Siirry pääsisältöön

Vapaapäivä..

Tänään vietin kotona vapaapäivää, aamulla unet loppui tosi aikaiseen vaikka olisi pitempäänkin voinut nukkua. Mutta mikäs siinä, pyykit koneeseen ja aamupuurot ja kaffeet tulelle! Olin vähän suunnitellut pientä siivoilua, mutta nyt on vaatekaappien sisällöt ihan sikinsokin levällään kun piti päästä ulos. Pihalla oli niin upean aurinkoinen päivä jotta sinne sitten..kevään ensimmäiset terassikahvit tuli nautittua, villasukissa ja fleecessä oli kyllä jo turhan lämmin. Peppi-koira oli seurana..


Taitaa odotella lisää kaffevieraita..


Askartelin ulko-oveen keväisemmän ovikranssin, jouluinen jo varisi ihan käsiin. Tulipa kerättyä pois kynttilälyhdyt yms. ylimääräiset talven jäljiltä. Tänään sain myös muutaman ylikasvaneen pensaan leikattua. Siis on kevään pihatyötkin aloitettu. Kasvihuoneessakin kävin kurkkimassa mitä sinne kuuluu.


 
Hempeä nipsukukkaro ystävälle.



Illaksi oli sovittuna viikon pitkä juoksulenkki. Sen jälkeen suoriksi saunaan...

Eilisen lenkin piti olla verryttelyjen jälkeen vauhtileikittelyä. Pääsin töistä ajoissa joten suoraan mettään, jotenkin tuntui tahmeelta. Olen ennenkin huomannut että heti työpäivän istumisen  jälkeen ei ihan herkästi juoksennella. No treenin mukaan vähän spurttailin ja eksyin myös tuttuun mäkivetopaikkaan, kovin oli raskasta...viime kesänä menin niitä mäkiä tosi kevyesti eestaas! Tuli jo epäusko että onko tässä ihan liikaa junnailtu vaan tasaista vauhtia. Otin sitten kuitenkin paremmassa kohtaa vielä kymmenen lyhyttä mäkivetoa, ihan rennosti kuitenkin ja sitten verryttelyt päälle. Ne tuntuivat jo ihan hyviltä, endorfiinit tais vähän jyrähtää niiden päätteeksi!

Heitin jo talvitrikoot ja -takin pesuun ja siirryin ohuempiin ja samalla kevyempiin tossuihin. Jotenkin mietityttää pitäiskö maratonille hankkia uudet jalkineet, nuo oli inan jämptin tuntuiset..vielä ehtisi ajaa sisään uudetkin mallin.


NewBalancet


Mää ite..


Huomenna nautitaan taas auringonpaisteesta, jospa heivaisi terassille jo kesäkalusteetkin!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...