Maanantaina reissusin Vaasassa tyttären luona ja aikomuksena käydä imuriostoksilla! Tarkoitus oli ostaa ensimmäiset Asicsen tossut, Yksi malli oli kiikarissa. Jännä kun en ikinä ole kyseistä merkkiä käyttänyt, enkä ole halunnut edes niitä hommata. Nyt kuitenkin sattumalta kokeilin ja ne tuntuivat oikein hyviltä. Iän myötä varmaankin on vähän toinen jalkaholvi madaltunut ja se on sitten siitä syystä ehkä vaivannutkin.
Mieli avoinna muillekin merkeille, vaikka myyjä kovin oli Asicstyyppi. Hän esitti vähän Hokaakin mutta en halunnut niitä kun juurihan ostin Hokan Speedgoatit polkujuoksukengiksi ja olen niillä ehtinyt juosta vasta kaksi kertaa. Ne on kyllä aivan mahtavat. Hän nyt kuitenkin toi kokeiltavaksi myös Hokan Clifton 4:set. Ai ai, nehän olivat aivan ihanan tuntuiset. Heti olisi tehnyt mieli lähteä lenkille! Asics tuntui toisessa jalassa ihan..tavalliselta ja tylsältä! Valitsin Hokat ja olin tyytyväinen.
Tiistaina tein niillä ensimmäisen juoksun, käytiin koiran kanssa tunnin lenkillä. Alussa ne vähän haki paikkaansa mutta jossain vaiheessa huomasin että ne ovat jotenkin muovautuneet itselle sopivaksi. Vasen jalkaa on vähän muuttanut askellusta ulkoreunalle ja nyt selvästi huomasi että Hoka piti askeleen neutraalina. Askel rullasi hienosti. Odotan näiltä kengiltä paljon. Kyllä sietääkin sillä omistan nyt sitten kahdet Hokat...
Keskiviikkona katinkurussa Himohikisten juoksuporukan kanssa. Hyvä vajaan tunnin pk-lenkki. Hokat istui hyvin edelleen.
Torstaina lähdettiin kaverin kanssa kohti Huittisia. Päästiin yökylään ja vähän saunomaan työkaverin luo. Mukava visiitti, pitäisi useammin kutsua itsensä kylään! No, meidän reissumme jatkui aamutuimaan kohti Raaseporia. Viikonloppu vietettiin Uudenmaan prikaatissa, Dragsvikissa, Naisten valmiusliiton järjestämässä Nasta-harjoituksessa. Katarina 2018. Tällä kertaa aiheena Tosielämän ensiapukurssi.
Tämä oli kolmas Nasta-harjoitus jolle olen osallistunut. Vaihteeksi sisämajoituksessa, pari edellistä kertaa ollaankin nukuttu joko teltassa tai taivasalla. Harjoitukseen osallistui n. 320 naista, meidän kurssilla oli 29 . Ensikertalaisia ja konkareita. Jokin näissä vetää puoleensa. Nastoja järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja seuraava on syksyllä. Ikäjakauma oli 18 vuotiaista varmaankin yli 70-kymppisiin.
Kurssi vastasi odotuksiani, enemmän olisi voinut olla äksöniä. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä kurssi ja hyödyllinen. Yhtä tärkeitä näissä harjoituksissa, koulutuksen sisällön lisäksi, on yhteisöllisyys ja ne muut 300 naista. Kaikki ovat samalla viivalla, samoissa vaatteissa ja varusteissa, ketään ei erotu porukasta ulkoisen habituksen perusteella. Viikonloppu yhteisessä tuvassa ja yhteisissä harjoituksissa marssimassa ja jonottamassa ruokailuun tai minne milloinkin on ihan upea kokemus. Joillekin saattaa olla ihan ensimmäisiä kertoja olla tiiviisti ryhmässä, yhdessä oppien uusia taitoja. Meillä oli yhdessä hauskaa.
Kasvattaa luonnetta mm. nukkua kerrossängyssä ilman korvatulppia kuorsauskonsertissa joka kuuluu alapediltä. Kotona voi sentään potkia kuorsaajaa kylkeen...
