Loppi Extreme

Loppi Extreme -polkujuoksutapahtuma Samoojien Kalamajalla järjestäjinä Lopen Samoojat ja Riihimäen Suunnistajat. Osallistujia vähän päälle 90. Mukavan pieni tapahtuma. 

Osittain uusittu reitti. Viime vuoteen verrattu vähän lisää matkaa, polkua ja extremea, entistä vähemmän tietä.

Kilpasarjojen 25 kilometrillä kokonaisnousua on 680 metriä ja alamäkeäkin on ihan yhtäpaljon. Harrastelijasarja on 12,5 km, kokonaisnousua 340 metriä.

Kuivaa kangas- ja harjumaastoa, vuorotellen loivapiirteisiä vauhdikkaita polkuosuuksia sekä jyrkkiä nousuja ja  laskuja, joissa vaaditaan kuntoa ja varovaisuuttakin. Reitti on hyvin juostava, sillä kivikoita ja jyrkkiä laskuja on vähän. Kengät eivät kastu kuin hiestä ja mahdollisesta sateen aiheuttamasta kosteudesta.

Kilpailukeskuksena toimii 70 -vuotias, päivitetty metsäkämppä, Kalamajan Kämppä. Reitit sijaitsevat  Luutaharjun Samo -luontopolun ja Poronpolun upeimmissa maisemissa Komion luonnonsuojelualueella. Lisänä vielä nostalgisia vanhoja tukinajoreittejä ja vähän uudempiakin.

Sain osallistumisen Takomorunnersin yhteisön kautta. Valitsin matkaksi 25 kilometriä sillä eihän nyt Porista asti kannata pienen matkan takia edes lähteä. Ensimmäiset kouraisut mahanpohjassa pyörähti siinä vaiheessa kun navigaattori lakkasi toimimasta juuri kun odottelin koska pitäisi kääntyä...oli pakko pysähtyä ja katsoa kännykästä. Olin ihan varma että menin jo ohitse sen tienhaaran mistä piti kääntyä ja rupesi aikataulutkin kiristymään. Lopulta jatkoin matkaa ja n. 500 metrin päästä käännyttiinkin. Siinä vaiheessa olikin jo hyvät opasteet, jos olisin jatkanut matkaani olisin osannut perille ilman navigaattoriakin. 

Perillä oli toimiva liikenteenohjaus, enemmän osallistujia tarvitsee jo parkkipaikan. Se on kuulemma ensi vuonna tulossa, kertoi eräs tapahtuman järjestäjistä. Nyt parkkeerasin auton tienvarteen eikä siitä ollut kuin ihan lyhyt matka tepastella vaatteiden vaihtoon. Naisille oli järven rannalla teltta jossa sai vaihtaa kamppeensa. Sitten odottelemaan lähtöä. Bongasin samalla toisen Takomolaisen, Merituulin. Hän oli lähdössä lyhyemmälle matkalle.

Takomon "heimolaisia"

Paineita tuli taas siinä vaiheessa kun kuuluttaja mainitsi kilpasarjalaisten (siis juurikin tämän pidemmän matkan) oletettavasti juoksevan reippaammin kuin kuntosarjalaisten ( 12,5 km). Just.

Mistähän johtuu että pidemmille matkoille kuvitellaan menevän vain kilpajuoksijat. Eiköhän kuntosarjalaisetkin ole menossa yhtälailla kilpailemaan. Jostakin juuri luinkin että pitäisikö näissä kisoissa olla erikseen sarjat nopeille ja hitaille...

Asetuin taka-alalle etten vahingossakaan juuttuisi tosijuoksijoiden matkaan...

