Fättipyöräilyä

Vähän on vielä kylmää maantiefillarille joten olen sitten pyöräillyt maastossa. Maantiellä ei ole hääviä pyöräillä paksuissa kamppeissa, mutta maastossa jotenkin on helpompaa pukeutua lämpimämmin. Syksyllä hommasin pitkät talvibibsit ja ne on nyt ollut hyvät jo moneen kertaan. Maastossa toki on varusteet mutenkin vähän lajin mukaan. 

Trikoiden päälle laitan Enduran pyöräilyshortsit ja sillä kombolla on hyvin tarkentunut. Takkikin on Enduran. Sitäkin mietin kauan kun halusin takin joka näkyy myös metsässä. Kypärä tietysti on mallia maasto, ei saa olla lippaa. Niin minulle aikanaan sanottiin. Pyörässä ei sovi olla seisontatukea, ei kurakaaria eikä pinnoissa heijastimia. Pitää olla katu-uskottava... siis pitäiskö sanoa maastouskottava :) No, monella asialla on oma pointtinsa. Kurakaaret ja seisontatuki voi tarttua johonkin kiinni ja aiheuttaa yllättäviä tilanteita. Käytän irrotettavaa kuralätkää. Klosseja en ole maastopyörään laittanut, vanhat maastolenkkarit on käynyt hyvin. Uusien määräysten mukaan olen kyllä laittanut takavalon ja soittokellon. Kello on mielestäni ehdoton, helpompaa ilmoitella esim. että olen jonkun takana kun haluan ohittaa.

Huhtikuun alkuun olen maastopyöräillyt  2 krt, runsas 4.5 tuntia ja 40 km. Myös juoksulenkit on tehty samoissa maastoissa 3 krt, yhteensä 36.3 km.

Wattipyöräilyä anaerobisella kynnyksellä 80 min. Kerran myös sauvakävelylenkki/lihaskuntotreeni  ulkokuntosalilla Yyterissä, n. 1.30 tuntia.

Bianchi on käytetty huollossa ja se nyt odottelee keväisempiä kelejä. Samoin uudet maantipyöräilykengät ja satula.