Siirry pääsisältöön

Lomailua

                         Kesälomasta jo yli puolet kulutettu...vähiin käy! Lomailmat on olleet ihan mahtavat, aurinkoa on piisannut. Mökillä on saatu lisää terassia valmiiksi ja sitähän tehdään vielä lisääkin. Oma projektini mökillä taitaa olla mökin ulkovuoren maalausta. Siitä mihin viimekesänä jäi taas jatketaan.
Ettei ihan laiskotteluksi ole mennyt kotonakaan olen sulattanut pakastimen ja laittanut sinne 10 kg mansikkaa...tänään olin mattopyykillä, sinnekin pitää mennä vielä uudestaan. Se toki on hienoa hommaa joka on jokavuotinen mieluinen traditio!


                              
           Mökin kukkaloistoa, päivänliljoja ja pionia, metsämansikkaa ym.


Hhmmm, tulipahan tässä korujakin väänneltyä pitkästä aikaa. Puuhelmistä rannekoruja, monissa väreissä ja myös kaulakoruja. Ja eräs kauniinsininen pellavakangas odottaa saumurin surinaa jotta päätyisi tunikaksi!





Jämi21-XC Run  64 päivää jäljellä...just jokapaikkaan sitä yllytyksestä lähtee mukaan!
Ollaan pienellä naisporukalla menossa kokeilemaan hieman erilaista maastoa, täällä meilläpäin ei hevillä tuollaisia korkeuseroja löydy. Osa juoksee tuon 21 ja osa 12,8 km. Noususumma radalla on 274 m ja korkeuseroa 69 metriä. Haastetta kerrakseen!

Tällä viikolla oltiin jo treenaamassa hieman mäkivetoja ja tietty sain heti akillesjänteeni hieman ärsytetyksi, se on ollut jo ennenkin hieman sinnepäin mutta nyt se otti nokkiinsa hieman enemmän. Kylmää ja venyttelyä. Taas.
Pitää siis ottaa itseään niskasta kiinni ja käydä säännöllisemmin lenkillä, etenkin tuolla maastossa. Riittämiin yleensä juoksee asfaltilla. Nyt kyllä auttaa paljon että ollaan porukalla lähdössä ja kaikille on edessä ensimmäinen varsinainen maastojuoksukisa!

Maanantaina seuraava yhteislenkki...tosimäkisessä paikassa. Kerran viikossa pitäisi saada varsinaisia mäkivetoja aikaiseksi...

Niin ja tänään voitettin futiksessa mieluinen vastus 1-0.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...