Siirry pääsisältöön

Maltilla ja hyvällä palautumisella takaisin normitreeniin


Korona, tämä nykyajan kulkutauti, oli kohdallani lievä, juurikin siksi olen palannut liikunnan pariin rauhalliseen tahtiin, maltilla. Perjantai oli päivä kun ensimmäiset oireet ilmaantuivat. Viikko siitä ja kävin ensimmäisen kerran ulkona lyhyellä kävelyllä. Kolmena perättäisenä päivänä vain kävelin, ihan perusreippaasti eikä sykkeet mielestäni mitenkään olleet liikaa kohollaan. Maanantaina reippailin jo 12 kilsaa, toki olin kaverin kanssa ja meillä oli  myös eväät repussa. Aikaa meni n. 2.5 tuntia.

Olimme Yyterissä ja keli oli aivan loistava. Aurinko paistoi täysillä ja lämmitti ihanasti. Koska öisin on ollut pakkasia, päästiin kulkemaan pitkin hankikantoja. Käytiin evästämässä Isosannan lintutornilla. Pitkokset olivat pääosin vielä lumen ja jään alla. Nasturit oli oiva valinta edelleen. Takaisin tultiin rantaa pitkin, tai siis merenjäällä.

Tiistaina olin suunnitellut kokeilevani juoksua. Keli oli kuitenkin niin otollinen hiihtoon että suuntasin uudelleen Yyteriin hiihtämään. Jäällä oli mitä parhain keli hiihdellä. Minulla ei ole luistelusuksia mutta normihiihtokin oli nautinnollista. Aurinko lämmitti ja tuulta ei pahemmin ollut sitäkään. 1:45, 10 km ihan rennosti nautiskellen, sykkeet 108/126 . 

Keskiviikkona testasin miten juoksu kulkee. Hölkkäsin rauhallisesti 32:45, 4 km. Fiilis oli hyvä eikä mitenkään tuntunut raskaalta tai muuten pahalta. Sykkeet oli kuitenkin hieman korkeat, 132/148. Pidinkin sitten suosisti pari lepopäivää.


Lauantaina pitkästä aikaa uintitreeneihin, tunti tekniikkaa. Sunnuntaina aamulenkki Katinkuruun, 50:10, 6.8 km, avg 141 bpm. Vähän korkeat sykkeet, olo oli hyvä ja oli tosi hienoa pitkästä aikaa juosta peruslenkkiä. Veikkaan että korkeahkot sykkeet eivät johtuneet koronasta, vaan yksinkertaisesti siitä että alkuvuonna on juoksukilometrejä tullut todella vähän.


Sunnuntain lenkki oli Pori Trail Runnersin yhteislenkki Katinkuruun. Samalla päästiin testaamaan uusia takkeja. Takki oli hieno, vähän oli kuumat oltavat, alla oli vielä merinopaitaa ja jalassakin talvitrikoot. 

Maanantaina pidin lepopäivän, illemmalla puolen tunnin joogaa ja venyttelyjä. Tiistaina tarkoitus tehdä vk-treeni, joten järkevästi jo ennen sitä huilia. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna sai pukea asfalttilenkkarit. Ensin kilometri alkuverraa ja sitten kahden kilometrin vk, pieni sykkeentasaus parin valopylvään verran ja takasin samat 2 km ja rauhallinen loppuverra. Alkuun kuulostelin miltä tuntui olo, ihan normi fiilis kuten ennenkin vedoissa, siis piiputti toki. Korona ei kuitenkaan tuntunut vaikuttavan. Ehkä tällainen lyhyempi testi oli tässä kohtaa riittävä. 44:29, 6.5 km sykkeet 139/166. Vetojen vauhdit 5:45-5:56. Myös jalka kesti hyvin. Garminin mukaan palautusaikaa 3.5 päivää ja treeni ylikuormittava.

Soraa riittää vielä mutta eipä ole jäistä

Vanhat hokat korkkasi kevään asfalttikauden

Keskiviikko joka tapauksessa tuli lepopäiväksi kun illalla hierojalla 90 min. Torstaikin vielä oikeastaan palauttelua sillä kävin uimassa kilometrin verran ennen töitä. Loppuviikolla kävin kertaalleen vielä uimassa ja kuntosalilla. Uintitreeneissä ei happi kulkenut ihan parhaalla mahdollisella tavalla.

Niin paljon tuo korona kummittelee että heti pienimmänkin oudon oireen kanssa rupeaa funtsimaan mistä se johtuu. Jos kuitenkin jotain jälkitaudin tapaista. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...