Siirry pääsisältöön

Kinkunsulattelua

Joulu jo jolkotteli ja on siis tältä erää ohi. Miltei koko joulun satoi vettä! Lämpöä parhaimmillaan 6 astetta...kovaa tuulta, joten ei mitenkään normaalit jouluilmat.
Vettä tosiaan on tullut miltei päivittäin, muutaman kerran kyllä olen ehtinyt lenkillekin. Jouluruoka on tursonnut ihan jo korvistakin ulos, vielä huomiseksi riittää töihin evääksi porkkanalaatikkoa ja rosollia!
Suklaata on mennyt kohtuullisesti..:) Tainnut riittää pelkkä ruuan näkeminen tuohon jouluähkyyn. Onneksi on joku vetänyt parina aamuna aikaisin juoksulenkille! Tänäänkin jo aamulla kuopuksen kanssa pitkällä ja tarkoituksella rauhallisella PK-lenkillä. 1,40 minsaa ja 12 kilometriä. Kun keli oli mahtava, tosi kovaa tuulta ja aurinko pilkotteli puiden välistä, lämpöä n. 3 astetta, oli aivan nautinnollista juosta vaikka alku vähän tahmeaa olikin. Piipahdettiin samalla reissulla Kräsoorannokkaan pienelle kilsan pituiselle luontopolulle. Kun kotiin päästiin niin kerättiin muutakin jälkikasvua mukaan ja keitettiin kaffetta termariin ja suunnattiin samaan paikkaan eväsreissulle! Meitä oli siis kunnon sakki ja pari koiraakin mukana. 2,5 tuntia hurahti siinä reippailussa. Myönnetään että kotona piti ottaa pienet tirsat..


Yyterissä tapaninpäivän kävelyllä

Peppi dyyneillä

Kotipihassa kukkii orvokki


Aika monella tuntuu olevan suunnitelmissa uudenvuoden lupauksia, lähipiirissä taitaa jokunen lopettaa karkin syönnin, herkkujen syönnin tai vallan kokonaan kaikenlaisen sokerin syönnin! Ilman karkkia on helppo olla,  mutta voisin kokeilla tuon ylimääräisen sokerin käytön lopettamista, sen huomaa aika pian olossa ja myös olemuksessa!

Nyt vuoden vaihtuessa alkaa myös tosissaan reenaus tuon juoksun osalta..vuoden viimeinen koitos muuten on ylhuomenna,  Eurajoen uudenvuodenjuoksu..toivottavasti ei ihan kaatamalla sada vettä!

Jahas, nyt on kohta tuo suklaakippo tyhjä, voi mennä pehkuihin että pääsee aamusti töihin..








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...