Siirry pääsisältöön

Putki katkesikin ennen aikojaan


Mitenhän tässä nyt näin kävikään että putki tyssäsi heti alkuunsa. Tulin kipeeksi. Flunssa alkoi kurkkukivulla ja loppuviikolla olin jo saanut lääkekuurin poskiontelotulehdukseen.
Maanantaina vielä kävin pienellä juoksulenkillä, 29:15, 2.8 km avg 110. Niinkun siis todella rauhallinen. Suuntasin 200 m päässä olevaan lähikauppaan hakemaan nessuja. Pienellä lisäkierroksella että sain putken minimit täyteen.

Tiistaina ja keskiviikkona kevensin jo vähän ja kävin Martan kanssa vain kävelylenkillä. 1:22, 5.95 km ja toisena päivänä 39:41 ja 2.3 km. 
Marrasputkeen lähdin ns. "klassikkoon", jossa siis pitäisi todellakin juosta ulkona joka päivä. Nuo pari päivää kuuluivat kategoriaan "multisportti", jolloin vaan liikkuu ulkona sen minimin 25 minuuttia.
Torstaina pysyin jo soffalla.

Marttahan on tosi onnellinen marrasputkesta
 


Myönnän että mielelläni lähtisin juoksemaan mutta kun toisaalta pelkään että saan jonkun jälkitaudin ja joudun loppuvuodeksi tyytymään kävelyyn.
Koko alkuviikon oli vielä todella hienoja aurinkoisia päiviä, kylmää kyllä mutta kaunista. Pimeästä marraskuusta ei tietoakaan. Tietty se valoisa aika on lyhyt, enkä sitä aina edes näe kun olen töissä.

Lauantaina vietimme rentoja iltamia treeniporukan kanssa ja illan alkuun patikoitiin pieni reipas kävelylenkki raikkaassa tihkusateessa. Se teki todella hyvää kun muutaman päivän joutui olemaan sisällä. 1:14, 4.8 km. 
Sunnuntaina runsaan puolen tunnin kävelylenkki illalla koiran kanssa.

Marraskuinen maisema Yyterin rannalta



Aivan, tällä viikolla siis tuli juoksua huimat 2.8 km. Ei siis ihan mennyt putkeen.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...
6 kommenttia
Lue lisää