Mahtava näky kohtasi saunanlauteilla, siellä istui liki 50 naista. Valtava pulina ja puheensorina, aivan älyttömän hyvät löylyt ja muut pöhinät.
Tämän ensiapukurssin lopputulema on se että on enemmän uskallusta tarttua toimeen, luottamusta omiin taitoihin. Tietoa sain tulvimalla, vuorovaikutusta oli puolin ja toisin, opeteltiin sidontataitoja, elvytystä ja esim. defibrillaattorin käyttöä. Käytännön toimintaa harjoiteltiin lavastetussa liikenneonnettomuudessa.
Juoksutreenit jäi siis tänä viikonloppuna tekemättä. Viikolla oli vain kaksi juoksulenkkiä, viikonlopun marssiharjoituksia ei ehkä lasketa. Sain niistä vaan pohkeet juntturaan.
Nyt on vähän ruvennut paniikki iskemään. Neljä viikkoa maratonille !
Keskiviikkona katinkurussa Himohikisten juoksuporukan kanssa. Hyvä vajaan tunnin pk-lenkki. Hokat istui hyvin edelleen.
Torstaina lähdettiin kaverin kanssa kohti Huittisia. Päästiin yökylään ja vähän saunomaan työkaverin luo. Mukava visiitti, pitäisi useammin kutsua itsensä kylään! No, meidän reissumme jatkui aamutuimaan kohti Raaseporia. Viikonloppu vietettiin Uudenmaan prikaatissa, Dragsvikissa, Naisten valmiusliiton järjestämässä Nasta-harjoituksessa. Katarina 2018. Tällä kertaa aiheena Tosielämän ensiapukurssi.
Tämä oli kolmas Nasta-harjoitus jolle olen osallistunut. Vaihteeksi sisämajoituksessa, pari edellistä kertaa ollaankin nukuttu joko teltassa tai taivasalla. Harjoitukseen osallistui n. 320 naista, meidän kurssilla oli 29 . Ensikertalaisia ja konkareita. Jokin näissä vetää puoleensa. Nastoja järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja seuraava on syksyllä. Ikäjakauma oli 18 vuotiaista varmaankin yli 70-kymppisiin.
Kurssi vastasi odotuksiani, enemmän olisi voinut olla äksöniä. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä kurssi ja hyödyllinen. Yhtä tärkeitä näissä harjoituksissa, koulutuksen sisällön lisäksi, on yhteisöllisyys ja ne muut 300 naista. Kaikki ovat samalla viivalla, samoissa vaatteissa ja varusteissa, ketään ei erotu porukasta ulkoisen habituksen perusteella. Viikonloppu yhteisessä tuvassa ja yhteisissä harjoituksissa marssimassa ja jonottamassa ruokailuun tai minne milloinkin on ihan upea kokemus. Joillekin saattaa olla ihan ensimmäisiä kertoja olla tiiviisti ryhmässä, yhdessä oppien uusia taitoja. Meillä oli yhdessä hauskaa.
Kasvattaa luonnetta mm. nukkua kerrossängyssä ilman korvatulppia kuorsauskonsertissa joka kuuluu alapediltä. Kotona voi sentään potkia kuorsaajaa kylkeen...
Mahtava näky kohtasi saunanlauteilla, siellä istui liki 50 naista. Valtava pulina ja puheensorina, aivan älyttömän hyvät löylyt ja muut pöhinät.
Tämän ensiapukurssin lopputulema on se että on enemmän uskallusta tarttua toimeen, luottamusta omiin taitoihin. Tietoa sain tulvimalla, vuorovaikutusta oli puolin ja toisin, opeteltiin sidontataitoja, elvytystä ja esim. defibrillaattorin käyttöä. Käytännön toimintaa harjoiteltiin lavastetussa liikenneonnettomuudessa.
Juoksutreenit jäi siis tänä viikonloppuna tekemättä. Viikolla oli vain kaksi juoksulenkkiä, viikonlopun marssiharjoituksia ei ehkä lasketa. Sain niistä vaan pohkeet juntturaan.
Nyt on vähän ruvennut paniikki iskemään. Neljä viikkoa maratonille !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti