Siirry pääsisältöön

Pitkin poikin Yyteriä


Edellinen viikko oli  lopulta ihan hyvä treeniviikko vaikka se vähän välillä takkusikin. Lauantaiaamuun oli tiedossa maastojuoksua yhteislenkin muodossa. Porukka oli somesta tuttua muttei oltu ennen tavattu. Onneksi lähdin föliin sillä lenkki oli aivan mahdottoman hyvä, mulle sopiva vauhti ja muutenkin tuntui olevan samanhenkistä porukkaa. Pidin kovasti, toivottavasti eksyn heidän joukkoonsa uudestaan. Lenkkihän jopa kierteli ihan kotipoluilla, Yyterissä. Tuntui että aikaisesta lenkistä sai virtaakin ihan kummasti, taisin jopa hieman siivota kotona ! Onneksi sitten rupesikin jo satamaan vettä niin ei siivouskaan ihan lähtenyt lapasesta...

Sunnuntai tietenkin meni isäinpäivän tohinoissa. Olin ajatellut meneväni läskillä mettään ennen pimeän tuloa. Ilta venyi kuitenkin pitkälle ennen kuin olisin päässyt liikkeelle. Meinasin jo luovuttaa kokonaan mutta kuitenkin päätin lähteä, samalla otin testiin kaapin perukoilta löytyneen otsalampun. tehoja oli vain 260 lumenia. Pitäisi olla kuulemma moninkertaiset lukemat ennen kuin jotain pimeällä näkee. Mutta enhän minä sitä tietäisi mitä sillä näkee jos en lähde kokeilemaan. Lamppu oli ihan hyvä pienessä hämärässä. Valokiila näytti vain 2-3 metriä eteen joten illan pimetessä huomasi valon heikkouden. Jos sen kanssa pimeä yllättäisi, vieraassa metsässä, olisi aika mahdoton yhtälö päästä pyöräillen kotiin. Nyt se vältti ja sain tehtyä ihan hyvän puolentoistatunnin lenkin. Metsästä kyllä siirryin aika pian helpompiin tienpätkiin.



Maanantaina oli vuorossa fysiotreeniä. Täsmätreeniä ylä-ja alaosastoon. Tiistaina oli ihmeen helppoa lähteä lenkille. Ei mitenkään takkuillut lähtö. Tunnin rento pk-lenkki. Testissä oli uusi talvijuoksutakki, KariTraan Tove. Aivan mainio vaikkakin tällä hetkellä vähän turhan lämmin vielä. Hyvä ostos joka tapauksessa.

Välillä harrastettiin jonkinlaista kulttuuriakin. Olin Porin Teatterissa katsomassa lätkää...Hockey Night. Aivan mahtava esitys vaikkei ihan korkeakulttuuria ollutkaan. Hauska, nauraa sai alusta loppuun. Suosittelen.

Lauantaiksi oli sovittu yhteislenkki Yyteriin. Aamu alkoi kovalla vesisateella, onneksi se loppui parahiksi iltapäivällä ja keli oli oikein hieno ja hapekas. Vanha juoksuporukka saatiin pitkästä aikaa koolle. Mukava kympin reitti pitkin polkuja ja dyynejä, yritys olisi taas aloittaa yhteiset lenkit. On aina kivempaa juosta porukalla. Olemme tällä kokoonpanolla muutamia vuosia sitten yhdessä harjoitelleet  juoksukoulussa ja olemme siitä asti aina satunnaisesti käyneet yhdessä lenkkeilemässä. Välillä ihan säännöllisestikin mutta viimeaikoina on ollut haasteellista ehtiä yhtäaikaa.


Sunnuntai alkoi taas sateella. Pelkäsin jo että taas sataa kokopäivän mutta aamupäivän aikana kirkastuikin, joten nopsaan pyöräilykamat niskaan, vaihteeksi, ja sitten taas kohti Yyteriä. Tein runsaan parin tunnin lenkin, vähän yli 20 kilsaa tuli saaliiksi. Muitakin läskipyöriä näkyi, taitaa Yyterin metsissä ja rannalla nykyisin nähdä useammin pyöräilijöitä kuin juoksijoita.
Keli oli aivan rannalla tosi usvainen, tosi hienon näköistä. Metsässä taas aivan ihanan vihreää ja hapekasta.





Loppuvuonna pitäisi lihaskuntoon tulla kohennusta, hommasin salikortin ja siinä samalla ohjelman jotta siitä treenistä tuleekin jotain...



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...