Siirry pääsisältöön

Aerobinen peruskuntotesti ja sitten iski flunssa...


Viikko alkoi maanantain lomapäivällä jolloin iski kunnon takatalvi. Lunta satoi koko päivän ja sitä tuli varmaan 15-20  senttiä joten suunniteltu leppoisa juoksulenkki jäi väliin. Lumitöitä olisi voinut tehdä mutta nekään ei mitenkään inspiroineet. Autollakaan ei kannattanut mihinkään suunnata sillä keli oli todellakin huono.
Pistin uimakamppeet reppuun ja lähdin Yyterin kylpylään uimaan. Meiltä on sinne ihan lyhyt kävelymatka joten siitä tuli samalla pientä reippailua. Keli oli toisaalta mukavan pirteä vaikka lunta satoikin aikalailla ja tuuli tuiversi. 

Takatalvi yllätti 8.4.2019


Kylpylässä on vain 17 metrin allas joten sitä sai uida eestaas muutamia kertoja. Yhteensä uin 1700 metriä joten edestakaisia matkoja tuli 50 kpl. Koitin jotenkin laskea niin etten sekoisi kierroksissa. Uinti sujui hyvin ja olin itseeni tosi tyytyväinen, oliskohan ollut oma ennätys matkassa. Reippaillen vielä kotiin niin oli siis oikein kiva lomapäivä kuitenkin.
Tiistaina tein tarkoituksella rennon juoksulenkin sillä torstaina olisi juoksutesti. Keli oli tietenkin luminen ja siksi vähän hidas mutta jotensakin poluilla oli hyvä juosta, aurinkokin paistoi. Tein lenkin Yyterissä, metsän kautta dyyneille. Matkaa tuli vain 6 km, aikaa meni 58:49 avg 135 bpm.
Keskiviikkona aamulla uimahalliin, uin kilometrin. Illan treenin jätin väliin.


 



Torstaina oli Teskun aerobinen peruskuntotesti Karhuhallissa.
Olihan tilaisuus käytettävä hyväksi kun sellainen oli järjestetty. Tuloksia en kyllä ole vielä saanut mutta testistä jäi ihan onnistunut fiilis. Minua jonkin verran jopa jännitti koko homma, ihan kun olisi menossa johonkin kisaan!
Testattavia taisi olla 13 kpl ja homma hoitui hyvin, järjestyksessä ja ilman mitään epäselvyyttä miten toimitaan. Testaaja todellakin osasi hommansa, toki Tesku on noita testejä tehnyt jo todella kauan.
Ensin täytettiin esitietolomake ja mitattiin pihdeillä rasvaprosentti, miksiköhän sekin nipsteltiin sellaisista paikoista missä sitä rasvaa selkeästi oli, kolmesta eri kohtaa. Saatiin Suunnon sykemittarit ja hyvät ohjeet. Juosta pitäisi 6 x 1200m (siis kolme ratakierrosta). 

Ekat kolme kierrosta minun piti kävellä että sain sykkeen pysymään sadassa. Kierrosten jälkeen otettiin sormenpäästä verta ja heti taas seuraavalle rundille. Toisen kierroksen syke 115, hölkkäsin tosi hitaasti mikä ei ollut helppoa, välillä piti kävellä kun syke meinasi karata. Kolmas kierros taas 15 lisää eli siis 130. Sen juokseminen oli jo helpompaa. Sitten 145, sitten 160 joka oli jo tosi lujaa. Viimeinen olisi pitänyt olla maksimit 175 mutta ei ollut toivoakaan tuollaisista lukemista. Sain nippa nappa mittariin 164. Oman mittarin mukaan olen käynyt 167:ssa. Tavallaan helppoa kun piti vaan seurata että syke pysyy aisoissa.
Garminin speksit  57:28, 7,6 km avg 128/167. Paras tahti oli 4:16. Mielenkiintoista odotella tuloksia. 
Testi ja testitilanne oli todella hyvä, suosittelen jos vähääkään kiinnostaa; www.tesku.fi

Perjantaina iski yllättäen räkätauti ja lauantaikin meni sairastessa....ja aurinko paistoi täysillä.
Koska sunnuntainakaan ei kannattanut kipeänä lenkeillä, lähdettiin pyhän kunniaksi ajelemaan Vaasaan. Käytiin kuopuksen luona kaffeella ja  ulkoiltiin koirien kanssa. Palmusunnuntain keli oli loistavan keväinen ja aurinkoinen.






























Tällä viikolla jäi taas treenit vähiin eikä juoksuakaan paljon kertynyt. Taitaa huhtikuun kilometrit jäädä todella pieniksi.
Treeniä vain runsaat 4 tuntia ja juoksua 13,3 km. Viikko alkoi pirteästi ja intoa olisi kovin ollut päästä baanalle ja poluille kun hienoja ilmojakin oli luvassa. Jostain vain iski räkätauti, joten loppuviikko meni kipeenä ja monta kilometriä jäi suorittamatta.

Kommentit

  1. Paranemisia! Itse hommasin toissaviikonloppuna pienimuotoisen räkätaudin. Tuntuu vähän nihkeältä istua sisällä, kun aurinko alkaa vihdoin paistaa, ja lenkille tekisi kovasti mieli.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...