Vaasalaisia lenkkipolkuja tutkimassa

 

Yllättäen tämä viikko on vietetty Vaasassa. Onneksi on kesäloma joten voi extemporee lähteä liikkeelle. Olen tutustunut vähän ominpäin tienooseen, käynyt juoksemassa ja uimassakin. Tuli siis testattua paikallinen uimahallikin ja yhtä märkää vettä oli sielläkin kuin kotona.

Mahtavaa kun on edelleen lämmintä ja lenkille voi lähteä vieläkin sortseissa. 

Keskiviikkoaamuna ennen kun lähdin kohti Vaasaa, kävin pienen viiden kilsan aamuhöntsän Yyterissä. Muutama napakka mäkivetokin mahtui mukaan, jotenkin oli energiat vähissä niin tein vain puolet suunnitellusta, siis viisi kertaa. Keskisyke 129.

Torstaiaamuna juostiin jo Vaasassa. Kympin lenkin peekoota hölkkäilin ympäri Palosaarta, yllättäen lämpöä oli vielä paikoitellen 28 joten olisi pitänyt olla edes juotavaa mukana. Kerran liikennevaloissa meinasi ihan pimetä kun joutui pysähtymään. Sitkeesti kuitenkin vielä kiersin Onkilahden takaa, heitin paidan jorpakkoon ja kiedoin sen päähäni. Vähän helppasi. Tuli sitten ekaa kertaa juostua peräti pelkissä urheiluliiveissä. Onneksi ne olivat tuliterät eikä mitkään harmaaksi kauhtuneet. No sillä reissulla suuntasin lopuksi suoraan uimarannalle että pääsi jäähdyttelemään mereen. Kympin lenkki tuli peekoota. Keskisyke ehkä kuumuudesta johtuen 132.

 

Vaasasta löytyy ihania juoksureittejä, vaikka Yyteri onkin ihan ykkönen on mukavaa että on mahdollista välillä vaihtaa maisemia. Tytär asuu Palosaaressa joka siis oli majapaikkani viikon verran. Ulko-ovelta ei ole pitkälti matkaa merenrantaan. Aamulenkillä kävin tsekkaamassa mahdolliset uimarannat, Vikingan kautta Mansikkasaareen, Pikisaareen ja sitten tosiaan Onkilahden kiertäen takaisin Vikingan uimarannalle uimaan.

Torstaina sattui olemaan taiteiden yö joten pyörin illan Vaasan keskustassa ihmispaljoudessa, nautin kesäfiiliksistä, tutustuin mm.  kolmeenkin erilaiseen taidenäyttelyyn. Kulttuuria. Kieltämättä sitä ei kovin tule harrastettua muilta mukamas kiireiltä.

Hatuista asiaa Tikanojan taidekodissa

Perjantaiaamuna kävin uimassa kilometrin. Kylläkin uimahallissa.

Lauantaina vielä iltalenkille juoksemaan rantaa pitkin ihan vaan tutustuakseni minulle uuteen reittiin. Nyt lähdin Hietalahdesta kohti keskustaa, pitkin rantareittejä. Kustaanpuistosta bongailin ihania elukoita pusikoista. Lehmuspuistosta Kalarannanpuistoa pitkin Hovioikeudenpuistikkoon. Siellä eteen tulikin Vaasan hovioikeus ja siinä oli niin houkuttelevat rappuset että oli ihan pakko testata. Rappusten juurella oli aikamoinen nuorisojoukko joten kiersin rakennuksen toiselle puolelle, tein rapputreenin ihan paraatiovilla. Ehkä joku ohikulkija vähän mietti että onpa jollain ihme huveja lauantai-illalla. Sitten rantaa pitkin takaisin ja jatkoin vielä vähän eteenpäin tutkimaan Hietalahden puiston polkuja. Sekin oli kiva reitti ja löysin myös ulkomuseon jossa pikaisesti piipahdin. Saldoksi tuli vaan 7,5 km mutta kello oli sen verran paljon että katsoin viisaammaksi suunnata autolle ja ajoissa iltapesulle. Aikaa meni 1,10 tuntia ja keskisyke 129 porrastelusta huolimatta.

Rapputreeniä Vaasan Hovioikeuden portaikossa

Kustaanpuiston polulla

Sunnuntaina kyläilin koko päivän tuttavan luona ja sain kovin inspiksiä omaan puutarhaan. Koskaan vaan ei tunnu olevan aikaa ideoiden toteuttamiseen kun aina on vaan juoksemassa. No, oma valintahan se on. 

Sunnuntai-illalla lähdin etsimään mäkisempää reittiä jossa saisi tehdä vähän vetojakin. Tytär ehdotti Edvinpolkua. Hei aivan mahtava paikka. Polku ei ollut pitkä mutta sopivasti mäkinen, sain tehtyä oikein hyvän treenin. Löytyi pienempää mäkea ja myös isompaa ja yksi vähän juurakkoisempikin ylämäki. 

Saldoksi ei tullut kuin 6 kilsaa, aikaa meni tunnin sillä ensimmäinen kierros meni ihan ihmettelyyn. Polun juju taisi olla siinä että sen varrella oli erikoinen, pysyvä taidenäyttely. Kaikenlaista eläintä ja oliota ja otusta yms. Hauskaa oli, onneksi kesäillat on vielä valoisia sillä hämärässä olisi saattanut mielikuvitus laukata!

Edvininpolku

Maanantaina palauttelua uimahallissa, aamu-uinti 1 km. Illallakin tuli vielä lähdettyä juoksulenkille vaikka piti mennä vaan kävelylle. Peekoota 6 km. Ihan leppoisaa siis. Lähinnä maisemajuoksua.

Tiistaina kotiuduin ja ajattelin käydä heti pienellä höntsällä Yyterissä. Sitten laskeskelin juoksujani viikon ajalta ja totesin että nyt voisi jo himmailla. Lauantaina Himostrail 26 km joten jätetään sinne paukkuja. Kävin kuitenkin fillarilla pienen lenkin. 10 km ja n. 40 minuuttia. Kävin postissa hakemassa paketin.

Eikös se ole hyvä merkki taas että tekee mieli juoksemaan, vai vaikuttaako siihen vaan nämä mahtavat sortsikelit...huomenna vielä selkäkäsittelyyn, toistamiseen. Toivotaan että sen myötä ei Himoksella polvi petä.