NutsKarhunkierros2017

Turhaan sitä etukäteen jännitti millainen tämän vuoden juoksukeli Kuusamossa on. Ei tarvinnut rämpiä lumessa eikä uida tulvivissa koskissa, ei satanut kuin hetken jotain heikkoa lunta mikä oli vain virkistävää. Lumikenkiä ei tarvittu eikä liukuriakaan, parissa paikassa se silti olisi ollut varteenotettava vaihtoehto. Mukaan pakattiin talvitrikoot ja nasturit, mutta peruskamoilla mentiin. Paksummissa kamppeissa olisi ollut tosi tukalaa. Gaiterit olivat hyvät mutta ilmankin olisi pärjännyt, tossut pysyi nyt pikkasen puhtaampina. Tossut ja sukat kastuivat jokatapauksessa muutamaankin kertaan. Gaiterit olisi enemmänkin lumikeleissa tarpeen. Nyt kun lähdimme matkaan viimeisten joukossa oli lumet jo tallattu poluiksi, ei tarvinnut kahlata munahangessa.
Matka oli tänäkin vuonna se lyhin, 31 k. Joku mainitsi sen olevan pikamatka...vaihtoehtoina olisi ollut myös 53k, 80k ja 160 k.

Lähdimme matkaan jo helatorstain aamuna. Kieltämättä kassiin tuli paniikissa pakattua kaikenmoista ihan varmuuden vuoksi. Sama kolmikko kuin viimevuonnakin koossa ja matka koti Rukaa ja Rukatonttua, jossa majoitus odotti. Fiilikset oli hyvät vaikkakin se tuleva keli mietitytti. Nutsin sää nyt oli jo ollut vilkkaan keskustelun aiheena pitkän aikaa. Kuusamon lähestyessä bongailtiin porojen lisäksi lumikasoja.  Onneksi juoksu olisi vasta lauantaina joten säätiedotukset muuttuisivat vielä moneen kertaan. Perillä oltiin illansuussa, aurinkoinen ja oikein lämmin ilta. Hyvältä näytti. Perjantai-aamuna olikin jo erilaista, pilvistä, viileää ja tuulista. Luntakin oli. Perjantai kului leppoisasti, haettiin numerolaput ja kartat, seurailtiin "tivolin" pöhinää yms. Oltiin katsomassa kun 160 km:n juoksijat lähtivät matkaan. Se lähtö jos jokin herätti kunnioitusta. Vähän yli 80 juoksijaa lähti etunenässä kaivamaan polkuja esiin. Puolet porukasta oli jossain vaiheessa joutunut keskeyttämään. 160 kisan voittaja selviytyi maaliin ajassa 23 tuntia ja risat. Vetää sanattomaksi. Me jatkettiin shoppailua ja tehtiin hyviä löytöjä, aina maastotossuista takkeihin asti...

Aamunäkymä Talvijärvelle

Lähtö oli lauantaina, bussilla Juumaan Pienen Karhunkierroksen lähtöpaikalle. Meidän lähtömme oli vasta puolikolmen jälkeen. Maaliintulo tulisi siis olemaan niin myöhään ettei mitään mahiksia ehtiä edes palkintojenjakoon...koskahan pääsisi edes nukkumaan, viimevuonnakin kävin juoksun jälkeen ylikierroksilla vielä muutaman tunnin ja yölläkin taisin olla poluilla! Lähtöryhmiä oli useita ja lähdöt tapahtuivat pienissä erissä jotta riippusilloille ei muodostuisi ruuhkaa. 31 kilsan matkalle lähti yli 800 juoksijaa.

Matkaan lähdettiin vauhdikkaasti. Polku oli hyvin juostavaa, kuivaa eikä riippusilloilla ollut ruuhkia. 

Ensimmäinen huolto oli vasta 10 kilometrin kohdalla. Tarjoilu oli monipuolista, mm. sipsiä, keksiä, rusinaa, banaania, mandariinia, suklaata, urheilujuomaa ja vettä. Viimevuoteen verrattuna vauhtimme oli tässä vaiheessa n. 20 minuuttia nopeampaa ! Matka jatkui virkistyneenä. Ilmeisesti keliolosuhteista johtuen reittiä oli tuossa kohtaa hieman muutettu. Edelleen oli kuivaa ja hyvin juostavaa. Jossain vaiheessa polut muutuivat märemmiksi ja mutaisiksi. Kenkien kastumiselta ei voinut välttyä. Eipä kovinkaan kauan tarvinnut edetä kun tossut tuntuivat taas kuivilta. Kunnes taas kastuivat. Varpaat sai hyvää mutahoitoa. Johtuikohan siitä ettei muitakaan varvasongelmia tänä vuonna ilmaantunut. Tasaista tahtia pääsimme juoksemalla etenemään, isompia ruuhkia ei ollut. Muutamaan otteeseen päädyttiin jonon jatkeeksi mutta kun reippaasti pyysi tietä niin päästiin ohittelemaan. Kyllä mekin monia nopeampia juoksijoita päästettiin edellemme. 

Jossain vaiheessa polut muuttuivat enemmän haastaviksi, aikamoista mutaa ja märkää oli kun monta sataa juoksijaa oli ne tallonut. Lunta oli paikoitellen. Jossain vaiheessa polut olivat niin lumisohjoa että kävellen pääsi nopeammin etenemään kuin juosten. Toinen huoltopiste olisi vasta n.27 kilometrin kohdalla Konttaisella. Ennen sinne pääsyä oli matkanteko muuttunut jo hitaammaksi. Rupesi olemaan ylämäkeä ja alamäkeä, rappusia ja kiveä ja juurakkoa, mutaa ja märkää ja sitä lumisohjoa..viimevuoteen verrattuna oma juoksu oli kyllä paikoitellen yhtä nautintoa sillä polviin ei sattunut yhtään! Ne oli nyt teipattu...ja kyllä kannatti. Varpaitakaan ei ahdistanut.

