmat kurat pestyä. Suihkuttelin samalla lenkkareitakin, ne nyt muutenkin olivat märät. Päivän päälle saatiin lämmintä ruokaa ja hyvät löylyt saunassa. Tosi mahtava päivä.

Kotona piti vielä putsata muitakin varusteita. Kaikki kamat reppuja myöten upotettiin ensin ulkona vesisaaviin ja sitten vasta koneeseen. Pyörä sai kuivua seuraavaan päivään ja sitten sille putsausta ja rasvausta.

Onneksi välillä on kauniimpiakin päiviä käydä pyöräilemässä. Yyterin poluilla on ihan nautinnollista ajella pitkin metsä- ja kangaspolkuja, rannalla voi ajella aurinkoa ihaillen. Nyt pitää täysillä nauttia hienoista syysväreistä ja kuulaasta kelistä.

Lokakuu oli minulla lomakuu, keväällä alkanut puolen vuoden juoksuprojekti oli haastava mutta antoisa. Lomaillessa tuli päivittäin reilu annos palauttavaa kävelyä, hieman juoksuakin ja nyt on pyritty vähän enemmän pyöräilemään. Lokakuussa tuli jokatapauksessa yllättävän paljon liikuttua.