maanantai 10. heinäkuuta 2017

Cooper, ei paskempi tulos..


Tämän viikon eka treeni oli tiistaina, valmentajan silmien alla kilsan vetoja. Alunperin ne piti tehdä itsekseen ja ehdinkin funtsimaan miten saan 4 minsan vedot järkevästi tehtyä. No treeni olikin sitten kilometrin vedot kertaa 4. Paikkana Katinkurun polku Porin metsässä. Olisi varmaan tullut tehtyä ne ominneuvoin jokseenkin rennomalla tempolla. Treenistä sai nyt sitten kaiken irti mitä oli kait aikomuskin. Lämmittelyn jälkeen vetojen vauhdit olivat 4.43, 4.53, 4.54 ja 4.57. Ei huano. Eikä mikään helppo mutta tulipa tehtyä. Kelikin muuten oli erittäin hapekas, satoi vettä. Raikasta ja riemukasta...
Keskiviikkona peekoota vähän normaalia lyhyempänä, sillä perjantaina oli vuorossa 3 km:n testijuoksu. Aika oli 15.07. keskari 5.02. Ei huano sekään. Tuosta mitattuna cooper-tulos 2380. Ei edelleenkään huono. Edelliseen cooperiin tullut mittaa lisää 130 m. Sunnuntain pitkis oli pitkästä aikaa helteinen juoksu. 2, 5 tuntia liki 18 km. Ei ole vielä noin lämpimässä juostu tänä kesänä. Otinkin juoksurepun matkaan niin ei ainakaan neste lopu ja samalla testasin uusia Fastraden geelejä, niihin ei ole lisätty ylimääräisiä makeutusaineita ja hyvin tuntui sopivan. 




Minusta on hienoa että pystyy harrastamaan omien lastensa ( aikuisten jo ) kanssa. Nuorimmaisen kanssa on tullut paljon mm.  juostua ja myös tämän vanhemman kanssa muutamia kertoja ollut yhdessä lenkillä. Nyt hän suuntasi Ruosniemeen maastofillarilla joten lähdin mukaan ja tein oman treenini sitten siinä samalla reissulla. Metsäpoluille en lähtenyt, liian helteinen päivä ja kammoksun mahdollisia käärmeitä. Ruosniemessä on suuret todennäköisyydet niihin törmätä. Lähdin siis turvallisesti pyöräteitä pitkin omalle matkalleni.
Kesälomakin alkoi ja kelitkin tuntuu siis suosivan. Mökille ei olla vielä ehditty sillä lauantaiaamulla suuntasin Yyterin rannalle seuraamaan Porin Raaston lähtöä. Jälkikasvua oli kisaamassa. Upeassa aurinkoisessa aamussa kilpailijat starttasivat suoraan ulapalle uimapatjat kainaloissaan. Lähtörastin jälkeen suuntasin odottelemaan Seikkailupuisto Huikeelle jossa oli yksi seuraavista haasteista. Siellä jouduin odottelemaan tovin mutta oli hauskaa seurata kilpailijoiden etenemistä kyseisellä rastilla. Kisaajat jatkoivat taas matkaansa ja minä poljin takaisin pitkin Yyterin polkuja. Huomasin muuten samalla että minun fillarini ei todellakaan ole tarkoitettu maastoon...

Raasto

Seuraava oma  etappini olikin Levon Kesäkarkelot, Levon leirikeskuksessa jossa alkoi juurikin kun sinne ehdin hyväntekeväisyysmatsi Satakunnan sydänlasten hyväksi. Lajina kävelyjalkapallo...sielläkin oli yksi jälkikasvusta mukana...järjestäjänä toimi Mäntyluodon Kiri. Karkeloissa oli kainkenlaista koko perheelle tarkoitettua aktiviteettia. Mahtava tapahtuma.


Mamma testaa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti