Siirry pääsisältöön

Tavoitteellinen treeni, minne menossa...


Välillä mietin että miksi pitää liikkua ja treenata tavoitteellisesti. Vaikkei edes ole mitään isoa tavoitetta. Onko tästä tullut vain tapa. Eipä olisi paikatkaan näin juntturassa jos vähän ottaisi rauhallisemmin. Tai sitten ei. Olisivat ne varmaan pahemmassakin jamassa jos vaan päivät pitkät kutoisin sukkia. Tällekään vuodelle ei ole kovin isoja suunnitelmia, ainakaan vielä. Kunhan nyt saisi kropan ensin toimintakykyiseksi.

Ensimmäinen kisa oli ja meni, HimosWinterTrail, jonka siis jouduin perumaan. Mihinkään muuhun en vielä ole ilmoittautunut. Pari pientä juttua on kyllä kielen päällä.

Aikanaan kun aloitin juoksemisen oli yksi tavoite se että juoksu jäisi pysyväksi harrastukseksi. Sitä se on kyllä ollut. Rinnalle on tullut monia muitakin lajeja ja joskus tuntuu että juoksua voisi jättää toissijaiseksi. Esim. uinti ja pyöräily on olleet viime aikoina paljon mukana. Lihaskuntotreeniä ja kehonhuoltoa olen pikkuhiljaa saanut lisättyä.


Pakostakin itseään pitää tituleerata ikääntyväksi juoksijaksi ja se pitää ottaa huomioon treenaamisessakin. Siitä syystä onkin tärkeää liikkua monipuolisesti. Pari-kolme vuotta vuotta olen ollut paljolti juoksu/triathlonvalmennuksessa, nyt tällä hetkellä vain uinnin puitteissa. Treenit onkin vähän kuin jääneet vakioksi. Urheilun myötä on saanut paljon treenikavereita ja uusia ystäviä joiden kanssa on päässyt tekemään kaikenlaista. Se tuo myös lisää motivaatiota ja uusia haasteita. Joka lähtöön saa kamuja mukaan. Senkin vuoksi eteen on sattunut monenlaista kivaa kisaa ja tekemistä. Olen löytänyt itseni monista jutuista, mitä ei olisi tehnyt ilman yhtä innokkaita ja motivoituneita ystäviä.


Se jos jokin motivoi treenaamaan. Hienoa olisi olla sellaisessa kunnossa että olisi aina suurinpiirtein valmiina kun jotain kivaa kisaa olisi tiedossa. Sen vuoksi ehkä treenaan tavoitteellisesti. Paras tavoite taitaakin olla se että on hyvässä kunnossa. Siksi juoksun lisäksi pyöräilen, uin ja teen kaikkea muutakin hauskaa. Eihän se tavoite välttämättä tarvitse olla mikään juoksukilpailu, triathlon tai ylipäätänsä kisa johon tarvitaan panostusta ja pidempiaikaista säännöllistä harjoittelua. Tavoite voi olla hyvinkin pieni ja silti se voi olla itsensä haastamista ja ylittämistä. Tekemisen pitää olla myös mielekästä ja hauskaa.

Toivon ja pyrin siihen että tänä vuonna olen valmiina mielenkiintoisiin kisoihin. Se vaatii toki sitä että olen juoksukunnossa. Se nyt on työn alla.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...