Siirry pääsisältöön

Kesä on parasta pyöräilyaikaa


Kelit ovat olleet otollisia pyöräilyyn. Kilometrejä tuli kesäkuussa 281.4. Maantie-, soratie- ja maastopyöräilyä. Juoksumäärät ovat sitten jääneet kovin vähiin. Heinäkuussa pyöräilyä 273 km.

Työmatkoja ei lopulta ole paljon tullut pyöräiltyä sillä teen paljon etätöitä. Kesälomallakin olin neljä  viikkoa. Kesä-heinäkuussa olin autolla töissä 7 krt ja fillarilla 3 krt. Muut päivät etänä tai lomalla. Siis kuitenkin ihan hyvä suhdeluku.

Muutamilla yhteislenkeillä olen ollut mukana ja niitä varmaan taas tulee enemmän tähän loppukesään.


Yksikseen pyöräily on kivaa, voi mennä minne tykkää ja omaa vauhtiaan. Kyllä parasta on silti yhteislenkit. Oli sitten yksi pyöräilykaveri tai kymmenen. Porukassa on aina hauskempaa. Silloin vain ajellaan sinne minne muutkin.

Popo ry, Porin Polkupyöräilijät, järjestää taas tänäkin kesänä yhteispyörälenkkejä. Nämä ovat kaikille sopivia, maksuttomia ja matalan kynnyksen reissuja. Matkaa tehdään rauhalliseen tahtiin lähiseutuun tutustuen. Nyt olin mukana kun suunnattiin kaupungista kohti Pihlavan Halssia. Halssi on idyllinen asuinalue josta löytyy vanhoja v. 1927 rakennettuja puutaloja, alunperin sahan työläisille tehtyjä asuntoja. Hieno paikka joka on myös minua tosi lähellä. Eipä siellä kuitenkaan ole usein tullut käytyä. Gravelilla reissuun tuli mittaa 41 km.

Leena fillarointiseurana

Erään kerran sain kotimatkalle tyttären ja suunnattiin vähän pidemmän mutkan kautta kotiinpäin. Sille työmatkapyöräilylle tuli mittaa sitten yli 60 kilsaa. Normi työmatka on suuntaansa 18,5 km. Käytiin tutustumassa lähistöllä sijaitsevaan kesäkahvilaan. Toukarintilaan joka on avoinna vain heinäkuun, muina aikoina tilauksesta.  Nautittiin vähän suolaista ja makeaa kahvin kera. Kiva paikka idyllisessä maalaismiljöössä jossa pääsi ihailemaan myös kanoja ja karitsoja, harmiksemme kanoilla taisi olla ruokatauko ja ne pysyttelivät sisällä.

Tyttären kanssa fillarilenkillä

Viime viikolla pyöräilin töihin kahtena päivänä. Taas oli vaihteeksi todella helteiset kelit. Toisena päivänä tuli pyöräiltyä vielä 12,5 kilsan matka Reposaareen joogaamaan Siikarannan kalliolle.

Joogaa rantakallioilla

Oli upeaa joogata meren pauhatessa vieressä. Merenkäyntikin oli melkoinen. Sen päivän kilsoiksi tuli 63.5.

Gravelilla olen Reposaaressa pyöräillytkin moneen kertaan. Se on sopivan pikkumatkan päässä. Kun siellä pyöräilet, ehdottomasti kannattaa poiketa Siikarannan leirintäalueelle. Se on juuri ennen varsinaista kylää. Siellä voi piipahtaa kioskille jätskille ja vaikkapa kallioilta suoraan mereen uimaan tai vain ihailemaan merimaisemaa. Siitä sitten jatkaa matkaa ja käy kiertämässä itse saaren ja sen nähtävyydet. Reposaaressa kaksi pääkatua on asfaltoitu mutta muut tiet ovat sorateitä. 

 

Töihin menossa kävin tsekkaamassa uuden patsaan 
joka on pystytetty Jyrki Kankaan muistoksi.




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...
6 kommenttia
Lue lisää