Porijuoksu

Kestävyyttä pintakaasulla

Maanantaina pidin oikein lepopäivän, kannatti ladata akkuja viikolle...
Tiistaina oli tunti peekoota matalalla sykkeellä.
Keskiviikon kohokohtana pyramidiharjoitus. Se tehtiin stadionilla mikä oli ihan hauskaa vaihtelua.
Pk1:sta aloitettiin, siitä jatkuen muutaman kierroksen välein ylöspäin. Sykkeen ollessa 160 rupesi jo hapottamaan joten kierrokset jäi kahteen. Sen jälkeen olisi pitänyt saada syke vielä aivan huippuunsa, mutta en saanut sykettä nousemaan kuin juuri ja juuri 164:een ja sekin otti koville. Siitä oli sitten lähdettävä tasaisesti alaspäin. Kova oli treeni.
Torstaina taas ihan matalalla sykkeellä tunti. Suuntasin illemmalla Yyteriin päin ja vahingossa päädyin rannalle auringon laskiessa...
Perjantaina lepopäivä. Jep, kahvakuula siis vuorossa pitkästä aikaa. Siinä jalat oli jo hieman happoset, varmaan viikon treenit painoi.
Lauantain treeni peekoota ja 200 m vetoja.
Nyt uskalsin jo siirtyä kevyempiin lenkkareihin ja jätin jopa toiset hanskat pois...päivä oli tosi aurinkoinen ja siksikin erittäin keväinen. Onneksi olin vielä päätynyt windstoppereihin sillä tuuli oli aika jäätävä...
Sunnuntaina vaihdoin pitkän pk-lenkin kevään ensimmäiseen kisaan!

Porijuoksu 9,1 km. En olekaan kyseisessä kisassa ennen ollut, muutamia kertoja kyllä suunnitellut mutta katsellut juoksijoiden kovia aikoja niin on ruvennut jänistämään.
Nyt otin omia jäniksenkorvia juuresta kiinni ja lähdin mukaan. Aurinko pilkotti jo mukavasti ja lämpöasteita n. 7. Tuuli jonkinverran mutta pukeutuminen osui ihan nappiin. Olisi ollut kurjaa juosta talvitamineissa.

Lähtö oli reipas ja jo hetken luulin ettei tästä taida tulla mitään. Kun pari kilsaa oltiin menty rupesi meno olemaan tasaista. Onneksi takaani tuli vielä edes muutama muukin, en tippunut heti viimeiseksi. Sykemittarin vauhti vaihteli 5,36 -6,00. En täysin luottanut lukemiin mutta olin ihan tyytyväinen ja katsoin etten liian lujaakaan menisi ettei happi loppuisi liian aikaisin...

Alkumatka oli asfalttia kevyenliikenteen väyliä ja tiensivua pitkin. Jonkinverran tuulikin. Puolen välin jälkeen käännyttiin Katinkurun tutulle reitille, soratietä loppupätkä. Viimeisen kilsan tuli takanani reippaat juoksuaskeleet ja ajattelin etten kyllä ohitse päästä. Aikalailla lopussa olevan loivan mutta pitkän ylämäen jälkeen kiihdytin vauhtia, senverran mitä pystyin eikä hemmo ohitse tullut!

Maaliin pääsin ajassa 51,02 ja keskivauhti oli 5,36. Olen oikein tyytyväinen. Oli hyvä juoksu.


Illemmalla oli pakko lähteä Martan kanssa kävelylle sillä etureidet oli kyllä aivan jumissa. Pari tuntia jo auttoi vähän..

Kintut on edelleen aika juntturassa, taitaa perjantain kahvakuula olla syypäänä...