Maanantairasteilla

Maanantaina piti olla lepopäivä sunnuntain rankan pitkiksen jälkeen. Kas mutta löysin itseni taas Porin Metsästä.

Olin sitten kouluvuosien ensimmäistä kertaa suunnistamassa! Kaverin kanssa oli vasta viimeviikolla puhetta että tänä kesänä käydään ainakin kerran kokeilemassa suunnistusta. Extemporee...nyt siis käytiin ja todennäköisesti käydään vielä monta kertaa tänä kesänä. Oli se niin kivaa puuhaa.

Rastikarhut järjestää mm. näitä maanantairasteja eripuolilla Poria. Osallistumismaksu oli viisi euroa ja siihen päälle emit 3 euroa..

Siis taas polkutossut jalkaan ja menoksi. Keli oli loistava, paikoitellen oli metsässä tosi märkää mutta se on jo tuttua että tossut kastuu matkalla. Valitsimme reitin B, ei siis kaikkein helpointa. Helppoahan se tietty oli kun maasto on tuttua, mutta kartan tulkintaahan tässä treenataan. Löytyi taas ihan uusia polkujakin. 11 rastia piti löytää. Reitti oli 6,4 km mutta suunto näytti 8,3 km. Ehkä parissa kohtaa oli pientä hakua. Aikaa meni 1,28 ja keskisyke 120. Oikein mainio palauttava treeni siis. Pitää tosissaan testata itseään seuraavaksi vähän oudommissa maastoissa.

Tiistaina olikin vapunpäivä. Sateinen päivä aamusta asti. Mummulle tuli taas äkkilähtö kun pojat soitteli aamulla lähtisinkö Huikeeseen vappumunkeille, he on jo matkalla. No minähän tietty lähden aina jos mahdollista, liikkeelle. Fillarikamat päälle, läskipyörä oli onneksi ajokunnossa ja menoksi. Tuli tehtyä kevään ensimmäinen pyöräilylenkkikin. Menomatka oli ihan reipasta vauhtia mutta sitten takaisinpäin lähtiessä meno oli verkkaista joten ihan hyvä, rauhallinen ulkoilulenkki siitä sitten kehkeytyi.

Vappuajelulla

Keskivikkona tuli tehtyä tonnin vetoja. Alkuun ja loppuun pk 2 km ja väliin 5 x 1 km vedot.
Ajat välillä 4,46 -5,00.
Hain maratonia silmällä pitäen magnesiumia ja rautaa. Maitohappobakteeria olen muistanut napsia parina päivänä. Rautaakin pitäisi ottaa, en ole vielä varastorautoja mittauttanut uudestaan joten varmuuden vuoksi vähän sitäkin lajia. Magnesiumia ihan varoiksi, vahingosta viisastuneena. Tämän kylmän ajanjakson päätteeksi saattaa maratonilla olla kevään ekat helteet, usein ne siis yllättää juoksutapahtumassa. Vatsa oikkuilee edelleen joten noita tabujakin pitää ottaa varovasti. Toivotaan että se asettuu ennen kisaa.
Torstaina Katinkuruun palauttavalle. Seitsemän kilsaa keskisykkeellä 132. Perjantai olikin jo lepopäivä, onneksi ei tarvinnut lähteä lenkille sillä keli oli tosi kylmä. Martan kanssa kylläkin lähdettiin metsälenkille ja keli tuntui oikein mukavalta.
Lauantaina oli vuorossa viikon pitkä lenkki. Lähdin parin kaverin kanssa liikkeelle aamuysiltä. Aurinko paistoi jo aikaisin ja pienen pähkäilyn jälkeen pistin takin alle lyhythihaisen paidan...keli oli mukavan keväinen ja lämmin. 2,50 tuntia ja 21,18 km keskisykkeellä 120. Nyt ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kun edellisellä pitkiksellä. Eikä myöskään vatsa sekoillut.

Maratoni lähestyy ja samaan tahtiin epätoivoinen olo. Jostain luin lohduttavat sanat, enään ei ole mitään tehtävissä. Työ on jo tehty. Hyvä ohje, ehkä se vähän rauhoitti mieltä.