Siirry pääsisältöön

Tonni täyteen


Pianhan se tämäkin vuosi on kulunut. Liikkumista on harrastettu monipuolisesti. Juostukin on sen 1000 km vaikka loppuvuotena juoksua tuli syystä tai toisesta aika vähän. Sen sijaan on tullut tehtyä paljon muita lajeja. Pyöräilyä, uintia ja lihaskuntotreenejä.

Korona on taas ollut puheenaiheena ja halleissa on siirrytty koronapasseihin. Uimahalliin, kuntosalille ja sisäliikuntahalliin on vielä voinut mennä ihan hyvin mielin mutta sekin voi muuttua yhtäkkiä. 

Maanantaina kehonhuoltoa. Sitä on pakko tehdä, sillä aina on joku paikka niiin jumissa ettei ole vaihtoehtoja.

Tiistaina juoksua. Tein pitkästä aikaa pieniä vetoja, laskin tolpanvälejä ja treeniksi tuli 10 x 100 m. 43:25, 6 km sykkeet 138/161. Piti mennä varovaisesti sillä takareisi tuntuu olevan aika juntturassa. 

Keskiviikkona Karhuhallissa kahvakuulatreeni 60 min. Yllättäen treeni auttoi jalkavaivaan.

Torstaina kävin jo aamulla tekemässä viikon uintitreenin, 10 x 25 m vetoja. Alkuun ja loppuun 200 m rauhallisempaan tahtiin.

Katinkurun reitti aamupimeällä oli hiljainen

Perjantaina juoksu heti aamulla. Katinkurun lenkki 56:43, 6.9 km avg 132 bpm. Taas rupesi takareisi vaivaamaan. Iltapäivällä onneksi hierojan käsittelyyn.

Lauantaina uintitreenit. Uiminen on kivaa. Olen todella ruvennut nauttimaan uimisesta.

Yyterissä uusia lankonkeja

Sunnuntaina aamulenkki Yyterissä juoksukamujen kanssa. Meitä lähti kaksi ryhmää ja koska kankku on edelleen jumissa, valitsin rauhallisemman vaihtoehdon, se oli ihan hyvä. Tuli oikein hyvä pk-lenkki. 1:57, 12 km avg 119 bpm. Keli oli aivan upean aurinkoinen, lämpötila miltei nollassa, vähän tuulista mutta ei liian napakkaa. Paikallistin reisijumin pakaraan, sieltä se säteilee reiteen. Rullailu ja fasciapallo  tuntuu auttavan.

Ekan mahtavan kuvan ikusti Anne L.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...