Siirry pääsisältöön

Tonttuja

Kerrankin olen ajoissa ennen joulua alkanut askartelemaan...yleensä se jää aivan viime tippaan mutta nyt on vielä jopa kolme viikkoa aikaa...niin no...en taida tänäkään vuonna olla tarpeeksi aikasin liikkeellä!

Mutta se on terapeuttista kun saa jotain kivaa aikaiseksi ja näkee kättensä jäljen, tällä kertaa olisi  suunnitteilla ystävän mukana mennä joulumyyjäisiin! Lähinnä seuraksi mutta jotain voisi itsekin värkätä...
jos en saa mitään myytyä on sitten muutama joululahja valmiina paketteihin!

Tarvikkeita löytyy vaikka mihin...


Kännykkäpussukoita....vielä hieman vaiheessa!




Joulu tosiaan on tuossa tuokiossa, toivottavasti joskus saataisiin luntakin maahan, olisi edes valoisampaa.

Syksy on ollut pitkä, pimeä ja sateinen, tosi tuulinenkin miltei myrskyinen, muutaman kerran olen sentän käynyt juoksemassa. Pilatesta, balancea ja lihaskuntoa harjoitettu kiitettävästi. Pientä päänvaivaa on aiheuttanut maratonsuunnitelma...mitähän ohjelmaa rupeaisi noudattamaan...ei helppoa valita itselle parhaiten sopivaa! Sen pitäisi olla sen verran yksinkertainen että sitä olisi helppo noudattaa.
Toisaalta totesin että jos nyt tekisi vähän muutakin kuin pelkkää juoksua ja vuodenvaihteen jälkeen sitten aloittaisi varsinaisen treenin.

Eilen muuten tein sellaista mitä en ennen olekaan kokeillut...kävin avannossa pulahtamassa ja jopa kolme kertaa! No, ehkä nyt vähän helpotti kun pakkastakaan ei tainnut olla paljonkaan mutta virkistävä kokemus!
Ehkä se olisi hyväksikin kun nuo varpaat ja sormet on aina mulla jäässä...avantouintihan tekee ihmeitä verenkierrolle, kuulemma !





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...