Siirry pääsisältöön

Lumi tuo valoa ja iloa juoksulenkeille


Kyllä se hiki nousi salilla pintaan heti kun pisti juoksuksi. Olen ehtinyt viime aikoina vain muutaman kerran juoksulenkille ja varsinkin viime viikon pakkasten johdosta olen päätynyt enemmänkin muihin treeneihin. Koko päivän palelun vuoksi ajattelin että nyt pitää saada heti alkuun kunnon hiki päälle. Juoksin matolla 35 minuuttia, aloitin tosi rauhallisesti ja lopussa sitten jo reipastakin vauhtia. Kilsoja tais tulla noin neljä. Mutta hiki tuli ja se lämmitti kyllä pitkään. 

Maanantaina juoksua. 50 minuuttia ja 5 km, avg 124 bpm. Lähinnä talvisesta kelistä nauttimista.

Tiistaina tunti venyttelyä ja kehonhuoltoa. Keskiviikkona salipäivä, kunnon alkulämpän jälkeen hyvä treeni. Ensin siis 35 minuuttia juoksumatolla ja yhteensä 85 min.

Torstaina uimassa, kilometri aikaan 35 minuuttia ja se on minulle todella hyvä aika, rentoa uimista. Sen jälkeen vielä puoli tuntia tekniikkaa. Perjantaina treenikaverin kanssa pitkästä aikaa wattipyöräilemässä treenitehtaalla. Puolitoista tuntia hyvää peekoota, sykkeet 110/128. Lauantaina uintitreenit. Paljon potkuharjoituksia ja käsivetojen palautusta. Nyt on pari kertaa uitu myös räpylöillä ja niillä saa kivasti boostia potkuihin.

Sunnuntaina olikin aktiivinen päivä, aamulla nukuin kyllä pitkään, edes kerran viikossa päivä jolloin ei tarvitse herätä aikaisin. Puolen päivän aikaan juoksulenkki lumisilla poluilla, 1:13, 8.2 km avg 133 bpm. Vihdoin meillekin on tullut vähän lunta. Illemmalla kaverin kanssa tunnin reipas sauvakävelylenkki, 5 km ja siitä sitten suoraan salille, tunti siellä.


Hommasin itselleni uuden valon, ns. chest lightin, Avantolifestyle.comista. Ei korvaa otsalamppua juostessa. Parhaimmillaan juuri siinä että antaa näkyvyyttä muille, tuo turvallisuutta. Tosi hyvää siinä on myös selässä oleva valo. Toimi hyvin sauvakävelyssä ja varmaan myös esim. koiran kanssa lenkkeillessä. Juostessa ei ole tarpeeksi näkyvyyttä kauas eteenpäin, ainakaan metsäpoluilla.

Viikolle tuli ihan kivasti liikkumista. Juoksua jopa kaksi kertaa!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...