Siirry pääsisältöön

Joulukuun juttuja ja vuoden muita mietteitä

Tämä vuosi on ollut erilainen ja haasteellinenkin. Meilläpäin ei korona ole ollut ärhäkkänä, joten huolellisella varautumisella ollaan saatu elää ja treenata terveenä. Menneet kuukaudet toki on olleet erilaisia ja korona on vaikuttanut varsinkin liikuntavuoteen aikalailla. Perheen kesken olemme pystyneet elämään aika normaaliakin arkea, ystävien kanssa on voitu ulkoilla turvallisesti ja meidän tiivis treeniporukkakin on sen verran pieni että olemme pääsasiassa saaneet treenit tehtyä yhdessäkin. Välillä vähän pienemmillä kokoonpanoilla. Sisäliikunta toki oli pannassa pariinkiin otteeseen. Kuten myös nyt vuodenvaihteessa. Uimahalli esim. on kiinni näillä näkymin vielä tammikuussakin, kuten myös karhuhalli. Töitä toki tehtiin kauan etänä, edelleenkin osittain.


Joulukuu meni aikalailla jouluvalmisteluissa. Ei sentään siivoten, vaan kutoen sukkia ja vanttuita yms. Sen verran on kudottu että olkapää otti nokkiinsa. Olen pyrkinyt liikkumaan paljon, monipuolisesti, vaikka juoksua ei tullut joulukuussa kuin 82.2 km. Yritin keskittyä enemmän kehonhuoltoon ja rauhallisempaan menoon. Kroppa oli loppuvuodesta niin jumissa että pakko oli jotain tehdäkin. Joogasin pari kuukautta online-versiolla. Myönnettäköön että ihan kyllästymiseen asti. Huomasin kerran ettei siitä tule mitään jos yrittää vain pakosti tehdä johonkin väliin mukamas "rentouttavan" joogan. Siihen pitää pystyä keskittymään. Yllättäen tuli myös maastopyöräiltyä, kelit on siihen olleet otollisia kun ei ole luntakaan ollut.


Joulukuussa en ehtinyt kertaakaan uimaan, uimahallit suljettiin heti kuun toisena päivänä. Juoksua, maastopyöräilyä, kävelyä, joogaa, fasciatreeniä ja vähän muutakin sisätreeniä mahtui mukaan.

Vuoden aikana juoksua tuli 1213 km, ihan hyvä sillä paljon jäi pitkiä lenkkejä pois jo siitäkin syystä ettei ollut mitään kisoja. Lappujuoksuja ei ollut kuin kaksi kertaa. Useamman kisan peruin, joko myin edelleen tai siirsin seuraavalle vuodelle. Pyöräilyä n. 1000 km, siinä on sekä maantie- että maastofillarointia. Vuoden huikein kisa taisi olla Kangasalan Triathlonkisa. Olikin debyyttikisa tuossa lajissa. Sieltä sain jopa pokaalin. Uintitreeni pääsi hyvin alkuun tuossa syksyllä ja toivotaan sen jatkuvan pian. Ystävän kanssa on patikoitu monta reissua pitkin poikin. Se on tavallaan ollut mahtava ja myös melkein ainoa, tapa olla yhdessä. 



Olen yrittänyt muuttaa ajatteluani niin että aina ei tarvitse juosta, ehtii sitten muutakin harrastaa. Sekä huolehtia kehonhuollosta. Olen tarvittaessa vaihtanut juoksutreenin johonkin muuhun, yleensä siinä on kärsinyt pitkät pk-lenkit. Mutta toisaalta olen ne usein vaihtanut patikointiin tai pyöräilyyn, mitkä molemmat ovat myös todella hyviä treenimuotoja. 



Juossut olen pääasiassa tuolla metsäteillä ja poluilla, metsästä on todellakin nauttinut nyt kun maisemat ovat koko syksyn olleet ihanan vihreinä ja muutenkin värikylläisiä. Toisaalta myös lenkeillä on tarvittu otsalamppua, päivät on lyhyitä ja jos ei päiväsaikaan ehdi ulos, on lamppu ollut enemmänkin kuin tarpeen. Vuoden viimeisellä viikolla sentään satiin vähän luntakin.

Minulle on jäänyt tästä erikoisesta vuodesta ihan hyvät fiilikset, se ei ole liikoja rajoittanut, eikä myöskään vaikuttanut liikkumiseen oikeastaan kuin positiivisesti. Hyvä muistutus sikäli että liikkumisen ei tarvitse olla aina sitä että pyrkii koko ajan johonkin huippukuntoon tai repii itsestään liikoja jotain kisaa varten, vaan liikkua voi myös ihan ilman isoja ponnistuksia. Toisaalta silloin voi yllättäen huomata postitiivista kehitystä, sekä fyysisesti että myös henkisesti.




Vuoden viimeisin patikkareissukin tuli tehtyä uudenvuoden aattona, 3.5 tuntia ja 15 km. Oltiin treenikamun kanssa kaksistaan matkassa, vähän evästä ja reipasta mieltä. Tosi mukava retki vuoden viimeisenä päivänä.

Kulunut vuosi on ollut kaikin tavoin hieno, siitä jatketaan heti ensi vuonna.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...