Toinen huoltopiste oli yhtähyvin varusteltu kuin ensimmäinenkin. Siinä vaiheessa oltiin juostu vähän alle 5 tuntia. Jäljellä olisi vielä 7 kilometriä ja se tulisi olemaan matkan haastavin osuus. Siihen kuluikin miltei tunti ja 50 minuuttia. Olo oli hyvä, jaloissa tietty painoi ja pohkeet tuntuivat aikalailla siltä että voisivat kramppaillakin. Kompressiosäärystimet todennäköisesti pelastivat kuten myös suola ja suolakurkutkin.

Sitten lähdettiin kapuamaan ylös, ei kyllä juoksemalla. Välillä vähän pääsi ottamaan jonkun juoksuaskeleenkin. Muutaman kerran jämähti jonon perään jonka ohi ei ihan heti päässyt. Polut olivat nyt siis lumen keskellä joten jos olisi halunnut väkisin ohitella olisi joutunut kiertämään lumihangessa. Jossain vaiheessa muuten satoi luntakin! Valtavaaran huippu rupesi jo häämöttämään mutta sinnekin piti kyllä kavuta ensin muutaman ylämäen kautta. Jotenkin se Valtavaaran mökki oli sellainen etappi että ihan kuin olisi jo perillä. Sitten rallateltiin miltei iloisesti alamäkeen, varovainen sai olla sillä lumisohjo teki polun paikoitellen liukkaaksi. Viimein koitti se viimeinen ylämäki kohti Rukan huippua. Sitäkin oli hieman muutettu viimevuodesta lumen takia. Eipä huolta, kyllä se edelleen vei viimeiset mehut ja tehokkaasti. 

Loput muutama sata metriä sai jo mennä hymyt huulilla , maaliviiva ylitettiin yhdessä! Maalissa saimme mitalin, kaveri joka sen mitalin laittoi kaulaan kysyi oliko ollut kiva päivä, olihan se ollut oikein kiva!

Aika oli 6.41.49, oman mittarin mukaan matka 34,6 km. Virallinen matkahan on 31 km.

Vartin verran hitaammin kuin viimevuonna. Keli oli kyllä huomattavasti haastavampi ja hitaampi. Juoksu oli tänävuonna huomattavasti helpompaa, nopeampaa, syke matalammalla ja kunto maalissakin erittäin hyvä. Ilmeisesti treenit olivat oikeita, määrällisesti ja laadullisesti. Siihenhän tietty tähdättiinkin! Nyt vaan jäi mietittyttämään miten paljon olisi aika parantunut jos olosuhteet olisivat olleet suunnilleen samoja...hhmm..

Siinä me sitten köpötelttiin kaikki hyvillä mielin mökille, saunan lauteille ja fiilistelemään päivän urakkaa. Hyvä me. 

Käppyröitä korkeuseroista ja sykkeestä

Tossut ennen ja jälkeen reissun

Tämän vuoden kisasta jäi taas oikein hyvä mieli, onnistunut juoksu ja onnistuneet järjestelyt. Pientä ja vähän isompaakin jännitystä toi matkaan tällä kertaa nuo sääolosuhteet. Kuten monasti ennenkin huomasin että turha niistä on mitään stressejä kehitellä, niillä mennään mitä luonto eteen tuo.

Nutspoppoo oli tehnyt taas ison työn että me pääsimme poluille turvallisesti. Luntahan oli ollut paikoitellen paljonkin ja muutenkin siis tänävuonna ääriolosuhteita. Talkoolaiset olivat lapioineet rappusia ja pitkospuita puhtaaksi, riippusillat olivat hyvässä kunnossa. Reitti oli erittäin hyvin merkattu lumesta huolimatta. Joka paikastahan sitä lunta ei voitu pois viedä mutta paljon reitin eteen oli tehty. Nyt tarkistettiin numeroiden jaon yhteydessä myös pakolliset varusteet. Nehän on määritelty ihan meidän oman turvallisuuden vuoksi ja tänä vuonna maastossa niitä oli jo tarvittukin. Matkan varrella oli myös kolme turvajuoksijaa. Meidänkin reitillä nuori nainen valtava rescue-reppu selässä kirmaili ja kyseli vointia ja onko tarvetta "piripirille"...häneltä sai siis energiaa, taisi olla kädessä iso karkkipussi jos jollain oli tunne että on energiat vähissä. Kiitos järjestelyistä ja kiitos myös kanssajuoksijoille. Siellä tunturissa ei tarvinnut olla yksin saatikka tuntea itseään turvattomaksi.

Tästä pitäisi sitten jatkaa haasteita kohti seuraavaa etappia. Kalenteriin on merkitty LoppiExtreme, polkujuoksukisa 29.7. Komion luonnonsuojelualueella Lopella, jossain liki Hämeenlinnaa. Korkeuseroja löytyy sielläkin mutta odottaisin hieman helpompaa maastoa ! Sain osallistumisen kisaan Takomorunnersyhteisön kautta. Saattaa olla että löydän itseni jostain muistakin kisoista kesän mittaan.