Reittikartta

Aikapian alun jälkeen tulikin ensimmäinen kunnon ylämäki. Ihan kävellen mentiin jonossa siinä vaiheessa. Maasto oli tosi mahtavaa, oikeaa metsäpolkua varvikon ja heinän seassa. Vähän leveämpiä metsäpolkuja, sopivasti teknisempääkin osuutta. Juurakkoa ja kivikkoa. Tosi pienet pätkät soratietä. Järjestäjä pahoitteli jotain kohtaa missä olisi isompaa kivikkoa ajettu tielle mutta eipä sitä kuulemma ole enään ensivuonna. Eipä sekään pätkä pitkä ollut. Ylämäkiä riitti tasaiseen tahtiin ja myös alamäkiä samassa suhteessa. Ensimmäisellä kierroksella oli virtaa painella niitä mutta samoissa paikoissa toisella kierroksella oli kummasti tahmeampaa menoa. Reitti oli kyllä suurimmaksi osaksi helppoa juostavaa mutta tosi haastavia mäkiä riitti. Reitti oli myös erittäin hyvin merkattu, ei tarvinnut pelätä eksyvänsä.

Pidempi matka juostiin kahtena kierroksena ja kun olin maalia kohti menossa ensimmäisen kierroksen jälkeen oli aivan varma että oli viimeinen. Yhtäkkiä viereeni tupsahti nainen jonka kanssa juostiinkin liki 10 kilsaa yhdessä. Nyt kilometritkin vilahteli silmissä kun oli jo vähän tutummat polut. Saattoi olla että verotti voimia kun jutusteli jonkun kanssa. Viimeiset kilometrit rupesi olemaan aika väsyneitä. Tuli otettua muutamia maisemakuviakin. Pari naista jossain vaiheessa meni ohitse. Olinkin sitten naisten sarjan viimeinen eli 16. Tulosluetteloa tutkiskellessani olisin sijoittunut kolmanneksi jos olisin ollut ns. omassa sarjassani N45. Eihän se sitten huono ollutkaan..kovin huono ainakaan. Aikani oli 3.21.59 ja keskari 8.04. Lopulta olen kyllä ihan tyytyväinen. En pahemmin seuraillut sykettä enkä vauhtia matkan varrella vaan painelin taas vaan eteenpäin. Eka kierros oli toki reippaampi ehkä siksi toinen kierros tuntuikin vaikealta. Lopulta yllätyin tuosta keskarista ihan positiivisesti.

Ylämäet kyllä vei tehokkaasti paukkuja varsinkin tuossa lopussa. Polvessa tuntui ja varpaissa tuntui..onneksi nyt viisaampana olin jo valmiiksi pukenut kompressiosäärystimet. Maaliin päästessä suuntasin oitis portaita alas jossa oli pukeutumispaikka ja järvi! Uikkareita ei ollut matkassa mutta tulipa virutettua juoksuliivit ja shortsit...ei parempaa päätöstä ole tuollaisen juoksun jälkeen kuin uinti.

Olin jo lähdössä sopalle kun vielä yksi juoksija tuli uimaan. Hän oli juossut matkaa vielä pidempään kuin minä. Siinä jutellessa kävi ilmi että hänkin oli kiertänyt samoja kisoja, karhunkierrosta ja kolia...siinä taas vaihdeltiin kokemuksia puolin toisin. Viimein pääsin lohisopalle ja siitä sitten autonrattiin kotia kohti. Kilometrejä n. 190 suuntaansa. Onpas hyvää palauttelua. 

Rantasaunassa oli pesumahdollisuus

Järvivesi oli erittäin virkistävää vaikka olikin 21 asteista
...siis tosi lämmintä

Kuulemma harvinainen perhonen joka oli oikein valokuvauksellinen,
antoi räpsiä ihan lähikuvia.
Haapaperhonen.

Totesin siinä ajellessani että tuo mäkijuoksu on sitten parasta perseelle. Siihen sattui siis niin enemmän kuin jalkoisiin....

Tapahtuma oli siis parhaita kisoja missä olen ollut. Ei moitteen sanaa. Järjestelyt, reitti, maisemat, huolto...fiilis ihan erilainen kuin isoissa kisoissa. Varmasti lähden uudestaankin jos vaan aikatauluihin sopii. Ensi vuonna tapahtuma on heinäkuun viimeisenä viikonloppuna.

Nyt sitten kohti seuraavaa kisaa. Himos Trail. Hirvittää jo nyt.