Siirry pääsisältöön

Bootsit

Totesin tässä että vanhat, suhtkoht uudet tossut kuitenkin, ovat liian jämptit..lähinnä maratonia ajatellen. Nyt pitäisi saada uudet jotta ehtii niihin totutella kunnolla. Eipä täällä meillä ole kuin 2 kunnon urheiluliikettä mistä valita.
NewBalancet siis on tällä hetkellä pienet, Niket on hyvät mutta kulahtaneet, Brooksit ehkä menee maastossa, Salomonit pelkästään mettään...hhmm.

Kävin nuo pari liikettä läpi ja Niken Vomeroita ei löytynyt, joten päädyin kokeilemaan Adidaksen uusia boosteja. Nepäs tuntui tosihyviltä! Ne tarttui matkaan mietinnän jälkeen. Adidaksella sattuu olemaan kampanja jossa saa tossuja kokeilla 28 päivän ajan ja palauttaa voi jos ei tykkääkään. Hyvä diili.


Adidas Supernova Glde BOOST


Kokeilulenkille lähdin ja mukavilta tuntui, pituus hyvä...ei hierrä pikkuvarvas..pehmeät ja joustavat..väriinkin tottuu, naistenmallin sitruunankeltaisen koot eivät riittäneet. Kirmailin kevyesti metsäpolkujen kautta asfaltille ja soratielle vetoja tekemään. Vedot ei nyt kyllä ihan sujuneet odotetusti, teki tiukkaa...oliskohan edellisen viikon hurjat kiometrimäärät vielä jaloissa painamassa..

No, joka tapauksessa rupesikin vasemman päkiän alla sattumaan niin ettei askelluksesta tahtonut tulla mitään. Lenkin jälkeen oli sitten kyseinen pohjekin juntturassa...

Kokeilin tossuja vielä pari kertaa ja totesin etten niillä voi juosta. Pahus.

Tänään miettimisen jälken palautin ne ja sain rahat takaisin. Oli siis ihan hyvä diili adidaksella. Alkuviikosta haen uudet Niket. Joko Vomerot tai Pegasukset.






Tuossa hieman keväisiä maisemia lenkin varrelta! Aurinkokin kummasti keventää askelta, piti tehdä nopea lenkki ja vetäistä vaan reeniohjelman mukaiset vedot. Ilma houkutteli hieman pidentämään reissua.

Vaikka tossujen takia loppu olikin jo kurjantuntuista. Mutta tulipahan tehtyä!









Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...
6 kommenttia
Lue lisää